Lue keskustelun säännöt.
Onkohan muissa perheissä niin että ruoka laskut on naisen laskuja?
26.04.2019 |
Ruoka lasketaan meillä mun kuluksi. Ymmärrän toisaalta miksi, minähän sen haen ja sen ruoan laitan mutta toisaalta tuntuu epäreilulta kun rahaa ei jää sitten muuhun.
Olen asiasta keskustellut ja tiedän että asia on juuri niin kuin mies sanoo, että jos hän kävisi kaupassa niin rahaa ruokaan menisi puolet vähemmän koska ei ostaisi niin paljon ruokaa kuin minä ja sitten oltaisiin vain nälässä.
Turhuutta ostan, esim hedelmiä ja jukurttia sekä ruokiin esim aurinkokuivattua tomaattia tms.
Mitä tekisitte? Miten teillä ratkaistu?
Kommentit (164)
Ei meillä ruokalaskut ole naisen kuluja. Mies syökin enemmän. Yhteiseltä taloustililtä ostetaan. Meillä puoliso syö myös ns. kalliimmin, kasvisruoka ei juuri uppoa, lihaa kyllä kuluu. Itse eläisin halvemmalla, mutta kun yhdessä perhettä pidetään, vuorotellen käydään kaupassa - kumpi ehtii - ja kaikki ruoka maksetaan perheen taloustililtä. Kummallakin on myös omat tilit, joista hoidetaan humputtelut vaikka kahviloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei osta ruokaa paljonkaan. Hän sanoo ettei voi ostaa, kun kaapit on jo täynnä ruokaa. Mikä onkin ihan totta. Hän kiehuu sisäisesti koska taloon ostetaan ruokaa niin että ulkopuolinen saattaisia ajatella että valmistaudutaan pula-aikoihin, tai että asutaan Etelämantereella, ja seuraava huoltolaiva saapuu 2 vuoden kuluttua.
No sulla on ilmeisesti sellainen kauppa retkeily addiktio. Pakko mennä sinne, vaikka ei tarvitse. Kannattaisi pitää vaikka viikko kuukaudessa, ilman, että menee ollenkaan kauppaan, kunnes ne kodin varastot alkaa näyttämään tervejärkisiltä. Opit toivottavasti siinä viikon aikana lisäksi ostamaan vain niitä juttuja, mitä tarvitset, että voit tehdä hyvää ruokaa niistä varastoista.
Monellahan on niin, että syö paremmin jos joskus lompakko häviää, tai ei vaan muuten pysty saamaan rahaa. On pakko alkaa kaivamaan niitä sisäfileitä ja ties mitä hummeri aarteita pakkasesta, jotka muuten mätänisivät pakastimeen. Ei se pakastin ole mikääm pankkitili, missä ne tavarat säilyy maailmanlopun yli. Sitäkin pitää käyttää ja kierrättää.
Hyvä kokeilu asenne monelle olisi, että kauppaan ei mennä, ellei ole oikeasti pakko. Kokeilkaa kauanko pystytte selviämään ilman. Se kehittää luovuutta ja laajentaa ruokavalioa, kun tekee aterioita siltä pohjalta, mitä on. Toki voi välillä wituttaakin, etenkin jos ei ole kasvisyöjä, mutta kyllä moni hamstraaja pystyy elämään aika kauan ilman kauppaa.
Meillä ruokakulut kuuluu vaimolle, mutta minä maksan yksin asuntolainan ja muut asumisen kulut, autoilun, vakuutukset, puhelimet, netti, jne. jotka on huomattavasti suurempi potti kuin kuukauden ruokamenot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei osta ruokaa paljonkaan. Hän sanoo ettei voi ostaa, kun kaapit on jo täynnä ruokaa. Mikä onkin ihan totta. Hän kiehuu sisäisesti koska taloon ostetaan ruokaa niin että ulkopuolinen saattaisia ajatella että valmistaudutaan pula-aikoihin, tai että asutaan Etelämantereella, ja seuraava huoltolaiva saapuu 2 vuoden kuluttua.
No sulla on ilmeisesti sellainen kauppa retkeily addiktio. Pakko mennä sinne, vaikka ei tarvitse. Kannattaisi pitää vaikka viikko kuukaudessa, ilman, että menee ollenkaan kauppaan, kunnes ne kodin varastot alkaa näyttämään tervejärkisiltä. Opit toivottavasti siinä viikon aikana lisäksi ostamaan vain niitä juttuja, mitä tarvitset, että voit tehdä hyvää ruokaa niistä varastoista.
Monellahan on niin, että syö paremmin jos joskus lompakko häviää, tai ei vaan muuten pysty saamaan rahaa. On pakko alkaa kaivamaan niitä sisäfileitä ja ties mitä hummeri aarteita pakkasesta, jotka muuten mätänisivät pakastimeen. Ei se pakastin ole mikääm pankkitili, missä ne tavarat säilyy maailmanlopun yli. Sitäkin pitää käyttää ja kierrättää.
Hyvä kokeilu asenne monelle olisi, että kauppaan ei mennä, ellei ole oikeasti pakko. Kokeilkaa kauanko pystytte selviämään ilman. Se kehittää luovuutta ja laajentaa ruokavalioa, kun tekee aterioita siltä pohjalta, mitä on. Toki voi välillä wituttaakin, etenkin jos ei ole kasvisyöjä, mutta kyllä moni hamstraaja pystyy elämään aika kauan ilman kauppaa.
Kuka pitää hummeria ja sisäfilettä pakastimessa? Mitä helvettiä?
En ymmärrä, mitä helvetin piikoja naiset vielä tänä päivänä ovat. En suostuisi päivääkään siihen, että siivoaminen, ruuanlaitto ja kotityöt kuuluisivat jotenkin automaattisesti vain minulle. Enkä ymmärrä mitään yhteistä taloustiliä. Meillä se maksaa jolla sillä hetkellä rahaa on ja joka esimerkiksi siellä ruokaostoksilla on. Tienaan enemmän kuin mieheni, kun sitä kuitenkin joku kohta kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei osta ruokaa paljonkaan. Hän sanoo ettei voi ostaa, kun kaapit on jo täynnä ruokaa. Mikä onkin ihan totta. Hän kiehuu sisäisesti koska taloon ostetaan ruokaa niin että ulkopuolinen saattaisia ajatella että valmistaudutaan pula-aikoihin, tai että asutaan Etelämantereella, ja seuraava huoltolaiva saapuu 2 vuoden kuluttua.
No sulla on ilmeisesti sellainen kauppa retkeily addiktio. Pakko mennä sinne, vaikka ei tarvitse. Kannattaisi pitää vaikka viikko kuukaudessa, ilman, että menee ollenkaan kauppaan, kunnes ne kodin varastot alkaa näyttämään tervejärkisiltä. Opit toivottavasti siinä viikon aikana lisäksi ostamaan vain niitä juttuja, mitä tarvitset, että voit tehdä hyvää ruokaa niistä varastoista.
Monellahan on niin, että syö paremmin jos joskus lompakko häviää, tai ei vaan muuten pysty saamaan rahaa. On pakko alkaa kaivamaan niitä sisäfileitä ja ties mitä hummeri aarteita pakkasesta, jotka muuten mätänisivät pakastimeen. Ei se pakastin ole mikääm pankkitili, missä ne tavarat säilyy maailmanlopun yli. Sitäkin pitää käyttää ja kierrättää.
Hyvä kokeilu asenne monelle olisi, että kauppaan ei mennä, ellei ole oikeasti pakko. Kokeilkaa kauanko pystytte selviämään ilman. Se kehittää luovuutta ja laajentaa ruokavalioa, kun tekee aterioita siltä pohjalta, mitä on. Toki voi välillä wituttaakin, etenkin jos ei ole kasvisyöjä, mutta kyllä moni hamstraaja pystyy elämään aika kauan ilman kauppaa.
Kuka pitää hummeria ja sisäfilettä pakastimessa? Mitä helvettiä?
Sisäfilettä harvemmin mutta ulkofileen pakastan aina.
Muuten nämä "takuumureat kotimaiset lihat" on kuin kengänpohjaa. Pakastus pehmentää vähän rakennetta.
Meillä mies maksaa kaiken, jos ollaan yhdessä liikkeellä. Omat tilit molemmilla. Joskus olen maksanut miehen kalastusreissun ja meidän yhteiset lomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä tuo ruuan ostaminenkin. Miehen pitäisi maksaa ruokaa, vaikka nainen käy kaupassa ja määrää mitä ostetaan.
Jos mies alkaa maksa naiselle ruokarahaa, niin käykin niin että ruokaa alkaa tulla entistä enemmän taloon, tai tulee kalliimpaa ruokaa.
Se on kanssa jännää tuo parisuhteessa eläminen kun rakastetaan ja jaetaan elämä toisen ihmisen kanssa.
Todennäköisesti et tule ikinä sellaista kokemaan.
Mun mielestä ap:n kannattaa nyt ehdottaa kesäksi kokeilua, että kumpikin sekä ostaa että tekee itse omat ruokansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vitsi miten ihanaa olisi jos nainen osallistuisi edes ruokakuluihin.
Meillä minä maksan kaikki yhteiset kulut ja omat kuluni. Naiseni ei maksa muuta kuin oman puhelinlaskunsa ja kaljansa.
Millä saan hänet osallistumaan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä te, kellä menee 1000e ruokaan kuussa oikein syötte? Sisäfilepihvejä joka toinen päivä?
Meillä kolme lasta, joista yksi tosin vasta vauva, ja meillä menee ruokaan reilu 100e viikossa. Sanoisin 500-600e/kk:ssa.
Meillä myös viisihenkinen perhe vauvoineen ja ruokamenot arviolta 650-750e/kk. Tuohon hintaan saa kuitenkin alennuksia hyödyntää. Olemme lähes maidottomia ja syömme monipuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tussun alla kirjoitti:
Ei vitsi miten ihanaa olisi jos nainen osallistuisi edes ruokakuluihin.
Meillä minä maksan kaikki yhteiset kulut ja omat kuluni. Naiseni ei maksa muuta kuin oman puhelinlaskunsa ja kaljansa.
Millä saan hänet osallistumaan?
Pidä kirjaa menoista ja peri naiselta niistä puolet. Meneehän teillä kotityöt myös tasan puoliksi? Ero on myös hyvä, mutta turhan aliarvostettu ratkaisu.
Alussa minäkin ostin perheelle ruokaa mutta sitten mies otti sen homman itselleen. Ilmeisesti ostin liian vähän tai vääränlaista.
Nykyisin mies yksin hoitaa ruokaostokset, meillä syödään sitä mitä hän tuo. En valita koskaan, en esitä edes toiveita. Mulle käy mikä tahansa.
Mies pesee myös kaikki pyykit, koska vaihtaa vaatteita usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa ruuat. Minä maksan kaiken mitä miehen mielestä minun kuuluu maksaa. Kumpikin hankkii enemmän kuin kulutetaan, rahaa kertyy liikaa enkä tiedä mihin sitä laittaa kun en arvosta tavaraa enkä lomareissuja tms enkä tarvitse yhtään mitään.
Mä maksan suurimman osan ruoasta ja lisäksi joitakin omia laskuja sekä melkein kaikki omat ja lasten vaatteet. Mies maksaa kaiken muun. Sillä on ok palkka ja mä hoitovapaalla. Sitten kun mun alkaa palkka juoksemaan niin siitä menee säästöön. Nuo rahat käytetään matkusteluun tai muuhun perheen yhteiseen hyvään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei osta ruokaa paljonkaan. Hän sanoo ettei voi ostaa, kun kaapit on jo täynnä ruokaa. Mikä onkin ihan totta. Hän kiehuu sisäisesti koska taloon ostetaan ruokaa niin että ulkopuolinen saattaisia ajatella että valmistaudutaan pula-aikoihin, tai että asutaan Etelämantereella, ja seuraava huoltolaiva saapuu 2 vuoden kuluttua.
No sulla on ilmeisesti sellainen kauppa retkeily addiktio. Pakko mennä sinne, vaikka ei tarvitse. Kannattaisi pitää vaikka viikko kuukaudessa, ilman, että menee ollenkaan kauppaan, kunnes ne kodin varastot alkaa näyttämään tervejärkisiltä. Opit toivottavasti siinä viikon aikana lisäksi ostamaan vain niitä juttuja, mitä tarvitset, että voit tehdä hyvää ruokaa niistä varastoista.
Monellahan on niin, että syö paremmin jos joskus lompakko häviää, tai ei vaan muuten pysty saamaan rahaa. On pakko alkaa kaivamaan niitä sisäfileitä ja ties mitä hummeri aarteita pakkasesta, jotka muuten mätänisivät pakastimeen. Ei se pakastin ole mikääm pankkitili, missä ne tavarat säilyy maailmanlopun yli. Sitäkin pitää käyttää ja kierrättää.
Hyvä kokeilu asenne monelle olisi, että kauppaan ei mennä, ellei ole oikeasti pakko. Kokeilkaa kauanko pystytte selviämään ilman. Se kehittää luovuutta ja laajentaa ruokavalioa, kun tekee aterioita siltä pohjalta, mitä on. Toki voi välillä wituttaakin, etenkin jos ei ole kasvisyöjä, mutta kyllä moni hamstraaja pystyy elämään aika kauan ilman kauppaa.
Kuka pitää hummeria ja sisäfilettä pakastimessa? Mitä helvettiä?
Juuri nämä Ap:n tapaiset hamsterit ostaa jostain tallinnanristeilyltä pakeste sisäfileen ja lidlin kausituote halpis hummerin pakkaseen, kun kerran halvalla saa. Siellä ne sitten on ja pysyy pakastiomessa.
Pääsen tunnin aikaisemmin töistä niin ehdin paremmin käydä kaupassa. Ei sen enempää tunteita herättävää. Mies on meillä kuitenkin kokeellisempi ruoan laittaja niin käy joskus lauantaiaamuisin kun haluaa ostaa tiettyjä juttuja.
Meillä asia on ratkaistu niin, että on yhteiset rahat, mutta omilla tileillä. Emme ole avioliitossa, mutta näin on pärjätty kohta 30 vuotta.
Monesta muusta asiasta meillä riidellään eikä aina ole hyvin mennyt. Rahasta ei ole saatu paljonkaan riitaa aikaan, vaikka ei sitä ole aina ollut riittävästi. Toisinaan on tutkittu kuitit hyvin tarkkaan, varsinkin silloin kun mies on käynyt kaupassa ja ihmetellyt "mikä tässä niin paljon maksoi". Siitä oli suuri hyöty suhteen alkuaikoina, sillä miehellekin selvisi tavanomaisten ruokien , vaippojen ym. tavallisten ostosten hinnat.
Sovun salaisuus on se, että meillä on ollut samanlainen käsitys rahankäytöstä. Kumpikin on kohtuullinen rahankäyttäjä, ei tuhlari eikä pihistelijä. Olemme melko yksimielisiä myös siitä, mihin rahat käytetään: vaatteita ym. ostetaan niin halvalla kuin mahdollista, mutta ruuassa ei edes säästetä eikä varsinkaan pihistellä.
tussun alla kirjoitti:
Ei vitsi miten ihanaa olisi jos nainen osallistuisi edes ruokakuluihin.
Meillä minä maksan kaikki yhteiset kulut ja omat kuluni. Naiseni ei maksa muuta kuin oman puhelinlaskunsa ja kaljansa.
Millä saan hänet osallistumaan?
Miksi hänen pitäisi kuluihin osallistua, jos tekee yksin kaikki kotityöt? Sehän on perinteinen malli, että mies maksaa ja nainen tekee työt. Ei siitä ole kovin pitkä aika, kun palkoissa oli ns. munalisä, koska oletettiin miesten maksavan naistenkin kuluja parisuhteissa ja jo seurusteluaikoina. Paljonko se "naisen euro" nykyään onkaan?
Meillä mies käy kaupassa, koska käyn itse töissä 100 km päässä.
En todellakaan käy kaupassa tunnin työmatkan jälkeen, vaan tulen kotiin ja katson mitä kivaa syötävää jääkaapista löytyy.