Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri ei usko sääntöjä/kieltoja - mitä tehdä?
25.04.2019 |
Kirjoitan tästä nyt tänne, koska olen kertakaikkisen epävarma siitä, mitä minun (tai oikeastaan meidän) pitäisi tehdä ja mikä olisi kaikkien kannalta järkevintä.
Meillä on itsellä viisi lasta. Kolme vanhinta ovat sen ikäisiä, että heillä käy kylässä kavereita ja myös he käyvät kylässä kavereilla. Ollaan totuttu siihen, että lapset ovat erilaisia ja että jonkun kanssa saa asioista enemmän keskustella kuin jonkun toisen. Kuitenkin aina nämä tavalliset säännöt/kiellot/ohjeistukset menee perille ja niitä totellaan, vaikka joskus selkästi huomaa että ärsyttää totella. Yleensä mistään isommasta ei edes tarvi sanoa, eli lähinnä nämä on niitä muistutteluja tyyliin: Jos meinaatte pyöräillä, kypärät päähän. Tai että ei, tabletilla on nyt oltu sovittu aika ja vähän extraakin, joten nyt rupeatte tekemään muuta ja menette vaikka ulkoilemaan.
8-vuotiaalla lapsellamme on kuitenkin kaveri, joka tekee tähän poikkeuksen. Kun tuntuu, että mikään ei mene perille tai jos meneekin, niin hän ignoraa sanomisen - tulipa se sitten lapsemme tai meidän aikuisten taholta - ja jättää toimimatta kuten kuuluisi. Kaveri on lapsemme kanssa saman ikäinen, tokalle siis syksyllä menossa. Ei tietääkseni erityisyyttä tms. asiaa jotenkin selittävää taustalla. (Enkä tarkoita tällä vihjata mitenkään, että erityinen olisi jotenkin tottelematon tapaus - lähinnä vain yritän pohjustaa tätä asiaa niin, että tästä saisi hyvän kokonaiskuvan.)
Toisten kavereiden kanssa ei todellakaan ole sellaista, että pitäisi ihan koko ajan olla vahtimassa, mitä tapahtuu. Tämän kaverin ollessa meillä mitään pidempiaikaista omaa hommaa ei todellakaan voi ajatella tekevänsä; on ihan pakko olla koko ajan kuulolla ja mielellään ihan näköetäisyydelläkin. Totta kai meillä ollaan läsnä ja katsotaan niin omien kuin kylävieraidenkin perään, mutta onhan se nyt aika raskasta, jos ihan koko ajan pitäisi olla huohottamassa niskaan, ettei vain mikään kuningasidea lähde toteutumaan.
Tiivistettynä nämä tilanteet on tällaisia: Nostellaan vauvaa selkä kaarella ilman lupaa, mennään kiellosta huolimatta koiravanhuksen häkkiin, tämä lapsi on jopa menossa hevoslaitumelle kielloista huolimatta,...
Ja jatkuvasti tätä. Jos ei jotain asiaa heti huomata, oma tulee useimmiten juosten kertomaan että Silja menee ilman lupaa heppojen luo tai että Silja otti ilman lupaa Tessun häkistään. "Siljan" kanssa on keskusteltu turvallisuuskysymyksistä, ei tehoa... Ei, vauva ei voi tippua kun hän on hoitanut siskonsakin vauvaa eli kyllä hän osaa, koira ei voi purra eikä karata, hevosten kanssa ei satu mitään kun hän vain olisi halunnut mennä taputtamaan niitä... Ollaan sitten vain todettu tähän, että vaikka mitään vahinkoakaan ei tapahtuisi, niin meidän vauvaa sulla ei ole lupa nostella, eikä Tessun häkkiin ole lupa mennä eikä omatkaan lapsemme mene heppalaitumelle yksin. Ei tehoa.
"Siljan" äiti reagoi naureskelulla. Voi sitä Siljaa, kun se on niin lapsirakas ja tykkää vauvoista, voi kun se niin tykkää siitä teidän Tessusta, heh heh, ai oli jo puolittain menossa heppalaitumelle, joo kun se niin on puhunut kuinka haluaisi taputella teidän heppoja... heh heh.
Mietinnässä, ylireagoinko, jos kiellän tätä lasta enää tulemasta meille - ennen, kuin tottelee tällaisissa asioissa?
Kommentit (117)
Isompana Silja keksii, että kaveri voisi toimia huumekuriirina, kun tullaan ulkomaanmatkalta kotiin. Ja että ei se yksi esso tai pari aiheuta riippuvuutta. Myös saatananpalvonta on teini-Siljasta kiva harrastus - ja koiranpentujen silpominen. Silja keksii järjestää S/M-bileet, joissa lapsesi jää alasti sidottuna huppu päässä outoon paikkaan. Kun sinun jälkikasvusi on saanut ajokortin, Silja haluaa ehdottomasti, että häntä kuskataan toiseen päähän Suomea heti, nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun eräs vilkas (ja ilkeä) kaverini aina keksi, että muiden kaverien uudet barbiet menisivät kampaajalle (ja niiltä leikattaisiin hiukset pois) tai seikkailemaan roskakatokseen - sen verran kateellista lasta harmitti mitä muilla oli ja hänellä ei ollut - leikit keksittiin niin, että kavereiden leluja olisi vahingoitettu.
Että onnea vaan leikkimökin remonttiin, kivahan se on opetella käyttämään työkaluja kaverin leikkimökkiin. Ei tullut mieleen rakentaa jotain laudoista ja kysyä vanhemmilta siihen lupaa? Ei tietenkään, se ei olisi Siljasta yhtään jännää.
Tuli fläsäri. Mulla oli kanssa tällainen ”ystävä” lapsena. Hän halusi aina leikkiä juuri niillä uusimmilla leluillani ja - kuinka ollakaan - aina ne menivät jotenkin rikki. Kerran hän halusi piirtää uusilla tusseillani ja painoi niistä terät sisään, Barbin vaatteita piti aina vaihdella ja pukiessa napit lenteli ja hihat ratkesi. Nukkekodin tavarat vain yksinkertaisesti hajosivat.
Ihmeellisesti tuo aina väänsi peleissä ja leikeissä säännöt siten, että HÄN voitti. Kaikki otettiin niin monta kertaa uusiksi, että hän voitti ja vain se kierros laskettiin oikeasti. Jos mukana oli kolmas tyttö, niin aina kävi niin, että tuo ilkimys savusti yhden pihalle porukasta. Kiiltokuvia vaihdellessa yritti aina huijata itselleen hyvät vaihtokaupat. Jos kaveri sai jotakin uusia vaatteita, niin juuri sen väriset/tyyppiset vaatteet olivat kuulemma noloja ja rumia. Silti hänelle itselleen ilmestyi samat tai lähes samanlaiset seuraavalla viikolla. Persoonallisuushäiriöt kai näkyvät jo lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Siljalla voi olla neuropsykologisia ongelmia. Vaikuttaa ADHD:lta. Voi olla, ettei hänen vanhempansa ole kertoneet teille kaikkea.
No mitä väliä sillä on, mitä se ap:lle kuuluu? Pitääkö ap:n ruveta oman perheen kustannuksella joksikin terapeutiksi ja kasvattajaksi?
Itse olen antanut porttarit yhdelle lapsen kaverille. Tuolla pojalla oli tapana tulla koulun jälkeen meille kun vanhemmat eivät olleet kotona.
Tuo toka luokkalaisen poikani kaveri rääkkäsi toistuvasti koiriamme repimällä näitä korvista, hännästä ja turkista ja nauroi kuin sekopää kun koirat vinkaisivat. Muitakin juttuja (ei totellut, sotki, viskoi tavaroita jne.) oli mutta tuo nyt häiritsi minua eniten. Tästä puhuttiin pojalle ja vanhemmille, mutta vanhemmat vähättelivät asiaa "pojat on poikia"-tyyliin. Kun vaadin että pojan vanhemmat puhuvat pojan kanssa säännöistämme, lupasivat sen tehdä, mutta mikään ei muuttunut.
Seuraavalla kerralla kun poika oli taas härkkimässä koiriamme, kävelin hänen viereensä, totesin jämäkällä äänellä Nyt riittää! Nouse ylös, kerää reppusi ja lähde!
Poika vaikutti järkyttyneeltä mutta nousi ja otti tavaransa, mutta jäi eteiseen seisomaan. Avasin oven ja käskin ulos, mutta poika alkoi väittämään vastaan että äiti on sanonut etten voi laittaa häntä kotiin ennen kuin vanhemmat on kotona. Käskin puhumaan siitä äitinsä kanssa ja suljin oven.
Oman lapsen kanssa keskusteltiin asiasta ja selitin miksi tuo poika ei ole hyvää seuraa ja miksi hän ei enää saa tulla meille. Lapsi kyllä ymmärsi ja sanoi että on itsekin sanonut ettei koiria saa kiusata mutta tuo poika ei ole totellut.
No illalla tuli sitten tuon pojan äiti linjoja pitkin. Minä olen itkettänyt poikaa ja pistänyt pojan pihalle vaikka tällä ei ole muuta hoitajaa. Kysyin mikä hoitaja minä olen? Emme ole sopineet mitään, minulla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa heidän lastaan tai hoitaa lapselleen hoitajaa enkä ole velvollinen sietämään tuollaista käytöstä kotonani, varsinkin, kun olen siitä heille jo aiemmin maininnut.
Oli raivoissaan siitä että minä olin ilmoittamatta vienyt lapselta iltapäivähoitopaikan (ilmeisesti kotimme) ja mihin he nyt laittavat kun lasta ei voi jättää yksin kotiin. Tässä vaiheessa totesin vain lakonisesti teidän lapsenne, teidän ongelmanne ja suljin puhelimen.
Ikinä en ole aiemmin pitänyt lasta epämiellyttävänä, mutta tuo oli ensimmäinen kerta.
Tee lastensuojeluilmoitus. Lapsi tarvitsee rajat, muuten vammautuminen tai kuolema on aivan kulman takana tuolla menolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siljan" voi lähettää aina kotiin heti, kun tekee jotain mistä on kielletty. Selittää, että nyt on aika lähteä, kun teidän talon sääntöjä ei kunnioiteta ja mainita erikseen se syy, mikä oli kotiin lähettämisen takana esim. että "koska menit laitumelle ilman lupaa, voit lähteä nyt kotiin ja tulla takaisin vasta sitten, kun muistat, ettei laitumelle saa mennä". Jne. Jos muutaman kerran jälkeen ei opi edelleenkään, niin kyllä minä jo alkaisin antamaan porttikieltoa. Ja saman voi selittää sille äidille suoraankin, eli että teidän talossa on tietyt säännöt syystä x, ja jos niitä ei noudata, sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lopettaa vierailu.
Tämän maailman "Siljat" tuntien sanoisin, että saat tulla takaisin aikaisintaan 2 vko kuluttua, jos silloin muistat, että laitumelle ei tulla. Koska muuten Silja on teillä tunnin kuluttua ja sanoo, että nyt hän muistaa, että laitumelle ei saa mennä. Ja 2 min kuluttua on kiivennyt katolle / syöttää vauvalle multaa / tunkee auton bensatankkiin sokeria.
Mihinköhän viestini hävisi... Ääh. No, mutta oikeassa olet - suunnilleen noinhan se tietysti on. Onneksi Silja asuu sellaisen matkan päässä, ettei ihan yksinään ja omia aikojaan meille pääse tulemaan (tai pääsee, mutta vastuullinen vanhempi ei päästä).
Kerran oma lapsi tuli juosten kertomaan, että Silja on autotallissa hakemassa jotain työkaluja, ilman lupaa vaikka sanoin ettei sinne saa mennä. On siis lapsen kanssa puhuttu että kavereiden kanssa ei mennä sinne kun siellä on kaikenlaista vaarallista jolla todellakin saa itsensä telottua. Mutta siis sieltähän se Silja löytyikin, sahaa ja nauloja kanniskeli mukanaan... vasaraa olisi kaivannut, kun oli keksinyt, että leikkimökkiin voisi tehdä remonttia. Ihmettelin kovasti, miksi "Sonja" (oma lapsemme) ei ikinä halua tehdä mitään kivaa ja miksei meillä saa koskaan tehdä mitään kivaa kun saahan heilläkin.
En sitten tiedä, miten oikeasti on. Mutta joo, lasketaanhan Siljan kotona talvisin katolta mm. lumilaudoilla. Ei ehkä tuo Silja itse kuitenkaan. Meillä sellaista nyt ei voi tehdä, ellei halua päästä hengestään, kaksikerroksisessa täyskorkeassa kodissa kun asutaan...
t. Ap
Te kuulostatte aika jäykiltä vanhemmilta.. kai nyt 8 vuotiaat osaavat tai voivat opetella naulojen ja sahan käyttöä? Ei nyt minkään moottorisahan mutta tuskin sellaista oli hakemassakaan? Miten ne lapset ikinä oppii jos ei mitään saa tehdä ja kokeilla.
Opetella naulojen ja sahan käyttöä on hieman eri asia kuin "alkaa tekemään leikkimökkiin remonttia". Toisekseen, tuollaisissa asioissa pitää aina kysyä vanhemmilta lupa ensin. En olisi lapsena voinut kuvitellakaan että olisin tohtinut mennä ottamaan mitään toisten omaisuutta kysymättä ensin.
Jaa a, minusta lapsilla on oikeus kehittää luovuuttaan askartelemalla ja rakentelemalla. Mitäpä haittaa siitä on jos naulaa leikkimökkiin pari naulaa?
Ai se että lapsi menee sahaamaan ja naulaamaan toisen perheen leikkimökkiä ilman lupaa, se on sinusta ihan ok? Kaikkea sitä täältä saa lukea. :D
En sanonut niin, vaan että aloittaja kuulostaa aika jäykältä jos lapsilta on ehdottomasti kielletty naulojen ja sahan käyttö. En ottanut kantaa siihen oliko Siljan toiminta ok vai ei.
Mutta kyseessä oli nimenomaan sahan ja naulojen käyttö leikkimökkiin. Olisit tarkentanut alusta alkaen jos et enää ap:n tapauksesta keskustele, vaan ihan jostain keksitystä tilanteesta.
Huoh. Rautalangasta: ap kuulostaa aika jäykältä vanhemmalta, jos heidän kodissaan on sääntö etteivät lapset saa rakennella ja leikkiä esim ”remontoida leikkimökkiä” eli naulata siihen pari naulaa ja käyttää käsikäyttöisiä työkaluja 8 vuotiaana. Ymmärsitkö nyt??
Missä kohdassa ap sanoi että heidän kodissaan on lapsilta ehdottomasti käsikäyttöisten työkalujen käyttö kielletty? Hänhän sanoi että lapset eivät saa omin lupinensa mennä kaverin kanssa autotalliin, koska siellä on vaarallisia tavaroita. Minusta tuollainen rajoitus on fiksua, ei todellakaan jäykkää.
Meillä lapset saavat käyttää sahaa ja vasaroita ja nauloja yhdessä aikuisten kanssa ja aikuisen luvalla. Vieraita tenavia en päästä sellaisiin leikkeihin. Minä olen kuitenkin vastuussa niiden vieraidenkin muksujen turvallisuudesta silloin kun he meillä ovat enkä halua ottaa riskiä, että lapsi satuttaa itsensä pahoin.
Silppu kirjoitti:
Jos mun lapsen kaverin vanhemmat alkaisi jotain pöydän ympärille keskusteluja järjestämään ei lapsi saisi koskaan olla missään tekemisissä tämän keskustelu vanhempien lapsen kanssa. Jos tämä keskustelu vanhempien lapsi lähestyisi lastani käskisin huutamaan kovaan ääneen lapsen nimeä ja että tämä kiusaa. Vapaa ajalla mennään minun asuttamillani säännöillä
Voit asettaa sääntöjä, ja kieltäytyä puhumasta muiden kotien erilaisista säännöistä. Voit myös näin antaa lapsen ymmärtää, että toisten koteja ei tarvitse kunnioittaa, vauvoilla saa leikkiä ja eläimiä ei tarvitse varoa, vaikka pyydetään. Voit antaa ymmärtää, että toisen omaisuuden voi ottaa käyttöön luvatta.
Luultavasti pääsisit kuitenkin helpommalla, jos sanoisit lapsellesi, ettet oikeastaan halua, että hänellä on kavereita?
Tai sitten toinen meistä ymmärsi tuon pöydän ympärillä keskustelun väärin. Itse ajattelin, että siinä olisi ollut tarkoitus juoda kahvia ja jutella.
Kyläpaikan porukka ja lapsen vanhemmat, sillai että kuules muksu, me aikuiset ollaan tässä ihan samaa mieltä. Kun oot kyläpaikassa, on hyvä uskoa kun kerrotaan mitä täällä saa tehdä ja mitä ei. Jotta perustelut ootkin saanu, ja kerrataanpa ne vielä, ettei tarvii enää vängätä. Jos ei sovi, niin oot sitte kotona pari viikkoo, ja katotaan sit uudestaan. Täällä kuuntelet näitä aikuisia ja kotona sitten meitä. Kodeissa on eri säännöt, ja vieras kunnioittaa niitä sääntöjä, halusi tai ei.
Ymmärsitkö sinä sen pöydän ympärillä keskustelun menevän silleen, että pistäkää ny se paska kakaranne ruotuun tai ei tarvii enää näyttää täällä naamaansa, ja mikä on kun ette osaa sitä adhdtä kasvattaa kun se on noin tyhmä eikä usko mitään?
Jos noin tehtäisiin, ymmärtäisin että haluat laittaa välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silppu kirjoitti:
Jos mun lapsen kaverin vanhemmat alkaisi jotain pöydän ympärille keskusteluja järjestämään ei lapsi saisi koskaan olla missään tekemisissä tämän keskustelu vanhempien lapsen kanssa. Jos tämä keskustelu vanhempien lapsi lähestyisi lastani käskisin huutamaan kovaan ääneen lapsen nimeä ja että tämä kiusaa. Vapaa ajalla mennään minun asuttamillani säännöillä
Voit asettaa sääntöjä, ja kieltäytyä puhumasta muiden kotien erilaisista säännöistä. Voit myös näin antaa lapsen ymmärtää, että toisten koteja ei tarvitse kunnioittaa, vauvoilla saa leikkiä ja eläimiä ei tarvitse varoa, vaikka pyydetään. Voit antaa ymmärtää, että toisen omaisuuden voi ottaa käyttöön luvatta.
Luultavasti pääsisit kuitenkin helpommalla, jos sanoisit lapsellesi, ettet oikeastaan halua, että hänellä on kavereita?
Tai sitten toinen meistä ymmärsi tuon pöydän ympärillä keskustelun väärin. Itse ajattelin, että siinä olisi ollut tarkoitus juoda kahvia ja jutella.
Kyläpaikan porukka ja lapsen vanhemmat, sillai että kuules muksu, me aikuiset ollaan tässä ihan samaa mieltä. Kun oot kyläpaikassa, on hyvä uskoa kun kerrotaan mitä täällä saa tehdä ja mitä ei. Jotta perustelut ootkin saanu, ja kerrataanpa ne vielä, ettei tarvii enää vängätä. Jos ei sovi, niin oot sitte kotona pari viikkoo, ja katotaan sit uudestaan. Täällä kuuntelet näitä aikuisia ja kotona sitten meitä. Kodeissa on eri säännöt, ja vieras kunnioittaa niitä sääntöjä, halusi tai ei.
Ymmärsitkö sinä sen pöydän ympärillä keskustelun menevän silleen, että pistäkää ny se paska kakaranne ruotuun tai ei tarvii enää näyttää täällä naamaansa, ja mikä on kun ette osaa sitä adhdtä kasvattaa kun se on noin tyhmä eikä usko mitään?
Jos noin tehtäisiin, ymmärtäisin että haluat laittaa välit poikki.
Juuri tähän koulunkin kasvatuskeskusteluissa pyritään. Että ollaan samalla puolella kasvattamassa, vanhemmat ja koulu. Ketään ei syytellä mistään.
Mutta ongelma on siinä, että lapsen vanhemmat ovat usein jo valmiiksi puolustuskannalla ja piikit pystyssä opettajaa ja koulua kohtaan. Keskustelut menevät siihen, että vanhemmat huutavat opettajalle kuinka lasta pidetään silmätikkuna tai että pojat ovat poikia ja miksi sääntö X ylipäätään on olemassa, ihan tyhmää.
Yritä siinä sitten jotakin yhteistä lapsenkasvattamista, kun vanhemmatkin puolustelevat p_skaa käytöstä, vastustavat sääntöjä ja ovat itsekin kuin oppilaita nuhdeltavina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse pienenä vähän kuin tuo Silja, mutta kotioloissa. Kyläpaikoissa käyttäydyin asiallisesti, en uskaltanut tehdä mitään ilman lupaa ja totuin nopeasti sääntöihin koska kaipasin niitä kotonakin. Sen sijaan äitiini pystyi tällä saralla aina luottamaan. "Miten se silja noin vieraskorea on" alkoi aina, kun joku kehui hyvää käytöstäni ja samaan hengenvetoon hän muisti ulista: "Kotona se kiusaa aina pienempiään *selitiseliti* ja muistakaa aina tulla sanomaan jos toi tekee jotain typerää! Oon hyvä kasvattaja, kuritan lastani!!!1117" Toisin sanoen äitini romutti itsetuntoani tehokkaasti ensin kotona puolueellisella kasvatuksella, ja tiesin että tilanteissa en voi luottaa äitini apuun vaan hän oli etukäteen määritellyt, että olen se paha lapsi. Sen sijaan kaksi nuorempaa sisarustani onnistui järjestämään meille porttarit melkein jokaisen kaverin luokse ja siihen aikaan oli tapana, et joko kaikki sisarukset tai ei kukaan päässyt leikkimään. Joskus pääsin kavereille leikkimään, mutta kun sisarukset parkuivat oven takana niin meidät kaikki lähetettiin kotiin. Äiti sitten ratkaisi asian ajamalla meidät kaikki ulos, että kostoksi kaverit eivät saaneet tulla meille. Oikeasti hän olisi ratkaissut paljon jos olisi kasvttanut meitä eikä vain räksyttänyt keittiön pöydän takaa.
Silja muistuttaa siis nuorempaa sisarustani, joka oli suhteellisen rajaton kyläpaikoissa. Hänelle ei auta muu kuin äidin herääminen tilanteeseen, eli tuo lapsi kaipaisi rajoja vanhemmiltaan. Se tekee hirvittävästi hallaa hänen sosiaalisille suhteilleen, kun kukaan ei tavallaan välitä ja anna henkistä pääomaa tuolla puolella. Antaisin miehen mennä sanomaan, mutta samalla ottaisin myös puhuttelun. Jossei se tehoa, niin sinne ei enää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan, olisikohan ap paikalla. Miten kävi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten Silja käy aina teillä vai ymmärsinkö väärin?
Eli Siljan vanhemmat hyväksikäyttävät teidän hyväntahtoisuutta ja tuovat lapsensa kivasti teille hoitoon.
Oma lapsemme on käynyt Siljan kotona välillä, mutta tosiaan lapsen mukaan siellä ei oikein ole valvontaa. Siis ei tietenkään ole noin asiaa muotoillut, mutta lapsen mukaan saavat aika vapaasti tehdä mitä vain. Hyppiä trampalla ilman turvaverkkoa ilman että kukaan valvoo (no toki voihan sieltä tippua ja loukata vaikka valvoiskin, mutta silti), uida syvässä uima-altaassa ilman valvontaa, kiipeillä katoilla (oma lapsi ei uskalla kiivetä, ja tästä olikin tullut Siljan kanssa kertaalleen kinaa),... Siljan vanhemmat tai ainakin toinen ovat yleensä kotona, mutta eivät ilmeisesti juurikaan valvo touhua.
Mm. noiden seikkojen vuoksi oma lapsi on Siljan luona käynyt vähemmän. En ole ylihysteerinen, mutta ei tosiaan kovin luottavainen olo tule...
Siljan vanhempia en tosiaan syvemmin tunne mutta mitä nyt tiedän heistä niin ihan kunnon ihmisiä ja normaaleita ovat, mukaviakin näin kohdatessa. Tosin äiti reagoi just noin "heh heh"- tyylillä, kun jotain kerrotaan...
Toiselta vanhemmalta kysyin (kun siis tiedän Siljan käyvän jonkin verran heilläkin) että miten kyläilyt sujuvat, ja kerroin tästä meidän tilanteesta. Vastaavaa kuulemma on heilläkin. Eli Silja ei usko, ei varsinaisesti "mutuuta" vastaan mutta väittää kuitenkin että "Ei nuo teidän lehmät mua potkaise, ei mun siskonkaan lehmät potkaise vaikka olen käynyt niillä navetassa ainakin tuhat kertaa" jne. Ongelmaksi hekin olivat kokeneet sen, että jos Siljaa oltaisiin laittamassa aiemmin pois kylästä, voi olla ettei vanhemmat olekaan kotona (esim. toinen töissä, toinen asioilla tms.) tai ei ole välttämättä mahdollisuutta lähteä viemään tyttöä kotiin jos tytöllä ne avaimet oliskin,...
Niinhän se varmasti on, kuten täällä joku kirjoittikin, että myös oman lapsen pitäisi tässä nähdä ne seuraamukset, eli että ei niitä sääntöjä saa toistuvasti rikkoa ilman että mitään tapahtuu. Helpointa olisikin jos voisi vain sanoa että lähdepäs sitten kotiisi... Omien kanssa tämä on jotenkin yksinkertaisempaa. Ja toisaalta toistenkin lasten, sikäli kun jotain pienempää on tullut. On voinut ottaa pelikoneen jäähylle tai naapurin pojalle sanoa että jatkakaapa leikkiä joku toinen päivä kun ootte molemmat rauhoittuneet. Tässä en oikein tiedä, että mitä voisin tehdä, muuta kuin kärrätä lapsen kotiinsa mikäli siihen on mahdollisuus, keskustella nyt seuraavaksi isommalla porukalla ei-puhutteluhengessä mutta kertoa mikä on tilanne täällä päässä ja mikä on meidän näkemys asiasta, langettaa sitten ehkä sen porttikiellon... Lapsenhan voi käskeä tietysti johonkin "jäähylle", mutta entä muuta konkreettista? Totta kai tälle lapselle on selkeästi kerrottu mikä ei ole ok ja miksei ole ok ja toisaalta myös ohjattu pois tilanteesta tekemään jotain muuta.
Ja totta on, että Siljaa saakin minut näitä temppuja tehdessään hermoromahduksen partaalle... Silloin kuin ei niitä temppujaan tee (no joka kerta on viime aikoina tehnyt, ei onneksi ihan koko aikaa) niin on mukava tyttö.
t. Ap
Piti lukea silmät pyöreinä, että ihanko olisin itse kirjoittanut tämän. Meillä ihan samanlainen tytön kaveri 15 vuotta sitten. Meillä sai koko ajan roikkua perässä vahtaamassa, mitä tämä tyttö tekee. Kaverin luona saivat tehdä kaikkea mahdollista. Kerran kun menin hakemaan tyttöä, heitä ei näkynyt missään. Äiti kokkaili keittiössä ja naureskeli, että heh heh, tytöt lähti jonnekkin leikkimään, ehkä lammella tai jossakin, kyllä ne löytyy. Tytöillä ikää 6v ja 7v silloin.
Saman perheen iso veli oli myös oman lapsen kaveri, joten aika kattavasti tuli tämä perhe nähtyä. Pojan kohdalla tekivät sitä, että toivat kylään ja painuivat ostoksille tai kylään. Parhaimmillaan hakivat pois klo 22.30, vaikka oltiin soiteltu jo monta tuntia, että meillä pannaan nukkumaan. Heh heh, vähän lipsahti kauppareissu.
Perhe muutti pois jossain vaiheessa ja sieltähän sitten paljastuikin, että oli lastensuojelu tulossa tekemään tarkistusta, joten vaihtoivat paikkakuntaa, ennen kuin lapset ehdittiin ottaa huostaan. Äiti oli väkivaltainen lapsia kohtaan ja kaikkea muutakin oli perheessä sattunut.
Tällä kokemuksella olisin kieltänyt omien lasten yhteydenoton tuohon perheeseen, sen verran murhetta niistä meille tuli. Toisaalta varsinkin sen tytön kohdalla voin ajatella, että oli hyvä, kun sillä oli joku henkireikä siinä omassa elämässään, kun sai meillä olla. Mutta toisaalta, en tiedä, kannattaako omien lasten antaa kärsiä siksi, että toisen perheen lapsilla on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto jos ap kertoisi miten kävi.
Silppu kirjoitti:
Jos mun lapsen kaverin vanhemmat alkaisi jotain pöydän ympärille keskusteluja järjestämään ei lapsi saisi koskaan olla missään tekemisissä tämän keskustelu vanhempien lapsen kanssa. Jos tämä keskustelu vanhempien lapsi lähestyisi lastani käskisin huutamaan kovaan ääneen lapsen nimeä ja että tämä kiusaa. Vapaa ajalla mennään minun asuttamillani säännöillä
Kiitti vinkistä.Eihän sinun tapauksessa tarvitse keskustelua järjestääkään:Minun lapseni voi jo nyt valmiiksi huutaa sinun lapsesi nähdessään:Toi kiusaa!
Vapaa-ajalla minun säännöt.
Toivotaan että hyvin. Ihmettelinkin jo että missä Siljan isä ja eikö häntä kiinnosta.