Lapsen kaveri ei usko sääntöjä/kieltoja - mitä tehdä?
Kirjoitan tästä nyt tänne, koska olen kertakaikkisen epävarma siitä, mitä minun (tai oikeastaan meidän) pitäisi tehdä ja mikä olisi kaikkien kannalta järkevintä.
Meillä on itsellä viisi lasta. Kolme vanhinta ovat sen ikäisiä, että heillä käy kylässä kavereita ja myös he käyvät kylässä kavereilla. Ollaan totuttu siihen, että lapset ovat erilaisia ja että jonkun kanssa saa asioista enemmän keskustella kuin jonkun toisen. Kuitenkin aina nämä tavalliset säännöt/kiellot/ohjeistukset menee perille ja niitä totellaan, vaikka joskus selkästi huomaa että ärsyttää totella. Yleensä mistään isommasta ei edes tarvi sanoa, eli lähinnä nämä on niitä muistutteluja tyyliin: Jos meinaatte pyöräillä, kypärät päähän. Tai että ei, tabletilla on nyt oltu sovittu aika ja vähän extraakin, joten nyt rupeatte tekemään muuta ja menette vaikka ulkoilemaan.
8-vuotiaalla lapsellamme on kuitenkin kaveri, joka tekee tähän poikkeuksen. Kun tuntuu, että mikään ei mene perille tai jos meneekin, niin hän ignoraa sanomisen - tulipa se sitten lapsemme tai meidän aikuisten taholta - ja jättää toimimatta kuten kuuluisi. Kaveri on lapsemme kanssa saman ikäinen, tokalle siis syksyllä menossa. Ei tietääkseni erityisyyttä tms. asiaa jotenkin selittävää taustalla. (Enkä tarkoita tällä vihjata mitenkään, että erityinen olisi jotenkin tottelematon tapaus - lähinnä vain yritän pohjustaa tätä asiaa niin, että tästä saisi hyvän kokonaiskuvan.)
Toisten kavereiden kanssa ei todellakaan ole sellaista, että pitäisi ihan koko ajan olla vahtimassa, mitä tapahtuu. Tämän kaverin ollessa meillä mitään pidempiaikaista omaa hommaa ei todellakaan voi ajatella tekevänsä; on ihan pakko olla koko ajan kuulolla ja mielellään ihan näköetäisyydelläkin. Totta kai meillä ollaan läsnä ja katsotaan niin omien kuin kylävieraidenkin perään, mutta onhan se nyt aika raskasta, jos ihan koko ajan pitäisi olla huohottamassa niskaan, ettei vain mikään kuningasidea lähde toteutumaan.
Tiivistettynä nämä tilanteet on tällaisia: Nostellaan vauvaa selkä kaarella ilman lupaa, mennään kiellosta huolimatta koiravanhuksen häkkiin, tämä lapsi on jopa menossa hevoslaitumelle kielloista huolimatta,...
Ja jatkuvasti tätä. Jos ei jotain asiaa heti huomata, oma tulee useimmiten juosten kertomaan että Silja menee ilman lupaa heppojen luo tai että Silja otti ilman lupaa Tessun häkistään. "Siljan" kanssa on keskusteltu turvallisuuskysymyksistä, ei tehoa... Ei, vauva ei voi tippua kun hän on hoitanut siskonsakin vauvaa eli kyllä hän osaa, koira ei voi purra eikä karata, hevosten kanssa ei satu mitään kun hän vain olisi halunnut mennä taputtamaan niitä... Ollaan sitten vain todettu tähän, että vaikka mitään vahinkoakaan ei tapahtuisi, niin meidän vauvaa sulla ei ole lupa nostella, eikä Tessun häkkiin ole lupa mennä eikä omatkaan lapsemme mene heppalaitumelle yksin. Ei tehoa.
"Siljan" äiti reagoi naureskelulla. Voi sitä Siljaa, kun se on niin lapsirakas ja tykkää vauvoista, voi kun se niin tykkää siitä teidän Tessusta, heh heh, ai oli jo puolittain menossa heppalaitumelle, joo kun se niin on puhunut kuinka haluaisi taputella teidän heppoja... heh heh.
Mietinnässä, ylireagoinko, jos kiellän tätä lasta enää tulemasta meille - ennen, kuin tottelee tällaisissa asioissa?
Kommentit (117)
Tule ap sitten kertomaan miten kävi, vastasivatko kutsuun yms.
Mä en vielä ihan koko ketjua lukenut, mutta mitä sitten, jos hevonen potkaisee tai koira puree? En jotenkin jaksa uskoa, että käsittelee niitäkään asiaankuuluvalla tavalla.
Nyt jämäkkä ote ja sääntöjä noudatetaan tai ei enää tulla.
Vierailija kirjoitti:
Mä en vielä ihan koko ketjua lukenut, mutta mitä sitten, jos hevonen potkaisee tai koira puree? En jotenkin jaksa uskoa, että käsittelee niitäkään asiaankuuluvalla tavalla.
Nyt jämäkkä ote ja sääntöjä noudatetaan tai ei enää tulla.
Hevosen potkaisuun voi kuolla tai vammautua loppuiäksi. Ei lapsi tuollaista ymmärrä eikä se ole asia joka opetellaan kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vielä ihan koko ketjua lukenut, mutta mitä sitten, jos hevonen potkaisee tai koira puree? En jotenkin jaksa uskoa, että käsittelee niitäkään asiaankuuluvalla tavalla.
Nyt jämäkkä ote ja sääntöjä noudatetaan tai ei enää tulla.Hevosen potkaisuun voi kuolla tai vammautua loppuiäksi. Ei lapsi tuollaista ymmärrä eikä se ole asia joka opetellaan kantapään kautta.
Jeps, näin. Ja hevoset saattavat myös purra. Kuten ne koiratkin, ja purema voi olla vaarallinen. Sen takia on ne säännöt, että koiran häkkiin ei mennä ja laitumelle ei mennä. En voi käsittää tässä ketjussa ollutta paria "Siljaa" ymmärtävää ja paapovaa kommenttia. Ne säännöt on "Siljan" turvallisuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vielä ihan koko ketjua lukenut, mutta mitä sitten, jos hevonen potkaisee tai koira puree? En jotenkin jaksa uskoa, että käsittelee niitäkään asiaankuuluvalla tavalla.
Nyt jämäkkä ote ja sääntöjä noudatetaan tai ei enää tulla.Hevosen potkaisuun voi kuolla tai vammautua loppuiäksi. Ei lapsi tuollaista ymmärrä eikä se ole asia joka opetellaan kantapään kautta.
Jeps, näin. Ja hevoset saattavat myös purra. Kuten ne koiratkin, ja purema voi olla vaarallinen. Sen takia on ne säännöt, että koiran häkkiin ei mennä ja laitumelle ei mennä. En voi käsittää tässä ketjussa ollutta paria "Siljaa" ymmärtävää ja paapovaa kommenttia. Ne säännöt on "Siljan" turvallisuuden vuoksi.
Sitäpaitsi jos ap:n luona jotain tälle siljalle käy, se on hänen vastuullaan... myös oikeudessa...
Miettikää: koulussa on opettajalla 25 oppilaan ryhmä ja siinä tällaisia rajattomia, seinille kiipiviä ja päälle sössöttäviä Siljoja ainakin se 7 kpl. Yritä siinä sitten niiden älämölöttäjien kanssa selviytyä ja jopa opettaa jotakin asiaa niille fiksummille oppilaille.
Sitten, kun sanot asiasta Siljojen vanhemmille, niin sieltä tulee sylki lentäen puolustusta Siljan vapaudesta lyödä/roskata/juosta ympyrää luokassa/sohia saksilla kaveria/huutaa muiden puheen päälle kenenkään tähän vapauteen puuttumatta.
Kyllä tokaluokkalainen kotona yksinkin pärjää. Itse ainakin olin. Eli voi hyvin viedä kotiin, vaikka vanhemmat olisivat ostosreissulla tai muualla. Ovat kuitenkin tietoisia, että lapsi on tulossa kotiin, että sieltä ostosreissulta kannattaa ehkä kotiutua vähän suunniteltua nopeammin.
Nyt sitten, kun kerran Siljan ja hänen äitinsä kanssa on asiasta tuloksetta keskusteltu, lähetä Silja kotiin sellaisten sanomisten ja terveisten kera, että seuraavan kerran hän on teille tervetullut, kun siellä on sisäistetty teidän talonne ja perheenne säännöt ihan kunnolla. Ja sitten, jos käy niin, että vakuuttavat, että säännöt on sisäistetty ja kiellot, ohjeet ja kehotukset menevät kerrasta perille ja siitä huolimatta ....seilee, niin ihan kunnollinen porttikielto. Ei ole asiaa teille vaikkapa kuukauteen ollenkaan, ja sittenkin tulee lähtö heti, jos ei kerrasta usko. Ja uusi porttari päälle. Eiköhän opi. Ja jos ei, niin ei sitä kannata katsella yhtään.
Meillä oli pojan parin kaverin kanssa vähän samanlaista vääntöä. Pari kertaa sanottiin, ja kun ei mennyt perille, kavereille napsahti kuukauden yöpymiskielto. Heillä on yhteinen harrastus, joka kyllä vaatii sitä, että yöpyvät meillä, niin ankeaksihan se pojille kävi, kun piti raahautua aina viikonloppuna illalla kotiin ja aamulla varhain takaisin. Se tepsi aika hyvin - kyllä välillä meinaa vieläkin tulla pientä keulimista, mutta riittää, kun sanotaan, että haluatte vissiin parin kuukauden totaalitauon täällä olemiseen. Meidän koti on siis ainoa paikka, missä he voivat tätä harrastustaan harjoittaa, meillä on siihen välineet, tilat ja tarvikkeet. Kyllä se kummasti houkuttaa käyttäytymään, kun tietää, ettei ole vähään aikaan asiaa meille, jos ei osaa olla ihmisiksi.
Pojallani oli tuollainen ”kaveri”, joka ei kunnioittanut mitään sääntöjä, ei ottanut mitään kuuleviin korviinsa. Länkytti vain vastaan (aikuisellekin) ja yritti selitellä ja väännellä asioita itsensä parhaaksi. Poika oli vaikeuksissa myös koulussa; useamman kerran rehtorin puhuttelussa jo toisella (!?!) luokalla.
Pojan vanhemmat olivat eronneet ja poika pyöritti heitä mielensä mukaan. Hän oli yllättävän manipulatiivinen ikäisekseen, kun sivusta seurasin juttuja lasten leikkiessä. Äitinsä vain hemmotteli Hoploppiin viemällä, kun ei jaksanut poikaa kai itsekään. Sellainen kiltti hissukka, joka ei osannut edes ääntään korottaa. Pojan isä kaiketi piti kuria, mutta osti anteeksiantoa kalliilla tavaroilla. Lapsi osasi vaatia IPhone kymppejä, merkkilenkkareita jne.
Minulta paloi viimeisen kerran pinna, kun tämä poika paiskoi meillä tuolia raivostuttuaan. Silloin karjahdin, että nyt riitti, meillä ei tuolla tavalla olla. Heitin pojan vaatteet ja kengät rappuun, työnsin hänet väkivalloin pihalle ja sanoin oven läpi, että et ole enää tervetullut meille etkä enää saa olla poikani kanssa.
Äitinsä yritti vielä jotakin selitellä, mutta tuo oli viimeinen pisara. Tuollaisesta kaverista ei ollut kuin haittaa ja huono esimerkki meidän lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Pojallani oli tuollainen ”kaveri”, joka ei kunnioittanut mitään sääntöjä, ei ottanut mitään kuuleviin korviinsa. Länkytti vain vastaan (aikuisellekin) ja yritti selitellä ja väännellä asioita itsensä parhaaksi. Poika oli vaikeuksissa myös koulussa; useamman kerran rehtorin puhuttelussa jo toisella (!?!) luokalla.
Pojan vanhemmat olivat eronneet ja poika pyöritti heitä mielensä mukaan. Hän oli yllättävän manipulatiivinen ikäisekseen, kun sivusta seurasin juttuja lasten leikkiessä. Äitinsä vain hemmotteli Hoploppiin viemällä, kun ei jaksanut poikaa kai itsekään. Sellainen kiltti hissukka, joka ei osannut edes ääntään korottaa. Pojan isä kaiketi piti kuria, mutta osti anteeksiantoa kalliilla tavaroilla. Lapsi osasi vaatia IPhone kymppejä, merkkilenkkareita jne.
Minulta paloi viimeisen kerran pinna, kun tämä poika paiskoi meillä tuolia raivostuttuaan. Silloin karjahdin, että nyt riitti, meillä ei tuolla tavalla olla. Heitin pojan vaatteet ja kengät rappuun, työnsin hänet väkivalloin pihalle ja sanoin oven läpi, että et ole enää tervetullut meille etkä enää saa olla poikani kanssa.
Äitinsä yritti vielä jotakin selitellä, mutta tuo oli viimeinen pisara. Tuollaisesta kaverista ei ollut kuin haittaa ja huono esimerkki meidän lapselle.
Ottamatta lapseen kantaa niin sähän se vasta hieno esimerkki olitkin... not.
Vierailija kirjoitti:
Päätettiin miehen kanssa, että koetetaan istua alas hyvässä hengessä Siljan vanhempien kanssa ja otettaisi mahdollisesti myös tytöt mukaan. Tarkoituksena olisi keskustella tilanteesta ja kertoa, miltä meistä tuntuu. He saisivat myös sanoa oman näkemyksensä ja jos keskustelu olisi rakentavaa, ehkä joku yhteinen ratkaisukin saataisi aikaan. Tarkoitus ei ole puhutella ketään, vaan koettaa tehdä yhteistyötä niin, että kaikki tietäisivät missä mennään. Jos sitä yhteistyötä ei synny niin sitten on vain yksi vaihtoehto...
Laitamme tytön vanhemmille viestiä vielä tämän illan aikana, toivottavasti juttu etenee toivotulla tavalla.
T. Ap
Miksi pitää löytää yhteinen ratkaisu Siljan ja vanhempien kanssa? Se on teidän koti ja ratkaisut siellä on teidän tehtävissä! En mäkään mene muiden koteihin palaveeraamaan mitä sääntöjä siellä saa olla. Jos ei säännöt miellytä niin pysyn poissa ja jos jotakuta ei miellytä meidän säännöt niin ei tarvitse tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojallani oli tuollainen ”kaveri”, joka ei kunnioittanut mitään sääntöjä, ei ottanut mitään kuuleviin korviinsa. Länkytti vain vastaan (aikuisellekin) ja yritti selitellä ja väännellä asioita itsensä parhaaksi. Poika oli vaikeuksissa myös koulussa; useamman kerran rehtorin puhuttelussa jo toisella (!?!) luokalla.
Pojan vanhemmat olivat eronneet ja poika pyöritti heitä mielensä mukaan. Hän oli yllättävän manipulatiivinen ikäisekseen, kun sivusta seurasin juttuja lasten leikkiessä. Äitinsä vain hemmotteli Hoploppiin viemällä, kun ei jaksanut poikaa kai itsekään. Sellainen kiltti hissukka, joka ei osannut edes ääntään korottaa. Pojan isä kaiketi piti kuria, mutta osti anteeksiantoa kalliilla tavaroilla. Lapsi osasi vaatia IPhone kymppejä, merkkilenkkareita jne.
Minulta paloi viimeisen kerran pinna, kun tämä poika paiskoi meillä tuolia raivostuttuaan. Silloin karjahdin, että nyt riitti, meillä ei tuolla tavalla olla. Heitin pojan vaatteet ja kengät rappuun, työnsin hänet väkivalloin pihalle ja sanoin oven läpi, että et ole enää tervetullut meille etkä enää saa olla poikani kanssa.
Äitinsä yritti vielä jotakin selitellä, mutta tuo oli viimeinen pisara. Tuollaisesta kaverista ei ollut kuin haittaa ja huono esimerkki meidän lapselle.
Ottamatta lapseen kantaa niin sähän se vasta hieno esimerkki olitkin... not.
Kas ko. lapsen äitihän se taisikin ilmaantua paikalle? Se lapsihan olisi selvästikin pitänyt viedä riehumisesta palkinnoksi Hoploppiin? Niska-perse -otteella ovesta ulos moinen kakara, eikä tarvi tulla takaisin.
Itsellä kolme lasta ja yhden kaverin kohdalla on ollut vastaavaa. Sen jälken kun jouduin ihan tosissani käymään hänen kanssaan tiukan keskustelun siitä, että meidän olohuonene matolla EI heitellä bottle flipiä suklaavanukaspurkilla, hän ei ole meille enää tervetullut. Ihan sama mikä se sääntö on, ja kuinka tarpeeton sen lapsen mielestä hyvänsä, jos ko. sääntö on meillä olemassa, sitä tottelee kaikki, Myös lapsivieraat. Eli en tajua, miksi tuo lapsi on saanut tulla teille sen jälkeen kun kerran on käynyt käsiksi teidän vauvaan?
Muakin ihmetyttää aloittajan rauhallisuus kun on vauvaan turvallisuus on vaarantunut. Siinä olisi oma kuppi mennyt nurin siihen malliin, ettei muksu varmaan omasta tahdostaan haluaisi meille tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojallani oli tuollainen ”kaveri”, joka ei kunnioittanut mitään sääntöjä, ei ottanut mitään kuuleviin korviinsa. Länkytti vain vastaan (aikuisellekin) ja yritti selitellä ja väännellä asioita itsensä parhaaksi. Poika oli vaikeuksissa myös koulussa; useamman kerran rehtorin puhuttelussa jo toisella (!?!) luokalla.
Pojan vanhemmat olivat eronneet ja poika pyöritti heitä mielensä mukaan. Hän oli yllättävän manipulatiivinen ikäisekseen, kun sivusta seurasin juttuja lasten leikkiessä. Äitinsä vain hemmotteli Hoploppiin viemällä, kun ei jaksanut poikaa kai itsekään. Sellainen kiltti hissukka, joka ei osannut edes ääntään korottaa. Pojan isä kaiketi piti kuria, mutta osti anteeksiantoa kalliilla tavaroilla. Lapsi osasi vaatia IPhone kymppejä, merkkilenkkareita jne.
Minulta paloi viimeisen kerran pinna, kun tämä poika paiskoi meillä tuolia raivostuttuaan. Silloin karjahdin, että nyt riitti, meillä ei tuolla tavalla olla. Heitin pojan vaatteet ja kengät rappuun, työnsin hänet väkivalloin pihalle ja sanoin oven läpi, että et ole enää tervetullut meille etkä enää saa olla poikani kanssa.
Äitinsä yritti vielä jotakin selitellä, mutta tuo oli viimeinen pisara. Tuollaisesta kaverista ei ollut kuin haittaa ja huono esimerkki meidän lapselle.
Ottamatta lapseen kantaa niin sähän se vasta hieno esimerkki olitkin... not.
Kas ko. lapsen äitihän se taisikin ilmaantua paikalle? Se lapsihan olisi selvästikin pitänyt viedä riehumisesta palkinnoksi Hoploppiin? Niska-perse -otteella ovesta ulos moinen kakara, eikä tarvi tulla takaisin.
En usko että kyse mun lapsesta, sillä meidän elinpiiriin ei kuulu wt-perheitä joissa käytetään sanoja "niska-perse -ote" ja "kakara".
Vierailija kirjoitti:
Muakin ihmetyttää aloittajan rauhallisuus kun on vauvaan turvallisuus on vaarantunut. Siinä olisi oma kuppi mennyt nurin siihen malliin, ettei muksu varmaan omasta tahdostaan haluaisi meille tulla.
Niinpä. Äidin tehtävä on puolustaa avutonta vauvaa, joka voi vaikka vammautua tuollaisesta käsittelystä. Mutta äitiä näyttää eniten kiinnostavan ettei vaan pahoita Siljan ja hänen vanhempien mieltä.
Alaa vaihtamassa kirjoitti:
Miettikää: koulussa on opettajalla 25 oppilaan ryhmä ja siinä tällaisia rajattomia, seinille kiipiviä ja päälle sössöttäviä Siljoja ainakin se 7 kpl. Yritä siinä sitten niiden älämölöttäjien kanssa selviytyä ja jopa opettaa jotakin asiaa niille fiksummille oppilaille.
Sitten, kun sanot asiasta Siljojen vanhemmille, niin sieltä tulee sylki lentäen puolustusta Siljan vapaudesta lyödä/roskata/juosta ympyrää luokassa/sohia saksilla kaveria/huutaa muiden puheen päälle kenenkään tähän vapauteen puuttumatta.
On surullista, että on olemassa opettajia, jotka käyttävät näin rumaa kieltä ja ilmaisevat, että halveksivat oppilaitaan
No jos ei pysty olemaan talon tavoilla, niin sitten ei voi taloon tulla.
Meillä on lapsen yksi kaveri saanut "porttikiellon" eikä saa tulla meille kylään. Synttärit ovat poikkeus, mutta vanhempansa ovat sitten "vastavetona" päättäneet ettei tule silloinkaan mikä on mulle ihan OK.
Yritettiin sanoa ensin tälle lapselle ja sitten vanhemmille, mutta mikään ei tehonnut. Mun kotona mun sana on kuitenkin laki, joten ei jäänyt vaihtoehtoja.
Kyseessä oli lemmikkien jatkuva kiusaaminen. Siinä käy lopulta huonosti kun eläimeltä palaa kääpä emmekä halunneet sellaisia vastuita.
Päätettiin miehen kanssa, että koetetaan istua alas hyvässä hengessä Siljan vanhempien kanssa ja otettaisi mahdollisesti myös tytöt mukaan. Tarkoituksena olisi keskustella tilanteesta ja kertoa, miltä meistä tuntuu. He saisivat myös sanoa oman näkemyksensä ja jos keskustelu olisi rakentavaa, ehkä joku yhteinen ratkaisukin saataisi aikaan. Tarkoitus ei ole puhutella ketään, vaan koettaa tehdä yhteistyötä niin, että kaikki tietäisivät missä mennään. Jos sitä yhteistyötä ei synny niin sitten on vain yksi vaihtoehto...
Laitamme tytön vanhemmille viestiä vielä tämän illan aikana, toivottavasti juttu etenee toivotulla tavalla.
T. Ap