Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lintsaava ala-koululainen
Epätoivoinen äiti
24.04.2019 |
Hei
Aiemmin sosiaalinen ja tunnollinen tyttäreni on nyt 4 luokan lopuksi alkanut lintsaamaan koulusta (ei siis poistu kesken päivän vaan ei vain mene, on kotona yksin). Tätä on jatkunut nyt useamman kuukauden, systemaattisesti on kerran viikossa pois koulusta. Luokassa on ollut tyttöjen välistä bolemiikkia, jota on selvitelty kuraattorinkin kanssa ryhmänä ja tyttäreni on ollut keskiössä asian suhteen siinä mielessä, ettei ole hyväksynyt syrjintää luokassa. Tämän myötä jäi ulos porukoista ja nyt on julistautunut ettei edes halua olla ystäviä ihmisten kanssa jotka kohtelevat toisia huonosti. Muissa piireissä ystäviä on paljon, mutta koulu on haaste.
Alkuksi arvelin että tyttö jää pois tämän edellä mainitun asian takia, kuten asia varmasti aluksi olikin, mutta nyt näyttää vahvasti siltä että vaihde on niin sanotusti jäänyt päälle. Ajan lapsen ylös aamulla ennen töihin lähtöä, soitan 30-40 min ennen koulun alkua (matkaa 15 min) ja on vielä menossa, mutta parin tunnin päästä saan Wilma-merkinnän lintsauksesta.
Kevään ajan aion nyt huolehtia että tyttö lähtee kävelemään kouluun (en ala kuskaamaan). Tämä asia alkaa vaikuttaa jo niin moneen muuhun asiaan( joudun tinkimään omistani ja muiden lasten harrastuksista kun joudun lyhentämään työpäivää aamusta + pitenee iltapäivästä= ei taivu aikataulu enää niin paljoa, enkä halua elämästämme pelkkää kilpajuoksua).
Apua, neuvoja, vertaistukea, ihan mitä vain otan nyt vastaan sillä olen neuvoton. Onko koulukoti ainoa varteenotettava vaihtoehto, sillä olen jäänyt lapsien kanssa täysin yksin ja voimavarani eivät enää riitä.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä seurauksia lapsi saa, kun lintsaa?
Miksi pitäisi saada jotain seurauksia? Kasvatustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että rangaistukset eivät opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Sen sijaan rangaistus kyllä aiheuttaa katkeruutta lapsen ja vanhemman välille ja on hyvin usein muutenkin traumaattinen kokemus lapselle. Vaatimus ehdottomasta vanhempien tottelemisesta lyttää myös lapsen itsetuntoa ja sitä kautta voi aiheuttaa mm. toiminnanohjauksen ongelmia vielä aikuisiässäkin.
Puhelin pois, ei kavereita, keskustelut asiasta, netflix ja pelit pois viikonlopulta (arkisin ei kyllä muutenkaan ja ovat koodien takana), harrastamisen rajoittaminen. Tilanteesta riippuen.
Lintsaamisen syyt ovat vaihtelevia ja epämääräisiä, vastauksen saaminen lähes mahdotonta välillä, lapsi voi pönöttää tunnin hiljaa eikä vastaa mitään. Lisäksi on alkanut muuttua rauhallisesta tytöstä aivan järkyttäväksi kielenkäytöltään ja käyttäytymiseltään, haukkuu kaiken ja kaikki sisaruksista lähtien (tempperamenttinen on aina ollut, rajat ovat olleet tiukat mutta mielestäni melko laajat ja samat säännöt on kaikilla koko perheessä), esikoisena hermostuu kaikille ja nuoremmat ovat alkaneet jo vähän pelätä raivoavaa siskoaan.
Joku voisi kuitata että teini-ikä, mutta että 11 vuotiaalla ja noin pahana, voiko se muka olla noin pahana jo nyt?
AP
Puhuttu on, joka ikinen kerta. Siitä miksi hän toimii noin (joskus suostuu kertomaan syitä/tekosyitä?), mitä siitä seuraa, mihin se vaikutttaa(lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä) ja yhdessä sovittu erilaisia toimintatapoja. Alkoi käymään kuraattorilla viime syksynä kun jäimme yksin ja kotona on aina ollut hyvä keskuteleva henki, paitsi tähän saakka. nyt tästä on tullut yhden ihmisen huutokuoro jos tekemisiin puututaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovemmat rangaistukset käyttöön. Rangaistuksen ideana on se, että se poistaa lapselta uhman. Jos uhmaa on jäljellä vielä rangaistuksen kärsimisen jälkeen (esim. lapsi väittää yhä vastaan tai jopa nimittelee rangaistuksen antanutta henkilöä), niin ei siitä rangaistuksesta paljoa hyötyä ole.
Epätoivoinen äiti kirjoitti:
Puhelin pois, ei kavereita, keskustelut asiasta, netflix ja pelit pois viikonlopulta (arkisin ei kyllä muutenkaan ja ovat koodien takana), harrastamisen rajoittaminen. Tilanteesta riippuen.
Lintsaamisen syyt ovat vaihtelevia ja epämääräisiä, vastauksen saaminen lähes mahdotonta välillä, lapsi voi pönöttää tunnin hiljaa eikä vastaa mitään. Lisäksi on alkanut muuttua rauhallisesta tytöstä aivan järkyttäväksi kielenkäytöltään ja käyttäytymiseltään, haukkuu kaiken ja kaikki sisaruksista lähtien (tempperamenttinen on aina ollut, rajat ovat olleet tiukat mutta mielestäni melko laajat ja samat säännöt on kaikilla koko perheessä), esikoisena hermostuu kaikille ja nuoremmat ovat alkaneet jo vähän pelätä raivoavaa siskoaan.
Joku voisi kuitata että teini-ikä, mutta että 11 vuotiaalla ja noin pahana, voiko se muka olla noin pahana jo nyt?
AP
Onkohan tyttö ahdistunut koulusta? Ole yhteydessä kouluterveydenhuoltoon. Raivoaminen, koulusta pois jääminen, hiljaa pönöttäminen kuullostaa kouluahdistukselta. Todennäköisesti joku on vialla, tyttö ei vain osaa tai pysty kertomaan sitä. Itse laittaisin selkeän ja reilun seuraamuksen, jos ei mene kouluun ja yrittäisin selvittää mitä poissaolojen taustalla oikeasti on. Mitä lapsi tekee kotona ollessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EÄ kirjoitti:
Puhuttu on, joka ikinen kerta. Siitä miksi hän toimii noin (joskus suostuu kertomaan syitä/tekosyitä?), mitä siitä seuraa, mihin se vaikutttaa(lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä) ja yhdessä sovittu erilaisia toimintatapoja. Alkoi käymään kuraattorilla viime syksynä kun jäimme yksin ja kotona on aina ollut hyvä keskuteleva henki, paitsi tähän saakka. nyt tästä on tullut yhden ihmisen huutokuoro jos tekemisiin puututaan.
AP
Seuraavaksi perheneuvolaan, koulusta poisjääminen on yleensä merkki lapsen psyykkisestä pahoinvoinnista eikä sitä kannata sivuuttaa litsaamisena.
Mä käyttäydyin aikoinaan tollee yläasteella kun olin koulukiusattu. Sanoin meneväni kouluun, mutten mennytkään. En kertonut, olin jatkuvasti ''kipeenä'' yms.
et suosittelen enemmän yrittää saada tyttö puhumaan, eli kuraattori/psykologi tms? Veikkaan et taustal on jotain muuta ku ei huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epätoivoinen äiti kirjoitti:
Puhelin pois, ei kavereita, keskustelut asiasta, netflix ja pelit pois viikonlopulta (arkisin ei kyllä muutenkaan ja ovat koodien takana), harrastamisen rajoittaminen. Tilanteesta riippuen.
Lintsaamisen syyt ovat vaihtelevia ja epämääräisiä, vastauksen saaminen lähes mahdotonta välillä, lapsi voi pönöttää tunnin hiljaa eikä vastaa mitään. Lisäksi on alkanut muuttua rauhallisesta tytöstä aivan järkyttäväksi kielenkäytöltään ja käyttäytymiseltään, haukkuu kaiken ja kaikki sisaruksista lähtien (tempperamenttinen on aina ollut, rajat ovat olleet tiukat mutta mielestäni melko laajat ja samat säännöt on kaikilla koko perheessä), esikoisena hermostuu kaikille ja nuoremmat ovat alkaneet jo vähän pelätä raivoavaa siskoaan.
Joku voisi kuitata että teini-ikä, mutta että 11 vuotiaalla ja noin pahana, voiko se muka olla noin pahana jo nyt?
AP
Onkohan tyttö ahdistunut koulusta? Ole yhteydessä kouluterveydenhuoltoon. Raivoaminen, koulusta pois jääminen, hiljaa pönöttäminen kuullostaa kouluahdistukselta. Todennäköisesti joku on vialla, tyttö ei vain osaa tai pysty kertomaan sitä. Itse laittaisin selkeän ja reilun seuraamuksen, jos ei mene kouluun ja yrittäisin selvittää mitä poissaolojen taustalla oikeasti on. Mitä lapsi tekee kotona ollessaan?
Jos lapsi on ahdistunut niin hän ei aina pysty noudattamaan sovittuja sääntöjä eikä rangaistusten koventaminen auta.
Itselläni esikoinen oli samanlainen, tuonikäisenä hän alkoi valittelemaan mahakipua ja huonoa oloa eikä halunnut mennä kouluun, yritin hakea hänelle silloin apua, mutta sitä ei löytynyt. Seuraavana vuonna hän stressasi koulua ihan hirveästi ja se alkoi näkymään koulussakin. Jos hän oli ahdistunut hän ei pystynyt pitämään kiinni mistään sovitusta ja rangaistuksista ei ollut hyötyä, ne vaan lisäsivät ahdistusta. Lapsen ollessa parempi vointinen ja kokevan pärjäävänsä koulussa nämä poissaolotkin jäivät pois ja hänen kanssa pystyi jälleen sopimaan asioista. Pahimmassa vaiheessa meidän oli pakko auttaa hänet lähtemään kouluun, muuten ei olisi mennyt.
Kokemuksestani sanon että ykkösasia on viedä tyttö kouluun vaikka kuskaten ja unohtaa kaikki muu.
Koulu tekee helpolla lastensuojeluilmoituksen ja sitten vasta sitä sun aikaa menee.
Tiedän että on raskasta mutta sun on pakko vaan jaksaa.
Tilanne laukeaa yleensä kun vaan sitkeästi toimitat tytön kouluun.
Olen nämä kouluun pakottamiset kokenut kummankin teinin kanssa.
Jumalaton stressi oli päällä koko ajan.
Peruskoulussa pakko käydä ja sen suorittaminen kannattaa ottaa vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuuuu kirjoitti:
Mä käyttäydyin aikoinaan tollee yläasteella kun olin koulukiusattu. Sanoin meneväni kouluun, mutten mennytkään. En kertonut, olin jatkuvasti ''kipeenä'' yms.
et suosittelen enemmän yrittää saada tyttö puhumaan, eli kuraattori/psykologi tms? Veikkaan et taustal on jotain muuta ku ei huvita.
Kyllä syynä on kovinnusein ettei huvita. Murrosiässä noita tulee ja tiukka oltava.
Nyt ei mitään rangaistuksia, eikä pakottamisia. Lapsellasi on todella vaikeaa. Hän on oikeassa siinä, ettei hyväksy syrjintää. Hyväsydäminen ihminen. Jos olisin hänen vahempi ,järjestäisin tapaamisen rehtorin, oman opettajan ja kuraattorin kanssa. Onneksi lukuvuosi on lopuillaan.Onko niin iso paikkakunta, että vois erityis-syiden takia päästä vaikka uuteen kouluun ( musiikki tai jollekkin muulle luokalle) .
Lapsi ei nyt saa kärsiä, tilanteessa ,jossa on varmasti oikeassa. Syrjiminen / kiusaaminen ei lopu. Tytöllä on tosi paha olla. Sitä hänen on vaikea sanoa ääneen. Soita heti tänään reksille ja kerro tytön ja sinun hätä. Sovitte tapaamisen . Lapsen ei tarvitse olla siellä. Tue lastasi ja ymmärrä häntä. Koettakaa viedä koulu nyt loppuun vaikka kotona lukien tuo toukokuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epätoivoinen äiti kirjoitti:
Puhelin pois, ei kavereita, keskustelut asiasta, netflix ja pelit pois viikonlopulta (arkisin ei kyllä muutenkaan ja ovat koodien takana), harrastamisen rajoittaminen. Tilanteesta riippuen.
Lintsaamisen syyt ovat vaihtelevia ja epämääräisiä, vastauksen saaminen lähes mahdotonta välillä, lapsi voi pönöttää tunnin hiljaa eikä vastaa mitään. Lisäksi on alkanut muuttua rauhallisesta tytöstä aivan järkyttäväksi kielenkäytöltään ja käyttäytymiseltään, haukkuu kaiken ja kaikki sisaruksista lähtien (tempperamenttinen on aina ollut, rajat ovat olleet tiukat mutta mielestäni melko laajat ja samat säännöt on kaikilla koko perheessä), esikoisena hermostuu kaikille ja nuoremmat ovat alkaneet jo vähän pelätä raivoavaa siskoaan.
Joku voisi kuitata että teini-ikä, mutta että 11 vuotiaalla ja noin pahana, voiko se muka olla noin pahana jo nyt?
AP
Onkohan tyttö ahdistunut koulusta? Ole yhteydessä kouluterveydenhuoltoon. Raivoaminen, koulusta pois jääminen, hiljaa pönöttäminen kuullostaa kouluahdistukselta. Todennäköisesti joku on vialla, tyttö ei vain osaa tai pysty kertomaan sitä. Itse laittaisin selkeän ja reilun seuraamuksen, jos ei mene kouluun ja yrittäisin selvittää mitä poissaolojen taustalla oikeasti on. Mitä lapsi tekee kotona ollessaan?
Ettekö te lukenut aloitusta.Selvä syyhän on syrjiminen ,joka on kiusaamista, koska tyttö itse ei hyväksynyt kenenkään kiusaamista.Siis onko ahdistunut,,varmasti on, ja olisi meistä jokainen , jolla on oikeuden tajua ja sydäntä.
Polemiikki, ei bolemiikki.
Sun pitää valvoa että menee kouluun. Jso et itse pysty, palkkaa sinne kotiin joku katsomaan aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Polemiikki, ei bolemiikki.
Sun pitää valvoa että menee kouluun. Jso et itse pysty, palkkaa sinne kotiin joku katsomaan aamulla.
Lapsille myydään myös sellaisia gps-seurantarannekkeita joista saa selville niiden sijainnin. Tai sitten voi yksinkertaisesti alkaa käyttää kännykän paikantamispalvelua.
Itse lintsasin aikanaan kiusaamisen takia :(
Opettaja suhtautui siihen niin, että minua pitää rangaista.
Uhkasi jopa koulusta erottamisella. Itse olisin kovasti ilahtunut siitä erottamisesta, sillä olisin päässyt kiusaamisesta kokonaan eroon erottamisen ajaksi. Ehkä siksi minua ei sitten erotettu.
Kiusaaminen hoidettiin, toteamalla, että se pahin kiusaaja nyt on semmoinen poikamainen. Väitettiin myös, että teen jotain sellaista mikä aiheuttaa kiusaamisen.
Olivat toki oikeassa kummassakin väittämässä.
Kiusaaja oli erittäin poikamainen.
Itse olin (ja olen) aivan liian empaattinen ja siksi helppo kohde kiusaamiselle. Lisäksi olin lapsena hirveän ujo ja arka. Vasta luin tutkimuksen, jonka mukaan juuri empaattisuus on piirre, joka altistaa kiusatuksi joutumiselle, sillä yliempaattinen ihminen on huono puolustamaan itseään. Ujous ja arkuus tekevät tilanteesta entistä pahemman.
Suomessa, pärjääjien luvatussa maassa nuo piirteet näyttävät olevan syvästi paheksuttuja ja ilmeisesti niitä yritetään karsia kiusaamalla.
En tosiaan keksinyt muuta keinoa pysyä järjissäni, kuin koulusta lintsaaminen.
Joko olet alkanut järjestellä uutta koulupaikkaa ensi syksyksi ap? Kerroithan ,että tytöllä on muita ystäviä. Mitä koulua he käy,vaikka sinne.
Alue: Aihe vapaa
Mitä seurauksia lapsi saa, kun lintsaa?