Olen M 34 ja on mahdotonta käydä elokuvissa kavereiden kanssa, sillä heitä tyydyttää tusinaryminätoimintasupersankari-elokuvat ja itse vaadin hieman enemmän elokuvilta
Nämähän ovat makuasioita, eikä siinä mitään. Pidän itse esimerkiksi monista Tarantinon elokuvista, mutta niissä ei noiden kavereideni mielestä tapahdu mitään ja heihin ei kolahda ne elokuvien pitkät keskusteluosuudet, jotka taas ovat minulle niissä parasta antia. Kyllästyn nopeasti niihin elokuviin, joista kaverini pitävät, kun niissä on sitä ryminätakaa-ajoa, siistejä tappeluita ja muuta sellaista, joista itsekin tykkäsin joskus lapsena.
Kommentit (11)
Käy yksin! Minusta elokuvissa yksin käyminen on ihan parasta, ei tarvi tehdä mitään kompromisseja elokuvan tai istumapaikan suhteen.
Älä mene kavereiden kanssa leffaan.
No herranjestas. Älä sitten käy. Tai ota käyminen pelkästään sosiaalisena suhteena kavereihin, lähdet seuraneidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Hanki parempaa seuraa.
Ei minulla ole mitään huonoja kavereita. He ovat hyvää seuraa monissa muissa harrastuksissa, mutta elokuvamaku on minulla liian erilainen kuin kavereillani.
Lähde leffaan mun kanssa. Ihan kaveripohjalta. N44
Minä en tykkää katsoa leffassa mitään, vaan kotona Netflixiä ym. Muut katsojat siellä leffateatterissa ovat pelkkiä häiriötekijöitä, ja on ahdistavaa olla koko ajan samassa ahtaassa penkissä.
Opettele käymään yksin. Elokuva on parempi ilman häiriöitä.
Mieheni tykkää myös kaikista noista amerikkalaisista leffoista (ja peleistä) joissa toistetaan sama kaava kertaan x eli sisältö on tuhoamista/tappamista erilaisilla supervoimilla ja aseilla. Miljöönä aina samainen kämänen New York tai muu tylsä betoninharmaa läjä. Itse tykkään katsoa vaihtelevasti kaikkea 50-luvun mustavalkoklassikoista animeen. Olen tullut siihen tulokseen että tykkään katsoa/pelata viihteeni vakavasti uppoutuen ja analysoiden (etsien viittauksia kulttuureihin, oikean elämän tapahtumiin, hahmojen ja juonen poikkeavaan käsikirjoitukseen...) , mies ihan vaan viihteenä. Kahteen animesarjaan olen saanut miehenkin tutustutettua pitkällisen valikoinnin jälkeen ja yllättäin lähes kaikkein jenkkityyppisin eli Death Note upposi.
Suurimman osan elämästöni olen ollut erilaisista asioista kiinnostunut kuin muut.
Ei voi mitään.
Välillä toiset joustaa, välillä sinä joustat, mikä on vaikeaa? Tai sitten ei mennä ollenkaan ja keksitään jotain muuta tekemistä. Itse mieluummin istuisin kavereideni kanssa jauhamassa paskaa kuin leffassa.