Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Onhan se ikävää, koita vaan elää sen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Analysoida toteutusmahdollisuudet käymättä itse yhdelläkään vuorella, kiipeämättä yhtäkään rinnettä? Salli minun nauraa
Älä anna moisen yksityiskohdan häiritä :)
Parhaat pelaajat on AINA katsomossa
Parhaat poliitikot löytyy AINA keskikaljabaareista tai huoltoasemien baareista
Parhaat kiipeilyasiantuntijat löytyy vauva.fi:stä ja valtaosa 0 kokemuksella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Analysoida toteutusmahdollisuudet käymättä itse yhdelläkään vuorella, kiipeämättä yhtäkään rinnettä? Salli minun nauraa
Älä anna moisen yksityiskohdan häiritä :)
Parhaat pelaajat on AINA katsomossa
Parhaat poliitikot löytyy AINA keskikaljabaareista tai huoltoasemien baareista
Parhaat kiipeilyasiantuntijat löytyy vauva.fi:stä ja valtaosa 0 kokemuksella
😅😅😅😅😄😁😁👍
Mitä sitten? Onhan lottakin 8-tonnisten lisähapettoman huiputuksen asiantuntija, vaikka ei ole huiputtanut yhtäkään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Onhan lottakin 8-tonnisten lisähapettoman huiputuksen asiantuntija, vaikka ei ole huiputtanut yhtäkään.
Ei ole, mutta on todistettavasti kiivennyt melkein 8000 metriin. Ihan eri tilanne kuin kommentoida sieltä kodin mukavasta nojatuolista sipsejä mutustellen ja sidukkaa hörppien.
__eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Mammat haluaa safezonen, jossa voi turvallisesti haukkua muita, mutta jossa ei itse joudu arvostelun kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Voi hellanlettas tyttö rukka. Menikö koko ketju nyt ihan pilalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten erilaisia noi kasitonniset mahtaa olla?
Tšekkiläinen loppethiihtäjä Karolina Grohova 30v on huiputtanut Pakistanissa olevan Gashernrum II vuoren, jonka korkeus on 8035m. Hän teki sen ilman lisähappea ja kantoapua. Aikaa kului base campiin saapumisen jälkeen vain 9 päivää.
Että oliko toi joku helppo huippu vai miten pelkkä "hiihtäjä" pääsi sinne siinä missä "oikea vuorikiipeilijä" Lotta ei pääse omille kasitonnisilleen?
Vierailija kirjoitti:
Miten erilaisia noi kasitonniset mahtaa olla?
Tšekkiläinen loppethiihtäjä Karolina Grohova 30v on huiputtanut Pakistanissa olevan Gashernrum II vuoren, jonka korkeus on 8035m. Hän teki sen ilman lisähappea ja kantoapua. Aikaa kului base campiin saapumisen jälkeen vain 9 päivää.
Että oliko toi joku helppo huippu vai miten pelkkä "hiihtäjä" pääsi sinne siinä missä "oikea vuorikiipeilijä" Lotta ei pääse omille kasitonnisilleen?
Muistanko oikein, että Lotta on yrittänyt huiputtaa tuon Gashernrum II?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Kuinkakohan monta haavetta sinun kaltaisesi analysoijat ovat tuhonneet? Kuinka huonosti pitää itsellä mennä, että positiivisuuden sijasta peruslähtökohta on aina negatiivinen? En ihmettele yhtään, että nuorten mielenterveysongelmat on sitä mitä ne ovat tänä päivänä jos palaute kaikkeen on aina negatiivinen.
Ei yhtään.
Minun ajatukseni eivät muuta todellisuutta. Tämä ketju ei ole mikään palaute Lotalle, eikä kenelläkään muullekaan nuorelle. Se nyt vielä puuttuisi, että Lotta alkaisi selittämään ettei huiputtaminen onnistunut aaveeketjun takia.
Minulla ei mene huonosti, vaikka elänkin realismissa. Katsos, jos sinä analysoisit minun tekstejäni tulisit tulokseen, että olin oikeassa ja sinä väärässä, vaikka sinulla oli positiivinen asenne Lotan huiputtamista kohtaan. Enkä nyt siis puhu edes kaikista 14 vuoresta, vaan ihan jo siitä ensimmäisestä.
Mikä saa ihmisen elämää niin la la landiassa, että oikeasti kuvittelee jonkun ulkopuolisen, varsinkin ventovieraan kannatuksen tai sen puuttumisen vaikuttavan kiipeilymenestymiseen? Ehkä jossain Euroviisuissa voitto ja menestys tulee kannattajien kautta, mutta kiipeily ei nyt vaan toimi niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Voi hellanlettas tyttö rukka. Menikö koko ketju nyt ihan pilalle
Ei, mutta sinulle on tainnut mennä tunteisiin ettei Lotta onnistunut ja ketju oli oikeassa. 0/14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Mammat haluaa safezonen, jossa voi turvallisesti haukkua muita, mutta jossa ei itse joudu arvostelun kohteeksi.
Miksi ihmeessä mammoja pitäisi edes tässä ketjussa arvioida? Lue otsikko, niin sinäkin tiedät mistä ketjussa puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Analysoida toteutusmahdollisuudet käymättä itse yhdelläkään vuorella, kiipeämättä yhtäkään rinnettä? Salli minun nauraa
Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan ettei tällä ole ihmisiä joilla on kokemuksia vuorista? Mikä? Salli mun nauraa, koska luulet, että kaikki asuvat jossain Pohjanmaan lakeuksilla ja eivät ole kotiovelta 100m kauemmaksi kävelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Kuinkakohan monta haavetta sinun kaltaisesi analysoijat ovat tuhonneet? Kuinka huonosti pitää itsellä mennä, että positiivisuuden sijasta peruslähtökohta on aina negatiivinen? En ihmettele yhtään, että nuorten mielenterveysongelmat on sitä mitä ne ovat tänä päivänä jos palaute kaikkeen on aina negatiivinen.
Ei yhtään.
Minun ajatukseni eivät muuta todellisuutta. Tämä ketju ei ole mikään palaute Lotalle, eikä kenelläkään muullekaan nuorelle. Se nyt vielä puuttuisi, että Lotta alkaisi selittämään ettei huiputtaminen onnistunut aaveeketjun takia.
Minulla ei mene huonosti, vaikka elänkin realismissa. Katsos, jos sinä analysoisit minun tekstejäni tulisit tulokseen, että olin oikeassa ja sinä väärässä, vaikka sinulla oli positiivinen asenne Lotan huiputtamista kohtaan. Enkä nyt siis puhu edes kaikista 14 vuoresta, vaan ihan jo siitä ensimmäisestä.
Mikä saa ihmisen elämää niin la la landiassa, että oikeasti kuvittelee jonkun ulkopuolisen, varsinkin ventovieraan kannatuksen tai sen puuttumisen vaikuttavan kiipeilymenestymiseen? Ehkä jossain Euroviisuissa voitto ja menestys tulee kannattajien kautta, mutta kiipeily ei nyt vaan toimi niin.Et tainnut tyttö raukka edes ymmärtää tuon kirjoituksen tarkoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Analysoida toteutusmahdollisuudet käymättä itse yhdelläkään vuorella, kiipeämättä yhtäkään rinnettä? Salli minun nauraa
Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan ettei tällä ole ihmisiä joilla on kokemuksia vuorista? Mikä? Salli mun nauraa, koska luulet, että kaikki asuvat jossain Pohjanmaan lakeuksilla ja eivät ole kotiovelta 100m kauemmaksi kävelleet.
Voi joku poikkeus olla, mutta 95% ei ole käynyt minkään vuoren huipulla ellei sinne pääse hissillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Kuinkakohan monta haavetta sinun kaltaisesi analysoijat ovat tuhonneet? Kuinka huonosti pitää itsellä mennä, että positiivisuuden sijasta peruslähtökohta on aina negatiivinen? En ihmettele yhtään, että nuorten mielenterveysongelmat on sitä mitä ne ovat tänä päivänä jos palaute kaikkeen on aina negatiivinen.
Ei yhtään.
Minun ajatukseni eivät muuta todellisuutta. Tämä ketju ei ole mikään palaute Lotalle, eikä kenelläkään muullekaan nuorelle. Se nyt vielä puuttuisi, että Lotta alkaisi selittämään ettei huiputtaminen onnistunut aaveeketjun takia.
Minulla ei mene huonosti, vaikka elänkin realismissa. Katsos, jos sinä analysoisit minun tekstejäni tulisit tulokseen, että olin oikeassa ja sinä väärässä, vaikka sinulla oli positiivinen asenne Lotan huiputtamista kohtaan. Enkä nyt siis puhu edes kaikista 14 vuoresta, vaan ihan jo siitä ensimmäisestä.
Mikä saa ihmisen elämää niin la la landiassa, että oikeasti kuvittelee jonkun ulkopuolisen, varsinkin ventovieraan kannatuksen tai sen puuttumisen vaikuttavan kiipeilymenestymiseen? Ehkä jossain Euroviisuissa voitto ja menestys tulee kannattajien kautta, mutta kiipeily ei nyt vaan toimi niin.Et tainnut tyttö raukka edes ymmärtää tuon kirjoituksen tarkoitusta.
Eikai sinulla vaan ole negatiivinen asenne minua kohtaan? Missä se sinun mainitsemasi positiivisuus nyt oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Analysoida toteutusmahdollisuudet käymättä itse yhdelläkään vuorella, kiipeämättä yhtäkään rinnettä? Salli minun nauraa
Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan ettei tällä ole ihmisiä joilla on kokemuksia vuorista? Mikä? Salli mun nauraa, koska luulet, että kaikki asuvat jossain Pohjanmaan lakeuksilla ja eivät ole kotiovelta 100m kauemmaksi kävelleet.
Voi joku poikkeus olla, mutta 95% ei ole käynyt minkään vuoren huipulla ellei sinne pääse hissillä.
Eli tarkoitit siis huiputtamista? Et vuoria tai kiipeämistä, vaikka niin kirjoitit. Tuo sinun ulosanti antaa kyllä toivomisen varaa.
Sinula ei ole yhtään kaveria ketä uskallat sanoa että lotta ei huiputa kaikkia kasotonnisia ja oot läski ja syöt sipsiä. Lällällläää!!!11
Sinula ei ole yhtään kaveria ketä uskallat sanoa että lotta ei huiputa kaikkia kasotonnisia ja oot läski ja syöt sipsiä. Lällällläää!!!11
Ketju on lukittu.
Lottafanit ovat tänään aggressiivisella tuulella. :D