Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Sanosin, että ympärilläsi oli ihmisiä, joilla ei selkeästi ollut realistista kuvaa asiasta. Vertaat nyt akateemisen tutkinnon hankkimista 14 kasitonnisen huiputtamiseen, kun tulet esimerkkeinesi tähän ketjuun.
Joka vuosi maailmassa sadatuhannet, ellei jopa miljoonat ihmiset pääsevät yliopistoihin opiskelemaan. Toiset hyvillä ja toiset huonoilla arvosanoilla. Miljoonat ihmiset ovat valmistuneet yliopistoista. Mutta vain KAKSI naista on koko historian aikana huiputtanut kaikki kasitonniset.Tämän tarinan opetus on, että kaikilla ei ole realistisia käsityksiä asioista, mahdollisuuksista ja todennäköisyyksistä.
Kaksi ne on kuitenkin huiputtanut, mutta montako on yrittänyt?
Tuon lainaamasi kirjoituksen pointti ei kuitenkaan tainnut avautua sulle.
No mikä lasketaan yrittämiseksi? Sanoo ääneen tavoitteen ja sitten? Se, että laittaa lenkkarit jalkaan ja alkaa treenaamaan peruskuntoa siksi, että aikoo ne huiputtaa, mutta sitten se tyssää siihen, kun nivelside repesi?
Vai sitä, että pääsee jonkun vuoren huipulle, mutta ei sitten enää sinne kasitonnisen juurelle jostain syystä? Vai siitä, että jää muutaman sadan metrin päästä yhdeltä kasitonnisen huipulta? Vai sitä, että on saanut kolme kasitonnista mutta neljäs ei enää onnistu? Mistä minä voisin tietää kuinka moni on yrittänyt jotain. 10-10 000?
Mutta voisin kysyä sinulta, että mikä eloonjäämisprosentti johonkin yliopiston pääsykokeeseen osallistumisessa on, jotta ensi vuonna voi yrittää uudestaan?Kyllä, minulle se aukesi täydellisesti, mutta sinulle ei selkeästi vieläkään aukea, mistä itse ketjussa puhutaan.
Tämä ei ole keskustelu lytätäänkö ihmisten haaveita tai naureskellaanko niille. Totta hitossa sitä tehdään. Aina on tehty. Vanhemmat naureskelevat kun lapset lapset ovat menossa pelaamaan NHL:ään vaikka omia luistimia ei saada sidottua kiinni. Tietenkin, jos se oma lapsi voittaa nuorten sm-liigan pistepörssin ja vanhemmat vieläkin naureskelevat NHL haaveille, niin voidaan kysyä kumman ajatukset ovat realistisempia.Ei kannatta ottaa lian tosissaan sitä. Kyllä kaikki lopettavat nauramisen, kun tulosta alkaa tulla. Siihen asti se on vaan puhetta ja sitähän on aina riittänyt. Lotta 0/14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa avaruuteen turistina,mutta ihan muutama vasta käynyt.
Todennäköisesti se on ollut niiden haave ja jossain vaiheessa sille on naurettu.
Luuletko, että Bezokselle naurettiin, kun hän sanoi ääneen tavoitteensa? Ei varmasti, mutta jos Tukiainen sanoisi, niin varmasti naurettaisiin. Miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa avaruuteen turistina,mutta ihan muutama vasta käynyt.
Todennäköisesti se on ollut niiden haave ja jossain vaiheessa sille on naurettu.
Luuletko, että Bezokselle naurettiin, kun hän sanoi ääneen tavoitteensa? Ei varmasti, mutta jos Tukiainen sanoisi, niin varmasti naurettaisiin. Miksiköhän?
Bezoksen putiikki oli joskus yhden miehen yritys autotallissa, jolla oli vahva visio tulla maailman johtavaksi kirjakaupaksi. Mitä luulit naurettinko Bezoksen haaveille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä varten tämä nainen kutsuu itseään kiipeilijäksi, kun hän ei ole kiivennyt juuri yhtään missään ?
Tällä tarkoitan sitä, että tietääkseni hän ei osaa juuri ollenkaan oikeasti kiivetä edes sisällä jotain tippaakaan vaikeampaa setuppia.
On niitä ihmisiä jotka lässyttävät instagrammissa ja sitten on niitä jotka sen sijaan tekevät:
... ja tuohon videoon ei ole mitään lisättävää.
15 metriä droppia soolona on 15 metriä droppia soolona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa avaruuteen turistina,mutta ihan muutama vasta käynyt.
Todennäköisesti se on ollut niiden haave ja jossain vaiheessa sille on naurettu.
Luuletko, että Bezokselle naurettiin, kun hän sanoi ääneen tavoitteensa? Ei varmasti, mutta jos Tukiainen sanoisi, niin varmasti naurettaisiin. Miksiköhän?
Bezoksen putiikki oli joskus yhden miehen yritys autotallissa, jolla oli vahva visio tulla maailman johtavaksi kirjakaupaksi. Mitä luulit naurettinko Bezoksen haaveille?
Mistä luulet Bezoksen tulleen? Autotallin yläpuolella sijainneesta pikku huoneesta? Bezos perusti ensimmäisen yrityksensä yläasteikäisenä, opiskeli Princetonissa ja työskenteli Wall Streetillä varapääjohtajana pankissa. Joten enpä usko, että kukaan nauroi hänellä kun hän halusi Yhdysvalloissa perustaa yrityksen ja asetti tavoitteet korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa avaruuteen turistina,mutta ihan muutama vasta käynyt.
Todennäköisesti se on ollut niiden haave ja jossain vaiheessa sille on naurettu.
Luuletko, että Bezokselle naurettiin, kun hän sanoi ääneen tavoitteensa? Ei varmasti, mutta jos Tukiainen sanoisi, niin varmasti naurettaisiin. Miksiköhän?
Bezoksen putiikki oli joskus yhden miehen yritys autotallissa, jolla oli vahva visio tulla maailman johtavaksi kirjakaupaksi. Mitä luulit naurettinko Bezoksen haaveille?
Mistä luulet Bezoksen tulleen? Autotallin yläpuolella sijainneesta pikku huoneesta? Bezos perusti ensimmäisen yrityksensä yläasteikäisenä, opiskeli Princetonissa ja työskenteli Wall Streetillä varapääjohtajana pankissa. Joten enpä usko, että kukaan nauroi hänellä kun hän halusi Yhdysvalloissa perustaa yrityksen ja asetti tavoitteet korkealle.
Totta helve***ä Bezoksen haaveille naurettiin. Jos tunnet yhtään toimialaa, niin ajatus että joku autotallissa toimiva start up tulee ja valloittaa markkinat suuren pelaajien edestä oli niissä piireissä 100 kertaa naurettavampi ajatus kuin Lotan haaveet vuorikiipeilyssä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten tämä nainen kutsuu itseään kiipeilijäksi, kun hän ei ole kiivennyt juuri yhtään missään ?
Tällä tarkoitan sitä, että tietääkseni hän ei osaa juuri ollenkaan oikeasti kiivetä edes sisällä jotain tippaakaan vaikeampaa setuppia.
On niitä ihmisiä jotka lässyttävät instagrammissa ja sitten on niitä jotka sen sijaan tekevät:
... ja tuohon videoon ei ole mitään lisättävää.
15 metriä droppia soolona on 15 metriä droppia soolona.
toi ei näytå mitenkään vaikeelta, siinä on paljon hyviä paikkoja otteille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa avaruuteen turistina,mutta ihan muutama vasta käynyt.
Todennäköisesti se on ollut niiden haave ja jossain vaiheessa sille on naurettu.
Luuletko, että Bezokselle naurettiin, kun hän sanoi ääneen tavoitteensa? Ei varmasti, mutta jos Tukiainen sanoisi, niin varmasti naurettaisiin. Miksiköhän?
Bezoksen putiikki oli joskus yhden miehen yritys autotallissa, jolla oli vahva visio tulla maailman johtavaksi kirjakaupaksi. Mitä luulit naurettinko Bezoksen haaveille?
Mistä luulet Bezoksen tulleen? Autotallin yläpuolella sijainneesta pikku huoneesta? Bezos perusti ensimmäisen yrityksensä yläasteikäisenä, opiskeli Princetonissa ja työskenteli Wall Streetillä varapääjohtajana pankissa. Joten enpä usko, että kukaan nauroi hänellä kun hän halusi Yhdysvalloissa perustaa yrityksen ja asetti tavoitteet korkealle.
Totta helve***ä Bezoksen haaveille naurettiin. Jos tunnet yhtään toimialaa, niin ajatus että joku autotallissa toimiva start up tulee ja valloittaa markkinat suuren pelaajien edestä oli niissä piireissä 100 kertaa naurettavampi ajatus kuin Lotan haaveet vuorikiipeilyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten tämä nainen kutsuu itseään kiipeilijäksi, kun hän ei ole kiivennyt juuri yhtään missään ?
Tällä tarkoitan sitä, että tietääkseni hän ei osaa juuri ollenkaan oikeasti kiivetä edes sisällä jotain tippaakaan vaikeampaa setuppia.
On niitä ihmisiä jotka lässyttävät instagrammissa ja sitten on niitä jotka sen sijaan tekevät:
... ja tuohon videoon ei ole mitään lisättävää.
15 metriä droppia soolona on 15 metriä droppia soolona.
Perusreittejä kiinteiden köysien avulla kiipeävän vuorikiipeilijän ei tarvitse osata kiipeilytaitoja, siihen kykenee liikunnallinen tavis. Toki kiipeilytaidoista ei ole haittaa mutta sitten kiipeätkin jo mieluummin muita reittejä. Vuorten kiipeilyssä tarvitaan kuntoa, kestävyyttä ja sitoutumista. Vuorikiipeily 8-tonnisilla on kurjaa touhua epämukavuusaluella ja sen sietämistä viikkokausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni haluaa avaruuteen turistina,mutta ihan muutama vasta käynyt.
Todennäköisesti se on ollut niiden haave ja jossain vaiheessa sille on naurettu.
Luuletko, että Bezokselle naurettiin, kun hän sanoi ääneen tavoitteensa? Ei varmasti, mutta jos Tukiainen sanoisi, niin varmasti naurettaisiin. Miksiköhän?
Bezoksen putiikki oli joskus yhden miehen yritys autotallissa, jolla oli vahva visio tulla maailman johtavaksi kirjakaupaksi. Mitä luulit naurettinko Bezoksen haaveille?
Mistä luulet Bezoksen tulleen? Autotallin yläpuolella sijainneesta pikku huoneesta? Bezos perusti ensimmäisen yrityksensä yläasteikäisenä, opiskeli Princetonissa ja työskenteli Wall Streetillä varapääjohtajana pankissa. Joten enpä usko, että kukaan nauroi hänellä kun hän halusi Yhdysvalloissa perustaa yrityksen ja asetti tavoitteet korkealle.
Totta helve***ä Bezoksen haaveille naurettiin. Jos tunnet yhtään toimialaa, niin ajatus että joku autotallissa toimiva start up tulee ja valloittaa markkinat suuren pelaajien edestä oli niissä piireissä 100 kertaa naurettavampi ajatus kuin Lotan haaveet vuorikiipeilyssä.
Niin, kuka hänelle nauroi? Muut kirjakauppiaat? Kirjoittiko hän näistä haaveistaan NY timesiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten tämä nainen kutsuu itseään kiipeilijäksi, kun hän ei ole kiivennyt juuri yhtään missään ?
Tällä tarkoitan sitä, että tietääkseni hän ei osaa juuri ollenkaan oikeasti kiivetä edes sisällä jotain tippaakaan vaikeampaa setuppia.
On niitä ihmisiä jotka lässyttävät instagrammissa ja sitten on niitä jotka sen sijaan tekevät:
... ja tuohon videoon ei ole mitään lisättävää.
15 metriä droppia soolona on 15 metriä droppia soolona.
toi ei näytå mitenkään vaikeelta, siinä on paljon hyviä paikkoja otteille
Mitä sä höpiset. Tuo on erittäin vaikea reitti ja otteet ovat erittäin pieniä. Lisäksi tuo overhang seinä, eli päälle kaatuva. Vaatii erittäin paljon voimaa ja kestävyyttä. Sormet pitää olla terästä ja kiipeilytaito aivan huipussaan. Lisäksi vielä kuolettava putoamisriski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat asiat jankataan koko ajan ketjussa. a) Lotta kertoo tavoitteensa olevan tehdä jotain mitä kukaan muu ei ole tehnyt. b) Sen jälkeen hän dissaa itseään meritoituneempia kiipeilijöitä vuoristoturisteiksi, douppaajiksi yms. c) Täällä nauretaan, ettei Lotalla ole itsellään yhtään mitään meriittejä tai lihaksia arvostella itseään taitavampia, vaikka onkin asettanut tavoitteeksi olla näitä muita parempia. d) Sitten lottafani tulee itkemään, että Lottaa haukutaan, koska ollaan kateellisia läskejä. e) Sen jälkeen väännetään rautalangasta, että kukaan ei ole kateellinen, vaan Lotta ärsyttää, koska mollaa muita ilman meriittejä. f) Lottafani sivuutta tämän täysin ja alkaa itkeä suomalaisesta asenteesta: ei saisi olla tavoitteita. Sitten palataan kohtaan e). Tätä aikansa ja ketju alkaa taas alusta.
Kertoo paljon sinusta ihmisenä jos käytät aikaasi tässä ketjussa vääntämässä ihmisille rautalangasta muiden tekemisistä. Jos tunnettaisiin niin kuuluisit juuri siihen ihmisryhmään, jota välttelisin niin paljon kuin mahdollista. Mutta niin on sun tutut tainnut tehdäkin, koska tämä on elämäsi nykyinen sisältö.
+1 toksisista ihmisistä kannattaa hankkiutua eroon asap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Analysoida toteutusmahdollisuudet käymättä itse yhdelläkään vuorella, kiipeämättä yhtäkään rinnettä? Salli minun nauraa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeilypiireissä Lottaa tituleerataan suurisuuksi tai typerykseksi.
Miksi ihminen ei saisi asettaa itselleen haastavaa tavoitetta ja sanoa sitä ääneen? Miksi se on jokin naureskelun asia, jota pitää ihan "piireistä" asti tulla kertomaan jollekin anonyymille keskustelupalstalle, että me täällä "piireissä" vähän naureskellaan sille ja tälle?
Joo, ymmärrän, että lainaamani tyyppi tuskin on missään kiipeilijäpiireissä, mutta tuota ilmiötä olen nähnyt aivan liikaa, jossa ihminen vaiennetaan siksi, että hän sanoo tavoitteensa ääneen jo lähtöruudussa seisoessaan. Antakaa sanoa.
Samaa näkyy ihan joka puolella. Aikoinaan kiinnostus opiskeluun heräsi vasta muutaman vuoden päästä ylioppilaaksi pääsyä. Koko lukio tuli mentyä minimi effordilla eikä arvosanat olleet mitenkään juhlimisen arvoisia. Tuli sitten sanottua ääneen, että tavoite on saada akateeminen tutkinto ja kyllähän niitä naureskelijoita ja realisten tavoitteiden perään huutelijoita riitti. Varsin kun ensimmäisellä kerralla en päässyt oikikseen sain kuulla jostain suunnasta asiasta lähes päivittäin.
No, toisella yritämällä pääsin sisään ja valmistuin melkein vuoden etuajassa hyvillä arvosanoin. Huutelu loppui, mutta samalla katosi myös suuri osa sen aikaisista kavereista.
Mikä on tarinan opetus? Eteenpäin vaan kohti unelmia, sanoi taustalla oleva laulukuoro ihan mitä hyvänsä.
Niin kuinkahan paljon unelmia jäisi toteutumatta, jos tuijotettaisiin vain jotain todennäköisyyslaskelmia? Tuskin kukaan olisi yrittänyt K2:lle tai Annapurnalle ja tuskin Hjallis olisi koskaan lähtenyt purjehtimaan yksin maailman ympäri... Kyllä se vaan seikkailijan mieli vetää maailmalle, kertoipa laskelmat mitä hyvänsä :)
Kenenkään itse omien tekemisten kohdalla ei tietenkään kannata niitä katsoa sokeasti, jos jotain haluaa tehdä. Masentaa vaan.
Tosin jos jonkun selvitymistodennäköisyys hengissä on 0,5%, niin kannatta aika tarkkaan miettiä se kannattako vai ei. Siihen on syynsä kun 2 selviä hengissä, saavuttaa päämäärän jostain missä on kuitenkin yrittäjiä ollut vuosikymmeniä.Suurin osa ”asioista” on alle 50% mahdollisuuksilla. Yliopistoon pääseminen on aika todennäköistä, jos laitat tarpeeksi aikaa, työtä ja rahaa sen taakse ja valitset suht helpon tiedekunnan ja oikean yliopiston. Mutta vuorikiipeily ei toimi niin. Ellei ehkä tosiaan palkkaa jotain Sherpaa kantamaan sinut huipulle asti ja sittenkin voisi olla, että et saa niitä kaikkia 14 kasaan.
Mutta tämä ei tietenkään estä muita katsomasta ja analysoimasta julkisia asioita.
Maailman ympäripurjehtiminen ei ole yhtä epätodennäköistä, kun kaikkien kasitonnisten huiputtaminen. Jos Hjalliksen purjehtimisesta olisi tehty ketju olisin veikannut kyllä onnistumisen puolesta. Kuten myös esimerkiksi Nimsin kohdalla veikkaan, että onnistuu huiputtamaan myös seuraavan kasitonnisen minne yrittää.
Uskon myös, että Billie Eilishin seuraava sinkku on listaykkönen, vaikken sitä Saara Aallon seuraavalta sinkulta uskokaan.Mä kirjoitin tuon kommentin yliopistoon pyrkimisestä. Pointti ei suinkaan ollut laskeskella todennäköisyyksiä suhteessa jonhonkin muuhun haaveeseen, vaan se, että siitä negatiivisesta taustakuorosta (joka aina ilmaantuu olit sitten tekemässä ihan mitä hyvänsä) ei kannata välittää pätkän vertaa, vaan painaa täysillä kohti niitä unelmia. Jossain tapauksessa se vaatii istumalihaksia ja toisessa taas mitä erilaisempia taitoja, kuten esim. vuorikiipeilyä. Joku kirjoitti, että ainoastaan 2 naista on onnistunut huiputtamaan kaikki 8 tonniset. Mun mielestä se on aivan loistava tavoite olla kolmas. Totta kai se vaatii paljon työtä ja oppimista ja jopa sitä nöyryyttä vuoria kohtaan, mutta ei sen kannata olla lannistava tekijä pikemminkin päinvastoin.
Tämä Arnoldin video, jonka joku postasi, on muuten aivan loistava. Arnoldkin oli uransa alussa itävaltalainen mr. Nobody, jonka haaveille taatusti naureskeltiin, mutta kuinkas kävikään. Kirkas päämäärä ja paljon työtä sen eteen huolimatta siitä mitä laulukuoro on asiasta mieltä.
No tämän ketjun pointti oli juuri se. Ottaa se Lotan tavoite, jonka hän on aivan vapaasti saanut ihan itse valita ja analysoida sen toteutumismahdollisuudet. Sitten tulee sinunlaiset, jotka kääntävät tämän keskusteluksi tavoitteista, onko ne sallittuja, oikeita, saako niitä tehdä jne.
Kuinkakohan monta haavetta sinun kaltaisesi analysoijat ovat tuhonneet? Kuinka huonosti pitää itsellä mennä, että positiivisuuden sijasta peruslähtökohta on aina negatiivinen? En ihmettele yhtään, että nuorten mielenterveysongelmat on sitä mitä ne ovat tänä päivänä jos palaute kaikkeen on aina negatiivinen.
Ketju on lukittu.
Uskon ettei uskovana Lotta osallistuisi tähän ja se tekee hänestä luotettavan:https://w ww.youtube.com/watch?v=Jr9WnQxZu64
www.stä välilyönti pois