Tunteeko kukaan muu katkeruutta siitä, miten paljon helpompaa miesten elämä on?

En nyt suoranaisesti ole katkera, mutta kyllähän se hiukan vituttaa. Etenkin näin kolmeakymppiä lähestyvänä velana harmittaa työelämän epätasa-arvoisuus. Mua ei kannata palkata koska mulla on kohtu ja munasarjat. Nice.

Kyllä tunsin. Siksi päätin elää ilman miestä niin ei tarvitse katsoa sitä läheltä joka päivä. Olisin katkeroitunut. Mutta eihän sitä kokonaan karkuun pääse. Näin kuitenkin helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon nainen enkä koe noista mitään, ainoa mikä häiritsee naisena on hirveet ulkonäköpaineet.

Miehilläkin on ulkonäköpaineita.

Miehenä olemisessa on se ongelma, että juuri ne ominaisuudet joista miestä yleensä moititaan (päällimmäisinä lyhyys ja kaljuus) ovat juuri niitä, joihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään. Nainen taas saa olla minkä pituinen tahansa, mutta auta armias, jos menet miehenä kommentoimaan naisen ylipainoa (mikä USEIMMITEN on vielä itseaiheutettua ja mihin voi vaikuttaa).

Niin ja ei sitä nyt tarvitse kommentoida, mutta noin yleisesti olisi hyvä muistaa, että naisia yleensä haukutaan asioista, joihin voivat itse vaikuttaa, mies ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon nainen enkä koe noista mitään, ainoa mikä häiritsee naisena on hirveet ulkonäköpaineet.

Miehilläkin on ulkonäköpaineita.

Miehenä olemisessa on se ongelma, että juuri ne ominaisuudet joista miestä yleensä moititaan (päällimmäisinä lyhyys ja kaljuus) ovat juuri niitä, joihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään. Nainen taas saa olla minkä pituinen tahansa, mutta auta armias, jos menet miehenä kommentoimaan naisen ylipainoa (mikä USEIMMITEN on vielä itseaiheutettua ja mihin voi vaikuttaa).

Tää on kyllä valitettavan totta. Itseäni lyhyenä miehenä surettaa lähes päivittäin, etten syntynyt naiseksi. Pituutenikin olisi täysin sopiva (170cm), ja pääsisin 100 kertaa helpommalla elämässä, eipä tarvitsisi jännätä Tinderissä että jatkaako tuo matchini nyt juttelua silti tms. Sukupuolenkorjaus ei kuitenkaan auttaisi, koska olen muuten niin miehisen näköinen ja todennäköisesti näyttäisin entistä hirveämmältä sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset usein pelkäävät väkivaltaa, mutta miehet saavat helpommin turpaan toisilta miehiltä.

Naisten tarvitsee pelätä lähinnä kotonaan...

No mieluummin ottaisin kyllä kioski jonossa turpaan kun joutuisin raiskatuksi.

Tai pelkäämään kotona.

Vierailija kirjoitti:

Miehet joutuvat armeijaan ja naisen lähtevät opiskelemaan tai pitävät välivuoden. Ei tasa-arvoa sitten ollekaan tässä.

Ei niin.

Miehet saavat välivuotensa aikana ruuat valmiina, pyykit pestynä sekä päivärahaa ja ainoa mitä pitää tehdä on opetella ampumaan ja ottamaan käskyjä vastaan jotka ovat mielipuolusia, ilman ymmärryksen hiukkaakaan. (ts. oikeassa tilanteessa rintamalla kaaoksessessa on pystyttävä omaa johtajaa sokeana uskomaan, siinä tilanteessa ei ole aikaa pullikoinnille ja niskuroinnille. Pääsee aika monelta unohtumaan mitä varten siellä intissä treenataan)

Naiset joko jatkavat opintoja eli maksavat omat vuokransa kun yhteiskunta ei vuodeksi vuokraa maksa, tekevät ja ostavat omat ruokansa ja pesevät pyykkinsä. Näin myös ne naiset jotka päättävät pitää välivuoden esim työelämässä.

Kyllä se on rankkaa olla mies.

En tunne katkeruutta. Kaikesta huolimatta viihdyn naisena hyvin.

Minut raiskannutkin oli entinen mies, ja tapahtui kotona. Ulkona liikkuessa saisi kaikki pitää varansa enemmän, oli mies, nainen, lapsi tai vanhus.

Vakituinen työpaikka jo on, olen naisvaltaisella alalla. Sitten kun saan lapsen, tiedän että nykyinen mies pitää taloudesta huolen. Lapsen saaminen on valinta, ja mitään ei saa ilmaiseksi. Olen tullut siihen lopputulokseen, että haluan vielä lapsen vaikeuksista huolimatta. Yrittäkää löytää mies, joka osaa ottaa vastuuta.

jos osaisit ajatella kokonaisvaltaisemmin niin et olisi katkera ja kateellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset usein pelkäävät väkivaltaa, mutta miehet saavat helpommin turpaan toisilta miehiltä.

Naisten tarvitsee pelätä lähinnä kotonaan...

No mieluummin ottaisin kyllä kioski jonossa turpaan kun joutuisin raiskatuksi.

No, juuri sain yökerhojonossa tappouhkauksen edellisiltana tekemättä mitään näin miehenä (selailin vain puhelinta kaljatölkki kädessä samalla kaverin kanssa jutellen). Tuskinpa tätä uhkausta olisi tullut, jos olisin nainen.

Minullekin tuli vieraalla paikkakunnalla baaritiskillä uppo-outo korsto uhkaavasti kyselemään, että tulinkos toisten naisia iskemään. Ei ollut hajuakaan mitä se höpötti, ellei sitten ihan naisiin päin katsominenkin sielläpäin tulkittu iskemiseksi ja olisi pitänyt kulkea silmät kiinni. Naisillakin varmaan yleistä, että turpaan tulee heti baarissa kun "toisten ukkoja tulit iskemään".

En.

Päinvastoin.

Miehenä olo täytyy olla vaikeata.

Miesten täytyy tekstata meille ensin ja maksaa meidän ruuat ja aina näyttää hyvältä ilman meikkiä, omistaa hyvä auto ja olla vakituinen työpaikka sekä olla pitkä ja vieläpä tehdä vaikutus vanhempiimme ja ystäviimme sekä sisaruksiimme, ja kaiken päälle oltava vielä herrasmies aina ja ei ikinä saa olla huonotuulinen.

Onneksi en ole mies, naisena olo on paljon helpompaa jos verrataan miesten vaatimuksiin. Nainen saa myös aina muuttaa mielensä ja täten olla millä tuulella tahansa. En ole kade teille miehille, teillä on aivan mahdoton homma.

Mun perään ei ole koskaan huudeltu, eikä mua ole vastoin tahtoa lähennelty.

Tiesin olevani nuorempana keskivertoa paremman näköinen. Ehkä ei uskallettu.

Perään on kyllä viskattu. Koskaan ei ole kohdeltu huonosti. Jo 25-vuotiaasta lähtien ovat vieraat ihmiset rouvitelleet.

Mun mielestä kaikilla sukupuolilla on haasteensa, ja ne tulisi pyrkiä korjaamaan niin hyvin kuin pystytään ja myös vähentää esim. miesten ja naisten tai cis ja nonbinary henkilöiden vastakkainasettelua. Kaikki me ollaan ihmisiä ja ansaitaan voida hyvin oli sukupuoli mikä tahansa. Ja ihmiset saa myös olla juuri sellaisia kuin on, vaikka se ei sopisikaan sukupuoli-ihanteeseen.

Miesten elämän tekee helpommaksi ensinnäkin se, että miesten oikeutta omaan kehoon kunnioitetaan minkä vuoksi miesten tarvitsee murehtia oman turvallisuutensa puolesta huomattavasti vähemmän kuin naisten.

Miesten kehosta myös kiinnostutaan harvemmin. Seksin saaminen, yksi ihmisen perustarpeista, on kiven takana ellet ole miehenä huipputasoa. Sinkkuaika tarkoittaa käytännössä pakkoselibaattia.

Miesten ei tarvitse pelätä että joku tulee ahdistelemaan tai raiskaamaan. Voitte matkustaa julkisissa ilman pelkoa siitä, että vieressä istuva alkaa hiplata tai että ovien luona joku tarttuisi takapuoleen kiinni. Eikä teidän tarvitse pelätä kotiin kävellessänne, että seuraako joku. Raiskauksenkin uhriksi joutuminen on miehille huomattavasti harvinaisempaa kuin naisille. Edes perään huutelua ja viheltelyä ei tarvitse kuunnella, koska kukapa nyt miehille sellaista tekisi.

Miehet joutuvat naisia useammin väkivallan kohteeksi. Osa puolustaessaan naista, koska tasa-arvosta huolimatta tosipaikan tullen sitä odotetaan.

Töihinkin on miesten helpompi päästä, koska rekrytoinnissa nuoria naisia syrjitään äitiyslomien pelossa. Siis siitäkin huolimatta, että perhevapaat ovat isyys -ja äitiyslomaa lukuunottamatta sukupuolineutraaleja eli miehet voisivat ihan hyvin pitää niistä 50%. Mutta eivät pidä, ja ovat siksi työelämässä etuoikeutetussa asemassa.

Miehet eivät pidä 50% siksi koska naiset haluavat olla kotona lasten kanssa, ja pääsääntöisesti pariutuvat itseään parempituloisten miesten kanssa joilla ura on tärkeämpi. Kukaan ei pakota naisia toimimaan näin.

Perhe-elämässä miehet saavat kaiken lähes täysin ilmaiseksi, jos vertaa siihen miten isoja uhrauksia naiset joutuvat sen eteen tekemään. Kun perheeseen syntyy vauva, mies voi usein jatkaa uraansa ja harrastuksiaan kuten aiemminkin, koska "kyllä äiti hoitaa" miehenkin osuuden lapsenhoidosta ja kotitöistä.

Mioksi sitten naisten mukaan nelikymppiset naiset ovat energisiä ja nuorekkaita, kun taas miehet ovat väsyneitä tissuttelijoita? Jos miesten elämä on niin mukavaa, miksi he väsyvät ihqukivassa työelämässä? Miksi miehet tekevät enemmän itsemurhia?

Miesten urakehitys ja eläkekertymä eivät kärsi lapsen takia läheskään niin paljon kuin naisten. Myöskään raskaus ja synnytys eivät aiheuta miehille minkäänlaisia haittoja tai edes epämukavuutta, joten miesten on helppo haluta tehdä lapsia kun se ei vaadi itseltä mitään.

Lähes kaikilla uramiehillä on elämänkumppani joka pääsee elämään tämän siivellä. Eläkekertymän osalta miehet ovat nettomaksajia ja naiset nettosaajia. Unohtuiko muuten että naiset elävät pidempään, ja suurempi osa terveyspalveluista on suunnattu naisille?

Ottaa päähän. Onko muita jotka tuntevat samoin?

Tulee mieleeni dokumentti jossa hyvin maskuliiniseksi itsensä kokenut toimittaja kokeili parin kuukauden ajan miltä tuntuu elämä aidan vihreämmällä puolella. Onnistui menemään läpi miehenä. Dokkarin tekeminen lopetettiin kun nainen koki miesten maailman kilpailulliseksi, stressaavaksi ja vaaralliseksi. Toimittaja jouduttiin sulkemaan mielisairaalaan itsetuhoisuuden vuoksi.

Jos luulet miesten saavan yhtään mitään ilmaiseksi, olet pahasti väärässä. Siinä on miesten ja naisten maailman ero. Miehenä olet täysin arvoton. Et voi synnyttää, peppusi tai tissisi eivät kiinnosta ketään. Ellet pärjää kisassa muille miehille, ja joku on aina pahnanpohjimmainen, olet genettistä jätemateriaalia vailla ihmisarvoa.

Kolikolla on katsos kääntöpuolensa. Se minkä koet epätasa-arvona, onkin samalla etuoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon nainen enkä koe noista mitään, ainoa mikä häiritsee naisena on hirveet ulkonäköpaineet.

Miehilläkin on ulkonäköpaineita.

Miehenä voi kuitenkin helpommin korvata puutteet muulla tavoin vaikka rahalla, naisena ei oikein voi.

Vierailija kirjoitti:

Naiset usein pelkäävät väkivaltaa, mutta miehet saavat helpommin turpaan toisilta miehiltä.

Naisten tarvitsee pelätä lähinnä kotonaan...

Ja tämäkin johtuu vain naisten itsensä tekemistä valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

En.

Päinvastoin.

Miehenä olo täytyy olla vaikeata.

Miesten täytyy tekstata meille ensin ja maksaa meidän ruuat ja aina näyttää hyvältä ilman meikkiä, omistaa hyvä auto ja olla vakituinen työpaikka sekä olla pitkä ja vieläpä tehdä vaikutus vanhempiimme ja ystäviimme sekä sisaruksiimme, ja kaiken päälle oltava vielä herrasmies aina ja ei ikinä saa olla huonotuulinen.

Onneksi en ole mies, naisena olo on paljon helpompaa jos verrataan miesten vaatimuksiin. Nainen saa myös aina muuttaa mielensä ja täten olla millä tuulella tahansa. En ole kade teille miehille, teillä on aivan mahdoton homma.

Joo ei kannatakaan olla kade, itsellä alkoi alamäki heti kun pituuskasvu pysähtyi 172 senttimetrin kohdalla ja tämän lisäksi en ole koskaan päässyt edes kokoaikatöihin. Onneksi viimeaikoina olen lopettanut pääni hakkaamisen seinään naisten suhteen ja annan olla. Elämä miehenä on kyllä täyttä helvettiä oikeasti, jollei ole pitkä ja hyvätuloinen (alapeukuttakaan vaan, mutta se ei poista sitä että tämä on fakta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon nainen enkä koe noista mitään, ainoa mikä häiritsee naisena on hirveet ulkonäköpaineet.

Miehilläkin on ulkonäköpaineita.

Miehenä olemisessa on se ongelma, että juuri ne ominaisuudet joista miestä yleensä moititaan (päällimmäisinä lyhyys ja kaljuus) ovat juuri niitä, joihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään. Nainen taas saa olla minkä pituinen tahansa, mutta auta armias, jos menet miehenä kommentoimaan naisen ylipainoa (mikä USEIMMITEN on vielä itseaiheutettua ja mihin voi vaikuttaa).

Tää on kyllä valitettavan totta. Itseäni lyhyenä miehenä surettaa lähes päivittäin, etten syntynyt naiseksi. Pituutenikin olisi täysin sopiva (170cm), ja pääsisin 100 kertaa helpommalla elämässä, eipä tarvitsisi jännätä Tinderissä että jatkaako tuo matchini nyt juttelua silti tms. Sukupuolenkorjaus ei kuitenkaan auttaisi, koska olen muuten niin miehisen näköinen ja todennäköisesti näyttäisin entistä hirveämmältä sen jälkeen.

Lyhyydestä on kuitenkin hyötyä joissakin asioissa. Kaikkien pitäisi panostaa omiin vahvuuksiinsa eikä haaveilla asioista, jotka eivät voi tapahtua kuten sukupuolen vaihtamisesta. 

Itse haluaisin oppia breakdancingia ja se olisi kyllä helpompaa lyhyempänä. 

Kun nainen menee tinder-treffeille, hän joutuu valitsemaan paikan sillä silmällä että raiskataanko tai tapetaanko hänet jos hän valitsee huonon paikan. Miestä huolettaa, tekeekö nainen oharit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En.

Päinvastoin.

Miehenä olo täytyy olla vaikeata.

Miesten täytyy tekstata meille ensin ja maksaa meidän ruuat ja aina näyttää hyvältä ilman meikkiä, omistaa hyvä auto ja olla vakituinen työpaikka sekä olla pitkä ja vieläpä tehdä vaikutus vanhempiimme ja ystäviimme sekä sisaruksiimme, ja kaiken päälle oltava vielä herrasmies aina ja ei ikinä saa olla huonotuulinen.

Onneksi en ole mies, naisena olo on paljon helpompaa jos verrataan miesten vaatimuksiin. Nainen saa myös aina muuttaa mielensä ja täten olla millä tuulella tahansa. En ole kade teille miehille, teillä on aivan mahdoton homma.

Joo ei kannatakaan olla kade, itsellä alkoi alamäki heti kun pituuskasvu pysähtyi 172 senttimetrin kohdalla ja tämän lisäksi en ole koskaan päässyt edes kokoaikatöihin. Onneksi viimeaikoina olen lopettanut pääni hakkaamisen seinään naisten suhteen ja annan olla. Elämä miehenä on kyllä täyttä helvettiä oikeasti, jollei ole pitkä ja hyvätuloinen (alapeukuttakaan vaan, mutta se ei poista sitä että tämä on fakta).

Jep, olet täysin oikeassa. Mutta onneksi nykypäivänä on vertaistukiryhmiä netin kautta, kuten esim. MGTOW ja vaikkapa Sandmanin videot youtubesta. Päivittäin saa vertaistukea ja yhteenkuuluvuutta ja hyvää tietoa.

MGTOW voi olla siunaus, lopulta.

Heh.

Eipä ole kauaakaan kun sain tuosta omakohtaista kokemusta. Kamunainen, joka on varsin nätti ja lahjakas soittaja, on vuosia valitellut kuinka ei pääse miesten mukaan bändiin ja kuinka häntä kohdellaan "tyttönä" eikä tasa-arvoisena muusikkona.

Annettiin tilaisuus ja sovittiin että ei mitään tytöttelyä, mutta ei myöskään erikoisoikeuksia. Niin kanssa tehtiin. Tunteita ei otettu huomioon yhtään sen enempää kuin muidenkaan, ei sensitiivisyyttä tai varomista. Keikka-auto ei jäänyt odottamaan "naisten juttuja" vaan se oli sitten kävelyreissu treenikselle vesisateessa, ihan kuin toisellakin mattimyöhäisellä.

Kolmet treenit ja yksi keikka, ja nainen itki valtoimenaan ulkona kuinka ei jaksa. Vuosien unelmointi bändihommista päättyi siihen. *

Ja nyt puhutaan naiselle rakkaasta harrastuksesta.