Palattiin ex-miehen kanssa yhteen ja heti syttyi iso riita pettämisestä. Onko tämä nyt pettämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi tekee nyt eroprosessia kuten joku jo kirjoitti. Olet satuttanut häntä pahimmalla mahdollisella tavalla. Ensin niin että hän ei kelvannut ja jätit hänet. Vaihtamalla lennossa toiseen osoitit että hän on korvattavissa tosta vaan. Ei hän voi koskaan enää luottaa sinuun eikä siihen että pystyisit siinä. Hän ansaitsee parempaa. Valitan.

Tein itsekin selväksi miehelle että en palaa takaisin enkä jatka avioliittoa jos mies ei ole tosissaan, koska en halua erota. Mies oli samoilla linjoilla, vaikka sanoi että ei pysty fyysisesti olemaan kanssani välttämättä pitkään aikaan. En pysty minäkään häpeän ja virheen takia. Mieheen sattuu ajatus toisen kanssa olosta ja se että toinen satutti minua noin. Tärkeintä on pysyä vahvana ja tukea toinen toistamme. Mies on myös sanonut ettei täysin luota minuun vaikka haluaa,joten on valmis menemään pariterapiaan kunhan olen ensin aloittanut yksilöterapian. Palaamalla takaisin olen todistanut miehelle, että rakastan ja välitän hänestä. Mies ei halua ketään muuta kuin minut ja minä hänet.

Eihän palaaminen välttämättä todista välittämisestä saati rakkaudesta. Voi olla ihan vain turvan hakua jollei kyvyttömyyttä olla yksin, ehkä jopa läheisriippuvuutta :(

Kyvyttömyyttä olla yksin, ehkä jopa läheisriippuvuutta. Minun vai miehen osalta? Huomaan kyllä kuinka paljon olen satuttanut miestä, mutta huomaan myös kuinka paljon ja aidosti mies rakastaa ja välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se pettämistä jos avioliiton aikana pettää puolisoaan.

Jotkut ovat vaan niin perseestään holjia, etteivät pysty olemaan panematta muutamaakaan kuukautta.

Miehenäsi jättäisin moisen sian välittömästi, sillä ei tuollaista muistoa voi koskaan unohtaa.

No ei ole pettämistä, jos on erottu, vaikka lainsäätäjä ei olekaan pysynyt menossa mukana. Taas tätä ihmeellistä naisten seksuaalisuuden demonisointia ja ihan suoraan sanottuna törkeää kielenkäyttöä.

Jos tuo exä-nyxä haluaa takaisin yhteen, niin ei hänen auta kuin hyväksyä tilanne. Muuten pitää erota. Ihan naurettavaa haluta kaikesta huolimatta takaisin yhteen ja alkaa sitten kiukutella. 

Olemme palanneet takaisin yhteen, asumme ja elämme yhdessä sekä jatkoimme avioliittoa. Miehen pyynnöstä kävin testeissä, jotka oli ok ja teimme kirjallisen virallisen sopimuksen miten etenemme suhteessa. Kummallekin pettäminen on ehdoton ei ja vanhingollinen seikkailuni satutti myös miestä. Ansaitsin kaiken p#skan ja miehelläni on kokoajan ollut tunteita minua kohtaan, rakastaa syvästi ja välittää muuten ei olisi ottanut takaisin. Menetin jo työni ja olen taloudellisestikin riippuvainen mieheeni tällä hetkellä. Mies tarvitsee aikaa käsitellä asiat ja anteeksipyynnön jankkaaminen ei auta, koska tarvitsemme apua yhdessä ja erikseen. Mies on välillä hiljaa eikä halua puhua vaikeimmista asioista, mutta ihmettelee miten saatoin langeta näin ja tehdä pahan virhearvion mitä itsekin kadun. En saa tekemättömäksi tekojani, mutta olemme kuitenkin edelleen naimisissa ja tahdomme jatkaa liitossa.

Menetit työsi ja olet nyt taloudellisesti riippuvainen miehestäsi? Pettäminen ei taida olla sun ainoa ongelma?

Minulla oli vakituinen hyväpalkkainen työ vielä avioeroa hakiessa, mutta uuden miehen takia menetin työni. Tiedän, että oma vika sekin ja nyt olen "sairaslomalla" jonkin aikaa kunnes alan etsiä uutta työtä, mieheni ei halua minun tekevän töitä tässä kunnossa. Mieheni elättää meidät molemmat ja maksan kaiken takaisin kunhan olen aloittanut työt. Entiseen paikkaan en voi enää palata. Kaikki on omaa syytäni ja virhearvioni pettivät pahimman kerran, avioliitto ja mies on jäljellä ja niistä pidän kynsin hampain kiinni. Menetin lähes kaiken muun: työn, kaverit, harrastukset, terveyden ja ulkoisen habituksen.

Menetit työsi tuon satunnaisen tuttavuuden takia? Nyt taisi jäädä jotain kertomatta.

Liikaa selittämättömiä poissaoloja, toisen miehen mielestä minun ei ollut kannattavaa käydä töissä koska olin hänen kanssaan ja työ oli osa entistä elämää. Loppuajasta töissä tein paljon virheitä ja sain varoituksia, jotka johtivat siihen, että menetin työni. Ulkoinen habitukseni meno huonommaksi: paino tippui rajusti, vaatetyyli muuttui ja hiuksissa on kauhea juurikasvu. Meidät on miehen kanssa kutsuttu juhliin, mutta en kehtaa tämännäköisenä mennä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toi seksistumppaus on edes mahdollista? Vetelikö se mies röökiä samalla?? Pössytteli renkaita? Vai oliko tää joku teidän halpa fifty shades of idiotism?

Tätä en ole kertonut aviomiehelleni, mutta toinen mies poltti ennen seksiä ja siinä välissä kunnes aloimme hommiin tai jatkoimme niin mies menetti hermot kun en taipunut hänen toiveisiinsa tai ollut heti valmis. Mies päätti tumpata kostoksia tupan iholleni ja näin merkata minut naisekseen ja suutuspäissään haukkui ex-miestäni joka ikinen kerta. Pahin mitä muistan lausuneen ex-miehestä, että hän on täysin munaton ja avioliitto on ollut pelkkää kulissia, kun ei ole osannut panna. Tuon jälkeen tajusin viimeistään tekemäni virheen ja halusin nopeasti takaisin aviomieheni luo, koska hän ei ikinä satuta minua. Toinen mies haukkui myös h#oraksi ja lahnaksi ja väitti, että olen helppo mutta huono sängyssä. Oma mies ei ole kertaakaan haukkunut eikä sanonut h#oraksi.

Montako kertaa tämä tapahtui? Kerran? Kaksi? Sait keskenmenonkin?

Liian monta kertaa. Toinen mies ei tumpannut tupakkaa minuun aluksi eikä käyttäytynyt narsisimaisesti heti.  Mies ei koskaan pyytänyt tekojaan anteeksi eikä tullut kanssani sairaalaan, kielsin sairaalan henkilökuntaa soittamasta ex-miehelleni, joka oli merkattuna tietohini. Typeränä luulin pystyväni muuttamaan toisen miehen hyvätapaiseksi ja samanlaiseksi kuin ex-mieheni, mutta hän käänsi kaiken aina minun syyksi kuten narsisteilla on tapana.

No ei sillä ole mitään väliä kutsutaanko tuota pettämiseksi vai ei. En itse ainakaan ottaisi takas henkilöä, joka käy pitkin kyliä paneskelemassa. Ja sitten ryömii takaisin, kun paljastuukin, että ei se ruoho siellä aidan toisella puolella ollutkaan niin vihreää.

Suosittelen erittäin nöyrää ja sovittelevaa asennetta. Myönnä vaikka pettäneesi niin voi olla, että suhteestanne vielä jotain tulee. Sitä kyllä epäilen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olit suhteessa tuollaisen kanssa, sussa on jotain vikaa.

Tarkoitat kai väkivaltaista miestä, jonka kanssa oli lyhyt suhde? Ilman ongelmia avioliitto mieheni kanssa on onnellinen ja tasavertainen. Mies ei koskaan kohtelisi kaltoin eikä yltyisi väkivaltaiseksi.

Miksi sä sit lähdit pois?

Miksi palasit?

Mene terapiaan ja selvitä nuo itsessäsi piilevät möröt.

Lähdin pois, koska koin epäonnistuneeni vaimona ja naisena. Kävin tutkimuksissa, mutta mitään ei löydetty ja raskaustesti näytti positiivista kun olimme eronneet. Sain keskenmenon toisen miehen aggressiivisuuden takia ja lapsi olisi ollut aviomieheni, koska en vielä tuossa vaiheessa ollut maannut tämän mielipuolen kanssa.

Palasin takaisin, koska pelkäsin menettäväni ensin järkeni ja sitten henkeni. En palannut pelkästään pelon takia vaan koska tajusin mitä hyvää olin heittänyt pois ja huomasin kuinka syvät tunteet minulla oli miestäni kohtaan. Yhteisessä kodissa ei ollut mikään muuttunut, hääkuvat on edelleen samassa paikassa ja mies on pitänyt kokoajan sormusta nimettömässä eikä ole suostunut ottamaan sitä pois, vaikka kaverit olivat yrittäneet. Mies ei ole omatoimisesti katsellut muita, mutta kertoi kerran käyneensä kavereiden järjestämillä sokkotreffeillä, mutta oli pian sanonut tapaamalleen naiselle ettei voi treffailla toista koska rakastaa minua. Nainen oli ollut pettynyt kun ei ollutkaan saanut seksiä eikä mahdollisuutta mieheeni.

Jännää. Mies oli aggressiivinen jo ennen kun makasit hänen kanssaan. Pahoinpiteli siis sinut ja sait keskenmenon? Eipä muuta kun sitten sairaalasta suoraan sänkyyn niinkö?

Poliisille ei tietenkään ole kerrottu, sytytettiin vaan uudet röökit?

Mies ei ollut alussa aggressiivinen eikä ilkeä. Nuo piirteet narsisti osasi piilottaa ja tuoda esiin oikean hetken tullen. Mies käytti henkistä väkivaltaa syyttäen minua ja verraten itseään ex-mieheeni ja arvaat varmaan kumpi oli AINA parempi - toinen mies tietenkin. Emme heti hypänneet alussakaan sänkyyn ja sitten kun se tapahtui niin ei toinen mies ollut silloinkaan heti aggressiivinen. Tämä on vaikea kirjoittaa ilman kyyneliä eikä aviomieskään tiedä yksityiskohtia, mutta oireiden ilmettyä tein monta raskaustestiä ja kaikki näytti positiivista tulosta. Pian kuitenkin menetin lapsen ja sairaalassa kielsin hoitohenkilökuntaa ilmoittamasta ex-miehelle, joka oli merkattuna tietoihini.

Palasin takaisin toisen miehen luo, koska halusin hänen pyytävän anteeksi tekoaan ja luulin typeryyksissäni voivani muuttaa hänet kunnolliseksi. VÄÄRIN! Narsistista ei saa koskaan aviomieheni kaltaista kunnollista ja hyvää miestä. Tästä alkoi tupakan tumppaaminen, käsiksi käyminen ja kaikki muu merkkaaminen aina kun toinen mies suuttui. Sairaalasta paluun jälkeen meni kolme päivää ennen kuin harrastimme seksiä. Narsistin itsensä mielestä hän oli kärsivällinen kun jaksoi odottaa pihtaamistani näinkin kauan, vaikka kyse ei ollut pihtaamisesta. Mies ei liiku vapaalla jalalla, mutta ilmoitus poliisille olisi pitänyt tehdä heti. Yksityiskohtiin en mene, mutta aviomieheni ei koskaan sallisi tuon k#sipään olevan vapaa tai tulevan lähellekään minua.

Vierailija kirjoitti:

Oot todella kuvottava. Et ansaitse miestäsi. Etkä tietenkään eroa kun sinähän siinä häviäisit.

Kunnon luuska.

Jos tämä nyt edes on totta

Muiden mielestä voin olla luuska, h#ora ja alhainen nainen sekä huono vaimo, mutta en arvioi itseäni ulkopuolisten mielipiteiden perusteella. Riittää, että mies rakastaa minua, välittää ja haluaa jatkaa kanssani mutta helppoa ei tule olemaan. Meillä on iso pala käydä läpi ja hyväksyä tapahtunut, mutta haluamme tehdä kaikkemme yhteisen onnen ja avioliiton eteen.

Melkein menetin enemmän, mutta mies menetti mahdollisuuden olla isä tekemieni valintojen takia. Keskenmeno ei ole minun syytäni eikä mies syytäkään minua, mutta on vihainen ja surullinen, koska en tullut suoraan sairaalasta hänen luokseen vaan palasin takaisin toisen miehen luo. Toki on muutakin, mutta olen kuitenkin edelleen hänen vaimonsa ja haluan mieheni olevan onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

No ei sillä ole mitään väliä kutsutaanko tuota pettämiseksi vai ei. En itse ainakaan ottaisi takas henkilöä, joka käy pitkin kyliä paneskelemassa. Ja sitten ryömii takaisin, kun paljastuukin, että ei se ruoho siellä aidan toisella puolella ollutkaan niin vihreää.

Suosittelen erittäin nöyrää ja sovittelevaa asennetta. Myönnä vaikka pettäneesi niin voi olla, että suhteestanne vielä jotain tulee. Sitä kyllä epäilen...

Olin suhteessa toisen miehen kanssa, mutta en paneskellut pitkin kyliä. Jännittävästä seikkailusta jäi muistoksi henkisiä ja fyysisiä muistoja, fyysiset näen aina kun riisuudun. En juurikaan liiku kodin ulkopuolella miehen kanssa ellei kaupassa ja virastoissa juoksemista lasketa. Olen laihtunut huimasti, olen alipainoinen ja näytän riutuneelta. Mieheni oli sen verran ystävällinen, että antoi vanhat vaatteeni takaisin ja syntymäpäivälahjaksi antoi lahjakortin kampaajalle. Ulkoinen habitukseni on järkyttävä juurikasvuineen, mutta se on toissijaista tällä hetkellä.

on pettämistä 

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on parempi, että eroatte.

Missään nimessä en aio enää laittaa eropapereita vetämään eikä aio miehenikään. Tarvitsen apua mutta en voi hakeutua terapiaan ennen kuin tiedän että mies pystyy puhumaan. Miehellä on täysi oikeus käydä läpi tunteitaan ja tapahtunutta, mies ei ole nopea käsittelemään asioita eikä tapahtunutta voi painaa villaisella eikä poistaa. Kadun makaamista toisen kanssa mutta tästä on vain päästävä yli. Meillä on tunteita toisiamme kohtaan ja tajusin edelleen rakastavani ex-miestä kun olin makaamassa toisen kanssa, koska oma mies ei koskaan pakottaisi eikä käyttäydy noin. Mies on todella suojeleva ja uskollinen.

Vai onko mies rajoittava ja hallitseva?

Usko nyt vain, et ole tehnyt mitään väärää harrastaessasi seksiä tuon miehen kanssa. Se, että ihastuit idioottiin ei tee sinusta syyllistä mihinkään. Kaikki, miten tuo mies kohteli sinua, ei ollut sinun vaan hänen vikansa, yksin.

Sinuna pohtisin tuota avioeroa vielä ja ottaisin tunteeni parempaan syyniin, koska tuskin kyllästyit pelkästään kyllästymiseen tai mihinkään, vaan siihen on oltava pohjalla jotain muutakin. Ehkä aviomiehesi on pohjimmiltaan samanlainen kuin tuo väkivaltainen mies, mutta hän käyttää sinuun eri keinoja kuin tupakantumppaamista ihollesi. Halusit erota, mutta hän ei hyväksynyt sitä ja nyt sinulle kävi klassiset routa porsaan kotiin ajaa -ilmiö. Vaikka se meni poskelleen, se ei silti tarkoita ettet voisi elää yksin tai kokonaan uuden miehen kanssa. 

Joka tapauksessa et syyllistynyt mihinkään väärään. Halusit avioeron ja eron ja muutit pois, joten sinulla oli täysi oikeus toteuttaa seksuaallisuuttasi kenen kanssa tahansa halusitkin. Miehesi ei vain hyväksynyt eroa, mutta se ei silti tarkoita että sinulla olisi ollut velvollisuus jäädä hänen luokseen tai elää nunnana. Älä alistu tuollaiseen kohteluun, jossa olet toisen omaisuutta. Ihan kuin omalla tahdollasi ei olisi mitään väliä. 

Saan olla ja tehdä kodissamme samoja asioita kuin ennen tapahtunutta. Mies ei ole rajoittava eikä hallitseva, ei huuda eikä kohtele kaltoin mutta suru nousee pintaan herkemmin kuin ennen. Miehen vanhemmista isä on antanut anteeksi tekoni ja on iloinen paluustani toivoen että onnistumme avioliitossamme.

Miehen äidin kanssa olen puhunut kerran, mutta en ole saanut siunausta jatkaa avioliittoa. Äiti ja poika ovat luonteeltaan samanlaisia ja äiti on huolissaan aikuisesta lapsesta. Tähänkin auttaa aika ja aion todistaa miehen perheelle olevani heidän luottamuksen arvoinen. Vielä emme ole saaneet yhdessä kutsua päivällisille miehen vanhempien luo, joten mies on käynyt yksin syömässä ja tuonut minulle siskonsa pakkaamia ylijäämiä. Sisko on iloinen meidän yhteenpaluusta ja on antanut anteeksi erehdykseni.

Mies ei ole millään tapaa samanlainen tuon äkkipikaisen ja väkivaltaisen toisen miehen kanssa, joten en uudelleen harkitse eroa.

Nyt elät niin sairaassa ympäristössä niin sairaassa läheisriippuvaisuudessa, että oikeasti et tiedä normaalielämästä yhtään mitään. Lues uudelleen tekstisi mitä kirjoitat: annat aivan avioliittoosi kuulumattomien määritellä tilannettanne ja vielä eläydyt siihen. Minulle olisi aivan yksi lysti mitä appivanhemmat ajattelevat jos olisin ollut eroamassa ja uusi mies olisi pahoinpidellyt minut. Osaatko olla edes yksin? Tiedätkö millainen on terve liitto? Takerrut mieheesi kuin hukkuva oljenkorteen, tuo ei ole enää rakkautta vaan riippuvuutta kun ei tiedä paremmasta.  

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika!

Olen jo jättänyt väkivaltaisen narsistin ja palannut takaisin aviomieheni luokse.

Kovasti täällä selität itsestäsi olosuhteiden uhria. Kaikki tapahtunut on johtunut vain ja ainoastaan sinun päätöksistäsi ja olet satuttanut pahoin ja pysyvästi läheisiäsi. Kärsi nyt seurauksista niinkuin aikuinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on parempi, että eroatte.

Missään nimessä en aio enää laittaa eropapereita vetämään eikä aio miehenikään. Tarvitsen apua mutta en voi hakeutua terapiaan ennen kuin tiedän että mies pystyy puhumaan. Miehellä on täysi oikeus käydä läpi tunteitaan ja tapahtunutta, mies ei ole nopea käsittelemään asioita eikä tapahtunutta voi painaa villaisella eikä poistaa. Kadun makaamista toisen kanssa mutta tästä on vain päästävä yli. Meillä on tunteita toisiamme kohtaan ja tajusin edelleen rakastavani ex-miestä kun olin makaamassa toisen kanssa, koska oma mies ei koskaan pakottaisi eikä käyttäydy noin. Mies on todella suojeleva ja uskollinen.

Vai onko mies rajoittava ja hallitseva?

Usko nyt vain, et ole tehnyt mitään väärää harrastaessasi seksiä tuon miehen kanssa. Se, että ihastuit idioottiin ei tee sinusta syyllistä mihinkään. Kaikki, miten tuo mies kohteli sinua, ei ollut sinun vaan hänen vikansa, yksin.

Sinuna pohtisin tuota avioeroa vielä ja ottaisin tunteeni parempaan syyniin, koska tuskin kyllästyit pelkästään kyllästymiseen tai mihinkään, vaan siihen on oltava pohjalla jotain muutakin. Ehkä aviomiehesi on pohjimmiltaan samanlainen kuin tuo väkivaltainen mies, mutta hän käyttää sinuun eri keinoja kuin tupakantumppaamista ihollesi. Halusit erota, mutta hän ei hyväksynyt sitä ja nyt sinulle kävi klassiset routa porsaan kotiin ajaa -ilmiö. Vaikka se meni poskelleen, se ei silti tarkoita ettet voisi elää yksin tai kokonaan uuden miehen kanssa. 

Joka tapauksessa et syyllistynyt mihinkään väärään. Halusit avioeron ja eron ja muutit pois, joten sinulla oli täysi oikeus toteuttaa seksuaallisuuttasi kenen kanssa tahansa halusitkin. Miehesi ei vain hyväksynyt eroa, mutta se ei silti tarkoita että sinulla olisi ollut velvollisuus jäädä hänen luokseen tai elää nunnana. Älä alistu tuollaiseen kohteluun, jossa olet toisen omaisuutta. Ihan kuin omalla tahdollasi ei olisi mitään väliä. 

Saan olla ja tehdä kodissamme samoja asioita kuin ennen tapahtunutta. Mies ei ole rajoittava eikä hallitseva, ei huuda eikä kohtele kaltoin mutta suru nousee pintaan herkemmin kuin ennen. Miehen vanhemmista isä on antanut anteeksi tekoni ja on iloinen paluustani toivoen että onnistumme avioliitossamme.

Miehen äidin kanssa olen puhunut kerran, mutta en ole saanut siunausta jatkaa avioliittoa. Äiti ja poika ovat luonteeltaan samanlaisia ja äiti on huolissaan aikuisesta lapsesta. Tähänkin auttaa aika ja aion todistaa miehen perheelle olevani heidän luottamuksen arvoinen. Vielä emme ole saaneet yhdessä kutsua päivällisille miehen vanhempien luo, joten mies on käynyt yksin syömässä ja tuonut minulle siskonsa pakkaamia ylijäämiä. Sisko on iloinen meidän yhteenpaluusta ja on antanut anteeksi erehdykseni.

Mies ei ole millään tapaa samanlainen tuon äkkipikaisen ja väkivaltaisen toisen miehen kanssa, joten en uudelleen harkitse eroa.

Nyt elät niin sairaassa ympäristössä niin sairaassa läheisriippuvaisuudessa, että oikeasti et tiedä normaalielämästä yhtään mitään. Lues uudelleen tekstisi mitä kirjoitat: annat aivan avioliittoosi kuulumattomien määritellä tilannettanne ja vielä eläydyt siihen. Minulle olisi aivan yksi lysti mitä appivanhemmat ajattelevat jos olisin ollut eroamassa ja uusi mies olisi pahoinpidellyt minut. Osaatko olla edes yksin? Tiedätkö millainen on terve liitto? Takerrut mieheesi kuin hukkuva oljenkorteen, tuo ei ole enää rakkautta vaan riippuvuutta kun ei tiedä paremmasta.  

Takerrun mieheeni nyt enemmän kuin koskaan, koska pelkään edelleen. Päästän mieheni lähelle, koska luotan häneen ja tiedän ettei mies satuta minua. En halua erota mutta syy ei ole se etten osaa olla yksin ja vapaa sinkku vaan koska haluan olla rakastamani miehen kanssa. Myönsin jo, että olen tällä hetkellä taloudellisesti riippuvainen miehestäni ja kyllä, haluan olla taloudellisesti itsenäinen ja tienata oman elantoni. Tällä hetkellä en vaan kykene siihen vielä.

Minkälainen on terve ja onnellinen liitto? Mielestäni meillä oli sellainen ennen hairahdustani ja sen onnen haluamme kumpikin saavuttaa uudelleen, mutta se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Miehen äiti ei puutu elämäämme, mutta yritän  parhaani mukaan saavuttaa hänen luottamuksen takaisin, kuten se oli aiemmin.  Haluan olla hyvissä väleissä appivanhempien ja miehen siskon kanssa.

Ross ja Rachel all over again.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti täällä selität itsestäsi olosuhteiden uhria. Kaikki tapahtunut on johtunut vain ja ainoastaan sinun päätöksistäsi ja olet satuttanut pahoin ja pysyvästi läheisiäsi. Kärsi nyt seurauksista niinkuin aikuinen nainen.

En ansainnut minkäänlaista väkivaltaa, mutta tiedostan erittäin hyvin että suhde toisen miehen kanssa oli virhe, jota kadun. En valita enkä syytä muita kuin itseäni ja olen ottanut virheestä opikseni. Kannan kaiken vastuun ja tiedän loukanneeni monia, etenkin aviomiestäni, mutta hän otti minut kuitenkin takaisin ja haluan näyttää olevani hänen luottamuksen että rakkauden arvoinen.

En usko, että tämä aloitus on totta. Hieman paremmin toteutettu provo, jossa toteutuu palstamiesten oppien mukainen "ailahtelevainen, hölmö ja itsekäs nainen vs. kiltti aviomies ja jännittävä väkivaltainen toinen mies".

No, totta tai ei niin epävakaan persoonallisuushäiriön mukana tulee kaikenlaista säätöä. Viitaten "aloittajan".

Tumppasi tupakan ihoosi? 

Olen erittäin pahoillani, että olit tekemisissä hullun hirviön kanssa.

Avioliittoosi en osaa ottaa kantaa. Olen yksiavioinen, joten olisin varmaan loukkaantunut tilanteesta, jos olisin miehesi. Siitä huolimatta, että olitte eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Tumppasi tupakan ihoosi? 

Olen erittäin pahoillani, että olit tekemisissä hullun hirviön kanssa.

Avioliittoosi en osaa ottaa kantaa. Olen yksiavioinen, joten olisin varmaan loukkaantunut tilanteesta, jos olisin miehesi. Siitä huolimatta, että olitte eronneet.

Mies, jonka kanssa olin lyhyessä suhteessa tumppasi tupakan useamman kerran ympäri kehoani ja aviomieheni on nähnyt vain näkyvimmät jäljet. Niitä on kuitenkin herkemmilläkin alueilla mutta en aio käydä rannalla tänä  kesänä, ehkä saatan bikinit pukea vain jos olemme kahden kotona. Tällä hetkellä peittelen vartaloani ettei kukaan ulkopuolinen näe.

Olen ottanut opikseni pahasta erehdyksestä ja pyytänyt anteeksi mieheltäni. Miehelläni on täysi oikeus käsitellä asioita omalla tavallaan ja tiedän, että hän haluaa jatkaa kanssani pohjamudista huolimatta.

Siltä varalta, että tämä olisi totta tai että joku vastaavantyyppisessä tilanteessa oleva lukisi tätä, suosittelen aloittajaa ottamaan yhteyttä esimerkiksi Naisten linjaan. Kuulostaa siltä, että aviomiehesi on saanut mielesi murrettua pitkäaikaisella henkisellä väkivallalla, etkä enää erota totuutta manipuloinnista. Älä missään nimessä lähde pariterapiaan, ennen kuin olet jutellut väkivaltaan perehtyneen tahon kanssa. Voit myös itse lukea aiheesta esimerkiksi kirjasta Why does he do it täällä: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that.pdf#page=26

Ap, kannattaisiko sinun elää välillä ihan yksin ilman parisuhdetta? Löydät uuden miehen muutaman kuukauden päästä eropapereiden lähettämisestä. Sitten palaat lennossa takaisin ex:n luokse. Hyvä että ex auttoi sinut pois väkivaltaisesta suhteesta, mutta ei se tarkoita sitä, että pitää palata yhteen exn:n kanssa.