Lue keskustelun säännöt.
54 neliön kaksio - perheasuntona?
20.04.2019 |
Kävin Lontoossa ystäväni kanssa. Lensimme Vantaan kentältä, menimme junalla Helsinkiin, koska hän halusi viedä muutaman tavaran poikansa perheelle. Ystäväni oli innoissaan, kun poikansa oli perheineen ostanut oman kerrostalokodin, kaksion, perheessä on kaksi lasta.
Kauheaa, miten ahdas asunto oli, tunkkainen, ikävä ja pimeä.
Miten ihmiset voivat asua noin?
Meillä oli, lasten ollessa pieniä, 148 neliön talo, kilometrin päässä kaupungin keskustasta, nyt asun yksin 90 neliön rivaria, omaa tietysti.
Tyttären perheellä on naapurikaupungissa isolla tontilla 180 neliön talo, perheessä yksi lapsi, pojan perheellä 200 neliön talo, kaksi lasta.
Miksi ihmiset tyytyvät noin pieniin asuntoihin?
Eihän niissä ole kenelläkään mitään rauhaa.
Surullista asumista, tuntuu, että ihmiset ovat palanneet torppariaikaan, jolloin köyhillä oli kahden pienen huoneen mökki.
Kommentit (10)
Me muutimme kaksiosta kolmioon, kun lapset olivat 1 ja 3. Olisimme voineet asua kaksiossa pidempäänkin. Nyt isompien kanssa on toki kiva, kun on kunnolla tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen oma asia, mikä kokoisessa asuu.
Meilläkin 70 neliön asunto kolmen lapsen kanssa, mutta aika vietetään töissä/koulussa, harrastuksissa ja lomilla matkustellaan. Kotona oikeastaan vain nukutaan yöt ja ruokaillaan ja näihin tila riittää oikein mainiosti, enempää en ehtisi siivotakaan kun ollaan menossa aamusta iltaan. Kukin tyylillään.
Noita isoja taloja on hemmetin vaikea saada myytyä. Näillä energiahinnoilla kukaan ei halua riesakseen yli 150-neliöistä asuntoa.
Meillä on 62 neliön kaksio. Tässä asumme minä, eskarilainen ja kissa. Isot huoneet, paljon valoa ja isot ikkunat. Takapihakin on. Toki toinen makkari olisi hyvä olla ja varmaan jossain kohtaa muutammekin isompaan, olisihan se ihanaa että on paljon tilaa. Toisaalta tämä riittää meille nyt ja tarvittaessa olohuoneen voi jakaa kahtia. Tulee halvaksikin niin on varaa mm. pitää uutta autoa, käydä lomareissuilla, ostaa kaupasta mitä mieli tekee.
Ap:n kannattaisi ensin perehtyä Lontoon asuntomarkkinoihin ennen kuin päästelee aivopierujaan ilmoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lisätila kelpaisi, mutta en ikinä vaihtaisi kaupunkikaksiotani sinun tai lapsiesi suuriin taloihin maalla tai pikkukaupunkien liepeillä. Meille kaupunkilaisille se oma tila ja vapaus on juuri sitä kaupungissa olemista. Katutilaa, anonymiteettiä, vapaata liikkumista, riippumattomuutta autoista ja kyydeistä. Myös lapset saavat ja osaavat kulkea itsenäisesti.
Pienet asunnot ovat haaste, joka on siedettävä kun suurempiin ei rahat riitä. Toisaalta, koko elämämme olemme tottuneet kompakteihin tiloihin joten paljon enempää ei osaa kaivatakaan. Eiköhän kaikille kuitenkin se yksi lisähuone kelpaisi.
Kai sinä suulaana kerroit näkemyksesi myös ystävällesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä tän palstan logiikkaa. Miks tähän ei kukaan sano, että huono provo? Voisihan asuntojen hinnoista keskustella muutenkin. Vai onko se huutelu varattu vain niihin, jotka tuntuvat olevan melkein totta? Itsestään selvyyksiin ei jakseta laittaa mitään.
En kyllä mitään provohuuteluja edes kaipaa, en vaan aina ymmärrä av-logiikkaa. Oon vissiin liian uusi täällä.
Suosin ekologista asumista ja elämäntapaa. Asuimme miehen kanssa kahdestaan vuosia 25neliön yksiössä. Nyt kun on 2 lasta niin meillä on 90neliötä. Yksin tuo neliömäärä olisi järjetöntä energian tuhlausta. Ja ei, rahasta ei ole kiinni, voisimme sijoituksilla ostaa yli 500t €:n lukaalin mutta ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ei ihmisillä ole varaa tuota isompiin asuntoihin ja kyllä, hirveää asuminen on, isompaan ei ole varaa, vaikka asumme vuokralla.