Aikuinen lapsi heittää elämänsä hukkaan.

Minusta tuntuu, että elämä menee hukkaan opiskellessa ja töissä käydessä. Kateellisena katson ihmisiä, joilla on kavereita/parisuhde ja nyt pääsiäislomalla tekevät jotain kivaa yhdessä. Omalla kohdallani päivät ovat raporttien kirjoittamista

Minkä ikäinen tänä sinun aikuinen lapsesi on? Onko ikää jo niin paljon, että hänen kohdallaan on peli jo menetetty? Oletko kenties määräävä vanhempi, joka on aina sanonut, mitä lapsi voi tehdä, mihin hänestä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiia16 kirjoitti:

yhteiskunta lopulta maksaa hänen elämisen. 

Oletteko liikaa paaponeet häntä? 

Maksaneet kaiken jne. 

Jättäkää hänelle omaa vastuuta myös elämästään. 

Niinhän se maksaa, sehän tässä harmittaa. Ei olla hemmoteltu, ei hän oikeastaan edes halua mitään

Tuo on jo masennusta, jos ei halua mitään eikä mikään kiinnosta. Apua tarvii.

Se tuli itsellenikin aiemmin mieleen. Kävi lääkärissä, muttei kuulemma ole masennusta. Tuntuu, että ainut ketä tässä masentuu ja ahdistuu, olen minä.

Siis onko hän itse täysin tyytyväineen oloonsa ja elämäänsä, mutta suorittajavanhempia ahdistaa, kun lapsi ei koko ajan haluakaan enemmän ja parempaa?

Ei tarvitse hankkia parempaa ja parempaa. Haluan vaan kannustaa häntä hankkimaan jonkunlaisen itselleen sopivan ammatin ja työn, jottei tarvitse kotoa muuttaessaan jäädä yhteiskunnan tuille.

Yksi sudenkuoppa on jokin pahamaineinen sairaus, jonka takia työnantaja ei uskalla vakituiseksi palkata tai ollenkaan, mutta joka periaatteessa ei estä työntekoa.

Jos ei ole päätä opiskella jonkin alan huippuammattilaiseksi, josta työnantajat kilpailevat, voi olla vaikeassa tilanteessa.

Yksi tällainen on mm. hyvässä hoitotasapainossa oleva epilepsia.

Ei ole periaatteessa minkäänlainen este suurimpaan osaan töistä, mutta suurin osa työnantajista ohittaa tällaisen työnhakijan.

Ystäväni oppi olemaan kertomatta sairaudestaan, niin johan alkoi kelpaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?

Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?

Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.

Jostain kannattaa aloittaa, vaikka niistä 9 euron töistä. Vältyt ainakin niiltä aukoilta jos teet edes jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aikuinen lapsi, joka ei opiskele eikä käy töissä. Kiinnostusta ja motivaatiotakin oliis, mutta sairastui eikä pysty harjoittamaan sitä ammattia, johon kouluttautui (ai ei ainakaan saa töitä, koska kukaan työnantaja ei palkkaa kroonisesti sairasta fyysisiin hommiin) - eikä ole niin paljon opiskelutaitoja, että pääsisi opiskelemaan alan ”kirjoituspöytähommia” amkiin. Uutta alaa ei ole löytynyt, ainakaan sellaista, jossa ei olisi nämä samat ongelmat.

Yhteiskunta ei maksa hänen elämistään, koska sairautensa takia hän asuu vielä virallisesti kotiosoitteessa (toiselle paikkakunnalle muutto heikentäisi hoitotilannetta huomattavasti, tällä paikkakunnalla kahteen asuntoon meillä ei ole varaa). Hänen elämänsä maksan siis minä.

Eikö hänelle voisi kuitenkin hakea omaa asuntoa samalta paikkakunnalta? Saisihan hän kelan tuet ja mahdollisesti sosiaalitoimistosta.

Alati useampi ei saa tukia jotka heille teoriassa kuuluisivat.  Tämä on asia jota ei tajua ne ihmiset joilla asiat sujuvat ja jotka jaksavat taistella virkamiehiä vastaan.

Kyse on ihan tarkoituksellisesta rahan säästämisestä ja työttömien kyykyttämisestä. Kaikkein heikoimpia isketään koko virkakoneiston voimalla ja siksi asiasta päätökset tekevät virkamiehet piileskelevät lukituissa toimistoissa ja vartijoiden takana. Yhä useamman sosiaaliturva on läheisten hyväntekeväisyyden varassa. 

Tarkoitus on passivoida ja syrjäyttää yhteiskunnasta osattomaksi jääneet ihmiset. Aloittajan lapsen osalta tämä on onnistunut mainiosti. 

Sama. Kirjoitin pitkän jutun opiskelun vaikeuden syistä, vaikka ala on mieluisa, mutta sitten tajusin, että tunnistetaan ja en voinut kirjoittaa enempää. Kun nykyinen tapa opiskella on vaikea. Kotoa saa tukea, kannustusta yms. mutta kuitenkin on koetttu opettaa itsenäiseen elämään. Lievästi erityinen hän on, mutta älyllisesti normaali. Sosiaaliset tilanteet on pitänyt harjoitella. On kyllä kehittynyt huomattavasti ennustetta paremmin, mutta välillä tulee vaikeita kausia. Hän on koulussa kirjoilla, mutta ei ole käynyt siellä pitkään aikaan. Joku pikku  juttu laukaisee sen, että ei mene ollenkaan. Esim. pitäisi pitää esitelmä, ei uskalla ja sitten hävettää mennä ollenkaan. Koulu kyllä joustaisi, mutta sekin tuntuu hävettävän. Ei ole kannustettu häpeämään, vaan kysymään vaihtoehtoja, jos esitelmä jännittää liikaa. 

Meidän lapsella ei ole kyllä halusta kiinni, vaan oman toiminnan ohjauksen vaikeuksista. Ei todellakaan ole paapottu, päinvastoin, on opetettu ehkä liiankin itsenäiseksi, kun ei halua ottaa apua vastaan. Ei hän yhteiskunnaltakaan kovin paljon ota, elänyt nyt aika pitkään pelkällä asumistuella, kesätyön säästöillä ja sitten joulukuussa sai veronpalautuksia, ne riittäneet tähän asti. Nyt on pakko ruveta tekemään jotain. Toimeentulotukihakemusta ei ollut jättänyt, se oli hävettänyt. Lainasin rahaa seuraavaan vuokraan, aikoo maksaa takaisin heti kun keksii jotain, mistä saa rahaa. On vähän myynyt tavaroitaan, mutta tajusi lopulta, ettei se pitkälle kanna. Työkkäriin yritän nyt saada ja työkokeiluun menemään. Tosin fyysisiä rajoitteita on myös, vakavia sellaisia. Oli tosiaan palkallisessa työharjoittelussa ja se meni hyvin. Yritti sitten keskittyä  kouluun, kun työssä käynti opiskelun ohella oli liikaa, sitäkin yritti. 

Jos ottaisi ohjausta vastaan tehtävien teossa, olisi helpompaa. Ei tarvitse tekemään puolestaan, vaan lähinnä seurantaa, vähän samaan tapaan kuin pienempi lapsi, että ne on tehty. Mutta sosiaalisten tilanteiden osittainen vaikeus, siihen ei ole ratkaisua. On kannustettu ja saatu tilanne paremmaksi, mutta ihan pään sisälle ei pääse ja joskus vain on kausia, ettei mikään suju. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori pääsee kyllä esim kassatyöhön osa-aikaisesti jos vaan viitsii hakea.

Kuule ei pääse, jos on sairas. Sinähän olet täysin terve, mutta luonteeltasi 💩🖕

Ei se sairas oo, semmonen peruslaiska työnvälttelijä.

Eihän tästä rakentavaa keskustelua tullut, kaikki kilpaa haluavat lytätä ap:n.

27 lisää, että nuori on katsottu työkykyiseksi, tosin rajoittuneesti sellaiseksi. Hän on myös lahjakas alalla, jota on yrittänyt opiskella. Vaikeudet ovat muissa aineissa, kuin ammattiaineissa, pääsääntöisesti. Alaa ei voi opiskella oppisopimuksella, koska kyseessä ei ole ammattikoulu. 

Assburger kirjoitti:

Eihän tästä rakentavaa keskustelua tullut, kaikki kilpaa haluavat lytätä ap:n.

Täh? Mä näen täällä montakin, joilla on samatapainen tilanne, eri muodoissa. Ainahan noita kaikkitietäviä tulee, mutta asioista on helppo tietää, kun ei omalle kohdalle satu. Mummoni sanoi näitä "niin sanotut tietäjät" -nimellä. 

Ystäväni poika on tuollainen, saa yhteiskunnalta kaikenmaailman tukia edelleen koska on joku adhd mikälie. Jatkuvastinarisee rahaa äidiltään kuitenkin, ja äiti antaa. Paapoo loputtomiin, ei vaadi mitään. Poika jakelee instaan kuvia pilven polttelusta yms. Tekis mieli huutaa joskus päin naamaa sille että ihan itse olet mahdollistanut tuollaisen vätyksen lintsailut ja vetelehtimiset. Ikää on jo yli 20v ja pari kesken jätettyä ammattikoulua taustalla. Työharjottelustakin potkittiin aikanaan pois kesken kaiken kun ei osannut mitään muuta tehdä kun puhelinta näperrellä siellä.

Tälläisiä on nykynuoret. Jotkut ei ihan oikeasti osaa kasvattaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori pääsee kyllä esim kassatyöhön osa-aikaisesti jos vaan viitsii hakea.

Kuule ei pääse, jos on sairas. Sinähän olet täysin terve, mutta luonteeltasi 💩🖕

Ei se sairas oo, semmonen peruslaiska työnvälttelijä.

Jotkut eivät vaan suostu ymmärtämään, että näitäkin ihan oikeasti on. Aina ei ole kyse mistää sairaudesta vaan ihan puhtaasti siitä omasta saamattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Kirjoitin pitkän jutun opiskelun vaikeuden syistä, vaikka ala on mieluisa, mutta sitten tajusin, että tunnistetaan ja en voinut kirjoittaa enempää. Kun nykyinen tapa opiskella on vaikea. Kotoa saa tukea, kannustusta yms. mutta kuitenkin on koetttu opettaa itsenäiseen elämään. Lievästi erityinen hän on, mutta älyllisesti normaali. Sosiaaliset tilanteet on pitänyt harjoitella. On kyllä kehittynyt huomattavasti ennustetta paremmin, mutta välillä tulee vaikeita kausia. Hän on koulussa kirjoilla, mutta ei ole käynyt siellä pitkään aikaan. Joku pikku  juttu laukaisee sen, että ei mene ollenkaan. Esim. pitäisi pitää esitelmä, ei uskalla ja sitten hävettää mennä ollenkaan. Koulu kyllä joustaisi, mutta sekin tuntuu hävettävän. Ei ole kannustettu häpeämään, vaan kysymään vaihtoehtoja, jos esitelmä jännittää liikaa. 

Meidän lapsella ei ole kyllä halusta kiinni, vaan oman toiminnan ohjauksen vaikeuksista. Ei todellakaan ole paapottu, päinvastoin, on opetettu ehkä liiankin itsenäiseksi, kun ei halua ottaa apua vastaan. Ei hän yhteiskunnaltakaan kovin paljon ota, elänyt nyt aika pitkään pelkällä asumistuella, kesätyön säästöillä ja sitten joulukuussa sai veronpalautuksia, ne riittäneet tähän asti. Nyt on pakko ruveta tekemään jotain. Toimeentulotukihakemusta ei ollut jättänyt, se oli hävettänyt. Lainasin rahaa seuraavaan vuokraan, aikoo maksaa takaisin heti kun keksii jotain, mistä saa rahaa. On vähän myynyt tavaroitaan, mutta tajusi lopulta, ettei se pitkälle kanna. Työkkäriin yritän nyt saada ja työkokeiluun menemään. Tosin fyysisiä rajoitteita on myös, vakavia sellaisia. Oli tosiaan palkallisessa työharjoittelussa ja se meni hyvin. Yritti sitten keskittyä  kouluun, kun työssä käynti opiskelun ohella oli liikaa, sitäkin yritti. 

Jos ottaisi ohjausta vastaan tehtävien teossa, olisi helpompaa. Ei tarvitse tekemään puolestaan, vaan lähinnä seurantaa, vähän samaan tapaan kuin pienempi lapsi, että ne on tehty. Mutta sosiaalisten tilanteiden osittainen vaikeus, siihen ei ole ratkaisua. On kannustettu ja saatu tilanne paremmaksi, mutta ihan pään sisälle ei pääse ja joskus vain on kausia, ettei mikään suju. 

Tarinasi on kuin minun kynästäni. Emme voi kuitenkaan elää lastemme puolesta heidän elämänsä, eikä heidän eläänsä parane sillä vaikka me kuinka valvoisimme yöt läpeensä ja itskisimme lastemme kohtaloa. Pidä huolta itsestäsi, äläkä ota liikaa vastuuta enää aikuisen lapsesi elämästä, sinullakin on oikeus omaan elämääsi, muista se .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiia16 kirjoitti:

yhteiskunta lopulta maksaa hänen elämisen. 

Oletteko liikaa paaponeet häntä? 

Maksaneet kaiken jne. 

Jättäkää hänelle omaa vastuuta myös elämästään. 

Niinhän se maksaa, sehän tässä harmittaa. Ei olla hemmoteltu, ei hän oikeastaan edes halua mitään

Tuo on jo masennusta, jos ei halua mitään eikä mikään kiinnosta. Apua tarvii.

Se tuli itsellenikin aiemmin mieleen. Kävi lääkärissä, muttei kuulemma ole masennusta. Tuntuu, että ainut ketä tässä masentuu ja ahdistuu, olen minä.

Siis onko hän itse täysin tyytyväineen oloonsa ja elämäänsä, mutta suorittajavanhempia ahdistaa, kun lapsi ei koko ajan haluakaan enemmän ja parempaa?

Ei tarvitse hankkia parempaa ja parempaa. Haluan vaan kannustaa häntä hankkimaan jonkunlaisen itselleen sopivan ammatin ja työn, jottei tarvitse kotoa muuttaessaan jäädä yhteiskunnan tuille.

Siis aikuinen lapsi asuu kotonaan ilmaiseksi eikä mitään vaadita? Nyt jotaki teette asialle.

Kiitos teille jotka olette laittaneet asiallisia kommentteja ja jakaneet omia kokemuksia ja ahdistuksia. Jotenkin helpottaa kuulla, että ei ole ainoa, kenen nuorella ei kaikki mene ihan putkeen. Tsemppiä ja jaksamista teillekin ja nuorillenne! Ap

Lapsen elämä,ei teidän. Hän tekee päätökset,ette te.

Ei taida olla motivaatiota töihin tai opiskeluun? Mikäli on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen niin eikö kaikki ole kuitenkin hyvin? Mikäli viina tai huumeet maistuvat niin sitten ei ole hyvä juttu ollenkaan.

Nykyinen systeemi ei ole sellainen missä kaikki kävisivät töissä. Valtavasti ihmisiä on työnnetty työn kaltaiseen muka-puuhasteluun. Ajetaan autolla konttorille, tehdään power pointteja, käydään palaverissa, lähetetään sähköpostia. Mitä järkevää tai kestävää tämä puuhastelu tuottaa?

Paljon parempi kun yksilö käyttäisi elämänsä jonkun hyvän harrasteen parissa. Esimerkiksi vaikka musiikki tai kulttuuriantropologia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiia16 kirjoitti:

yhteiskunta lopulta maksaa hänen elämisen. 

Oletteko liikaa paaponeet häntä? 

Maksaneet kaiken jne. 

Jättäkää hänelle omaa vastuuta myös elämästään. 

Niinhän se maksaa, sehän tässä harmittaa. Ei olla hemmoteltu, ei hän oikeastaan edes halua mitään

Tuo on jo masennusta, jos ei halua mitään eikä mikään kiinnosta. Apua tarvii.

Se tuli itsellenikin aiemmin mieleen. Kävi lääkärissä, muttei kuulemma ole masennusta. Tuntuu, että ainut ketä tässä masentuu ja ahdistuu, olen minä.

Siis onko hän itse täysin tyytyväineen oloonsa ja elämäänsä, mutta suorittajavanhempia ahdistaa, kun lapsi ei koko ajan haluakaan enemmän ja parempaa?

Ei tarvitse hankkia parempaa ja parempaa. Haluan vaan kannustaa häntä hankkimaan jonkunlaisen itselleen sopivan ammatin ja työn, jottei tarvitse kotoa muuttaessaan jäädä yhteiskunnan tuille.

Siis aikuinen lapsi asuu kotonaan ilmaiseksi eikä mitään vaadita? Nyt jotaki teette asialle.

Koko ajanhan tässä yritetään tehdä asioita nuoren aktivoimiseksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ajetaan autolla konttorille, tehdään power pointteja, käydään palaverissa, lähetetään sähköpostia. Mitä järkevää tai kestävää tämä puuhastelu tuottaa?

.

Ööö....

Sinusta siis joku firman logistiikkakoordinaattori ei tee mitään tuottavaa?

Tai myyntitykki.

Heidän työnsähän on kuvailemaasi "puuhastelua".