Aikuinen lapsi heittää elämänsä hukkaan.

Ei nykymaailmassa ole mitään tekemistä, kaikki on pinnallista ja feikkiä, kiitos globalisaatio, kauppa, byrokratia ja kaikki maailman typerät asiat. Itse olen 28v nainen ja tullut siihen tulokseen että kaikki on turhaa. Elämä on tehty niin hankalaksi, tyhmäksi ja kaukana siitä mitä sen oikeasti pitäisi olla.

Itse arvostan oikeeta työtä (eli merkityksellinen, sellainen jossa oikeasti voit parantaa maailman helpottamalla muiden asiat eikä se että asiat menevät 10000 välikäsien kautta).

Nykymaailmassa on ihmistä, luonto ja elämänhalu unohdettu, en tiedä ketä varten täällä eletään mutta ei ainakaan ihmisiä varten. Kaikki muuttunut pinnalliseksi, oudoksi, onttoksi, tyhjäksi.

En ole edes masentunut vaan hämmentynyt, tuntuu että maailma on vajonnut taantumaan lopullisesti.

Uskon vahvasti siihen että vielä ennen 90 lukua elämä oli aito, ihmiset saivat olla oma ittensä, jokainen teki osansa ilman arvostelua, oli rentoa meininkiä, sai polttaa ja pilata terveytensä.

Menee täysin sietämättömäksi tämä nykyajan hysteerinen snobeilua, haukutaan jos olet perusduunari, jos olet asiantuntija niin silloinkin haukutaan, ihmiset nykyään haluavat vain lytätä toisinsa alas, mennyt täysin holtittomaksi. Ihmisillä on kova riittämättömyyden tunne.

Minä tulin siihen tulokseen ettei kannata yhtään enää välittää mistään mitään. Mistään ei saa kiitosta eikä mikään riitä. Itse koen että työ on tärkeä mutta meen sinne vaan että saisin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla motivaatiota töihin tai opiskeluun? Mikäli on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen niin eikö kaikki ole kuitenkin hyvin? Mikäli viina tai huumeet maistuvat niin sitten ei ole hyvä juttu ollenkaan.

Nykyinen systeemi ei ole sellainen missä kaikki kävisivät töissä. Valtavasti ihmisiä on työnnetty työn kaltaiseen muka-puuhasteluun. Ajetaan autolla konttorille, tehdään power pointteja, käydään palaverissa, lähetetään sähköpostia. Mitä järkevää tai kestävää tämä puuhastelu tuottaa?

Paljon parempi kun yksilö käyttäisi elämänsä jonkun hyvän harrasteen parissa. Esimerkiksi vaikka musiikki tai kulttuuriantropologia.

Mietippä jos kaikki ajattelisivat noin.

No minkä ikäinen hän on, asuuko kotona vielä, onko valmistunut jostain koulusta?

Suhtaudun aina epäilevästi tällaisiin aloituksiin omien kokemuksieni takia. Olen 27-vuotias, minulla on 2 lasta ja olen kotona nuoremman kanssa. Olen käynyt kouluni ja todennäköisesti syksyllä aloitan uuden koulun, olen ollut töissä muutamassa eri paikassa, kesätöissä eri alalla, mutta silti äitini mielestä pilaan elämäni valinnoillani, koska teen eri tavalla kuin hän.

Hän ei ole koskaan pitänyt miehestäni ja ihan siitä syystä keksii kaikki pienetkin asiat, joiden takia muka pilaan elämäni. Kun seurustelin mieheni kanssa, hän ensimmäiset 3 vuotta jankutti, miten mieheni on sitä ja tätä, kannattaisi jättää jne. Sitten luovutti ja alkoi keksiä muita asioita, mutta perimmäinen syy on se, ettei pidä miehestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?

Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?

Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.

Jostain kannattaa aloittaa, vaikka niistä 9 euron töistä. Vältyt ainakin niiltä aukoilta jos teet edes jotain.

Myöhäistä, aukkoja on jo liikaa. Lisäksi työnantajat eivät pidä työkokeiluja työkokemuksena, eihän niissä varsinaisesti edes pidä tehdä mitään ja työnantaja ei voi tietää onko tehty vai vain oleskeltu. Itse olen niissä muutamissa korvannut sijaisten tarvetta joten ei kiitos enää. Lisäksi ne on nykyään ihan aiheesta rajattu kestoltaan ja omaa ammattiaan ei voi mennä kokeilemaan. Kaikki virkailijat eivät tosin välitä rajoituksista.

Oma lapseni on täysin absolutisti. Siksi hänellä onkin kesätyörahat ja veronpalautukset riittäneet. Hallitsee rahan käyttöön liittyvät asiat erittäin hyvin, mutta ei sitä, että pitäisi tehdä jotain, että sitä rahaa myös saisi. 

Ihmiskontaktien otto on vaikeaa, vaikka siihen on opettamalla opetettu. Olen ollut vieressä, kun hän soittaa ensimmäiset asiapuhelunsa itse, niin että voi antaa puhelimen, jos sanat menee lukkoon. Pikku hiljaa ne on alkaneet sujua. Opiskelukin meni välillä hyvin, kun fyysinen terveys oli hyvä ja oli sellainen jakso, missä ei ollut ryhmätöitä tai esitelmiä. Sitä on kuitenkin seurattu. Kyllähän hän osin on masentunut, mutta masennusta aiheuttaa se, ettei koulu suju. Hänen kaltaisensa tyypit menestyivät hyvin vielä 80-luvun opistoissa, missä oli selkeät läksyt, lukujärjestykset, tentit, ei projektitöitä lukuunottamatta vähäisiä ryhmätöitä ehkä kerran viikossa ja ei juuri lainkaan itsenäistä opiskelua. 

Numero 27. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aikuinen lapsi, joka ei opiskele eikä käy töissä. Kiinnostusta ja motivaatiotakin oliis, mutta sairastui eikä pysty harjoittamaan sitä ammattia, johon kouluttautui (ai ei ainakaan saa töitä, koska kukaan työnantaja ei palkkaa kroonisesti sairasta fyysisiin hommiin) - eikä ole niin paljon opiskelutaitoja, että pääsisi opiskelemaan alan ”kirjoituspöytähommia” amkiin. Uutta alaa ei ole löytynyt, ainakaan sellaista, jossa ei olisi nämä samat ongelmat.

Yhteiskunta ei maksa hänen elämistään, koska sairautensa takia hän asuu vielä virallisesti kotiosoitteessa (toiselle paikkakunnalle muutto heikentäisi hoitotilannetta huomattavasti, tällä paikkakunnalla kahteen asuntoon meillä ei ole varaa). Hänen elämänsä maksan siis minä.

Toimeentulotukea saa myös kotona asuva täysi-ikäinen ja se on hänen oikeutensa. Ilman omaa rahaa eläminen ei ainakaan paranna tilannetta. Eri asia tietysti jos tilillä on tuhansia euroja

Teillä ei myöskään tarvitse olla varaa kahteen asuntoon vaan lapsesi saa asumistukea, työttömyys/sairausetuutta ja/tai toimeentulotukea ja toivottavasti pärjää niillä. Turha heittäytyä maksumieheksi.

Minun tarpeisiini ei vastattu. Lapsuudessa oli väkivaltaa ja kiusaamista. Olen hämmentynyt nyt aikuisena millaista "normaali" lapsen elämä on. Voin henkisesti todella huonosti. Opiskelut menivät penkin alle tuolloin ja nyt pääsykoeuudistuksen myötä vaikeuttavat hakuprosessiani. Vanhempi itkee, kun joutuu minua häpeämään. Minua ei se voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on täysin absolutisti. Siksi hänellä onkin kesätyörahat ja veronpalautukset riittäneet. Hallitsee rahan käyttöön liittyvät asiat erittäin hyvin, mutta ei sitä, että pitäisi tehdä jotain, että sitä rahaa myös saisi. 

Ihmiskontaktien otto on vaikeaa, vaikka siihen on opettamalla opetettu. Olen ollut vieressä, kun hän soittaa ensimmäiset asiapuhelunsa itse, niin että voi antaa puhelimen, jos sanat menee lukkoon. Pikku hiljaa ne on alkaneet sujua. Opiskelukin meni välillä hyvin, kun fyysinen terveys oli hyvä ja oli sellainen jakso, missä ei ollut ryhmätöitä tai esitelmiä. Sitä on kuitenkin seurattu. Kyllähän hän osin on masentunut, mutta masennusta aiheuttaa se, ettei koulu suju. Hänen kaltaisensa tyypit menestyivät hyvin vielä 80-luvun opistoissa, missä oli selkeät läksyt, lukujärjestykset, tentit, ei projektitöitä lukuunottamatta vähäisiä ryhmätöitä ehkä kerran viikossa ja ei juuri lainkaan itsenäistä opiskelua. 

Numero 27. 

Omalla lapsella on onneksi se etu, että fyysisen sairauden ja lievän erityisyysdiagnoosin vuoksi hänestä voi saada vajaakuntoisen työllistämistukea ja kuitenkin osaakin jotain, hänellä on lahjakuutta ja on sitä saanut vähän jo näyttääkin. Luultavasti osa-aikatyö on ratkaisu, siihen kunto riittää, eikä pitkiä työmatkoja. Hän ei pysty matkustamaan julkisissa käytännössä lainkaan. Enempää en voi kertoa, nyt jo olen ehkä kertonut liian tunnistettavia tietoja. Hänen erityisyytensä on niin lievä, ettemme esim. saaneet vammaistukea tai terapiaa sai vain ihan pienenä vähän aikaa, mutta diagnoosi kuitenkin on. 

No mites jonnekin nuorisoasuntojen tms vuokralle asumaan? Pääsee ainakin olemaan enemmän omillaan. Yhteiskunnan tuet on tarkoitettu käytettäväksi!

Vierailija kirjoitti:

Nuori pääsee kyllä esim kassatyöhön osa-aikaisesti jos vaan viitsii hakea.

Taidat olla Helsingistä, kun muun Suomen tilanne ei näytä olevan tuttu?

Olen itse työssäkäyvä, mutta täällä pikkukaupungissa moni ammattiin koulutettu ihminen on ikionnellinen, kun on saanut osa-aikaisen kassatyön. Ei niitä kaikille riitä. Sellaisen työn perässä ei varmaan kuitenkaan kannata Helsinkiin muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

No mites jonnekin nuorisoasuntojen tms vuokralle asumaan? Pääsee ainakin olemaan enemmän omillaan. Yhteiskunnan tuet on tarkoitettu käytettäväksi!

Oletko koskaan kuullut käsitettä "itsemurhayksiö"? Sellaisessa asumisesta on lähinnä se hyöty, että oppii itse käymään kaupassa ja maksamaan laskut. Mitään sen laajempaa hyötyä siitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

No mites jonnekin nuorisoasuntojen tms vuokralle asumaan? Pääsee ainakin olemaan enemmän omillaan. Yhteiskunnan tuet on tarkoitettu käytettäväksi!

Meidän nuorelle koetettiin tuettua asumista. Erehdys! Mikään niistä asioista, miksi paikka haettiin, ei tuntunutkaan ohjaajille kuuluvan. Se taas mikä kuului, ei nuorta kiinnostanut, eivätkä osanneet kannustaa. Tuli vain takapakkia. Sitä paikkaa painostettiin hakemaan, ei nuori itse edes halunnut eikä viihtynyt. Ollaan vieläkin katkeria, vaikkei sille mitään enää voi.

Joo, kassatyöhön hakee täällä periferiassa koulutettuja, aikuisia ihmisiä.

Assburger kirjoitti:

Joo, kassatyöhön hakee täällä periferiassa koulutettuja, aikuisia ihmisiä.

Mitä tarkoittaa aikuinen ihminen? Yli 30-vuotias?

Vierailija kirjoitti:

Nuori pääsee kyllä esim kassatyöhön osa-aikaisesti jos vaan viitsii hakea.

Oon hakenut monia kertoja, enkä oo koskaan päässyt edes haastatteluun. Ja kaikenlisäksi oon vielä koulutukseltani merkonomi. Muita töitä onneksi saanut, mutta nyt taas työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mites jonnekin nuorisoasuntojen tms vuokralle asumaan? Pääsee ainakin olemaan enemmän omillaan. Yhteiskunnan tuet on tarkoitettu käytettäväksi!

Meidän nuorelle koetettiin tuettua asumista. Erehdys! Mikään niistä asioista, miksi paikka haettiin, ei tuntunutkaan ohjaajille kuuluvan. Se taas mikä kuului, ei nuorta kiinnostanut, eivätkä osanneet kannustaa. Tuli vain takapakkia. Sitä paikkaa painostettiin hakemaan, ei nuori itse edes halunnut eikä viihtynyt. Ollaan vieläkin katkeria, vaikkei sille mitään enää voi.

Jouduin äsken vähän keskeyttämään. Tavoite oli siis, että nuori kävisi koulussa ja siivoaisi kämppänsä. Koulussa koetti käydä, mutta ei saanut ainuttakaan opintopistettä, kun käyntiä ei seurattu. Pyöriteltiin vain käsiä, ettei me voida mitään. Kämpän siivous ei onnistunut ohjaajien avustuksella, mutta kun me mentiin, alettiin yhdessä tehdä ja heti tapahtui. Kun sanoin, että hyvin ja ahkerasti hän siivoaa. Yksi ohjaaja sanoi, että joo, niin kun rupeaa vaan tekemään, niin onnistuu se. Sanoin, että siihen riittää, kun joku sanoo, että siivotaan ja laitetaan homma vähän alkuun, olisi se onnistunut teiltäkin, jos olisitte pari minuuttia asiaan käyttäneet aikaa. Vähän suuttuivat minulle. Kyllä meille tuli siitä ohjatusta asumisesta pelkkä rahastuksen maksu. Tyytyväisiä siihen osa oli, luultavasti ne vanhemmat, jotka saivat nuoren viskattua pois omalta kontoltaan ja vähemmän seurattiin mitä oikeasti tapahtuu. 

Nykyään avoimen yliopiston /amkn kautta pystyy aloittamaan opinnot, jos vain motivaatiota riittää.

Joku muukin totesi, että 9€/päivä töillä voisi hyvin aloittaa ja saada työkokemusta ja "myydä" itsensä vakituiseen työpaikkaan. Näin itse toimin. Mutta toki on helpompaa olla kotona ja odottaa, että joku maksaa ja hoitaa kaiken valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään avoimen yliopiston /amkn kautta pystyy aloittamaan opinnot, jos vain motivaatiota riittää.

Joku muukin totesi, että 9€/päivä töillä voisi hyvin aloittaa ja saada työkokemusta ja "myydä" itsensä vakituiseen työpaikkaan. Näin itse toimin. Mutta toki on helpompaa olla kotona ja odottaa, että joku maksaa ja hoitaa kaiken valmiiksi.

Taitaapa olla noin 20% mitä noista työllistyy. Se että itsellä on onnistanut ei päde suuressa mittakaavassa. Loppu olikin sitten tyypillistä p*skanjauhantaa.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Joo, kassatyöhön hakee täällä periferiassa koulutettuja, aikuisia ihmisiä.

Mitä tarkoittaa aikuinen ihminen? Yli 30-vuotias?

Ikähaitari 19-60v

Juu, yli kolmikymopisiä tässä yhteydessä tarkoitin.

Meillä on jälkeläinen ,ikää lähemmäs 50v .Ammatti on ,ja saisi työpaikan ,ei ota vastaan ,eikä myös yhteiskunnan tukia. Masentunut ja ylilaiha ,mutta näyttelee ,että kaikki hyvin. Järkipuhe ei auta ,vaikka muuten normaali. Kasvatettu ,kuten muutkin lapsemme, jotka tekevät töitä ja ansaitsevat elantonsa,,mutta hänellä lienee joku mielenterveysvika jota ei myönnä . Aikuiselle ei toinen voi mitään.

Asunnon hankinnassa autoimme,mutta nyt emme anna centtiäkään, koska ei hae kelan tukia ,vaikka saisi ainakin lähemmäs 1000e. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.Antaa olla.