Miten selviätte siitä, että pitäessänne puolianne tai tehdessänne asioita niin kuin itse haluatte
Jokin läheisenne kärsii ja vastuuttaa teitä omasta pahasta mielestään?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Miten selviätte?
Selviäminen vei vuosia eikä sitä ole helppo selittää lyhyesti. Olen oppinut hyväksymään, että tapahtunut on tapahtunutta eikä mennyttä voi muuttaa. Pelaan niillä korteilla, mitä on jaettu ja yritän nyt ja tästä eteenpäin tehdä itse omat valintani ja hyväksyä ja rakastaa itse itseäni.
Kyllä Kivikissa sinä olet se suurin loukkaantuja, varmasti jopa suurempi kuin se paljon parjaamasi äitisi. Eihän näitä sun jankkauksia jaksa kun sä keksit aina vaan uusia aloituksia millä sä voisin jotenkin äitiäs haukkua. Sinä olet itse äiti ja ties kuinka vanha, eikö olisi aika päästää niistä äiteen essunnauhoista irti?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Kivikissa sinä olet se suurin loukkaantuja, varmasti jopa suurempi kuin se paljon parjaamasi äitisi. Eihän näitä sun jankkauksia jaksa kun sä keksit aina vaan uusia aloituksia millä sä voisin jotenkin äitiäs haukkua. Sinä olet itse äiti ja ties kuinka vanha, eikö olisi aika päästää niistä äiteen essunnauhoista irti?
Tietenkin loukkaannun suuremmin kuin äitini, mitä h*lvetin hätää hänellä minun kanssani oli? Ei hänellä olekaan ollut yhtään syytä loukkaantua minulle. Itse ei selvittänyt asioita kanssani, vaan jätti minut haavoitettuaan minua kärsimään ja sillä pilasi elämäni. Satuttamalla minua, ja syyttämällä siitä minua. Tuskin häntä siinä tosiaan mikään muu loukkasi kuin se, että koitin saada häntä vastuuseen pahuudestaan ja minun satuttamisestaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Kivikissa sinä olet se suurin loukkaantuja, varmasti jopa suurempi kuin se paljon parjaamasi äitisi. Eihän näitä sun jankkauksia jaksa kun sä keksit aina vaan uusia aloituksia millä sä voisin jotenkin äitiäs haukkua. Sinä olet itse äiti ja ties kuinka vanha, eikö olisi aika päästää niistä äiteen essunnauhoista irti?
Tietenkin loukkaannun suuremmin kuin äitini, mitä h*lvetin hätää hänellä minun kanssani oli? Ei hänellä olekaan ollut yhtään syytä loukkaantua minulle. Itse ei selvittänyt asioita kanssani, vaan jätti minut haavoitettuaan minua kärsimään ja sillä pilasi elämäni. Satuttamalla minua, ja syyttämällä siitä minua. Tuskin häntä siinä tosiaan mikään muu loukkasi kuin se, että koitin saada häntä vastuuseen pahuudestaan ja minun satuttamisestaan.
Ap
Ja siis aivan aiheellisesti koitin ja vaadin sitä. Asiat pitää selvittää niiden kanssa, jouta on loukannut!! Se koskee myös narsisteja.
Ap
Kaikilla on parempi mieli silloin, kun ihmiset ovat omia itsejään. Ei se läheinen "kärsi" siitä kuin jonkin aikaa ja lopputuloksena on kuitenkin terapeuttinen vaikutus myös tälle läheiselle. Jos siis tarkoitat jotain, että menet opiskelemaan jotain muuta alaa kuin äitisi halusi tms pikkujuttua.
Vierailija kirjoitti:
59 jatkaa.
Sanonta "asiat riitelevät, eivät ihmiset" ei pitänyt meillä paikkaansa. Meidät lapset kasvatettiin kuuliaisuuteen, mikä tarkoitti sitä, että vanhemman mielipide on myös lapsen mielipide.
Juu, meillä kans. Kapinoin toki sellaista aivokääpiöisyyttä vastaan ja sain kuulla olevani paha ja huutoa. Pahoille huudetaan ja menetetään maltti, eli lapsen, joka vaatii oikeutta tai haluaa puolustaa itseään vika se meillä oli, että äiti häntä satutti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tää oikeasti joku kivikissa-aloitus? Itse olin siis ihan tosissani liikenteessä noilla vastauksillani :D Luulin, että monellakin voisi olla tällaisia kokemuksia ja olisi ollut kiva nähdä keskustelua, mutta joo, lankaan näköjään menin T. Nro 6 & 33
No mäkin vain odptan niitä kokemuksia. Olen todella yllättynyt, ettei kukaan kerro. Mutta ilmeisesti eivät olekaan sinut sen kanssa, miten loukkaavat muita. En siis sano, että siitä pitäisi omia valintojaan muuttaa, mutta eihän se nyt kivalle tunnut, niin miten selviävät siitä.
Ap
Minä odotan että joku kertoisi niitä konkreettisia esimerkkejä tällaisista tilanteista. Niitähän joku jo aiemmin kysyi. Paha on ottaa kantaa kun ei yhtään tiedä millaisesta asiasta on kyse.
Kerron rauhallisesti syyt toiminnalleni tai päätökselleni. Kerron etten muuta päätöstäni.
Sen jälkeen jatkan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
59 jatkaa.
Sanonta "asiat riitelevät, eivät ihmiset" ei pitänyt meillä paikkaansa. Meidät lapset kasvatettiin kuuliaisuuteen, mikä tarkoitti sitä, että vanhemman mielipide on myös lapsen mielipide.Juu, meillä kans. Kapinoin toki sellaista aivokääpiöisyyttä vastaan ja sain kuulla olevani paha ja huutoa. Pahoille huudetaan ja menetetään maltti, eli lapsen, joka vaatii oikeutta tai haluaa puolustaa itseään vika se meillä oli, että äiti häntä satutti.
Ap
Kuulostaa tutulta. Oli työlästä päästä irti huonouden tunteesta ja vihasta, mutta nykyään pystyn muistelemaan menneisyyttä ilman, että tekisi mieli paiskoa astioita seinään.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
59