Miten selviätte siitä, että pitäessänne puolianne tai tehdessänne asioita niin kuin itse haluatte

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista sä sitten teet, mikä niin kamalasti loukkaa muita? En mä ole koskaan omilla valinnoillani ketään loukannut. Mun elämä, mun valinnat. En edes keksi mitä niin kamalaa voisin valita, että joku siitä loukkaantuisi.

No erilaiset arvot vaikka kuin äidilläsi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista sä sitten teet, mikä niin kamalasti loukkaa muita? En mä ole koskaan omilla valinnoillani ketään loukannut. Mun elämä, mun valinnat. En edes keksi mitä niin kamalaa voisin valita, että joku siitä loukkaantuisi.

Tai valitset kertoa läheisellesi, millä hän loukkasi sinua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun lakkaat miellyttämästä muita, kyllä sataa paskaa niskaan. Tärkeintä on kuitenkin olla rehellinen itselleen.

Tämä on väärin. Ihmiset eivät kunnioita toisiaan, eivätkä varsinkaan pienempiään, eivätkä heikompiaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tää oikeasti joku kivikissa-aloitus? Itse olin siis ihan tosissani liikenteessä noilla vastauksillani :D Luulin, että monellakin voisi olla tällaisia kokemuksia ja olisi ollut kiva nähdä keskustelua, mutta joo, lankaan näköjään menin T. Nro 6 & 33

Millälailla siis koit menneesi lankaan? Ei tämä keskustelunaihe mitenkään siitä muutu, että minä ihmettelen samaa kuin sinä.

Ap

Ei toki muutu, samoja asioita ihmettelemme. Toivottavasti löydämme kumpikin vastauksia tahoillamme!

Näin 5-kymppisenä olen pikkuhiljaa pääsemässä eroon tästä kuviosta.  Teen mitä haluan juuri niinkuin haluan. Jos joku asia ei kiinnosta, kieltäydyn. En tarvitse mitään tekosyitä tehdä tai olla tekemättä jotakin.  Voisin kirjoittaa novellin, mistä esim. äitini on 'kärsinyt'.

Tarkoituksella en loukkaa ketään. En ole vastuussa toisten tuntemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista sä sitten teet, mikä niin kamalasti loukkaa muita? En mä ole koskaan omilla valinnoillani ketään loukannut. Mun elämä, mun valinnat. En edes keksi mitä niin kamalaa voisin valita, että joku siitä loukkaantuisi.

No erilaiset arvot vaikka kuin äidilläsi.

Ap

Minulla on ihan hyvät arvot, ja niin on äidillänikin. Ei hän siitä loukkaannu että mulla on vähän erilaiset.

Mun äitini suhtautui minuun niin kuin tarkoituksella loukkaisin häntä, ja loukkaantui aivan vammaisista asioista vieläpä. Niinpä en tiedä, miten muut kuvittelevat minun toimivan. On aika kamalaa, jo toiset kuvittelevat sinun loukkaavan heitä tahallan, ja vielä oma äiti opettaa toisista sellaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista sä sitten teet, mikä niin kamalasti loukkaa muita? En mä ole koskaan omilla valinnoillani ketään loukannut. Mun elämä, mun valinnat. En edes keksi mitä niin kamalaa voisin valita, että joku siitä loukkaantuisi.

No erilaiset arvot vaikka kuin äidilläsi.

Ap

Minulla on ihan hyvät arvot, ja niin on äidillänikin. Ei hän siitä loukkaannu että mulla on vähän erilaiset.

Mutta on äitejä, jotka loukkaantuvat lastensa erilaisista arvoista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kuvitella tuollaisia tilanteita. Tottakai suurin osa ajaa aina omaa etuaan, ja ei minua haittaa tuoda tätä tarvittaessa esiin, jos itse jään pelkästään tappiopuolelle (henkisesti ja taloudellisesti). Mielelläni kuulen esimerkin, missä tilanteessa asian esiintuonti olisi merkittävän ikävää?

Siis etkö tunnista pahoittaessasi läheisesi mielen, että niin kävi? Eivätkö he sano asiaa sulle suoraan?

Ap

Outo tulkinta. En sanonut noin. Vaan esimerkiksi jos sukulainen pyytää apuani muuttoon, ja olen ollut neljä edellistä viikonloppua erinäisissä menossa ja kaipaisin vapaa-aikaa rentoutuakseni, kerron sukulaiselle etten valitettavasti pääse. Tietysti sukulainen harmistuu koska joutuu nyt pyytämään toista tai ottamaan maksullisen muuttopalvelun. Mutta en minä asiasta suurempaa stressiä ota. Jos sukulainen minulle loukkaantuu, niin hänhän se itsekäs on.

Lapsena sain tukkapöllyä tai selkäsaunan, kun tein oman pääni mukaan enkä totellut vanhempiani. Oli siihen aikaan vielä ihan laillista ja yleistä lastenkasvatuksessa. Teininä tuli kotiarestia. Aikuisena taas ei kenelläkään muulla ollut enää määräysvaltaa mun elämääni enkä edes kysellyt muiden mielipiteitä, kun tein omaan elämääni liittyviä päätöksiä. Ei mun elämäni kuitenkaan ole niin eriskummallista ollut, että läheiseni olisivat siitä loukkaantuneet tai pahoittaneet mielensä. Tietenkin mä käyttäydyn asiallisesti ja noudatan käytöstapoja läheistenikin kanssa enkä mene möläyttämään suustani kaikkea, mitä ajattelen, jolloin joku saattaisi mun puheistani ottaakin nokkiinsa. Omapäinen lapsi, omapäinen aikuinen...mun läheiseni ovat tottuneet siihen, että teen kuten itse haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kuvitella tuollaisia tilanteita. Tottakai suurin osa ajaa aina omaa etuaan, ja ei minua haittaa tuoda tätä tarvittaessa esiin, jos itse jään pelkästään tappiopuolelle (henkisesti ja taloudellisesti). Mielelläni kuulen esimerkin, missä tilanteessa asian esiintuonti olisi merkittävän ikävää?

Siis etkö tunnista pahoittaessasi läheisesi mielen, että niin kävi? Eivätkö he sano asiaa sulle suoraan?

Ap

Outo tulkinta. En sanonut noin. Vaan esimerkiksi jos sukulainen pyytää apuani muuttoon, ja olen ollut neljä edellistä viikonloppua erinäisissä menossa ja kaipaisin vapaa-aikaa rentoutuakseni, kerron sukulaiselle etten valitettavasti pääse. Tietysti sukulainen harmistuu koska joutuu nyt pyytämään toista tai ottamaan maksullisen muuttopalvelun. Mutta en minä asiasta suurempaa stressiä ota. Jos sukulainen minulle loukkaantuu, niin hänhän se itsekäs on.

Ainahan sitä jotain sellaisia syitä on, ettei jaksa mennä.

Ap

Niin meinaan aina on sukuja tai ihmisiä, joissa tuo saadaan syyllistettyä niin, että se, joka ei mene on se ikävä ihminen. Mä en itseasiassa tajua, miksi tuossa pitäisi mennä auttamaan, vaikka kokisikin jaksavansa. Eihän se oma muutto ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme vastauksia. Jos vaikka lähisuvussa on näitä marttyyrityyppejä, se kuluttaa. Toki näihin ei ole helppoja vastauksia, että vedä vain rajasi ja pidä niistä kiinni. Itse olen potenut syyllisyyden tunteita lapsesta asti, ja nyt aikuisena vasta alkaa hahmottamaan, että en ole vastuussa toisten tunteista kun kyseessä on oma elämäni ja itseäni koskevat päätökset.

Mitä teet kun joku alkaa syyllistää sinua?

Ei-ap

Tähän asti luin ja yritin miettiä millaisia tilanteita tarkoitatte... Ihmettelin enkö muka ikinä ole kokenut sellaista.... Ilmeisesti suora puhe ei loukkaa: en esim lähtenyt kovin usein miehen sukulaisiin kun mulla oli tappavan tylsää ja mies ei suostunut yöpymään kuin suvun nurkissa, kompromissi ja molemmille omaa aikaa :)

Kaveri pyytää mukaansa johonkin ostoskeskushelvettiin, niin sanon vain etten löhde....en perustele tms ja käytän ajan hyvällä omatunnolla vaikka sohvalla piereskelyyn. Aina ne kaverit pyytää uudelleenkin, joten eivät ole loukkaantuneet.

Vai mitä tarkoitatte.

Mun aika ja mun elämä, todellakin käytän ne niinkuin itse haluan.

Vierailija kirjoitti:

Niin meinaan aina on sukuja tai ihmisiä, joissa tuo saadaan syyllistettyä niin, että se, joka ei mene on se ikävä ihminen. Mä en itseasiassa tajua, miksi tuossa pitäisi mennä auttamaan, vaikka kokisikin jaksavansa. Eihän se oma muutto ole.

Ap

Ja on sukuja, joissa ei syyllistetä. Mä autan ihan mielelläni mulle läheisiä ihmisiä silloin, kun se on mahdollista eikä mulla ole muutakaan suunnitelmaa. Aina ei sovi ja se on kaikille ihan ok. Sellaista, joka ei koskaan auttaisi ketään, ei tarvitse muidenkaan auttaa. Jos on tarpeeksi rahaa, voi tietenkin ostaa kaikki tarvitsemansa palvelut. Mulle muuttoapuna oleminen on ok, koska samalla tulee vietettyä aikaa näiden läheisten kanssa.

Läheiseni eivät ole vielä kärsineet mistään tekemästäni. Vanhempani paheksuvat tupakointiani, mutta koska en ole vielä sairastunut keuhkosyöpään, en ole aiheuttanut heille tupakoinnillani kärsimystäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista sä sitten teet, mikä niin kamalasti loukkaa muita? En mä ole koskaan omilla valinnoillani ketään loukannut. Mun elämä, mun valinnat. En edes keksi mitä niin kamalaa voisin valita, että joku siitä loukkaantuisi.

No erilaiset arvot vaikka kuin äidilläsi.

Ap

Minulla on ihan hyvät arvot, ja niin on äidillänikin. Ei hän siitä loukkaannu että mulla on vähän erilaiset.

Mutta on äitejä, jotka loukkaantuvat lastensa erilaisista arvoista.

Ap

Voihan ... ei se äiti nyt millään pysy poissa näistä ikuisista jankkauksista. Pari ekaa sivua meni ihan hyvin, mutta sitten taas äiti tuli kummittelemaan.

Outoja vastauksia, itse ymmärrän ongelman. On opetettu liian kiltiksi syyllistämisellä ja manipuloimisella, niin aikuisena on tosi hankala sanoa ei asioihin. Pitää vaan opetella pysymään jämptinä, luotto itseen ja siihen että minulla on oikeus omiin mielipiteisiin yms päätöksiin elämässä auttaa. Sitä pitää vaan väkisin harjoitella jos ei oo opetettu kotona

Johtuneeko nuo oudot vastaukset siitä että tämä ketju on sen jonkun "äitihullun"? Aloittajalle sanoisin että tiedän että asia vaivaa, mutta kannattaa puhua terapiassa. Ei asian pyörittely täällä jatkuvasti muuta mitään, Terapeutti on se taho joka voi sanoa sulle että äitisi teki väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sellaista sä sitten teet, mikä niin kamalasti loukkaa muita? En mä ole koskaan omilla valinnoillani ketään loukannut. Mun elämä, mun valinnat. En edes keksi mitä niin kamalaa voisin valita, että joku siitä loukkaantuisi.

No erilaiset arvot vaikka kuin äidilläsi.

Ap

Minulla on ihan hyvät arvot, ja niin on äidillänikin. Ei hän siitä loukkaannu että mulla on vähän erilaiset.

Mutta on äitejä, jotka loukkaantuvat lastensa erilaisista arvoista.

Ap

Tunnistan oman äitini. Hän oli ja on yhä sitä mieltä, että eri mielipide ei ole eri.mielipide vaan tarkoituksellinen loukkaus.

59 jatkaa.

Sanonta "asiat riitelevät, eivät ihmiset" ei pitänyt meillä paikkaansa. Meidät lapset kasvatettiin kuuliaisuuteen, mikä tarkoitti sitä, että vanhemman mielipide on myös lapsen mielipide.