Lue keskustelun säännöt.
Työ"kaveri" tuppautuu autooni
17.04.2019 |
Meillä on töissä ihminen joka on aina hiljaa. Menemme yleensä toisen työkaverini kanssa ruokatauolla syömään lähellä olevaan luonasravintolaan. No kun lähdemme sinne niin tämä hiljainen työkaveri lähtee seuraamaan meitä vaikka emme pyytäneet häntä mukaan. Menemme siihen parkkipaikalle ja avaan autoni ovet ja minä ja ystäväni menemme autoon sisään. No sitten tämä hiljainen tulee istumaan autoni takapenkille sanomatta yhtään mitään. Kun olemme lounasravintolassa syömässä tämä hiljainen ei sano sanakaan meille, hän vaan syö kanssamme. Tämä on mielestäni todella outoa käytöstä aikuiselta ihmiseltä (n. 25v). Näin on käynyt jo ainakin kymmenen kertaa. Pitäisikö meidän sanoa tälle hiljaiselle jotain vai annammeko olla? Tämä kyseinen henkilö ei lähes koskaan puhu eikä hän esim. kysy meiltä voisiko hän tulla kyydilläni. Hän vaan tulee takapenkille ja on hiljaa. Tämä on oikeasti hieman pelottava.
Kommentit (91)
Miksi täällä monissa viesteissä ehdotetaan jotain nolaamista ja ilkeilyä? Miksi? Käytös on erikoista, mutta harmitonta. Hänellä on selvästi jotain rajoitteita, eivät ne hoidu pilkkaamalla, vaan ennemmin hyväksynnällä ja myötätunnolla. Antakaa hänen tulla kyytiin ja olla teidän mukana, kysykää vähän jotain arkipäiväistä ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haet aseen ylhäältä, väkivalta on aliarvostettu ongelman ratkaisu muoto!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pääsee autosta ulos jos se ei sano mitään? Avaa oven ja pyörähtää toimintaelokuvamaisesti vauhdissa pois? Istuu siellä autossa aamuun asti? Miten se kerkeää sinne takapenkille ennen kuin lähdette? Kyttääkö se aina ikkunasta ja juoksee autolle kun näkee sinut ja työkaverisi menossa autolle päin? Tässä provossa on nyt aukkoja :D
Kun hän näkee meidän lähtevän, hän heti kiiruhtaa ulos huoneestaan meidän peräämme. Hän seuraa meitä parkkipaikalle ja hän aina sujahtaa autoon meidän jälkeemme. Sitten ajamme sinne ravintolaan ja hän kävelee meidän perässä sisään. Syömme siinä (hän samassa pöydässä) ja hän yleensä odottaa aina että olemme syöneet (hän on yleensä ensimmäinen valmiina). Sitten menemme takaisin autoon ja hän taas hujahtaa autoon meidän jälkeemme sanomatta sanakaan. Ajamme takaisin töihin ja hän yleensä lähtee nopeasti autosta pois ja kävelee takaisin omaan toimistohuoneeseensa.
Tänä aikana hän ei puhu meille mitään. Saatamme kysyä häneltä jotain, jotta saisimme keskustelua aikaiseksi, mutta hän vastaa yleensä yhdellä sanalla. Hän ei edes kiitä kyydistä. Ikää tosiaan hänellä ehkä 25-vuotta.
-ap
Hän, sai mut uskomaan, hän
Sai mut toivomaan, hän
Ja vielä enemmän
Hän, sai mut nauramaan, hän
Sai mut laulamaan, hän
Antoi mulle sävelmän
Hän, hyvä haltiatar, hän
Yön kuningatar, hän
On enää nimi iskelmän
Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän
Tunnen saman ikävän
Kun poissa on hän
Hän, sai mut nauramaan, hän
Sai mut laulamaan, hän
Antoi mulle sävelmän
Hän, taas kitarani viritän
Ja kuulen tutun helinän
Kuin luonani ois hän
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan entiseltä työkaveriltani. Istuin hänen vieressään mutta ei koskaan pukahtanut sanaakaan. Kysymyksiin vastasi yhdellä sanalla. Lopulta en jaksanut enää yrittää avata keskustelua vaan luovutin. Vaan hänpä seurasi minua kuin hai laivaa. Kun lähdin kahvitauolle (vapaasti pidettävissä, ei siis mitään kellonaikoja saneltu) hyvän ystäväni kanssa, hän lähti kiiruhtamaan peräämme. Tuli sitten seuraamme mutta ei sanonut sanaakaan. Todella kiusallista. Ja ei voi syyttää minua, että miksen ottanut häntä mukaan keskusteluun: puoli vuotta yritin ihan tosissani, hänestä vaan ei saanut puristettua edes sitä heippa-sanaa työpäivän päätteeksi.
Mitä kiusallista tuossa on? Kyllä meilläkin on töissä pari sellaista ihmistä, jotka eivät tauoilla puhu mitään, seuraavat kyllä keskustelua eivätkä uppoudu tutkimaan puhelintaan tms. eikä se ketään haittaa. Kaikki eivät ole puheliaita ja jotkut ovat jopa hirvittävän ujoja, mutta kyllä heillä silti on yhtälainen oikeus olla ihmisten seurassa kuin meillä muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin takapenkille tyhjiä pahvilaatikoita eli vaikka hakisin kaupasta banaanilaatikoita. Ne takapenkille että ei muuta mahdu. Jännää nähdä miten tyyppi käyttäytyy kun tulee yllättävä uusi tilanne - takapenkille ei mahdu!
Sanooko hän jotain, jäätyykö, poistuuko, kysyykö, tekeekö jotain. Tyhjät banskulaatikot on siitä hyviä, että voit sanoa Ai joo, hain noi laatikot, että voin viedä kierrätykseen tavaroita. Ja tarvittaessa takapenkki tyhjennetään hiljaiselle matkustajalle.
Häntä ei todellisuudessa ole. Hän on sairaan mielesi tuotos. Et kykene vastaamaan kaikkiin kysymyksiin ja ristiriitaisuuksiin. Harhat voivat olla epäloogisia, kuten sinunkin kohdallasi nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häntä ei todellisuudessa ole. Hän on sairaan mielesi tuotos. Et kykene vastaamaan kaikkiin kysymyksiin ja ristiriitaisuuksiin. Harhat voivat olla epäloogisia, kuten sinunkin kohdallasi nyt on.
Mielenkiintoista! Oman riittämättömyyden tunteen muodostama haamukimppakyytiläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos et halua häntä loukata, niin anna tulla mukaan. Työporukalla voi ottaa muitakin sinne lounaalle, kuin vain "bestiksen"!
Tästä tuli mieleen, kun itse aloitin uudessa työpaikassa, niin siellä oli naisporukka, kutsutaan heitä nyt vaikka noita-akoiksi, lähtivät keskenään syömään kysymättä minua mukaan tai yleensäkään neuvomatta missä lounastelu hoituu. No, esimies ja eräs toiseen tiimiin kuulunut nainen kysyivät minut mukaansa koko ensimmäisen viikon ja meistä tuli hyviä ystäviä (todettakoon nyt vielä, että itse olen ns. normaali, en hiippaillut tuppisuuna heidän varjonaan). No, muutama viikko kun vierähti, niin kuulin, että nämä noita-akat pitävät minua ihan kuspäänä ja pyrkyrinä, kun olen ystävystynyt "ylemmän tahon" kanssa. Voi vi*tu, vaikka nämä pomot olivat ainoita, jotka ottivat minut hyvin vastaan tuolla.
Juuri tämän takia en haluaisi alkaa ilkeilemään hänelle. Mistä minä voin tietää syytä sille miksi hän käyttäytyy noin. Mielestäni on typerää tehdä toinen naurunalaiseksi asiasta jolle hän ei välttämättä voi mitään.
-ap