39-vuotias inhoaa pikkuveljeään

Tytär on miehen entisestä liitosta ja on meillä viikko-viikko-systeemillä, eli hänen pitäisi jo olla tottunut vähän alle 1-vuotiaaseen veljeensä, mutta ei. Aluksi vauvamme synnyttyä tyttö ei olisi tahtonut lainkaan tulla luoksemme vauvan takia. Aluksi koitimme saada häntä mukaan vauvan hoitoon, mutta pitkän vänkäämisen jälkeen luovutimme ja teimme käytännössä jaon, jossa minä huolehdin tytön viikolla vauvasta ja isä koitti pitää laatuaikaa tyttärensä kanssa. Koko aikana isosisko ei ole kertaakaan vapaaehtoisesti pitänyt vauvaa sylissä tai tehnyt yhtään mitään hänen hyväkseen, korkeintaan sietää häntä.

Tyttö ei ole enää mikään teini, vaan esim käy töissä, elää parisuhteessa ja näyttääkin ihan keski-ikäiseltä ja täyttää kesällä 40. Ollaan kysytty tytöltä, että miksi suhtautuu pikkuveljeensä niin tympeästi ja hän on vastannut inhoavansa pojan itsekkyyttä ja avuttomuutta, eikä hänestä kuulemma ole mitään iloa, pelkkää riesaa. Kerran pilkoin pojalle kasviksia sormiruokailua varten, niin tyttö suutahti, miksen pilko hänellekin. Toisella kertaa otimme kaupassa viinirypäleitä, jotta niitäkin on helppo pojan natustaa, niin tyttö osoitti mieltään siitäkin, koska olisi tahtonut itselleen koko rasian.

Olimme tytön kanssa tosi hyvissä väleissä ennen pojan syntymää, mutta pakostikin tämä hiertää meidän välejä. Imetän poikaa vielä ja siksi tyttö nimittelee minua pojan tuttipulloksi tai maitosäiliöksi, haukkuipa joskus vitsikkäästi lehmäksikin.

Tulipas vuodatus. Mitä ihmettä tässä voisi vielä keksiä, inhoaako tyttö pikkuveljeään loppuikänsä..