Lue keskustelun säännöt.
Alan olla epätoivoinen tähän työttömyyteen!
16.04.2019 |
Pääsen aina haastatteluihin ja yleensä viimeiselle haastattelukierrokselle asti. Ja sitten jään kakkoseksi kun joku vain on jotenkin sopivampi! Alan olla tosi kyllästynyt jatkuviin rahahuoliin. Teen tällä hetkellä freelancerina töitä, mutta tämä jatkuva epävarmuus rahasta on rasittavaa.
No, enpä tiedä mitä järkeä oli kirjoittaa tänne, mutta johonkin halusi avautua. Onko yhtään kohtalotovereita? Miten olette pärjänneet?
Kommentit (33)
Olen ollut välillä aina töissä kokoaikaisena, valmistumisesta muutama vuosi ja useampi työpaikka. Haluaisin kouluttautua uudelleen, mutta millä rahalla? Valitsin alan, jossa "hyvä työtilanne", mutta ei jostain syystä sovellu minulle. Olen yrittänyt parhaani, mutta silti loppunut työt koeajalla (viimeisin oli vakityö). Uskon että todellinen syy oli kuumetautuen vuoksi otetut lyhyet sairaspäivät, vaikka sitä ei myönnetä. En voi kouluttautua tässäkin ketjussa maintuille aloille terveydellisten rajoitteiden vuoksi. Nämä rajoitteet eivät olisi este nykyisellä alalla ja olen perusterve nuori, sosiaaliseksi todettu (ammattilaistenkin puolesta). En vain ole joka kerta saanut pitää paikkaani, koska koeajalla ei saa sairastella päivääkään. Se tuntuu todella epäreilulta, varsinkin kun olen saanut hyviä työtodistuksia samalta alalta. En ymmärrä nykyisiä poliittisua puheita, kuinka työntekijöiden irtisanomisia pitäisi helpottaa työnantajien puolelta kun se on minusta liiankin helppoa.
Jos totta puhutaan niin työttömyys ja kaikki muut vastoinkäymiset ovat käyneet niin rankaksi, että joskus mietin vain tämän elämän loppumista koska tunnen itseni todella turhaksi ja arvottomaksi. Eniten satuttaa se, että tiedän tehneeni parhaani enkä silti ole kelvannut. Varsinkin tämä aktiivimalli on vain lisännyt sitä tunnetta, että en onnistu täyttämään edes sitä. Töistä säästetyt säästöt on käytetty ja se hankaloittaa myös työelämää, koska joudun pian luopumaan autostani jos tilanne ei muutu (ja tarvitsen autoa työalan vuoksi). Eli mitä järkeä leikata työttömien pientä rahaa? Ei yhtään mitään. Kiitti.
Eniten työttömyydessä rassaa se että pitää jatkuvasti stressata laskuja, ei ole varaa syödä hyvin, ettei koskaan ole varaa vierailla edes ystävien luona eikä tehdä mitään mukavaa joten eristäytyy kotiin. Ja just se tunne että on täysin turha/lahjaton. Siihen päälle ihmisten syyllistäminen ja neuvot luokkaa "teet vain niin ja näin/miksi et tee näin/minulla ei ole ollut vastaavaa ongelmaa" ja kuvitelmat siitä, että työttömyys olisi jonkinlaista lomaa. Kokeilkaa itse. Ainiin, mut ettehän te halua elää matti kukkarossa ja häpeän leimassa!
Hauskinta tässä on se, että olen joskus ollut jopa se ahkerin tyyppi koko joukosta. Esim olen kerran ollut työpaikassa (myymässä), jossa yksi työtekijä ilmoitti heti alkuun ettei aio tehdä töitä ollenkaan samalla kun itse yritin tehdä parhaani. Eipä olis tullut itselle koskaan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuilla eläessä pärjää ihan ok, kunhan karsii menonsa vastaamaan tuloja.
90% maailman ihmisistä elää huonommalla elintasolla kuin suomalainen työtön.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut välillä aina töissä kokoaikaisena, valmistumisesta muutama vuosi ja useampi työpaikka. Haluaisin kouluttautua uudelleen, mutta millä rahalla? Valitsin alan, jossa "hyvä työtilanne", mutta ei jostain syystä sovellu minulle. Olen yrittänyt parhaani, mutta silti loppunut työt koeajalla (viimeisin oli vakityö). Uskon että todellinen syy oli kuumetautuen vuoksi otetut lyhyet sairaspäivät, vaikka sitä ei myönnetä. En voi kouluttautua tässäkin ketjussa maintuille aloille terveydellisten rajoitteiden vuoksi. Nämä rajoitteet eivät olisi este nykyisellä alalla ja olen perusterve nuori, sosiaaliseksi todettu (ammattilaistenkin puolesta). En vain ole joka kerta saanut pitää paikkaani, koska koeajalla ei saa sairastella päivääkään. Se tuntuu todella epäreilulta, varsinkin kun olen saanut hyviä työtodistuksia samalta alalta. En ymmärrä nykyisiä poliittisua puheita, kuinka työntekijöiden irtisanomisia pitäisi helpottaa työnantajien puolelta kun se on minusta liiankin helppoa.
Jos totta puhutaan niin työttömyys ja kaikki muut vastoinkäymiset ovat käyneet niin rankaksi, että joskus mietin vain tämän elämän loppumista koska tunnen itseni todella turhaksi ja arvottomaksi. Eniten satuttaa se, että tiedän tehneeni parhaani enkä silti ole kelvannut. Varsinkin tämä aktiivimalli on vain lisännyt sitä tunnetta, että en onnistu täyttämään edes sitä. Töistä säästetyt säästöt on käytetty ja se hankaloittaa myös työelämää, koska joudun pian luopumaan autostani jos tilanne ei muutu (ja tarvitsen autoa työalan vuoksi). Eli mitä järkeä leikata työttömien pientä rahaa? Ei yhtään mitään. Kiitti.
Eniten työttömyydessä rassaa se että pitää jatkuvasti stressata laskuja, ei ole varaa syödä hyvin, ettei koskaan ole varaa vierailla edes ystävien luona eikä tehdä mitään mukavaa joten eristäytyy kotiin. Ja just se tunne että on täysin turha/lahjaton. Siihen päälle ihmisten syyllistäminen ja neuvot luokkaa "teet vain niin ja näin/miksi et tee näin/minulla ei ole ollut vastaavaa ongelmaa" ja kuvitelmat siitä, että työttömyys olisi jonkinlaista lomaa. Kokeilkaa itse. Ainiin, mut ettehän te halua elää matti kukkarossa ja häpeän leimassa!
Hauskinta tässä on se, että olen joskus ollut jopa se ahkerin tyyppi koko joukosta. Esim olen kerran ollut työpaikassa (myymässä), jossa yksi työtekijä ilmoitti heti alkuun ettei aio tehdä töitä ollenkaan samalla kun itse yritin tehdä parhaani. Eipä olis tullut itselle koskaan mieleen.
Ja siis tosiaan olen noiden koeaikapurkujen välissä ollut määräaikaisena samalla alalla selviten koeajoista ja saanut hyviä työtodistuksia sekä useita suosituksia. Joten jokin ei täsmää. Ja yhtään turhaa sairaspäivää en ole ottanut, vain ns pakolliset.
Maailmassa tuntuvat pärjäävän paremmin ne, jotka pitävät ääntä osaamisestaan ja jättävät työnsä tekemättä kuin tällaiset jotka sentään haluaa kunnioittaa työnantajaa ja toivoa heille parasta. Ei voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Tuilla eläessä pärjää ihan ok, kunhan karsii menonsa vastaamaan tuloja.
Ei pidä paikkansa, kun ei ole mistä karsia. Menot vaihtelevat jo pelkästään asuinpaikkakunnan mukaan (esim kulkeminen, vuokra, muu), saatika terveydelliset menot ja perheen koko ym asiat jotka vaihtelevat henkilön mukaan. Mulla suurin kuluerä on auto. Luopuisin siitä, mutta en voi koska ilman autoa en pysty työllistymään (oman auton mahdollisuus vaaditaan).
Sinulla ei ole työkokemusta. Haet töitä saadaksesi työkokemusta. Et saa töitä koska ei ole työkokemusta. Ja tätä noidankehää jatkoin niin kauan kunnes luovuin ahkerasta ja aktiivisesta työnhausta. Sähköasentaja ammatiltani, olen tehnyt yhteensä kolme kuukautta erilaisia työkokeilu ja harjoittelujaksoja, sekä n. 4 kuukauden määräaikaisen työsuhteen alan töissä. Nyt on taas pari vuotta ollut hiljaisempaa, sillä palkattomiin töihin en ole enää suostunut.
Olen hakenut töitä ympäri Suomea suurimmista kaupungeista. Helsinki, Turku, Jyväskylä, Tampere, Vantaa jne. Hakemuksia lähetetty n. 90 kappaletta, yhtäkään haastattelukutsua ei ole tullut. Hakemus ja CV on ihan asiallinen ja moderni, ei mikään Notepadissa kyhätty Arial-hirvitys.
Äskettäin hain mm. kesätöitä paikalliseen tehtaaseen, asun n. 50 00 asukkaan kaupungissa. He hakivat 4 kesätyöläistä sähköasennushommiin, saivat hakemuksia yli 1100. Ei tärpännyt, kumma juttu.
Ainut tapa saada töitä on kerätä suhteita jo koulussa, kun tekee niitä palkattomia työssäoppimisia ja täten varmistaa se eka työpaikka valmistuttuaan. Jos ei onnistu, eikä ole muita suhteita niin huonosti käy.
Tietenkään kaikille ei ole töitä, onhan maassa jo yli 400 000 työttömyysturvan saajaa. Se on järkyttävä luku mielestäni. "Kyllä töitä hakijalle löytyy" on vuosikymmenen vitsi.
Tässä vielä lähde tuolle luvulle https://www.kela.fi/vuositilastot_tilasto-suomen-tyottomyysturvasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuilla eläessä pärjää ihan ok, kunhan karsii menonsa vastaamaan tuloja.
Ei pidä paikkansa, kun ei ole mistä karsia. Menot vaihtelevat jo pelkästään asuinpaikkakunnan mukaan (esim kulkeminen, vuokra, muu), saatika terveydelliset menot ja perheen koko ym asiat jotka vaihtelevat henkilön mukaan. Mulla suurin kuluerä on auto. Luopuisin siitä, mutta en voi koska ilman autoa en pysty työllistymään (oman auton mahdollisuus vaaditaan).
Tuet vaihtelevat myös monen asian suhteen. Jokainen lapsi tuo lisää tukia, asumisen tukien maksimi vaihtelee riippuen kunnasta ja terveydellisiä menoja korvataan hyvin laajasti toimeentulotuesta.
Auto on ongelma, mutta eiköhän työllistyminen missä oma auto vaaditaan olisi hoidettavissa vaikka vuokra-auton avulla ensialkuun.
Vierailija kirjoitti:
... että tiedän tehneeni parhaani enkä silti ole kelvannut. Varsinkin tämä aktiivimalli on vain lisännyt sitä tunnetta, että en onnistu täyttämään edes sitä. Töistä säästetyt säästöt on käytetty ja se hankaloittaa myös työelämää, koska joudun pian luopumaan autostani jos tilanne ei muutu (ja tarvitsen autoa työalan vuoksi). Eli mitä järkeä leikata työttömien pientä rahaa? Ei yhtään mitään..
Siinä ei ollutkaan mitään järkeä leikata työttömien pientä rahaa muka "rangaistuksena" jostakin. Kaikki tiesivät tämän.
Pahinta kaikessa että ihan päättäjätasolla Sipilän hallituksessa sitten myivät tämän idean ihan pokerina ja kaikki vaan nyökyttelivät hyväksyvästi niin että hulluus meni läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pääsin tälläiseen työttömän työharjoitteluun. Otin selvää yrityksestä, joka on palkannut viime vuosina ja menee hyvin,
Ihmettelivät miksi ja sanoin mun työkokemuksella en saa heiltä ikinä paikkaa.
3 kk jälkeen vakinaistivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuilla eläessä pärjää ihan ok, kunhan karsii menonsa vastaamaan tuloja.
Ei pidä paikkansa, kun ei ole mistä karsia. Menot vaihtelevat jo pelkästään asuinpaikkakunnan mukaan (esim kulkeminen, vuokra, muu), saatika terveydelliset menot ja perheen koko ym asiat jotka vaihtelevat henkilön mukaan. Mulla suurin kuluerä on auto. Luopuisin siitä, mutta en voi koska ilman autoa en pysty työllistymään (oman auton mahdollisuus vaaditaan).
Tuet vaihtelevat myös monen asian suhteen. Jokainen lapsi tuo lisää tukia, asumisen tukien maksimi vaihtelee riippuen kunnasta ja terveydellisiä menoja korvataan hyvin laajasti toimeentulotuesta.
Auto on ongelma, mutta eiköhän työllistyminen missä oma auto vaaditaan olisi hoidettavissa vaikka vuokra-auton avulla ensialkuun.
Niitä kuluja, jotka vaihtelee asuinpaikkakunnan mukaan on muitakin. Esim kun muutim ensimmäisen työpaikan perässä, lähin ruokakauppa oli todella kallis ja pieni valikoima. Ei julkista liikennettä. Jne. Eikä ne lapsilisät mitään auta jos perheestä vain toinen pystyy käydä töissä.
Enää en voi muuttaa työn perässä, sillä saa sitäpaitsi melko hyvin nollattua säästöt. Esim viimeksi jäin tonnin verran miinukselle siihen nähden jos olisin jättänyt työpaikan vastaanottamatta. Käytin edellisestä työstä saamani säästöt ja siitä huolimatta jäin miinukselle. Eli työpaikan vastaanottamisen jälkeen jäin velkaa.
Vuokra-auto ois tuskin hyvä vastaus työhaastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun maassa missä on oikeasti työvoimapula. Täällä lähes kaikki työnantajat maksavat työmatkakulut, useat tarjoavat lounaan, ja palkat ovat neuvottelukysymys, eivät tessistä vedettyja. Ja ennen kaikkea työnhakijoita kohdellaan hyvin!
Miksei tätä ihmemaata voi nimeltä mainita?
Alankomaat, mutta kun sillä ei ole väliä kun pointtina oli miten oikea työvoimapula ilmenee.
Tunnen monta ulkomaille muuttanutta työtöntä, joukossa myös tohtoreita. Yksi vitsaili vuosia sitten, että olisi Suomessa joutunut työpajalle (en tiedä oliko tosissaan).
Kumma, ettei tämä ulkomaille muutto -optio tunnu nousevan missään esille, vaikka suomalaisia tai suomalaista alkuperän omistavia asuu pelkästään Ruotsissa 500 000. Aika harva muutti takaisin. Kertoo kylmästi sen, missä mennään. Suomi on ollut koko historiansa ajan maastamuuttomaa, mutta tätä historiallista faktaa ei juuri näy missään mainittavan.
Eipä taida olla Suomi lopulta sellainen ihmemaa kuin annetaan ymmärtää. Maailman onnellisimman kansan (400 000 syö mielialalääkkeitä), hyvinvointivaltion (kuulemma Romanian tasolla) ja ilmaisen koulutuksen (kaikilla ei ole varaa edes ammattikoulutukseen) hehkutus taitaa olla lopulta sitä perua, että kansan valuminen ulkomaille halutaan padota hinnalla millä hyvänsä. Muuri ei ainakaan ole vielä tässä vaiheessa optio, mutta muistaakseni jokin demareita lähellä ollut ajatuspaja ehdotti, että poismuuttavilta pitäisi periä koulutusmenot...
Se hinta on se, että osa kansasta joutuu tyytymään paikkaan takahuhdolla, odottamassa ehkä koko loppuelämänsä, pääseekö välttämättä koskaan Suomeksi kutsuttua orjakaaleria soutamaan. Mitäpä sitä yhden ihmisen menetyistä mahdollisuuksista perheeseen, toimeentuloon tai tulevaisuuteen.
Mitähän mahtaisi tapahtua, jos noin ensalkuun nuorista 30% lähtisi muille maille paremmille? Samaa koskee osa-aikaisia ja pienituloisia korkeakoulutettuja. Muuttuisiko täällä jokin, kun ei olisi enää sitä kyykytettävää työvoimareserviä? Usein sanotaan, että sellaista asiaa oppii arvostamaan vasta, kun huomaa sen puutteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun maassa missä on oikeasti työvoimapula. Täällä lähes kaikki työnantajat maksavat työmatkakulut, useat tarjoavat lounaan, ja palkat ovat neuvottelukysymys, eivät tessistä vedettyja. Ja ennen kaikkea työnhakijoita kohdellaan hyvin!
Miksei tätä ihmemaata voi nimeltä mainita?
Alankomaat, mutta kun sillä ei ole väliä kun pointtina oli miten oikea työvoimapula ilmenee.
Tunnen monta ulkomaille muuttanutta työtöntä, joukossa myös tohtoreita. Yksi vitsaili vuosia sitten, että olisi Suomessa joutunut työpajalle (en tiedä oliko tosissaan).
Kumma, ettei tämä ulkomaille muutto -optio tunnu nousevan missään esille, vaikka suomalaisia tai suomalaista alkuperän omistavia asuu pelkästään Ruotsissa 500 000. Aika harva muutti takaisin. Kertoo kylmästi sen, missä mennään. Suomi on ollut koko historiansa ajan maastamuuttomaa, mutta tätä historiallista faktaa ei juuri näy missään mainittavan.
Eipä taida olla Suomi lopulta sellainen ihmemaa kuin annetaan ymmärtää. Maailman onnellisimman kansan (400 000 syö mielialalääkkeitä), hyvinvointivaltion (kuulemma Romanian tasolla) ja ilmaisen koulutuksen (kaikilla ei ole varaa edes ammattikoulutukseen) hehkutus taitaa olla lopulta sitä perua, että kansan valuminen ulkomaille halutaan padota hinnalla millä hyvänsä. Muuri ei ainakaan ole vielä tässä vaiheessa optio, mutta muistaakseni jokin demareita lähellä ollut ajatuspaja ehdotti, että poismuuttavilta pitäisi periä koulutusmenot...
Se hinta on se, että osa kansasta joutuu tyytymään paikkaan takahuhdolla, odottamassa ehkä koko loppuelämänsä, pääseekö välttämättä koskaan Suomeksi kutsuttua orjakaaleria soutamaan. Mitäpä sitä yhden ihmisen menetyistä mahdollisuuksista perheeseen, toimeentuloon tai tulevaisuuteen.
Mitähän mahtaisi tapahtua, jos noin ensalkuun nuorista 30% lähtisi muille maille paremmille? Samaa koskee osa-aikaisia ja pienituloisia korkeakoulutettuja. Muuttuisiko täällä jokin, kun ei olisi enää sitä kyykytettävää työvoimareserviä? Usein sanotaan, että sellaista asiaa oppii arvostamaan vasta, kun huomaa sen puutteen.
Kyllähän korkeastikoulutettujen "aivovuoto" jatkuu yhä enenevässä määrin ja sinne valuu muutakin osaamista kuin tutkijoita ja tohtoreita.
Suomessahan he joutuisivat 9euron kulukorvauksella työtoimintaan ilman palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen yhteiskuntatieteiden maisteri ja pätkätyöttömänä ollut valmistumisestani asti, jo 15 vuotta. Olen opiskellut viestintää, poliittista historiaa, kansantaloustiedettä ja sosiologiaa. Ei irtoa töitä kuin määräaikaisesti, pisin pätkä puoli vuotta valtiolla palkkatuettuna. Olen tehnyt myös niitä 9 euroa päivässä -orjahommia, mutten siitäkään mitään vakituista työpaikkaa saanut.
En ole omituinen hyypiö, vttumainen enkä laiska. Jostain syystä en vain ole koskaan saanut jalkaa oven väliin. Kun ei ole pitkää työkokemusta, ei pääse mihinkään. Kun on työtön, ajatellaan, että sinussa on joku vika. Ja nyt, 15 vuoden jälkeen, alan olla jo vanhakin.
Hakemuksia olen työkseni tehnyt vuosia, enää en edes halua laskea niiden määrää. Useampi kansio eri vuosiluvuilla alkaa olla ja niistä voin seurata, koska viimeksi kyseiseen paikkaan haettiin samaa työntekijää. Oikeastaan minusta tulisi hyvä työnhaun asiantuntija, sillä tunnen työpaikkailmoitusten vuodenkierron ja ilmaisutyylien uusimmat trendit.
Tuntuu naurettavalta, että Suomessa on varaa kouluttaa nuoria ihmisiä massatyöttömiksi ja lisää hamutaan kiintiöitä lisäämällä. Kaikista koulutetaan akateemisia. Mihin hommiin?
Olet ainakin yrittänyt. Omituista sinänsä että sinua ei olla valittu vaikka olet noin monta kertaa ollut haastatelussa, mutta ei toisaalta ollenkaan yllättävää nykyään. Se voi olla ihan jostain mitättömän pienestä seikasta kiinni että ei tule valituksi tai että tulee, henkimaailman asioita...