Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?
16.04.2019 |
Näitä tapauksia on tullut vastaan omassa lähipiirissä useampia, että miehille ero tulee yllättäen vaikka kaikki on ollut "hyvin". Mistä luulette tämän johtuvan?
Omalla kohdallani ero näyttää olevan väistämättä edessä, ja todennäköisesti myös oma mieheni väittäisi sen jälkeen syyn olleen minussa, koska hänen mielestään kaikki oli suhteessa hyvin. Hänen mielestään kun kaikki on tosiaan hyvin, lukuunottamatta sitä, että minä haluan aina nostaa esille kaikenlaisia ongelmia ja puhua niistä. Miehen mielessä ei ole käynytkään, että ongelmat voisivat olla todellisia minulle, vaikka hän ei ole samaa mieltä. Miehen tapa käsitellä ikävät asiat on lakaista ne maton alle, pätee siis ihan kaikkeen elämässä.
Onko teille tullut vastaavia tapauksia vastaan lähipiirissä tai onko käynyt samalla tavalla omassa suhteessa?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehellä on kaikki hyvin, kun on saanut elää kuin sika pellolla. Ei ole tarvinnut rikkaa ristiin laittaa lastenhoidon tai kotitöiden eteen, vaan joku muu on saanut näännyttää niillä itsensä. On ollut vapaus käydä harrastuksissa, kavereita tapaamassa ja kitata olutta mielin määrin, kun joku toinen on hoitanut sillä välin perheen velvollisuudet. Eipä ole ihme, että se toinen lopulta haluaa erota, kun parisuhteessa ja perhe-elämässä ei ole minkäänlaista tasapuolisuutta ja kunnioitusta.
Juuri tämä ja tätä on paljon! Mutta tästäkin voi kyllä syyttää ihan sitä naista, joka on tuollaiseen suostunut alusta alkaen. Minä en olisi ikimaailmassa katsellut miestä (saati tehnyt tämän kanssa lapsia), joka ei osaa tehdä kotihommia eikä välitä omien lastensa asioista.
Jeps. Just luin yhdestä keskusteluryhmästä, kuinka yksi nainen valitti kuinka on pakko päästä vähäksi aikaa töihin, kun on ollut monta vuotta lasten kanssa kotona, yksi on erityislapsi. Ja kuinka hänen miehensä ei hoida lapsia tai vie päiväkotiin tai sitä ja tätä ja tota. Niin ja taloudellinen tilannekin on ihan kuralla.
Ja lopuksi se ylläri: Tottakai tämä nainen on raskaana.
Että hei, kyllä sitä nyt nainenkin voisi vähän ottaa vastuuta elämästään. Miksi pitää tehdä kolmas, neljäs tai viides lapsi tilanteeseen, joka on jo valmiiksi ihan perseestä? En vaan ymmärrä, en sitten millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.
Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?
Vierailija kirjoitti:
Olen joka ainoassa parisuhteessani huomannut, että alunperin hyvin olleet asiat eivät myöhemmin ole enää naisen mielestä hyvin, vaikka mikään ei ole muuttunut ja muutoksen tarpeesta ei ole puhuttu, korkeintaan vihjailtu.
Kannattaa lukea Tunnelukkosi- kirja. Siinä tämä ilmiö selitetään hyvin yksinkertaisesti. Mutta sanotaanhan sitä yleensäkin että ne on samat syyt mihin alussa ihastuu, mitkä myöhemmin saa aikaan eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kyllästyvät helposti. Heissä on sisäinen levottomuus.
Ketjun aiempaa kirjoittajaa lainaten: mistä sinä tiedät, mitä naisten mielessä liikkuu?
Ironista, koko ketju oikeastaan nojaa siihen, että yritetään arvella, mitä miesten mielessä liikkuu...
Mun ex oli myös aivan hämmästynyt. Hän oli luullut, että meillä on kaikki hyvin, kun en ollut pariin vuoteen valittanut mistään ja olin siivonnut hänenkin jälkensä enkä ollut pyytänyt häntä tekemään mitään ja olen kokannutkin ihan tyytyväisen oloisena. Tätä edelsi neljä vuotta sitä, että pyysin ja anelin häntä auttamaan kodin hoidossa ja joskus kerran kuussa kalsarit löysi lattialta tuolille, astiat koneen läheisyyteen ja pakastepizza uuniin. Sitten luovutin ja aloin hoitaa itse ja keräsin vihaa ja katkeruutta kunnes päätin lähteä. Miehen viimeiset sanat mulle olivat, että miten hän nyt pärjää. No en kuule tiiä, eikä kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun perehtyy mgtowiin, niin eipä tule yllätyksenä tällaiset, vaan päinvastoin. Eroaminen kuuluu länsimaisen naisen elämänvaiheisiin, siinä kuin rippikoulu, opiskelut jne. Kun betalta on saatu ulosmitattua resurssit on aika siirtyä taas kúllíkàrusellin.
Täh? Keskimäärin lapset saadaan n 30 vuotiaana, ja kun "ulosmittaus" eli se että myös mies maksaa OMIEN lastensa kuluja on ohi ja lapset lähteneet kotoa, nainen on n 50 v. Siinä kohtaa on vaihdevuodet, kuukautiset loppuu ja ani harva nainen millään tavalla on kiinnostunut irtoseksistä, hyvä jos seksistä ylipäätään.
Tule kaappihomppeli kaapista, noita karuselleja ei ole muualla kun sun iljettävässä mielikuvituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Tahtoisin tavata naisen joka kyselee näitä mieheltä. Miten ne monet ongelmat yleensä on miehen puhumattomuuden piikkiin meneviä, mutta sitten miehen pitäisi vielä kysellä naiselta ja varmistella onko kaikki hyvin, siis aikuiselta ihmiseltä. Nalkutus ei ole koskaan hyväksyttäävää. Rauhassa keskustellaan ja sitten siippa vaihtoon jos ei mene muutamalla yrityksellä perille, tai vaihtoehtona on myös miehen puutteiden hyväksyminen. Mikä tässä on niin vaikeaa? Koska nalkutus ja valittaminen on auttanut mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.
Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?
Hyvät miehet paljastavat luonteensa heti alkuun. Ja sitten tämän palstan u-l-imiehet, he paljastavat oman huonon luonteensa heti.
Mutta sitten ne huonot, mutta u-leja paremmin mukavaa esittävät miehet ovat ongelma, silloin yleensä vasta kun luulevat ettei nainen enää lähden missään tapauksessa, paljastuu se luonteen todellinen kurjuus. Ei kukaan nainen tahallaan valitse kuspäätä, vaan ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin vasta kun oikeasti tulee rankka elämäntilanne.
Siksi fiksut vanhemmat neuvovat lapsiaan, että älä tee lapsia ennen kuin olette sen potentiaalisen toisen vanhemman kanssa yhdessä kokeneet jonkun kriisin, niissä vasta näkyy se todellinen luonne. Mikä myös tarkoittaa, että tutustuu kunnolla ennen lasten tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Tahtoisin tavata naisen joka kyselee näitä mieheltä. Miten ne monet ongelmat yleensä on miehen puhumattomuuden piikkiin meneviä, mutta sitten miehen pitäisi vielä kysellä naiselta ja varmistella onko kaikki hyvin, siis aikuiselta ihmiseltä. Nalkutus ei ole koskaan hyväksyttäävää. Rauhassa keskustellaan ja sitten siippa vaihtoon jos ei mene muutamalla yrityksellä perille, tai vaihtoehtona on myös miehen puutteiden hyväksyminen. Mikä tässä on niin vaikeaa? Koska nalkutus ja valittaminen on auttanut mihinkään?
No todellakin toimivassa suhteessa katsotaan miten se toinen voi, ja kun nähdään ettei hyvin, niin kysytään syytä. Syynhän ei välttämättä tarvitse olla edes parisuhteeseen liittyvä, hyvässä suhteessa yleensä syy onkin muualla. Tuon tietäisi, jos olisi joskus ollut hyvässä suhteessa. Se on ihan sitä normaalia vuorovaikutusta, kiinnostaa mitä toiselle kuuluu.
Mutta muuten oppikirjaesimerkki, miksi ero tulee miehelle yllätyksensä: naisen puhe on hänestä pelkkää turhaa nalkutusta, ja naisen tulee vaan hyväksyä miehen perseily. Tuon ei tarvitse selittää, miksi on yksin, vastaus on päivänselvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.
Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?
Hyvät miehet paljastavat luonteensa heti alkuun. Ja sitten tämän palstan u-l-imiehet, he paljastavat oman huonon luonteensa heti.
Mutta sitten ne huonot, mutta u-leja paremmin mukavaa esittävät miehet ovat ongelma, silloin yleensä vasta kun luulevat ettei nainen enää lähden missään tapauksessa, paljastuu se luonteen todellinen kurjuus. Ei kukaan nainen tahallaan valitse kuspäätä, vaan ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin vasta kun oikeasti tulee rankka elämäntilanne.
Siksi fiksut vanhemmat neuvovat lapsiaan, että älä tee lapsia ennen kuin olette sen potentiaalisen toisen vanhemman kanssa yhdessä kokeneet jonkun kriisin, niissä vasta näkyy se todellinen luonne. Mikä myös tarkoittaa, että tutustuu kunnolla ennen lasten tekoa.
Tiedän aika monta naista jotka ovat muuttuneet omahyväisiksi heti lasten synnyttyä, myös minun lapseni äiti. Viisi vuotta jaksoi esittää mukavaa ja järkevää ihmistä. Tämä kun ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tosin väitän että naiset ovat enemmän rahan perässä kuin miehet. Pointtina on että aina ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, mutta on lapsellista syyttää muita omasta onnettomuudestaan. Jokainen tekee itse pariutumista koskevan valinnan, ei muut. Jos sattuu että valinta on väärä, niin ei siinä paljoa syyttelyt auta, se on väärä ja on aika ottaa opiksi ja siirtyä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.
Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?
Hyvät miehet paljastavat luonteensa heti alkuun. Ja sitten tämän palstan u-l-imiehet, he paljastavat oman huonon luonteensa heti.
Mutta sitten ne huonot, mutta u-leja paremmin mukavaa esittävät miehet ovat ongelma, silloin yleensä vasta kun luulevat ettei nainen enää lähden missään tapauksessa, paljastuu se luonteen todellinen kurjuus. Ei kukaan nainen tahallaan valitse kuspäätä, vaan ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin vasta kun oikeasti tulee rankka elämäntilanne.
Siksi fiksut vanhemmat neuvovat lapsiaan, että älä tee lapsia ennen kuin olette sen potentiaalisen toisen vanhemman kanssa yhdessä kokeneet jonkun kriisin, niissä vasta näkyy se todellinen luonne. Mikä myös tarkoittaa, että tutustuu kunnolla ennen lasten tekoa.
Tiedän aika monta naista jotka ovat muuttuneet omahyväisiksi heti lasten synnyttyä, myös minun lapseni äiti. Viisi vuotta jaksoi esittää mukavaa ja järkevää ihmistä. Tämä kun ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tosin väitän että naiset ovat enemmän rahan perässä kuin miehet. Pointtina on että aina ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, mutta on lapsellista syyttää muita omasta onnettomuudestaan. Jokainen tekee itse pariutumista koskevan valinnan, ei muut. Jos sattuu että valinta on väärä, niin ei siinä paljoa syyttelyt auta, se on väärä ja on aika ottaa opiksi ja siirtyä eteenpäin.
Hyvä että huomaat, että ihan itse valitsit rahan perässä olevan naisen.
Mutta saako kysyä, oletko niitä, joille naisen koulutus on merkityksetön? Kun kunnollisen ammatin hankkinut nainen myös hankkii itse ne rahansa, jos rahan perään on. En tunne yhtään juristia tai lääkäriä jotka venyisi kotona vuosikymmeniä hoitamassa paria lasta, sen sijaan kouluttamattomilla/työttömillä naisilla se on tapana, kun ei kerran ole kiinnostavaa tai hyvin palkattua ammattia mihin palata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma exäni oli kyllä jäävuoren huippu. Otin säännöllisesti asioita puheeksi, mitkä halusin korjata. Talous (hänellä viimeistään 2 viikkoa ennen palkkaa rahat loppu, maksoin lopulta kaiken), aggressiivisuus (saattoi suuttua silmittömään raivoon hyvin pienestä, rikkoa kalliita tavaroita, lopulta jopa hyppäsi kurkkuun), ei mitään osallistumista kotitöihin (ei häiritse lika, joten ei tarvitse tehdä, ei ole oma ongelma), seksinpuute, halu tehdä yhdessä joskus jotain (mies istui kesälomatkin sisällä, minä tein yksin kaikkea) jne jne. Paljon oli pielessä, mutta jotenkin naiivisti kai kuvittelin, että asioita voisi korjata. Mies tietysti raivostui, jos mitään näistä otti esille.
Erota halusin pitkään, mutta mies ei. Sanoi, kuinka vaikeaksi tekee sitten kaiken, levittää tarinoita minusta, valehtelee, päätyy itsemurhaan... lopulta rohkaistuin ja jätin ja mies oli aidosti oikeaksi todella todella yllättynyt. Sanoi, ettei olisi ikinä uskonut, että olin tosissani ja että oikeasti haluan erota. Mitä ihmettä? Sen selkeämmin ei voi asiaa ilmaista! Lukuisia kertoja olisi ollut mahdollisuus erota sopuisasti ja asiallisesti, mutta hän antoi kaksi vaihtoehtoa: ota tai jätä. Edelleen kuulen, että haukkuu selän takana, syyttää huumeasdiktiksi (en käytä huumeita), levittää juoruja ja mitä lie valheita, on erittäin katkera. En voi ymmärtää! Miten tämän voi oikeasti selittää? Mahdollisuuksia annoin kymmeniä ja yritin useamman vuoden. Nyt kadun itse, etten lähtenyt aikaisemmin.
Valitsiko naapuri tämän miehen? Miksi syytät muita omista virheistäsi? Et osannut valita kumppaniasi oikein ja se on sinun oma vika, ensi kerralla valitse paremmin. Sinä olet omasta onnellisuudesta vastuussa, ei muut.
Huoh, no juuri tämän takia miehen jätin ja otin paremman eikö? Aika harva sitä heti karvansa paljastaa, tämäkin mies oli oikein hurmaava ja osasi esiintyä, kunnes koitto yhteenmuutto ja totuus tuli ilmi. Siinä meni yli vuosi, kun yritin asiaa muuttaa ja sitten vaihtoehdoksi jäi lähteminen. Aika harva nyt heti yhteenmuuton jälkeen lähtee ja ylipäätään ei anna toiselle edes mitään mahdollisuutta parantaa. Joten koko tuo kommentti on aivan turha, tämä ketju on nimenomaan täynnä naisia, jotka ovat ottaneet omasta onnestaan vastuun ja lähteneet, kun se mies on jäänyt totaalisena tollona ihmettelemään, että miten se nyt tolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin koko ketjun ja hyviä ajatuksiahan monella on. Olen itse pitkässä suhteessa. Kymmeniä vuosia jo. Olen kuvaillut tällaista suhdetta sellaiseksi, että ensin kumpikin haluaa olla mieliksi toisille, kun ollaan niin rakastuneita. Sitä kestää jokusen vuoden. Sitten kumpikaan ei enää jaksa olla sitä, vaan muuttuu omaksi itsekseen. Sitten se kriisi tulee ja ne erot. Ollaan järkyttyneitä, kun toinen on muuttunut. Ei, ei se ole muuttunut, vaan on oma itsensä, kun ei sitä viittäkymmentä vuotta kukaan jaksa yrittää olla sellainen, kuin toinen haluaa. Sitä erotaan tai sitten aletaan opettelemaan tuntemaan toista kunnolla, millainen hän on oikeasti.
Tästä alkaa se rosojen hiominen eli aletaan luomaan yhteistä elämää oikeina omina itsenään. Joko onnistuu tai ei. Vaatii kovasti tahtoa kummaltakin pysyä yhdessä ja luoda hyvä elämä.
Jos tästä karikosta selvitään ja löydetään se yhteinen tie, se alkaakin olla jo helppoa, kun riidat on riidelty ja hyväksytty toinen sellaisena kuin on ja ei ole enää halua muuttaa toista.
Joku myös kirjoitti miehen pitkistä työpäivistä, kun mies ajatteli, että perheen elatus kuuluu nyt hänelle, kun on lapsia. Oma mieheni painoi myös ylitöitä, kuin elukka lasten ollessa pieniä. Riitoja siitä tuli. Mutta kun järjellä ajattelin, ymmärsin senkin, että yhteinen talous, yhteinen perhe, yhteinen tulevaisuus. Emme olisi tulleet toimeen ilman miehen ylitöitä ja se mahdollisti myös sen, että sain hoitaa lapsia kotona. Joten oli valittava, kumman haluan a. pyöritän kotia aika lailla itse b. lähden töihin ja mies tekee vähemmän töitä ja teemme yhdessä sen minkä ehdimme. Valitsin sitten a vaihtoehdon, koska kahdella lapsella perussairaus, minkä vuoksi varhainen päiväkotiura olisi tiennyt sairastelukierrettä.
Ne ajat on ohi ja nyt muistellaan niitä aikoja yhteisenä taisteluna. Selvisimme, vaikka välillä riitelimmekin kovasti.
Mutta kaikki tämä vaati sen, että kumpikin halusimme pysyä yhdessä. Se ei onnistu, jos vain toinen sitoutuu parisuhteeseen ja perheeseen ja yhteiseen tulevaisuuteen.
Miehenä voin sanoa, että kaikki on hyvin kun on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä.
Meillä mies hoiti lapsen (6-18kk) ja minä olin töissä, lopputulos hyvä parisuhde ja lapsella on todella hyvä suhde isäänsä. Ei tullut mitään riitaa rahasta eikä siitä, miten rankkaa tai helppoa lapsen kanssa kotona on. Ei estänyt kummankaan urakehitystä.
Pitäisi olla pakollista ihan joka perheessä, että vähintään 6 kk myös mies olisi lapsen kanssa kotona. Ei jumittuisi naiset liikaa vauva-maailmaan, eikä miehet luulisi että se pikkulapsiarki on jotakin luksuslomaa.
Uskomatonta, että täällä joku mies valittaa, ettei nainen ole tyytyväinen siihen, että mies vaan on. Miksi olisi? Kuvitteletko todella, että siinä suhteessa ollaan siksi, että suhteessa nyt vaan "kuuluu elää" eikä sinkkuus ole vaihtoehto? Kun ei enää eletä missään 50-luvulla, niin on itsestäänselvää, että sen suhteen tulee ANTAA jotain extraa ja erityistä sinkkuuteen verrattuna, mikä on syynä valita ylipäätään parisuhde.
Tämä tuntuu olevan niin vaikea teidän joidenkin miesten ymmärtää. Sinkkuus on nykyän varsin hyväksytty ja monelle hyväksi todettu tapa elää. Kun parisuhde ottaa/ärsyttää/harmittaa enemmän kuin tuo iloa ja elämään extraa niin ei naiset sitä enää valitse, kun ei kerran ole pakko. Kyllä se vaan nyt niin on, että teidän miestenkin pitää antaa sitä kuuluisaa LISÄarvoa, eikä siihen todellakaan riitä pelkkä oleminen. Turha on ruikuttaa ja valittaa, jos ei muuhun miehestä ole, se on ihan oma valinta. Miehet ovat vapaata tekemään saman, mutta monelle miehelle parisuhde on hyvä vaihtoehto, kun puhtaat vaatteet ilestyvät kaappiin itsestään, ruoka on usein pöydässä, koti siistina ja yhteiseen tekemiseenkään ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle.
Tottakai tällainen mies vaihdetaan parempaan, kun parempi kohdalle osuu. Niin tein itsekin, enkä todella ole hetkeäkään katunut.
Mulla on jo katto ja ruokaakin tulee sen verran kun viitsin laittaa. Miksi ottaisin siihen mitään vapaamatkustajaa, josta on enemmän harmia kun iloa? Tyhmäähän se olisi.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että täällä joku mies valittaa, ettei nainen ole tyytyväinen siihen, että mies vaan on. Miksi olisi? Kuvitteletko todella, että siinä suhteessa ollaan siksi, että suhteessa nyt vaan "kuuluu elää" eikä sinkkuus ole vaihtoehto? Kun ei enää eletä missään 50-luvulla, niin on itsestäänselvää, että sen suhteen tulee ANTAA jotain extraa ja erityistä sinkkuuteen verrattuna, mikä on syynä valita ylipäätään parisuhde.
Tämä tuntuu olevan niin vaikea teidän joidenkin miesten ymmärtää. Sinkkuus on nykyän varsin hyväksytty ja monelle hyväksi todettu tapa elää. Kun parisuhde ottaa/ärsyttää/harmittaa enemmän kuin tuo iloa ja elämään extraa niin ei naiset sitä enää valitse, kun ei kerran ole pakko. Kyllä se vaan nyt niin on, että teidän miestenkin pitää antaa sitä kuuluisaa LISÄarvoa, eikä siihen todellakaan riitä pelkkä oleminen. Turha on ruikuttaa ja valittaa, jos ei muuhun miehestä ole, se on ihan oma valinta. Miehet ovat vapaata tekemään saman, mutta monelle miehelle parisuhde on hyvä vaihtoehto, kun puhtaat vaatteet ilestyvät kaappiin itsestään, ruoka on usein pöydässä, koti siistina ja yhteiseen tekemiseenkään ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle.
Tottakai tällainen mies vaihdetaan parempaan, kun parempi kohdalle osuu. Niin tein itsekin, enkä todella ole hetkeäkään katunut.
Ymmärsit väärin, enkä jaksa tuota sinulle nyt avata, kun asenne on mitä on. Osa naisista ymmärtää ja osa ei.
Alue: Aihe vapaa
Miten arvot liittyvät tähän? Syyllistätkö naisia miehen huonosta käytöksestä? "Olisit valinnut paremmin"? Vai ymmärränkö väärin?
Aika usein suhteen alussa meininki on ruusuista, papin aamenen jälkeen loppuu ruusut ja alkaa arki. (Tai nykyaikana ei välttämättä pappi ole mukana pelissa, mutta anyway.) Siinä sitä sitten nähdään millainen toinen oikeasti on.