Lue keskustelun säännöt.
Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?
16.04.2019 |
Näitä tapauksia on tullut vastaan omassa lähipiirissä useampia, että miehille ero tulee yllättäen vaikka kaikki on ollut "hyvin". Mistä luulette tämän johtuvan?
Omalla kohdallani ero näyttää olevan väistämättä edessä, ja todennäköisesti myös oma mieheni väittäisi sen jälkeen syyn olleen minussa, koska hänen mielestään kaikki oli suhteessa hyvin. Hänen mielestään kun kaikki on tosiaan hyvin, lukuunottamatta sitä, että minä haluan aina nostaa esille kaikenlaisia ongelmia ja puhua niistä. Miehen mielessä ei ole käynytkään, että ongelmat voisivat olla todellisia minulle, vaikka hän ei ole samaa mieltä. Miehen tapa käsitellä ikävät asiat on lakaista ne maton alle, pätee siis ihan kaikkeen elämässä.
Onko teille tullut vastaavia tapauksia vastaan lähipiirissä tai onko käynyt samalla tavalla omassa suhteessa?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
No sulla nyt on käynyt noin. Kuinka ikävää. Yleensä miehetkin pesevät paskansa ja havaitsevat limaisuudet tehden asialle jotain.
Itse olet paskakuplasi valinnut ja elänyt. Koita pärjätä!
Niin, ihmiset nyt eivät tietenkään muutu vuosien myötä. En ymmärrä, miten miehestä on tullut noin laiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
retertr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?
Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?
Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.
Tuo kuvaa aika hyvin naisten käsitystä parisuhteesta, se on kuin loputon työsuoritus ja mies on palkattu tekemään nainen onnelliseksi. Tulos tai ulos.
Minä väitän, että sellaista pariskuntaa ei olekaan, jolla ei aika ajoin olisi omaa kinasteluaan, pienemmistä tai suuremmista asioista. Mutta jos suuret linjat ovat kunnossa ja tunnepuoli pelaa, mistä hitosta pitäisi ymmärtää että nyt onkin jo ero mielessä toisella. Naapurin Esko ja Raija ovat kinastelleet 30 vuotta ja jatkavat hautaan asti, kun peruspilarit ovat kuitenkin kunnossa.
Minusta erosta nimenomaan pitää puhua, jos toisen mielestä ollaan niin vakavien kysymysten äärellä. Ei ole millään tavalla reilua jysäyttää sitä pommia ihan puskista. Samalla sanon, että ero-sanalla ei koskaan pitäisi leikkiä ja uhkailla turhan takia.
Parisuhteeseen kuuluu työsuoritus yhteisen kodin ja perheen hyväksi, myös molempien tulee työskenellä tehdäkseen puolisonsa onnelliseksi. Lisäksi sinun viesti sanoo 'aika ajoin olisi omaa kinastelluaan' ja lainaamasi viesti 'jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä'. Ymmärrätkö eron?
Vierailija kirjoitti:
sdasdsad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.
Jos nainen sanoo "en halua jatkaa kanssasi, jos asiat x ja y eivät muutu", niin sinä et ymmärrä, että nainen puhuu erosta?
Kyllähän tuon nyt ymmärtää, jopa miehelle sen verran selkeä vihje. Jos taas pari päivää mökötetään ja kysyttäessä vaivaa "ei mikään", niin ei välttämättä vielä ymmärrä, että toinen miettii jo eroa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni juuri toisinpäin. Ex-miesystävä antoi olettaa että on onnellinen, että kaikki on pieniä asioita lukuunottamatta hyvin ja puhui paljon yhteisestä tulevaisuudesta. Minä toki tiesin että suhteessa on myös asioita joiden eteen pitää tehdä töitä, mutta mitään kovin suurta ongelmaa meillä ei ollut. Jos yritin puhua vakavista asioista, mies vain pakeni niitä eikä halunnut puhua. Sanoi vain aina että kaikki on hyvin hänen mielestään. No, jäi sitten lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen. Että niin hyvin olivat meidän asiat hänen mielestään.
Ja jos olisit mies, niin ulkopuolisten ensimmäinen ajatus olisi, että et vain kuunnellut kun toinen toi esille mikä häntä parisuhteessa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus on helppo. Naisia on mahdoton miellyttää.
Tässä lähdetään väärille linjoille. Ei ole tarkoitus eikä tarve miellyttää. Suhtaudu ihmisenä ja yksilönä, puhu ja kuuntele, arvosta toista sellaisena kuin hän on. Jos et pysty, kumppani on väärä. Parisuhteessa on tarkoitus puhaltaa yhteen hiileen (sinä ja minä), ei joutua asemasotaan (sinä vastaan minä). Yksinkertaista. Toisaalta, sellaisia ihmisiä, joilla lähtökohta on tuo, ettei toista voi koskaan ymmärtää, koska tämä on mies/nainen ei vaan jaksa kovin kauaa.
Mutta toisaalta jos nainen haluaa asian x, niin se hankitaan tai nainen lähtee. Riippumatta siitä, miten mies arvostaa ja huomioi naisen persoonana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.
Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.
Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.
Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta.
Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
Sanoisin, että sun tapauksessa se kokonaiskuva jää sinulta hahmottamatta, kun oletat eron tulevan yksittäisestä asiasta. Jos nainen valittaa sohvalla makaamisesta, niin ongelma ei ole se sohva ja siinä makailu vaan se, että liika makaaminen on pois perheen, kodin ja parisuhteen hoidosta. Sitten, kun nainen hoitaa liikaa yksin ja mies on rasite on aika viimeistään erota.
Voi kun olisikin ollut noin selkeä pikku ongelma, meillä oli kyse naisen omassa päässä syntyneistä käsityksistä, en osannut oikealla tavalla paikata hänen traumojaan. Ei pitäisi sekaantua naisiin, joilla ei ole ollut tervettä isäsuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.
Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.
Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.
Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta.
Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.
Kyllä todellakin pitää siivota melkein joka päivä, jos on perheessä pieniä lapsia ja vielä jos on lemmikkejä. Asutko yksin vai miksi et noin yksinkertaista asiaa tiedä? Varsinkin jos on konttaavia lapsia , niin silloin vasta pitääkin siivota.
Vierailija kirjoitti:
retertr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?
Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?
Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.
Tuo kuvaa aika hyvin naisten käsitystä parisuhteesta, se on kuin loputon työsuoritus ja mies on palkattu tekemään nainen onnelliseksi. Tulos tai ulos.
Minä väitän, että sellaista pariskuntaa ei olekaan, jolla ei aika ajoin olisi omaa kinasteluaan, pienemmistä tai suuremmista asioista. Mutta jos suuret linjat ovat kunnossa ja tunnepuoli pelaa, mistä hitosta pitäisi ymmärtää että nyt onkin jo ero mielessä toisella. Naapurin Esko ja Raija ovat kinastelleet 30 vuotta ja jatkavat hautaan asti, kun peruspilarit ovat kuitenkin kunnossa.
Minusta erosta nimenomaan pitää puhua, jos toisen mielestä ollaan niin vakavien kysymysten äärellä. Ei ole millään tavalla reilua jysäyttää sitä pommia ihan puskista. Samalla sanon, että ero-sanalla ei koskaan pitäisi leikkiä ja uhkailla turhan takia.
Parisuhteeseen kuuluu työsuoritus yhteisen kodin ja perheen hyväksi, myös molempien tulee työskenellä tehdäkseen puolisonsa onnelliseksi. Lisäksi sinun viesti sanoo 'aika ajoin olisi omaa kinastelluaan' ja lainaamasi viesti 'jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä'. Ymmärrätkö eron?
Millä tavalla esim. jatkuvasti kotia siivoava nainen tekee miehensä onnelliseksi jos tuo mies ei itse pidä jatkuvaa siivoamista tarpeellisena? Ongelmahan on molemmin puolin usein siinä että yritetään tehdä toinen onnelliseksi tavoilla joita se toinen ei halua mutta jotka sille tekijälle itselleen sopivat.
Kyse on siis samasta asiata kuin ostaa toiselle lahja jonka haluaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sdasdsad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.
Ainahan ero on yksi mahdollisuus. Miksi siitä pitäisi etukäteen varoitella? Jos ihminen ei ole tyytyväinen suhteeseensa niin erohan on aivan looginen seuraamus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.
Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?
Hyvät miehet paljastavat luonteensa heti alkuun. Ja sitten tämän palstan u-l-imiehet, he paljastavat oman huonon luonteensa heti.
Mutta sitten ne huonot, mutta u-leja paremmin mukavaa esittävät miehet ovat ongelma, silloin yleensä vasta kun luulevat ettei nainen enää lähden missään tapauksessa, paljastuu se luonteen todellinen kurjuus. Ei kukaan nainen tahallaan valitse kuspäätä, vaan ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin vasta kun oikeasti tulee rankka elämäntilanne.
Siksi fiksut vanhemmat neuvovat lapsiaan, että älä tee lapsia ennen kuin olette sen potentiaalisen toisen vanhemman kanssa yhdessä kokeneet jonkun kriisin, niissä vasta näkyy se todellinen luonne. Mikä myös tarkoittaa, että tutustuu kunnolla ennen lasten tekoa.
Väärin. Ne mitä kutsutte tällä palstalla u-limiehiksi, ovat niitä joille ei anneta edes mahdollisuutta kun eivät ole tarpeiksi komeita tai mitäsitten.
Huonoista miehistä taas näkevät naisen kaverit, sukulaiset ja toiset miehet jo kilometrin päähän että paska on, mutta naista viedään kuin litran mittaa. Rakkaus on sokea kun alkukantainen sikamies jyllää. Sitten tulee lopulta katkera ero ja kaikki laitetaan jostain kumman syystä u-limiesten syyksi, siis niiden joiden kanssa ei edes lähdetty teffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.
Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.
Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.
Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta.
Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.
Minä taas en tunne kolme kertaa viikossa siivoavia. Sotkut pitää siivota sitä mukaa kun niitä syntyy eikä niin, että ne putsataan viikon päästä. Tuoreeltaan ne saa helposti pois eikä vessan ovessa olevia mustia sormenjälkiä tarvitse katsella viikkoa. Ne sotkut kun tulee siitäkin, että tavaroita ei laiteta käytön jälkeen paikalleen vaan ne jätetään siihen, missä niitä on viimeksi tarvinnut.
Parhaiten siivoaminen sujuu mielestäni niissä perheissä, joissa yhdessä siivotaan yhtenä iltana viikossa. Siinä menee max tunti kummaltakin, se taas on ihan eri asia mitä yhdeltä ihmiseltä kaksi tuntia.
Hitsi. Alkoi tekemään mieli kaljaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.
Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.
Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.
Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta.
Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.
Kyllä todellakin pitää siivota melkein joka päivä, jos on perheessä pieniä lapsia ja vielä jos on lemmikkejä. Asutko yksin vai miksi et noin yksinkertaista asiaa tiedä? Varsinkin jos on konttaavia lapsia , niin silloin vasta pitääkin siivota.
Puhumme nyt hieman eri siivouksista. Toki lapsiperheessä pitää tehdä paljon sellaista ihan akuuttia siistimistä jossa pyyhitään pois kaatuneet maidot ja ruokatahrat yms. Mutta ei lapsiperheessäkään ole mikään pakko tehdä suursiivousta viikottain jos nuo tavalliset elämään kuuluvat siistimiset tekee aina heti kun jotain tapahtuu. En minä edes pitä varsinaisena siivoamisena jos pyyhin pöydän (ja ehkä lattiankin sen veirellä) ruokailun jälkeen. Se on vain normaalia kodinhoitoa.
Kodin ei todellakaan tarvitse pienten lasten kanssa olla koko ajan kuin sisustuslehdestä . Kyllä pieni sotku kuuluu nimenomaan lapsiperheen elämään ja sitä pitää myös oppia kestämään jos haluaa että kaikki energia ei mene kodin siivoukseen vaan voi myös joskus ihan rennosti vain olla perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Tahtoisin tavata naisen joka kyselee näitä mieheltä. Miten ne monet ongelmat yleensä on miehen puhumattomuuden piikkiin meneviä, mutta sitten miehen pitäisi vielä kysellä naiselta ja varmistella onko kaikki hyvin, siis aikuiselta ihmiseltä. Nalkutus ei ole koskaan hyväksyttäävää. Rauhassa keskustellaan ja sitten siippa vaihtoon jos ei mene muutamalla yrityksellä perille, tai vaihtoehtona on myös miehen puutteiden hyväksyminen. Mikä tässä on niin vaikeaa? Koska nalkutus ja valittaminen on auttanut mihinkään?
No todellakin toimivassa suhteessa katsotaan miten se toinen voi, ja kun nähdään ettei hyvin, niin kysytään syytä. Syynhän ei välttämättä tarvitse olla edes parisuhteeseen liittyvä, hyvässä suhteessa yleensä syy onkin muualla. Tuon tietäisi, jos olisi joskus ollut hyvässä suhteessa. Se on ihan sitä normaalia vuorovaikutusta, kiinnostaa mitä toiselle kuuluu.
Mutta muuten oppikirjaesimerkki, miksi ero tulee miehelle yllätyksensä: naisen puhe on hänestä pelkkää turhaa nalkutusta, ja naisen tulee vaan hyväksyä miehen perseily. Tuon ei tarvitse selittää, miksi on yksin, vastaus on päivänselvä.
Olen ollut neljässä parisuhteessa ja ainoastaan tässä viimeisimmässä naista tuntuu kiinnostavan, että onkon minulla kaikki hyvin suhteessa. Että ei se ihan yleistä ole tai edes "normaalia" kysellä toisen mietteitä ilman että on selkeästi naama rutussa.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.
Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.
Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.
Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta.
Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.
Kyllä todellakin pitää siivota melkein joka päivä, jos on perheessä pieniä lapsia ja vielä jos on lemmikkejä. Asutko yksin vai miksi et noin yksinkertaista asiaa tiedä? Varsinkin jos on konttaavia lapsia , niin silloin vasta pitääkin siivota.
Puhumme nyt hieman eri siivouksista. Toki lapsiperheessä pitää tehdä paljon sellaista ihan akuuttia siistimistä jossa pyyhitään pois kaatuneet maidot ja ruokatahrat yms. Mutta ei lapsiperheessäkään ole mikään pakko tehdä suursiivousta viikottain jos nuo tavalliset elämään kuuluvat siistimiset tekee aina heti kun jotain tapahtuu. En minä edes pitä varsinaisena siivoamisena jos pyyhin pöydän (ja ehkä lattiankin sen veirellä) ruokailun jälkeen. Se on vain normaalia kodinhoitoa.
Kodin ei todellakaan tarvitse pienten lasten kanssa olla koko ajan kuin sisustuslehdestä . Kyllä pieni sotku kuuluu nimenomaan lapsiperheen elämään ja sitä pitää myös oppia kestämään jos haluaa että kaikki energia ei mene kodin siivoukseen vaan voi myös joskus ihan rennosti vain olla perheen kanssa.
Taidat ihan oikeasti olla henkilö, joka ei ole koskaan ollut vastuussa kotitaloudesta ja lapsista samaan aikaan ja teidä, miten paljon sotkua lapset aiheuttavat.
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.
Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.
Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.
Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta.
Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.
Minä taas en tunne kolme kertaa viikossa siivoavia. Sotkut pitää siivota sitä mukaa kun niitä syntyy eikä niin, että ne putsataan viikon päästä. Tuoreeltaan ne saa helposti pois eikä vessan ovessa olevia mustia sormenjälkiä tarvitse katsella viikkoa. Ne sotkut kun tulee siitäkin, että tavaroita ei laiteta käytön jälkeen paikalleen vaan ne jätetään siihen, missä niitä on viimeksi tarvinnut.
Parhaiten siivoaminen sujuu mielestäni niissä perheissä, joissa yhdessä siivotaan yhtenä iltana viikossa. Siinä menee max tunti kummaltakin, se taas on ihan eri asia mitä yhdeltä ihmiseltä kaksi tuntia.
Tässä olen ihan samaa mieltä. Kun kaikki pikkusotkut siivoaa pois heti ja viimeistään illalla laittaa lojuvat tavarat paikallaan, ei sitä varsinaista siivousta tarvitse edes tehdä kovin usein ja koti on silti ihan ok. Juuri se mitä karsastan on joidenkin ihmisten vaatimus että pitää aina "kunnolla siivota" vähän väliä vaikka ei oikeastaan olisikaan kovin likaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.
Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?
Hyvät miehet paljastavat luonteensa heti alkuun. Ja sitten tämän palstan u-l-imiehet, he paljastavat oman huonon luonteensa heti.
Mutta sitten ne huonot, mutta u-leja paremmin mukavaa esittävät miehet ovat ongelma, silloin yleensä vasta kun luulevat ettei nainen enää lähden missään tapauksessa, paljastuu se luonteen todellinen kurjuus. Ei kukaan nainen tahallaan valitse kuspäätä, vaan ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin vasta kun oikeasti tulee rankka elämäntilanne.
Siksi fiksut vanhemmat neuvovat lapsiaan, että älä tee lapsia ennen kuin olette sen potentiaalisen toisen vanhemman kanssa yhdessä kokeneet jonkun kriisin, niissä vasta näkyy se todellinen luonne. Mikä myös tarkoittaa, että tutustuu kunnolla ennen lasten tekoa.
Tiedän aika monta naista jotka ovat muuttuneet omahyväisiksi heti lasten synnyttyä, myös minun lapseni äiti. Viisi vuotta jaksoi esittää mukavaa ja järkevää ihmistä. Tämä kun ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tosin väitän että naiset ovat enemmän rahan perässä kuin miehet. Pointtina on että aina ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, mutta on lapsellista syyttää muita omasta onnettomuudestaan. Jokainen tekee itse pariutumista koskevan valinnan, ei muut. Jos sattuu että valinta on väärä, niin ei siinä paljoa syyttelyt auta, se on väärä ja on aika ottaa opiksi ja siirtyä eteenpäin.
Hyvä että huomaat, että ihan itse valitsit rahan perässä olevan naisen.
Mutta saako kysyä, oletko niitä, joille naisen koulutus on merkityksetön? Kun kunnollisen ammatin hankkinut nainen myös hankkii itse ne rahansa, jos rahan perään on. En tunne yhtään juristia tai lääkäriä jotka venyisi kotona vuosikymmeniä hoitamassa paria lasta, sen sijaan kouluttamattomilla/työttömillä naisilla se on tapana, kun ei kerran ole kiinnostavaa tai hyvin palkattua ammattia mihin palata.
Naisen älykkyys ei ole merkityksetön, mutta olen tavannut myös itsekkäitä ja etenkin itsensä koulutuksen kautta määritteleviä naisia, joten minusta koulutus ei takaa mitään. Olen huomannut että monesti ne joilla ei ole tarvetta päteä, ovat niitä parhaita kumppaneita. Aina tosin ei voi voittaa ja elämässä nyt joskus tulee kuraa niskaan ilman syytä, mutta ei niitä vatvomaan kannata jäädä.
Kolutetuista naisista tulee usein omahyväisiä, koska he luulevat että se koulutus tuo heihin jotain lisäarvoa parisuhdemielessä, vaikka sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
Meillä mennään nykyään miehen standardeilla, koska mies on työttömänä kotona ja minä teen varsin pitkää päivää töissä. Olen turruttanut itseni ja siedän sen, että sohvien, sänkyjen, kaappien ja pöytien alusia ei imuroida koskaan, pöytiä pyyhitään vain vähän sieltä täältä ja murut liiskaantuvat kosteina pöydän pintaan, mitään lattialle roiskahtanutta ei pyyhitä pois, vessoja ja kylpyhuonetta ei pestä koskaan (okei, tässä joustan ja siivoan itse kun alkaa liikaa inhottaa), pölyjä ei pyyhitä, kierrätettäviä tölkkejä kerätään pöydille keoiksi eikä huuhdella, ruokaa ei laiteta ikinä vaan syödään leivän lisäksi valmisruokia ja eineksiä, kuivata ja litistetä kierrätyskoppaan, pyykkiä ei pestä (joo omat vaatteet on pakko pestä, mutta miehen olen antanut kulkea niine sontineen), vuodevaatteita ei vaihdeta (itse asiassa muutin tyttären entiseen huoneeseen, jotta ei tarvitse nukkua likaisissa lakanoissa)...
Pitää nyt katsella. Mies uhosi, että totta kai hän hoitaa kodin kun kerran siellä päivät makaa, mutta hänen käsityksensä "kaikista kotitöistä" on tiskikoneen täyttäminen ja tyhjennys sekä keskilattian imuroiminen kerran viikossa. Tarvitseeko sanoa että turhauttaa satasella kyllä.
Eihän tuo tutkimus ota mitään kantaa siihen kumpi sukupuoli on halukas tai haluton keskustelemaan ja kuuntelemaan. Se kertoo vain syyksi kommunikaatio-ongelmat. Niitä on monenlaisia.
Ei esim. ymmärretä toisen erilaista tapaa viestiä (tulkitaan toista jatkuvasti väärin) tai ajoitusta (toinen selvittää asiat heti riidellessä, toinen vasta parin päivän rauhoittumisen jälkeen). Molemmissa kommunikaatio ei toimi, vaikka molemmat onkin halukkaita sitä omalla tavallaan yrittämään.