Lue keskustelun säännöt.
Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?
16.04.2019 |
Näitä tapauksia on tullut vastaan omassa lähipiirissä useampia, että miehille ero tulee yllättäen vaikka kaikki on ollut "hyvin". Mistä luulette tämän johtuvan?
Omalla kohdallani ero näyttää olevan väistämättä edessä, ja todennäköisesti myös oma mieheni väittäisi sen jälkeen syyn olleen minussa, koska hänen mielestään kaikki oli suhteessa hyvin. Hänen mielestään kun kaikki on tosiaan hyvin, lukuunottamatta sitä, että minä haluan aina nostaa esille kaikenlaisia ongelmia ja puhua niistä. Miehen mielessä ei ole käynytkään, että ongelmat voisivat olla todellisia minulle, vaikka hän ei ole samaa mieltä. Miehen tapa käsitellä ikävät asiat on lakaista ne maton alle, pätee siis ihan kaikkeen elämässä.
Onko teille tullut vastaavia tapauksia vastaan lähipiirissä tai onko käynyt samalla tavalla omassa suhteessa?
Kommentit (393)
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
Onneksi sinä et päätä, minkälaisessa sotkussa toisten täytyy elää.
Jos se siivous on niin iso peikko että mies mieluummin menettää vaimonsa kun siivoaa, niin omapa on valintansa.
Oikeasti en usko, että kukaan eroaa pelkän siivoamisen vuoksi. Silloin kun mies ei siivoa, hän luultavasti ei muissakaan asioissa kanna omaa vastuutaan. Luultavasti muutkin kotityöt jäävät naiselle, ja se henkinenkin läsnäolo puuttuu.
Yksi ystäväni kertoi juuri millaista oli ollut heidän kahden viikon ulkomaanmatkansa. Siis vanhemmat ja 6 vuotias lapsi (ei mikään erityislapsi, hankala tms ) , rantakohde. Mies ei kahdessa viikossa kertaakaan tehnyt mitään lapsen kanssa, mies näpräsi puhelinta sen kaksi viikkoa, riippumatta siitä oltiinko rannalla, hotellilla vai ravintolassa syömässä. Kun lapsi oli altaalla, nainen ei uskaltanut käydä yksin vessassa, koska mies ei yhtään seurannut missä lapsi menee, vaikka istukin siinä altaan reunalla.
En usko että tuota avioliittoa on enää viiden vuoden päästä, ellei mies muutu. Ja uskon, että mies kovasti yllättyy erosta.
Vierailija kirjoitti:
Oisko mitään vinkkiä millä tunnistaa milloin nainen vastaa näihin totuuden mukaisesti ja milloin vastaa mitä luulee toisen haluavan kuulla?
Tulee melko lailla kusetettu olo, kun vuosien jälkeen parisuhdeterapiassa nainen vihdoin kertoo, mikä on hiertänyt. Ei sitten voinut sanoa silloin kun kyselin onko kaikki hyvin, haluaisiko jotain muuttaa?!? Jos oikeasti ei ole uskaltanut minulle toiveitaan kertoa, niin miten ihmeessä on uskaltanut mennä minun kanssa naimisiin ja hankkia lapsia? Tunnenko koko naista vai vain sen julkisivun jota hän on niin ahkerasti pitänyt yllä?
Sun naisellasi on selkeästi ollut ongelma.
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
Onneksi sinä et päätä, minkälaisessa sotkussa toisten täytyy elää.
Jos se siivous on niin iso peikko että mies mieluummin menettää vaimonsa kun siivoaa, niin omapa on valintansa.
Oikeasti en usko, että kukaan eroaa pelkän siivoamisen vuoksi. Silloin kun mies ei siivoa, hän luultavasti ei muissakaan asioissa kanna omaa vastuutaan. Luultavasti muutkin kotityöt jäävät naiselle, ja se henkinenkin läsnäolo puuttuu.
Yksi ystäväni kertoi juuri millaista oli ollut heidän kahden viikon ulkomaanmatkansa. Siis vanhemmat ja 6 vuotias lapsi (ei mikään erityislapsi, hankala tms ) , rantakohde. Mies ei kahdessa viikossa kertaakaan tehnyt mitään lapsen kanssa, mies näpräsi puhelinta sen kaksi viikkoa, riippumatta siitä oltiinko rannalla, hotellilla vai ravintolassa syömässä. Kun lapsi oli altaalla, nainen ei uskaltanut käydä yksin vessassa, koska mies ei yhtään seurannut missä lapsi menee, vaikka istukin siinä altaan reunalla.
En usko että tuota avioliittoa on enää viiden vuoden päästä, ellei mies muutu. Ja uskon, että mies kovasti yllättyy erosta.
No ensinnäkin ihan ne molemmat menettävät avioliiton siksi että ovat liian jostamattomia suhteessa. Mutta jos nyt katsotaan valintaa enemmän ja vähemmän siivoamisen välillä niin kumman ajattelit noin keskimäärin edistävän pariskunnan keskinäistä suhdetta, mahdollisimman suuren suorittamisen vain hieman rennomman ja pariskunnalle enemmän yhteistä aikaa jättävän elämäntyylin? Veikkaisin että suurin osa ihmisistä on lopulta tyytyväisempia kun osaavat vähän relata.
Ja en myöskään sanonut ettei mies siivoaisi laikaan vaan että hänen mielestään ei tarvitse siivota niin usein. Ja se voi olla myös vaikka sen takia että mies viettää mielummin aikaa lasten kanssa kuin siivoaa. Tai tekee jotain mielestään tärkeämpiä kotitöitä.
Tuo lopun esimerkkisi taas meni sitten jo aivan kokonaan ohi siitä mistä minä kirjoitin. En ole sanonut ettei ero olisi ihan ok jos mies ei tee mitään. Kyse oli siis todellakin tilanteista joissa naisen standardeista voisi oikeasti hyvin vähän joustaa ilman että mikään romahtaa mutta nainen ei tätä näe vaan pitää avioliiton jatkamisen ehtona sitä että asiat tehdään juuri kuten hän haluaa. Näitäkin valitettavasti on.
Lähes puolella naisista on ns.varamies suhteen aikana ja moni on yhteydessä varamieheen suhteen aikana. Nainen ei siis putoa tyhjän päälle, vaan nostaa kytkintä ja vaihtaa varamieheen, kun entinen suhde loppuu, vaikka tietysti naisille on muutenkin paljon enemmän tarjontaa.
Ihan hyvin sitä suhdetta voi myös kypsytellä hitaasti eroamiseen valmistellen ja järjestellä varamiehen kanssa asioita niin, että siirtymä on mahdollisimman sulava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?
Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, emme ole eronneet koska toistaiseksi ollaan vielä selvitty riidasta toiseen, mutta... Kuulemma miehen mielestä meillä olisi kaikki hyvin jos minä vaan en valittaisi. Eli jos en valittaisi holtittomasta rahankäytöstä, yhteisen ajan puutteesta, seksin puutteesta, siivoamattomasta kodista, siitä että mies mieluummin pelaa kuin tekee mitään muuta, ei keskity hetkeäkään seurusteluun kanssani vaan räplää aina puhelinta, ei tee mitään suunnitelmia elämänmuutoksiin liittyen (esim. muutto, joita ollut suhteemme aikana jo kolme ja jotka olen hoitanut enimmäkseen itse)... Mutta jos valitan näistä niin se tarkoittaa että ne asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin rakkaus.
Että näin meillä. Kaikki on hyvin kunhan tyydyn siihen, että eletään täysin miehen ehdoilla - mikä tarkoittaa melkolailla pellossa elämistä. Ja kyllä olen ehdottanut myös, että jatketaan suhdetta mutta muutetaan erilleen, ja jos tämä tällaisena oikeasti jatkuu vielä pitkäänkin niin vähintään tuo on edessä.
Luuletko oikeesti sillä valittamisella jotain voittavasi?
Tuo "valittaminen" on sitä puhumista, ennen eroa, josta te miehet valitatte, että mistään ei voinut mitään ennakoida. Ennakoikaa siitä jotain että nainen valittaa. Ilman tuota valittamista olisi se lähtö puhumatta mitään, joka oli siis se, mikä ei varsinkaan miehistä ollut kivaa.
Ohis
Niin, tai miten olisi sellainen että nainen sanoisi ihan suoraan, että tämä asia ei ehkä tunnu sinusta kovin vakavalta, mutta minulle se on niin iso että olen alkanut mniettiä jopa eroamista jos tähän ei tule muutosta. Jos minulle olisi sanottu noin, olisin tajunnut miten vakavasta asiasta oli kyse naisen mielestä ja alkanut tosissaan miettiä ratkaisumalleja. Minä kun luulin että meillä oli vain välillä normaalia kinastelua niin kuin kaikilla muillakin. En voinut kuvitellakaan, että hän jättäisi minut, etenkin kun maailma on täynnä paljon raskaampia ongelmia ja jostain syystä näissä vakivaltaisissa ja alkoholismin sotkemissa suhteissa naiset kuitenkin pysyvtä, eivät lähde kirveelläkään.
sdasdsad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.
Jos nainen sanoo "en halua jatkaa kanssasi, jos asiat x ja y eivät muutu", niin sinä et ymmärrä, että nainen puhuu erosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen eroa alustamassa, ja minulle ollut selvaa jo yli vuoden etta ero ainoa vaihtoehto kun mies ei ota vastuuta mistaan. Mies todennakoisesti ei tule ymmartamaan miksi mina haluan eron. Ei vaikka:
- mies on jaanyt toistuvasti kiinni deitti ja seksi seura sivuille rekisteroitymisesta. Tama hanen mielestaan hyvin normaalia eika tarkoita etta olisi ‘oikeasti’ pettanyt.
-kontrolloiva kaytokseltaan
- kayttaytyy erittain huonosti minua kohtaan, yleensa kun kieltaydyn seksista edella mainituista syista johtuen
- jaanyt toistuvasti kiinni kannabiksen poltosta
- ei osallistu oikein mitenkaan talouden ja lasten hoitoon.
Miksikohan mina haluan eron? Varmaan tulee hirmu haukkumiset ja vuoden sota erosta..
Tätä minä juuri en ymmärrä. Jos olet uskollinen perusmies perusongelmilla, ero voi tulla koska vain, mutta tuollaisessa tilanteessa mietitään eroa vuosikausia ja hervemmin sitten toteutetaan. Eli pitää olla joku ihan älytön sika ja pelottava tyyppi, niin akka ei uskalla lähteä.
Meillä meni juuri toisinpäin. Ex-miesystävä antoi olettaa että on onnellinen, että kaikki on pieniä asioita lukuunottamatta hyvin ja puhui paljon yhteisestä tulevaisuudesta. Minä toki tiesin että suhteessa on myös asioita joiden eteen pitää tehdä töitä, mutta mitään kovin suurta ongelmaa meillä ei ollut. Jos yritin puhua vakavista asioista, mies vain pakeni niitä eikä halunnut puhua. Sanoi vain aina että kaikki on hyvin hänen mielestään. No, jäi sitten lopulta kiinni suhteesta toiseen naiseen. Että niin hyvin olivat meidän asiat hänen mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
Onneksi sinä et päätä, minkälaisessa sotkussa toisten täytyy elää.
Jos se siivous on niin iso peikko että mies mieluummin menettää vaimonsa kun siivoaa, niin omapa on valintansa.
Oikeasti en usko, että kukaan eroaa pelkän siivoamisen vuoksi. Silloin kun mies ei siivoa, hän luultavasti ei muissakaan asioissa kanna omaa vastuutaan. Luultavasti muutkin kotityöt jäävät naiselle, ja se henkinenkin läsnäolo puuttuu.
Yksi ystäväni kertoi juuri millaista oli ollut heidän kahden viikon ulkomaanmatkansa. Siis vanhemmat ja 6 vuotias lapsi (ei mikään erityislapsi, hankala tms ) , rantakohde. Mies ei kahdessa viikossa kertaakaan tehnyt mitään lapsen kanssa, mies näpräsi puhelinta sen kaksi viikkoa, riippumatta siitä oltiinko rannalla, hotellilla vai ravintolassa syömässä. Kun lapsi oli altaalla, nainen ei uskaltanut käydä yksin vessassa, koska mies ei yhtään seurannut missä lapsi menee, vaikka istukin siinä altaan reunalla.
En usko että tuota avioliittoa on enää viiden vuoden päästä, ellei mies muutu. Ja uskon, että mies kovasti yllättyy erosta.
No ensinnäkin ihan ne molemmat menettävät avioliiton siksi että ovat liian jostamattomia suhteessa. Mutta jos nyt katsotaan valintaa enemmän ja vähemmän siivoamisen välillä niin kumman ajattelit noin keskimäärin edistävän pariskunnan keskinäistä suhdetta, mahdollisimman suuren suorittamisen vain hieman rennomman ja pariskunnalle enemmän yhteistä aikaa jättävän elämäntyylin? Veikkaisin että suurin osa ihmisistä on lopulta tyytyväisempia kun osaavat vähän relata.
Ja en myöskään sanonut ettei mies siivoaisi laikaan vaan että hänen mielestään ei tarvitse siivota niin usein. Ja se voi olla myös vaikka sen takia että mies viettää mielummin aikaa lasten kanssa kuin siivoaa. Tai tekee jotain mielestään tärkeämpiä kotitöitä.
Tuo lopun esimerkkisi taas meni sitten jo aivan kokonaan ohi siitä mistä minä kirjoitin. En ole sanonut ettei ero olisi ihan ok jos mies ei tee mitään. Kyse oli siis todellakin tilanteista joissa naisen standardeista voisi oikeasti hyvin vähän joustaa ilman että mikään romahtaa mutta nainen ei tätä näe vaan pitää avioliiton jatkamisen ehtona sitä että asiat tehdään juuri kuten hän haluaa. Näitäkin valitettavasti on.
Olen nähnyt millaisissa sekasorrossa nuo ihmiset elävät, jotka aina vetoavat tuohon "vietän mielummin aikaa lapsien/kumppanin kanssa kun siivoten". Siihen siivoamiseen ei menisi niin paljoa aikaa, jos panostaisi jonkun verran joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kaikki omat suhteeni ovat päättyneet. Yritin miehille kertoa asioista, jotka häiritsivät, mutta reaktio oli tyypistä riippuen kieltäminen/suuttuminen tai "joo joo, yritän muuttua" -> mikään ei muutu. Kun sitä jonkun aikaa katselee ja tajuaa, ettei toisella ole kykyä myöntää itsessään olevan vikaa tai mitään aikomusta parantaa tapojaan, olen lopettanut suhteen. Aina tullut miehille yllätyksenä, koska heidän mielestään kaikki on ollut hyvin. Eivät varmaan uskoneet minun olevan tosissani tai ajattelivat, ettei asia ole niin vakava, koska olen rauhallinen ja asioista keskusteleva ihminen, en huuda enkä nalkuta. Eikä minulla ole mitään ongelmaa elää sinkkuna, jos vaihtoehtona on epäkunnioittava kumppani, joka ei kuuntele minua tai välitä onnellisuudestani.
Niin, miehessä on aina vikaa ja miehen on muututtava naisen mielen mukaan tai ero tulee.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.
Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen seurannut kavereiden parisuhteita niin valitettavasti tuntuu olevan se trendinä, että nainen yrittää nostaa esille ihan oikeasti arjessa kuluttavia asioita. Mies ei joko kuuntele, tai "kuuntelee", mutta asia ei muutu. Nainen sitten pohtii eroa. Veikkaan että ihan jokaisessa noistakin suhteista jos se ero tulee niin mies hämmästelee sitten kavereilleen että "Ihan hyvin meillä meni, ei ollut ongelmia"! Niin. Eihän se ole ongelma MIEHELLE, jos mies lähtee pelireissuilleen 1-3 yöksi kerrallaan pari kertaa kuussa ihan oletuksena, on 2-3 iltaa viikossa yötä myöten harrastuksissaan, mutta kumppani ei pääse edes jumppaan tai kampaajalle töiden jälkeen, kun pitää hakea lapset. Ei se ole miehelle ongelma, että siivous, lasten vaatteiden hankinnat ja pesut ja nimikoinnit on vaimon vastuulla. Ei se ole miehen ongelma että anoppi huseeraa vastoin perheen laatimia periaatteita, jne jne jne. Usein tosiaan perimmäinen syy on, että mies ei halua katsoa asiaa molempien näkökulmasta. Esim molemmille vanhemmille 1-2 omaa vapaailtaa viikossa, ja lisäksi 1-2 iltaa perheaikaa. Molemmille vanhemmille ainakin yksi omien menojen viikonloppu. Anopille rajanvetoja, joista pidetään kiinni. Mieskin opettelee käyttämään pesukonetta. Asiat ovat yksittäisinä tosi pieniä, mutta jos niistä kaatuu vastuu vain toiselle vuodesta toiseen niin se on inhottavaa ja väsyttävää. Ne voisi ratkaista ihan ekalla keskustelulla ja tapojen muuttamisella. Btw nalkuttaminenkin on lähinnä tulosta siitä, ettei ekalla kerralla kuunnella. Tottakai se asia nousee sitten esille 5. tai 15. kerran. Jos se ratkaistaisiin sillä ekalla kerralla niin ei tarvitsisi sanoa enää.
Tarkoittaako tässä(kin) esimerkissä anoppi vain ja ainoastaa miehen äitiä, vai koskeeko samat säännöt ja periaatteet myös miehen anoppia? ONko mies saanut myös osallistua sääntöjen ja periaatteiden laatimiseen?
Mutta itse asiaan: kaikkein yksinkertaisinta on laatia asioista excel. Ihan joka ikinen pienikin asia sinne, ja sitten asiat jaetaan paperilla puolisoiden kesken. Vaikka sitten sillä periaatteella, että molemmat valitsee vuorotellen jonkun homman hoitaakseen, kunnes kaikki on valittu.
Samalla tavalla jaetaan vapaatkin: molemmille merkataan paperille ne vapaaillat, ja niistä pidetään kiinni.
Sitten ei tarvitse kummankaan nalkuttaa, kun hommat on hoidossa. Ja siis molemmat saa tietysti laittaa listalle hommia. Jos siellä on ikkunoiden pesua ja kaitaliinan silitystä, niin sitten siellä saa myös olla renkaiden vaihtoa ja aidan maalausta.
sdasdsad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.
Jos ongelma toistuu päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen ilman, että mitään parannusta tapahtuu, niin ero on ongelman automaattinen jatkumo. Jos töissä saat jatkusvasti huonoa palautetta työjäljestä ja käytöksestä, niin etkö ala pelätä potkuja ja korjaa toimintaasi? Miksi et tee samoin parisuhteessa? Vai ajatteletko, että vaimo on sinun kanssa elinkautisessa ja ei se siitä lähde vaikka vähän perseilen ja jätän hommat hänen hoidettavaksi? Miksi päivästä toiseen tuleva huono palaute ei saa sinua pelkäämään potkuja suhteesta ja miksi et korjaa toimintaasi, jos kuitenkin haluat jatkaa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
No sulla nyt on käynyt noin. Kuinka ikävää. Yleensä miehetkin pesevät paskansa ja havaitsevat limaisuudet tehden asialle jotain.
Itse olet paskakuplasi valinnut ja elänyt. Koita pärjätä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?
Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?
Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.
Tuo kuvaa aika hyvin naisten käsitystä parisuhteesta, se on kuin loputon työsuoritus ja mies on palkattu tekemään nainen onnelliseksi. Tulos tai ulos.
Minä väitän, että sellaista pariskuntaa ei olekaan, jolla ei aika ajoin olisi omaa kinasteluaan, pienemmistä tai suuremmista asioista. Mutta jos suuret linjat ovat kunnossa ja tunnepuoli pelaa, mistä hitosta pitäisi ymmärtää että nyt onkin jo ero mielessä toisella. Naapurin Esko ja Raija ovat kinastelleet 30 vuotta ja jatkavat hautaan asti, kun peruspilarit ovat kuitenkin kunnossa.
Minusta erosta nimenomaan pitää puhua, jos toisen mielestä ollaan niin vakavien kysymysten äärellä. Ei ole millään tavalla reilua jysäyttää sitä pommia ihan puskista. Samalla sanon, että ero-sanalla ei koskaan pitäisi leikkiä ja uhkailla turhan takia.
Pidät muutaman viikon kirjaa siitä, mitä kumpikin on yhteiseksi hyväksi tehnyt ja sitten isket mustaa valkoisella miehen eteen.