Lue keskustelun säännöt.
En päässytkään yllättävän rahallisen menon takia kaveriporukan kanssa reissuun ja yhden kommentti "Kyllähän sillä sun miehellä on rahaa"
16.04.2019 |
Lemmikkini sairastui ja "jemma" rahaston käytin tietenkin sen hoitamiseen.
Ilmoitin, etten pääsekään eräälle aiemmin alustavasti sovitulle reissulle, kun rahat menivät nyt tärkeämpään tarkoitukseen.
Jonkin ajan päästä tuli viesti "Kyllä mä, *Henna ja *Mirka tiedetään että toi on tekosyy, kyllähän sillä sun miehellä on rahaa"
Selitin, että se yksi yhteinen tili joka meillä on, on ruoka- ja taloustavaroihin tarkoitettu enkä minä voi sieltä tuollaisia summia ottaa omiin huvituksiini.
Nyt minua ei ole kutsuttu enää edes elokuviin/kahville/ muihin "normaalihintaisiin" menoihin mukaan.
Olettaako oikeasti joku vielä tänä päivänä että pariskunnat voivat käyttää toistensa rahoja miten huvittaa?
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa olla sellaisen ystävä, joka ei hoida sairaita elukoitaan vaan lähtee viimeisillä rahoilla rilluttelemaan?
Ap:n syy olla lähtemättä oli raha. Ei sairas eläin.
Ja kuka vetää budjetin niin kireälle, että eläinlääkärissä käyminen kaataa talouden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hohhoijaa... tää sama vanha teema aina jossain "uudessa" muodossa jälleen palstalla.
Avioliitossa on YKSI (1) talous.
Jos haluaa minkä tahansa muun systeemin, niin silloin EI TODELLAKAAN PIDÄ MENNÄ NAIMISIIN. Avoliittokin on kyseenalainen, koska siinäkin on puolisoilla taloudellinen suoja ja tasavertaisuus nykyään laissa määritelty.
Pitäkää siis suhteenne epävirallisina ja asukaa mieluiten eri osoitteissa jos tämä yhteistalous tuntuu vaikealta tai mahdottomalta.
Aviopuolisoilla on kuitenkin erillinen verotus. Kuinka tämä on mahdollista, jos kaikki tulot, menot ja omaisuus olisivat yhteisiä? Ja mikä se avioehto sitten olikaan, joita osalla pareista on allekirjoitettuna?
Mikä tässä ajatuksessani on muka vaikea käsittää?
Oma mielipiteeni on se, että jos tarvitaan avioehtoja sekä päivittäisten menojen laskentaa ja pähkintää miten ne jyvittyy suhteessa kummankin palkkaan, niin fiksumpaa on olla menemättä naimisiin. Ja vielä fiksumpaa olisi pitää omat kämpät.
Tämä korostuu vielä potenssiin siinä vaiheessa kun tulee lapsia.
Syitä mennä naimisiin on monia ja kaikki niistä eivät ole taloudellisia. Esimerkiksi uskonnollinen pariskunta ei halua elää synnissä ja saada aviottomia lapsia. Sinulla on oikeus omiin mielipiteisiisi, mutta ei oikeutta määrittellä oikeita tapoja ja syitä olla naimisissa.
Näissä ketjuissa nostetaan usein esiin se, että kotona lapsia hoitavalla kumppanilla ei ole varaa perusasiaan X, mutta puolisolla on iso liksa ja kaikkea kivaa.
Jos näin oikeasti jossain päin Suomea on niin:
Lastenhoito on sellainen 30 €/h arkisin työajalla. Jos kumppani on töissä vaikka sen 8 tuntia ja työmatkalla vielä tunnin päivässä, niin viikossa pitää sitten maksaa puolisolle yhdestä lapsesta: 9 x 5 x 30 = 1350 €/viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa olla sellaisen ystävä, joka ei hoida sairaita elukoitaan vaan lähtee viimeisillä rahoilla rilluttelemaan?
Ap:n syy olla lähtemättä oli raha. Ei sairas eläin.
Ja kuka vetää budjetin niin kireälle, että eläinlääkärissä käyminen kaataa talouden?
Sellainen ihminen, jolla tiukka talous eli vain vähän suuremmat tulot kuin menot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hohhoijaa... tää sama vanha teema aina jossain "uudessa" muodossa jälleen palstalla.
Avioliitossa on YKSI (1) talous.
Jos haluaa minkä tahansa muun systeemin, niin silloin EI TODELLAKAAN PIDÄ MENNÄ NAIMISIIN. Avoliittokin on kyseenalainen, koska siinäkin on puolisoilla taloudellinen suoja ja tasavertaisuus nykyään laissa määritelty.
Pitäkää siis suhteenne epävirallisina ja asukaa mieluiten eri osoitteissa jos tämä yhteistalous tuntuu vaikealta tai mahdottomalta.
Aviopuolisoilla on kuitenkin erillinen verotus. Kuinka tämä on mahdollista, jos kaikki tulot, menot ja omaisuus olisivat yhteisiä? Ja mikä se avioehto sitten olikaan, joita osalla pareista on allekirjoitettuna?
Mikä tässä ajatuksessani on muka vaikea käsittää?
Oma mielipiteeni on se, että jos tarvitaan avioehtoja sekä päivittäisten menojen laskentaa ja pähkintää miten ne jyvittyy suhteessa kummankin palkkaan, niin fiksumpaa on olla menemättä naimisiin. Ja vielä fiksumpaa olisi pitää omat kämpät.
Tämä korostuu vielä potenssiin siinä vaiheessa kun tulee lapsia.
Syitä mennä naimisiin on monia ja kaikki niistä eivät ole taloudellisia. Esimerkiksi uskonnollinen pariskunta ei halua elää synnissä ja saada aviottomia lapsia. Sinulla on oikeus omiin mielipiteisiisi, mutta ei oikeutta määrittellä oikeita tapoja ja syitä olla naimisissa.
No jos joku haluaa kiinnittää kolmanne käden keskelle rintaansa niin siitä vaan. En siltikään suostu pitämään sitä kovin fiksuna toimintana...
Mutta kai se sitten nuorisolla menee niin, että kun ensin hajosivat yhteisöt, sitten suvut niin nyt ollaan jo ydinperhettä purkamassa. Lopulta jäljellä on enää pelkkiä toiminimiä ja kuluttajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä kukaan sun tuloja hämmästele vaan sitä kiitollisuutta jota tunnet siitä, että miehesi kustansaa omien lastensa harrastukset.
Onko ajatusmaailmasi rakennettu niin, että ajattelet kaikkien lapsista aiheutuvien kulujen kuuluvan äidille ja nyt kun miehesi on aivan mahtavan armollinen ja maksaa lapsiensa harrastuskulut, sinun pitä olla kiitollinen??!
Oikeasti on ihan normaalia, että isä kustantaa lastensa menoja. Etenkin kun hänellä on siihen varaa.
Mikäli lapsen kummitäti tai serkkusi, siskosi tai paras ystäväsi kustantaisi lastesi harrastukset, sinun tulisi olla KIITOLLINEN. Silloin ne kustantaisi joku jolla ei olisi velvollisuutta elättää lapsiasi.
Mitä haittaa siitä on että on kiitollinen? Voisihan mies vaatia että äiti maksaa puolet lasten harrastuksista, mutta ei tee niin.
Jos esim äiti tekee kaikki lapsiin liittyvät kotityöt niin eikö isän kuuluisi olla kiitollinen? Sanoisi vaan että omien lasten sotkuja siivoaa ja omille lapsilleen ruokaa tekee niin hänen kuuluukin?No kyllä meillä pidetään ihan normaalina, että molemmat ihan ilman erityistä kiitollisuutta huolehtii omista lapsistaan. Siihen kuuluu niin harrastuskulujen kattaminen, vaatteiden hankinta ja huolinta, perushuolenpito ja kasvatus kuin kaikki muukin normaali lapsiperhe-elämään kuuluva. Ja ihan molemmat osallistuvat niin rahallisesti, henkisesti kuin läsnäolollaankin eikä kummankaan tarviste tuntea kiitollisuutta siitä, että toinenkin huolehtii lapsistaan. Ettei toisen tarvitse ihan yksin.
Omista lapsista huolehtimisen tulee olla itsestäänselvyys. Niin isälle kuin äidillekin.
Eli olen se joka on ”kiitollinen”.
En pidä itsestäänselvyytenä, että mies kustantaa kaikki harrastusmenot. Kolme lasta ja kahdella harrastukset, joista menot 800 e/kk.
Teineillä hirveä ruokahalu, joten ihan pakollisiin elinkustannuksiin eli ruokalaskuun menee hirvittävä summa rahaa.
Onhan niitäkin tietysti, jotka katsovat, että äijä kustantaa kaikki. Ja itse eletään prinsessana siinä rinnalla...
Tienaat 700 euroa, ei siinä pinsessaelämää pääse viettämään vaikka miehesi elättäisi lapset kokonaan. Ihan näin sivuhuomautuksena. Kun kerran prinsessakortin kiskoit esiin vaikkei kukaan muu tämän kaltaista esittänyt....
Kukaan ei siis ole täällä ollut sitä mieltä, että miehen kuuluu kustantaa kaikki mutta kyllä hänen oman maksukykynsä mukaisesti ihan lainkin mukaan kuuluu osallistua lastensa kuluihin. Ei siinä kiitollinen tarvitse olla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sopinut tyttöporukan kanssa reissusta ja yksi ilmoittaa, että voi lähteä koska kissa sairastui ja nyt ei ole varaa lähteä, niin ottaisin sen niin ettei paljon taida reissu nappaa.
Eri asia jos kissa vaatisi useamman päivän 24/7 hoivaa jonkun äkillisen jutun takia, sitten ok.
Mutta raha, joo ei mene läpi. Raha olisi olllut järjestelykysymys jos haluaa lähteä.
Ei kaikki ihmiset osaa eivätkä pysty ennakoimaan kaikkea mahdollista yllättävää kulua, arkielämää ja matkustelua vielä siihen päälle. Vaatii ihan vakituista työtä, että pystyy säästämään tavoitteellisesti yllättäviä menoja, matkustelua ja muita säästöjä varten. Pienestä palkasta ei säästetä kuin yllättäviä menoja varten. Silti, pienituloisilla ja niillä, joilla pitkän tähtäimen säntilliset suunnitelmat tuottavat ylitsepääsemättömiä haasteita (esim. neuropoikkeavat kuten ADHD, ADD jne.) on haaveena joskus matkustaa, joskus tehdä jotain kivaa porukalla. Ja niihin suunnitelmiin lähdetään mukaan, vaikka säästössä ei vielä olisikaan rahaa edes koko matkaa varten.
En siis itse ole tuollainen, minä osaan säästää ja olenkin säästänyt, mutta tunnen monia, joille tavoitteelliset pitkän ajan suunnitelmat ja varautumiset ovat ihan oikeasti todella vaikeita ja utopistisia asioita. Heille jo pelkkä päivän rutiinien suunnittelu järkevällä aikataululla tuottaa tuskaa. Paras ystäväni on tällainen, ei ole paha tai laiska ihminen, vaan todella ihana ja rakas ystävä. Suunnitelmat ja pitkät tähtäimet, aikataulut, säästämiset ja muut tuottaa hänelle suurta tuskaa. On diagnosoitu ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki parempia kavereita.
Koska ansaitset sen.
Oikein teit että hoidit lemmikkisi ensin.
Tietty, jos sun poissaolo tuo lisäkustannuksia kavereille, voin hyvin ymmärtää heidän närkästyksen, ja siitä sinun tuleekin maksaa ne takaisin heille pikimmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lemmikki ei olisi sairastunut olisitko ottanut reissurahat sieltä jemmarahastosta?
Vai millä rahoilla olisit sinne mennyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa olla sellaisen ystävä, joka ei hoida sairaita elukoitaan vaan lähtee viimeisillä rahoilla rilluttelemaan?
Ap:n syy olla lähtemättä oli raha. Ei sairas eläin.
Ja kuka vetää budjetin niin kireälle, että eläinlääkärissä käyminen kaataa talouden?Sellainen ihminen, jolla tiukka talous eli vain vähän suuremmat tulot kuin menot.
Kannattaako tiukkaan talouteen hankkia eläintä. Sairaan eläimen hoitamiseen menee satasia jopa tuhansia euroja rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinno kyllä toi kävisi mullakin mielessä jos kaverilla olisi varakas mies ja kaveri valittaa, ettei ole rahaa lähteä sovittuun reissuun että eikö mies voi lainata rahat.
En vaan sanoisi sitä ääneen. Tai watsappaisikaan. Ihmettelisin kyllä.
Mitenhän tämä ketju olis mennyt jos MIES olis perunut lähtönsä ryyppyreissulle, koska ei ollut varaa eläinlääkärikustannusten takia.
Olisiko äijät olleet täällä meuhkaamassa ”kyllä muijan pitää lainata rahat” ja ”missään nimessä ryyppyreissulta ei saa olla pois” ja ”yhteiset rahat” yms yms
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinno kyllä toi kävisi mullakin mielessä jos kaverilla olisi varakas mies ja kaveri valittaa, ettei ole rahaa lähteä sovittuun reissuun että eikö mies voi lainata rahat.
En vaan sanoisi sitä ääneen. Tai watsappaisikaan. Ihmettelisin kyllä.
Entäs jos ap ei halua elää velaksi...tehdä velkaa toisarvoinen asian vuoksi. Pienistä tuloista kyllä on syvältä maksella jotain wt reissua. Kävikö mielessä?
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikkien lääkärissä käynnit ja mahdolliset toimenpiteet todella maksavat.
Ja en lähtisi kavereiden kanssa reisuun ja jättäisi kissaa/koiraa henkitoreissaan virumaan kotiin.
Jos on esim. asuntovelkaa, kuten monella on, voivat ne hyvätuloisenkin puolison "ylimääräiset" rahat olla jo kiinnitettyinä.
Sori kaverit, ellei riitä ymmärrystä joskus, ei ole tosi ystävyyttä. En ap:n asemassa jäisi itkemään peräänne.
Mitäs jos jollakin niistä ap:n kavereista on myös tiukka tilanne rahallisesti ja nyt pitääkin osallistua myös ap:n kustannuksiin kun hän perui? Ainiin mutta eihän niillä ystävillä ole väliä, oma napa tärkein. Jos sun mielestä tosi ystävyys on sellaista, että ainoastaan sinua pitää ymmärtää niin huhhuh. Sääliksi käy "ystäviäsi".
Kyllä myös ystävillä on väliä. Lemmikit on silti hoidettava. Jos minun pitäisi valita jätänkö kissani kuolemaan ja lähden reissuun vai käytänkö reissurahat kissan eläinlääkäriin, ei valinta olisi vaikea. Ei tuollaisessa tilanteessa voisi puhua valinnasta ollenkaan. Se että kissaani en jättäisi hoitamatta on täysin itsestäänselvää.
Minulle sekä ystäväni että kissani ovat hyvin tärkeitä. Mikään reissu ei ole lähellekään niin tärkeä kuin ystävyys ja kissat. Tosin jos ystäväni vaatisi ystävyyden nimissä minua jättämään lemmikkini hoitamatta ja lähtemään reissuun hänen kanssaan, niin sellainen ystävä lakkaisi olemasta ystäväni. Todelliset ystävät ymmärtävät että asioilla on tärkeysjärjestyksensä ja perheenjäsenen sairastuminen ajaa yleensä hupireissujen edelle.
Mutta ap:n taloudessa on varakas mies. Eikö se kissa (vai mikä elukka nyt olikaan) ole myös hänen lemmikkinsä? Eikö hän ole velvollinen osallistumaan myös sen elämiseen ja hoitokustannuksiin yhtä lailla, jos kerran ap:lla ja miehellä muutenkin on yhteinen tili perheen kokonaismenoja varten?
En puhunut aloittajan tilanteesta vaan siitä väittämästä, että ystävällä ei ole väliä, jos käyttää reissurahat sairaan lemmikin hoitamiseen. Ei tämä ole mikään ystävyyskysymys, ne lemmikit vaan pitää oikeasti hoitaa ja aika usein se hoidontarve tulee yllättäen ja suunnittelematta.
Jos omasta perumisesta aiheutuu muille yllättäviä kuluja, ne tietenkin hoidetaan mahdollisimman pian. Kuitenkin se lemmikin hoitaminen on etusijalla ja niin sen pitääkin olla. Ainoastaan hyvin vastuuton ihminen jättäisi lemmikkinsä vaille sen tarvitsemaa hoitoa, jotta pääsisi hupireissuun kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä maksetaan omat harrastukset, johonka siis kuuluu lemmikitkin ja keverireisut niin itse. En alkaisi maksamaan eläimen kuluja kun en sellaista halua.
Mutta se lemmikkihän on perheen yhteinen. Silloin se myös kustannetaan yhdessä, myös niinä pahoina päivinä. Ei kai kukaan ota kotiinsa eläintä, jota ei halua?
Mitä jos lapsi on halunnut vaikka koiran, ja se sitten lapselle ostetaan - pitääkö lapsen itsensä maksaa koiran ruuat, vakuutukset ja lääkärikulut? Mitä jos lapsella ei ole säästynyt viikkorahasta tonnia, meneekö koira piikille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hohhoijaa... tää sama vanha teema aina jossain "uudessa" muodossa jälleen palstalla.
Avioliitossa on YKSI (1) talous.
Jos haluaa minkä tahansa muun systeemin, niin silloin EI TODELLAKAAN PIDÄ MENNÄ NAIMISIIN. Avoliittokin on kyseenalainen, koska siinäkin on puolisoilla taloudellinen suoja ja tasavertaisuus nykyään laissa määritelty.
Pitäkää siis suhteenne epävirallisina ja asukaa mieluiten eri osoitteissa jos tämä yhteistalous tuntuu vaikealta tai mahdottomalta.
Aviopuolisoilla on kuitenkin erillinen verotus. Kuinka tämä on mahdollista, jos kaikki tulot, menot ja omaisuus olisivat yhteisiä? Ja mikä se avioehto sitten olikaan, joita osalla pareista on allekirjoitettuna?
Mikä tässä ajatuksessani on muka vaikea käsittää?
Oma mielipiteeni on se, että jos tarvitaan avioehtoja sekä päivittäisten menojen laskentaa ja pähkintää miten ne jyvittyy suhteessa kummankin palkkaan, niin fiksumpaa on olla menemättä naimisiin. Ja vielä fiksumpaa olisi pitää omat kämpät.
Tämä korostuu vielä potenssiin siinä vaiheessa kun tulee lapsia.
Syitä mennä naimisiin on monia ja kaikki niistä eivät ole taloudellisia. Esimerkiksi uskonnollinen pariskunta ei halua elää synnissä ja saada aviottomia lapsia. Sinulla on oikeus omiin mielipiteisiisi, mutta ei oikeutta määrittellä oikeita tapoja ja syitä olla naimisissa.
Maailman huonoin syy alistua taloudelliselle väkivallalle on uskonto ja synnit.
Ei siltikään oikeuta lyömään ystävää!
Mikä tässä ajatuksessani on muka vaikea käsittää?
Oma mielipiteeni on se, että jos tarvitaan avioehtoja sekä päivittäisten menojen laskentaa ja pähkintää miten ne jyvittyy suhteessa kummankin palkkaan, niin fiksumpaa on olla menemättä naimisiin. Ja vielä fiksumpaa olisi pitää omat kämpät.
Tämä korostuu vielä potenssiin siinä vaiheessa kun tulee lapsia.