Lue keskustelun säännöt.
Koska en saanut apua, jota tarvitsin, minusta tuli ilkeä
16.04.2019 |
Mutta se ei johtunut pahuudesta, ei lainkaan, vaan siitä, että se oli tapani pitää puoliani. Äitini vain rankaisi ja kuritti minua, jos halusin pitää puoliani, ei auttanut onnistumaan, eikä auttanut etenemään, eikä menestymään, vaikka väitti, että halusi sitä minulle, siksi minusta tuli ilkeä siis sellaisia kohtaan, jotka eivät auta, vaikka voisivat, tai eivät ole hiljaa, vaikka heillä ei ole mitään oikeutta tai asiaa puuttua toisten asioihin. Siitäs saitte, palstallakin, te jotkut. Se ei ole pahuutta, vaan te olette pahoja, ette auta lähimmäistänne tai ette ole hiljaa, jos tämä tarttisi apua, ettekä osaa sitä antaa.
Äitini kuvitteli, että olen paha, kun ryhdyin ilkeäksi, vaikka ei se sitä ollut. Hän ei vain auttanut minua menestymään, vaikka väitti niin, niin mä annoin hänelle mitä sellainen ihminen ansaitsee. Eli pahaa. Ja mä olen silti jumalankin mielestä ihan viaton lapsi.
Kommentit (864)
Jou jou kirjoitti:
157 tuli heti, kun tulin pysäkille.
Vähänkö mulla kävi tsäkä 🤘😊🤸♂️🌞🌞🌞🌞🌞!
Omaksuisipa ap:kin tällaisen ajattelumallin ja kykenisi näkemään ne asiat, jotka ovat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisinkin seravat äitiä siitä, ettei saanut koskaan (omilla kriteereillään) menestyvää miestä. Haha😃
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täälläkään jengillä ei ole takuulla mitään neuvoja isälleni, jota äitini loukkasi sanallisesti, ja silti ajatellaan, että isäni olisi pitänyt olla joku eunukki, joka poistuu kodistaan koska vaimolla on nyt vähän paha olla. Miksi IHEESSÄ? Sellaiselle osoitetaan hänen paikkansa, eikä lässytellä päähän siltittämällä. Jos isäni ei kerran kelvannu äidilleni sellaisena kuin oli, niin vtu vetäköön vtun päähänsä vain, mutta isän loukkaaminen on väärin! Tai kenenkään!
Ap
Vetikö sinun miehesi sinua turpaan aina kun purit hänelle kiukkuasi koko maailmaa kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Jou jou kirjoitti:
157 tuli heti, kun tulin pysäkille.
Vähänkö mulla kävi tsäkä 🤘😊🤸♂️🌞🌞🌞🌞🌞!
Omaksuisipa ap:kin tällaisen ajattelumallin ja kykenisi näkemään ne asiat, jotka ovat hyvin.
On mullekin käynyt monta kertaa noin, totta kai se ilahduttaa, jos on tiukka aikataulu. Ja olen mä iloinen jokaiesta myötätuntoisesta kommentista palstalla. Kiitos heille!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkään jengillä ei ole takuulla mitään neuvoja isälleni, jota äitini loukkasi sanallisesti, ja silti ajatellaan, että isäni olisi pitänyt olla joku eunukki, joka poistuu kodistaan koska vaimolla on nyt vähän paha olla. Miksi IHEESSÄ? Sellaiselle osoitetaan hänen paikkansa, eikä lässytellä päähän siltittämällä. Jos isäni ei kerran kelvannu äidilleni sellaisena kuin oli, niin vtu vetäköön vtun päähänsä vain, mutta isän loukkaaminen on väärin! Tai kenenkään!
ApVetikö sinun miehesi sinua turpaan aina kun purit hänelle kiukkuasi koko maailmaa kohtaan?
Ei, mutta jos olisi, se olisi ollut hyvin ymmärrettävää. Tarkkailen kuitenkin kumppania, jonka kannsa tai jolle raivoan, että hyökkääkö. Olen valmiina, ja siihen päätän raivoamiseni siltä kertaa. Sen jälkeen voidaan miettiä, onko saman katon alla asuminen mahdollista. Tai tuskin rakastaisin sellaista ihmistä, tai sis haluaisin kumppaniksi, mutta lyömisen näkisin oikeutettuna. Joskin en antaisi niin pitkälle tilanteen kehittyä, kuten sanoin. Luen ihmistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karma. Sinulle annetaan sama läksy kerta toisensa perään, kunnes opit asioita. Esimerkiksi seuraavia. Pyyteetön auttaminen, vaikka muut eivät auttaisi sinua ensin. Ystävällisyys ilman odotuksia siitä, että se palkitaan. Kostosta luopuminen. Vanhempiesi (äitisi) kunnioitus siitä huolimatta, että he eivät mielestäsi sitä ansaitse.
Katsotaanpa vaan, sitten kun kivikissa saa perintönsä ja vapautuu työn tekemisen pakosta, sen uusi ihana elämä tarkoittaa sitä, että se sekoilee täällä joka päivä 07-23.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa "neuvo" joka tällä kuohitulla porukalla on antaa vääryyttä kokeneille on vain, että "sellaista se elämä on" ja "voi voi". Aivan kuin paha mieli sillä paranisi. Se paranee sillä sekunnilla, kun väärintekijä saa maistaa omaa toimintaansa, sitten ollaan tasoissa ja äitini saa miettiä miten järjestää elämänsä ilman menestyksennälätöntä siippaansa. Nho, eipä löytänyt toistakaan "menestyjää". Yksin eleli. Isä sen sijaan jäi myöhemmin pois työelämästä ja muutti uuden vaimonsa kanssa ulkomaille nauttimaan elämästä.
Ap
Mulla on myös hirveä äiti, väkivaltainen, vihamielinen, vahongoniloinen ja täysin tunnevammainen. Lapsuuteni oli varmaan vielä sata kertaa kauheampaa kuin kivikissalla.
Mutta, minä ymmärrän sen että mikään kosto ei oikeesti auta. Ei äitiäni hetkauta mikään. En ole väleissä äitiini - mutta ei se ole hänelle mikään rangaistus. Äitini ei saa tavata lapsiani - sekään ei ole mikään rangaistus. Äitiä kun ei kiinnosta niin joku välirikko ei hetkauta tipan vertaa.
En minäkään äitini julmuuksia voi unohtaa mutta ikävä kyllä asia on niin että tällaisille äideille ei van voi ”kos-taa” yhtään mitenkään. Ne on teflonia ja mikään ei heitä kosleta tai hetkauta. Koska kaikki omaan lapseen liittyvä on heille yhdentekevää ja ihan sama. Ihan sama onko lapsi onneton vai ei, ihan sama kärsiikö vai ei, ihan sama tapaako lastaan vai ei, ihan sama onko välejä val ei.
Tää on ehkä asia joka kivikissan kannattaa sisäistää. Et voi maksaa pottuja pottuina.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkään jengillä ei ole takuulla mitään neuvoja isälleni, jota äitini loukkasi sanallisesti, ja silti ajatellaan, että isäni olisi pitänyt olla joku eunukki, joka poistuu kodistaan koska vaimolla on nyt vähän paha olla. Miksi IHEESSÄ? Sellaiselle osoitetaan hänen paikkansa, eikä lässytellä päähän siltittämällä. Jos isäni ei kerran kelvannu äidilleni sellaisena kuin oli, niin vtu vetäköön vtun päähänsä vain, mutta isän loukkaaminen on väärin! Tai kenenkään!
Ap
Mitä neuvoja sun dementikko isäsi enää kaipaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet itse vastuussa siitä mitä sä olet ja mitä teet. Voit valita toimia tavalla jolla on negatiivisia seurauksia tai tavalla jolla on positiivisia seurauksia ja vain sä itse teet sen valinnan ja vain sä itse vastaat valintasi seurauksista. Olen itse psykopaatti sekä psykopaatin lapsi joten tiedän mistä puhun ja jos minä kykenen tämän ymmärtämään sekä sen mukaan toimimaan niin pystyt kyllä säkin mikäli vain teet niin, se että äitisi oli narsisti on yksinkertaisesti tekosyysi valita itse väärin.
Se ei ole tekosyy, vaan se on seuraus. Ei toki lopullinen, vaan ennemminkin automaattinen. Olen ilkeä, koska pidän puoliani. Mutta siis aiemmin en tajunnut, että pidän puoliani ja että saan pitää. Siksi uskoin, että olen ilkeä. Nykyisin en enää ajattele niin. Toisaalta tietoisuus siitä, että jos aikoisin olla ilkeä se olisi vain itseni puolustamista hillitsee tarvetta hyökätä. Koska tiedän, että olen oikeassa.
Ap
Sä olet väärässä. Olet ilkeä koska valitset olla ja valehtelet itsellesi ilkeytesi olevan itsesi puolustamista. Ilkeytesi ei ole seurausta äitisi toiminnasta, äitisi toiminnan seurausta ovat negatiiviset tunteesi, kun taas ilkeytesi on seurausta valinnastasi olla ilkeä negatiivisten tunteidesi takia, mikä on vastuutonta ja täysin epälooginen ajattelu- ja käytösmalli.
Kommentoimasi viestin kirjoittaja.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/julkkispsykiatri…
Ben Furman: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus
Kirjasta on katkelmia esim. tässä, jos et saa teosta käsiisi:
http://lahihoitajienlahteet.blogspot.com/2016/05/kirjaessee-minna-pyykk…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän AP sun alkuperäisen pointin niin täysin. Itsellä vähän eri tilanne, mutta samaiset tuntemukset.
Itse olen vakavasti sairas ja läheiseni eivät osaa olla tukena, vähättelevät vain eivätkä auta arkiaskareissa joita minun on hyvin vaikea jaksaa itse tämän sairauden uuvuttamana. Eivät kykene empatiaan. Kun kerron voinnistani, mieskin vain tuijottaa hiljaa ja eikä sano mitään. Se tekee minut kyyniseksi ja toivottomaksi. Olen sitä mieltä että se mikä ei tapa, se vituttaa. Ei se mitään jalosta ihmistä. Jatkuvat kivut ja uupumus ja toivottomuus vain tekee minusta kiukkuisen. En ole mikään laupias samarialainen tämän jälkeen, vaan näen maailman kylmyyden ja merkityksettömyyden entistä selkeämmin.
Älkää ruokkiko trollia nimeltä Äitihullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen hoitaa itsensä kuntoon eikä selitä kiukutteluaan sillä, että äiti oli kamala.
Jokainen äiti on joskus "kamala", erityisesti ne, jotka kuvittelevat osaavansa aina olla täydellisiä.
Isissä on isompi hajonta olemattomasta vellihoususta superisin kautta täys*askaan sadistiin.
Oletko ap perehtynyt tunnelukkoihin/skeemoihin? Kokeile ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap perehtynyt tunnelukkoihin/skeemoihin? Kokeile ihmeessä.
Niistä on puhuttu sille monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen hoitaa itsensä kuntoon eikä selitä kiukutteluaan sillä, että äiti oli kamala.
Jokainen äiti on joskus "kamala", erityisesti ne, jotka kuvittelevat osaavansa aina olla täydellisiä.
Isissä on isompi hajonta olemattomasta vellihoususta superisin kautta täys*askaan sadistiin.
Sinun kannattaa muistaa, että sinun mielipiteesi pohjaavat omaan kokemukseesi äidistäsi/ tuttujesi äideistä. Et voi mitenkään tietää ap:n tilanteesta. Kiukku ei aina ole valinta kuten sinä tunnut ajattelevan, vaan useimmilla se on automaattinen tunnereaktio, luonnollinen puolustusreaktio stressaavissa/uhkaavissa olosuhteissa. Kiukku on ennemminkin oire, kuin valittu olotila.
Kun tuo mania vielä tuosta syvenee, muuttuuko väkivallan ihailu konkreettiseksi väkivallaksi?
Hirveä risti äidille mt-ongelmainen lapsi.
Minusta äitihullun äiti kuulostaa jo olevan vaarassa, sellaista settiä on.