Lue keskustelun säännöt.
Koska en saanut apua, jota tarvitsin, minusta tuli ilkeä
16.04.2019 |
Mutta se ei johtunut pahuudesta, ei lainkaan, vaan siitä, että se oli tapani pitää puoliani. Äitini vain rankaisi ja kuritti minua, jos halusin pitää puoliani, ei auttanut onnistumaan, eikä auttanut etenemään, eikä menestymään, vaikka väitti, että halusi sitä minulle, siksi minusta tuli ilkeä siis sellaisia kohtaan, jotka eivät auta, vaikka voisivat, tai eivät ole hiljaa, vaikka heillä ei ole mitään oikeutta tai asiaa puuttua toisten asioihin. Siitäs saitte, palstallakin, te jotkut. Se ei ole pahuutta, vaan te olette pahoja, ette auta lähimmäistänne tai ette ole hiljaa, jos tämä tarttisi apua, ettekä osaa sitä antaa.
Äitini kuvitteli, että olen paha, kun ryhdyin ilkeäksi, vaikka ei se sitä ollut. Hän ei vain auttanut minua menestymään, vaikka väitti niin, niin mä annoin hänelle mitä sellainen ihminen ansaitsee. Eli pahaa. Ja mä olen silti jumalankin mielestä ihan viaton lapsi.
Kommentit (864)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
ApHän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.
Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?
Ulkoistan kasvatuksen muille.
ApHylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.
En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.
ApEhkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.
Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄
Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.
ApEi saatana. Millainen ihminen puolustelee vanhempaansa, joka lyö toisia? Mikä sinulla oikein on? Ei ihme, että olet sekaisin, jos arvopohjasi on noin vääristynyt.
Äidilläni ei ole oikeutta pahoittaa isäni mieltä. Koska pahoitti, oli vain ihan oikein, että isä löi äitiä. Nauran sille, haluaisin itsekin lyödä. Sen lyödyksitulemisen voi katsos estää. Ei nalkuta toiselle tämän menestymättömyydenhalusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
ApHän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.
Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?
Ulkoistan kasvatuksen muille.
ApHylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.
En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.
ApEhkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.
Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄
Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.
Ap
Mitä isäsi teki saadakseen huoltajuuden? Tekikö mitään? Vai eikö hän lopultakaan välittänyt tippaakaan siitä millaisissa oloissa kasvoit? Pääsi helpommalla, kun nurkissa ei ollut kiukuttelevaa kakaraa.
Äitini otti ihan vain omaa ilkeyttään lyönnin itseensä. Ihan turha itkeä, kun ensin itse kiusaa, että toi löi minua!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
ApHän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.
Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?
Ulkoistan kasvatuksen muille.
ApHylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.
En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.
ApEhkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.
Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄
Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.
ApEi saatana. Millainen ihminen puolustelee vanhempaansa, joka lyö toisia? Mikä sinulla oikein on? Ei ihme, että olet sekaisin, jos arvopohjasi on noin vääristynyt.
Äidilläni ei ole oikeutta pahoittaa isäni mieltä. Koska pahoitti, oli vain ihan oikein, että isä löi äitiä. Nauran sille, haluaisin itsekin lyödä. Sen lyödyksitulemisen voi katsos estää. Ei nalkuta toiselle tämän menestymättömyydenhalusta.
Ap
Olet täysin sairas. Mikään ei oikeuta fyysistä väkivaltaa.
Voit täällä haukkua äitisi vaikka alimpaan hel*ettiin jos siltä tuntuu ja jos se oloasi helpottaa. Olet päättänyt kertoa meille äidistäsi vain tietyssä valossa ja tarkoituksesi on selvästi välittää muillekin kuva hänestä tietynlaisena ihmisenä - sellaisena, kuin sinä hänet koet. Mutta sitä me emme voi tietää, mikä se totuus sitten on.
Usein sanotaan, että se kuinka muista ihmisistä puhuu, kertoo enemmän puhujasta itsestään kuin kohteesta. Usein tämä myös pitää paikkansa.
Mukavaa päivänjatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
ApHän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.
Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?
Ulkoistan kasvatuksen muille.
ApHylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.
En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.
ApEhkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.
Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄
Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.
ApMitä isäsi teki saadakseen huoltajuuden? Tekikö mitään? Vai eikö hän lopultakaan välittänyt tippaakaan siitä millaisissa oloissa kasvoit? Pääsi helpommalla, kun nurkissa ei ollut kiukuttelevaa kakaraa.
Ei hän arvannut, että äitini olisi noin ilkeä ja persoonallisuushäiriöinen minua kohtaan. Tuskin hän vuonna -75 ois saanut minua, ja äiti uhkaili lähteä kanssani muulle paikkakunnalle kauas, jos ei auta häntä taloudellisesti eron jälkeen, siis isäni. Lopulta isän äiti auttoi, ei isä, haha. Ja siis en tiedä, olisiko äidillä ollut silloisten lakien mukaan lupaa muuttaa ilmanisän suostumusta? Nykyisinhän se ei noin vain onnistu. Tuskin isäni silloin näki itseään minulle parempana vanhempana, ja ei varmaan olisi hyvin pärjännyt kanssani 24/7 hänkään. Pärjännyt ois, mutta ei ajatellut ehkä, että kauhean hyvin. Ja oishan se varmaan ollut vähän rasittavaakin. Ja siihen aikaan isällä oli osittainen matkatyö, tosin kotimaan rajojen sisällä, mutta kuitenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
ApHän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.
Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?
Ulkoistan kasvatuksen muille.
ApHylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.
En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.
ApEhkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.
Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄
Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.
ApEi saatana. Millainen ihminen puolustelee vanhempaansa, joka lyö toisia? Mikä sinulla oikein on? Ei ihme, että olet sekaisin, jos arvopohjasi on noin vääristynyt.
Äidilläni ei ole oikeutta pahoittaa isäni mieltä. Koska pahoitti, oli vain ihan oikein, että isä löi äitiä. Nauran sille, haluaisin itsekin lyödä. Sen lyödyksitulemisen voi katsos estää. Ei nalkuta toiselle tämän menestymättömyydenhalusta.
ApOlet täysin sairas. Mikään ei oikeuta fyysistä väkivaltaa.
Tulosta tämä ketju ja näytä terapeutille vastauksesi. Ehkä hän osaa auttaa sinua, kun pääsee kiinni joidenkin ongelmiesi alkusyihin (fyysisesti väkivaltaiseen ja hylkäävään vanhempaa identifioituminen ja toisen vanhemman demonisointi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
ApHän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.
Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?
Ulkoistan kasvatuksen muille.
ApHylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.
En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.
ApEhkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.
Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄
Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.
ApEi saatana. Millainen ihminen puolustelee vanhempaansa, joka lyö toisia? Mikä sinulla oikein on? Ei ihme, että olet sekaisin, jos arvopohjasi on noin vääristynyt.
Äidilläni ei ole oikeutta pahoittaa isäni mieltä. Koska pahoitti, oli vain ihan oikein, että isä löi äitiä. Nauran sille, haluaisin itsekin lyödä. Sen lyödyksitulemisen voi katsos estää. Ei nalkuta toiselle tämän menestymättömyydenhalusta.
ApOlet täysin sairas. Mikään ei oikeuta fyysistä väkivaltaa.
Oikeuttaahan. Se sama, mikä oikeuttaa satuttamaan toista henkisesti. On vain hyvä, että äitiäni on lyöty.
Ap
Äitini on pelkkä pahoinpitelyn arvoinen muita satuttava paska.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
ApHän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.
Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?
Ulkoistan kasvatuksen muille.
ApHylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.
En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.
ApEhkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.
Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄
Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.
ApEi saatana. Millainen ihminen puolustelee vanhempaansa, joka lyö toisia? Mikä sinulla oikein on? Ei ihme, että olet sekaisin, jos arvopohjasi on noin vääristynyt.
Äidilläni ei ole oikeutta pahoittaa isäni mieltä. Koska pahoitti, oli vain ihan oikein, että isä löi äitiä. Nauran sille, haluaisin itsekin lyödä. Sen lyödyksitulemisen voi katsos estää. Ei nalkuta toiselle tämän menestymättömyydenhalusta.
ApOlet täysin sairas. Mikään ei oikeuta fyysistä väkivaltaa.
Oikeuttaahan. Se sama, mikä oikeuttaa satuttamaan toista henkisesti. On vain hyvä, että äitiäni on lyöty.
Ap
Sinä et tule toipumaan niin kauan kuin sinulla on näin sairaita ajatusmalleja päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
ApHän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.
Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?
Ulkoistan kasvatuksen muille.
ApHylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.
En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.
ApEhkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.
Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄
Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.
ApEi saatana. Millainen ihminen puolustelee vanhempaansa, joka lyö toisia? Mikä sinulla oikein on? Ei ihme, että olet sekaisin, jos arvopohjasi on noin vääristynyt.
Äidilläni ei ole oikeutta pahoittaa isäni mieltä. Koska pahoitti, oli vain ihan oikein, että isä löi äitiä. Nauran sille, haluaisin itsekin lyödä. Sen lyödyksitulemisen voi katsos estää. Ei nalkuta toiselle tämän menestymättömyydenhalusta.
ApOlet täysin sairas. Mikään ei oikeuta fyysistä väkivaltaa.
Sinä olet täysin sairas, koska et oikeuta lyöntiä eli rangaistusta sellaiselle, joka satuttaa muita henkisesti. Se sattuu PALJON enemmän, luin lyönti. Isä piti vain puoliaan, koska äiti satutti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
ApHän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.
Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?
Ulkoistan kasvatuksen muille.
ApHylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.
En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.
ApEhkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.
Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄
Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.
ApEi saatana. Millainen ihminen puolustelee vanhempaansa, joka lyö toisia? Mikä sinulla oikein on? Ei ihme, että olet sekaisin, jos arvopohjasi on noin vääristynyt.
Äidilläni ei ole oikeutta pahoittaa isäni mieltä. Koska pahoitti, oli vain ihan oikein, että isä löi äitiä. Nauran sille, haluaisin itsekin lyödä. Sen lyödyksitulemisen voi katsos estää. Ei nalkuta toiselle tämän menestymättömyydenhalusta.
ApOlet täysin sairas. Mikään ei oikeuta fyysistä väkivaltaa.
Oikeuttaahan. Se sama, mikä oikeuttaa satuttamaan toista henkisesti. On vain hyvä, että äitiäni on lyöty.
ApSinä et tule toipumaan niin kauan kuin sinulla on näin sairaita ajatusmalleja päässäsi.
Ei. Minä en oikeuta viattomien lyömistä. Äitini ansaitsi saada lyöntiä, koska kiusasi isääni. Isä piti vain puoliaan.
Ap
AP
Et ilkeydelläsi tee loppujenlopuksi pahaa kuin itsellesi. Kyllä me muut yleensä ymmärämme, että ilkeys on tavallaan hätähuutoa, se ihminen tarvitsee tai olisi jo aikaa sitten tarvinnut apua.
Tiedätkö kuinka paljosta hyvästä jäät paitsi, jos jatkat vaan ilkeänä? Se kaikki negatiivisuus mikä sinussa on jos korvattaisiin sillä ja ihanalla ja kevyellä itse itseään (ja muita) ruokkivalla positiivisuudella ja rakkaudella, kokisit niin valtavan muutoksen elämässäsi.
Suosittelen, yritä antaa anteeksi ja päästä menneisyydestä yli, kaikki valta on sinulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ei asia, että viattomia tai ilman syytä ei saa lyödä. Muuten saa. Samalla mitalla, kuin kiusaajakin satuttaa.
Ap
Suljetulle ja kunnon lääkitys, tuo äitiviha on maanista.
Olisi myös jos siihen olisi aihetta, mutta kuten aiemmista teksteistä täällä tiedämme, ap:n äiti oli ihan normaali, pahin hänen tekonsa oli komentaa ap siivoamaan huoneensa.
Mene ap päivystykseen, saat apua.
Vierailija kirjoitti:
AP
Et ilkeydelläsi tee loppujenlopuksi pahaa kuin itsellesi. Kyllä me muut yleensä ymmärämme, että ilkeys on tavallaan hätähuutoa, se ihminen tarvitsee tai olisi jo aikaa sitten tarvinnut apua.
Tiedätkö kuinka paljosta hyvästä jäät paitsi, jos jatkat vaan ilkeänä? Se kaikki negatiivisuus mikä sinussa on jos korvattaisiin sillä ja ihanalla ja kevyellä itse itseään (ja muita) ruokkivalla positiivisuudella ja rakkaudella, kokisit niin valtavan muutoksen elämässäsi.
Suosittelen, yritä antaa anteeksi ja päästä menneisyydestä yli, kaikki valta on sinulla!
Ei ole minulla kaikki valta saa.tanan idi.ootti ja typerys. Nytkin olen vain MAKSAMALLA KALLISTA TERAPIAA saanut asioita, joiden vallalla olen mennyt eteenpäin. Ei olleet vallassani ilman, että terapia vapauttaa ne asiat. Eli mussa ne ovat, mutta eivät vallassani, kuten sä lapsellinen kakkapökäle kuvittelet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
ApHän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.
Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?
Ulkoistan kasvatuksen muille.
ApHylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.
En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.
ApEhkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.
Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄
Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.
ApEi saatana. Millainen ihminen puolustelee vanhempaansa, joka lyö toisia? Mikä sinulla oikein on? Ei ihme, että olet sekaisin, jos arvopohjasi on noin vääristynyt.
Äidilläni ei ole oikeutta pahoittaa isäni mieltä. Koska pahoitti, oli vain ihan oikein, että isä löi äitiä. Nauran sille, haluaisin itsekin lyödä. Sen lyödyksitulemisen voi katsos estää. Ei nalkuta toiselle tämän menestymättömyydenhalusta.
ApOlet täysin sairas. Mikään ei oikeuta fyysistä väkivaltaa.
Oikeuttaahan. Se sama, mikä oikeuttaa satuttamaan toista henkisesti. On vain hyvä, että äitiäni on lyöty.
ApSinä et tule toipumaan niin kauan kuin sinulla on näin sairaita ajatusmalleja päässäsi.
Ei. Minä en oikeuta viattomien lyömistä. Äitini ansaitsi saada lyöntiä, koska kiusasi isääni. Isä piti vain puoliaan.
Ap
Mikä esti isääsi poistumasta paikalta, jos hän ei kestänyt tilannetta? Hän valitsi väkivaltaisen käytösmallin riippumatta siitä mitä seurauksia sillä perheelleenne oli. Ongelmia olisi voinut yrittää ratkoa, mutta hullu isäsi ei sitä halunnut.
Teillä on vähän arvot vinksallaan, kun kuvittelette, että se, että joku toinen lyö tekee syyllisestä eli sanallisesti kiusaajasta heti puhtaan.
Ap
Sehän on nimenomaan erämaahan suden armoille jä.mistä, kun vanhempi ei anna lastaan pois, vaikkei osaa kasvattaa eikä ole hyvä vanhempi.
Ap