Koska en saanut apua, jota tarvitsin, minusta tuli ilkeä

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Tietenkin elämässä olisi onnettomia asioita ilmankin hänen pilaamistaan, mutta on aika lailla eri asia pilata elämänsä itse tai ei-menestyä (=olla onnellinen) omien valintojen seurauksena. Silloinhan niistä voi justiin ottaa oppia ja valita toisin, koska kyse on KOKO AJAN omista valinnoista. Sen sijaan, jos joku toinen uhkailee, että et saa sitäkään, mitä haluat, ellet tee kuten minä sanon (mikä on jotain, mitä et halua) niin jos se ei sitten tuokaan sitä luvattua asiaa, mitä voisin tehdä toisin? En mitään, jos siis tarkoitus on jatkaa sen ihmisen piirtämällä radalla, kun sieltä muualtahan sä et ainakaan saanut sitä, mitä halusit. Kun se on sulle niin manipuloitu se asia. Manipuloija itse vielä uskoo siihen. Ja siis kukapa ei kaipaisi onnea JA menestymistä? Mulle ois riittänyt pelkkä onni, mutta äitini ei pitänyt sitä minään ja varmistaakseen että saa mitä haluaa väitti, etten tulisi ikinä onnelliseksi jos en "menesty". Hän ei käyttänyt niitä sanoja, enkä itsekään tajunnut lapsena tai nuorena, että olla onnellinen on mulle kaikki kaikessa ja täekeintä. Vaikka ilman siis äitini manipulointia olisin varmasti intuitiivisesti valinnut vain asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi :) Sekään ei ole tae onneen, mutta silloin olisin saanut itse valita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmoset aamupsykoosit äitihullulta tällä kertaa.

Usko nyt jo: ketään ei kiinnosta nämä sun jorinat. Olet jo aikuinen kahden lapsen vanhempi. Mene elämässäsi eteenpäin. Kaikilla meillä on omat juttumme, mutta ollaan menty niistä yli ja otettu oma elämä ja onni hallintaan, eikä uhriuduta vinkumaan jossain keskustelupalstalla neljä kertaa päivässä.

Kaikki eivät ole menneet eteenpäin. Meillä henkisesti hajalla ollut vanhempi käytti minua koko lapsuuteni ja nuoruuteni itsensä terapoimiseen. Ap sentään on hakenut itselleen ammattiapua, joten sanoisin hänen olevan toipumisessaan paljon pidemmällä kuin isäni.

Sanoisin äidistäni samaa. Osin terapiaa oli se, että halusi minun menestyvän kaavallaan, toisaalta ei osannut peitellä omia ongelmiaan niin, etten ois kärsinyt niistä. Syytti kuitenkin samalla, etten ole empaattinen häntä kohtaan koskaan, koska en ilmeisesti voivotellut kun hän kärsi ja siisi huusi ja käyttäytyi minua kohtaan raivovihaten.

Ap

Se on vain niin, että näiltä kaikkein ongelmallisimmilta tapauksia pyritään yleensä systemaattisesti sulkemaan silmät, jottei tarvitsisi ajatella paljonko maailmassa on henkisesti hyvin rikkinäisiä ihmisiä. Monia tämän ajatteleminen kun alkaa ahdistaa ja tulee voimaton olo.

Siksi melkein joka paikassa pidetään yllä selviytyjämyyttiä, jossa kaikki aiemmat vaikeudet on jätetty tahdonvoimalla täysin taakse. Harvallahan se vain niin menee, vaikka kehitystä tapahtuukin. Mennyt jättää meihin aina jonkinlaiset jäljet.

Niinpä. Monilla ei ole varaa myöntää, että paremminkin KUULUISI olla tai mennä. Koska jos ei ole rahaa terapiaan, mitä sille monestikaan voi tehdä? Ei mitään. Jos siis ongelmat sisäisessä pahassa olossa tms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Ja se tarkoittaa käytännössä...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Mun haasteeni on tulla onnelliseksi, ei kasvattaa lapsiani ja kuvitella, että se mitä teen, riittää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmoset aamupsykoosit äitihullulta tällä kertaa.

Usko nyt jo: ketään ei kiinnosta nämä sun jorinat. Olet jo aikuinen kahden lapsen vanhempi. Mene elämässäsi eteenpäin. Kaikilla meillä on omat juttumme, mutta ollaan menty niistä yli ja otettu oma elämä ja onni hallintaan, eikä uhriuduta vinkumaan jossain keskustelupalstalla neljä kertaa päivässä.

Kaikki eivät ole menneet eteenpäin. Meillä henkisesti hajalla ollut vanhempi käytti minua koko lapsuuteni ja nuoruuteni itsensä terapoimiseen. Ap sentään on hakenut itselleen ammattiapua, joten sanoisin hänen olevan toipumisessaan paljon pidemmällä kuin isäni.

Sanoisin äidistäni samaa. Osin terapiaa oli se, että halusi minun menestyvän kaavallaan, toisaalta ei osannut peitellä omia ongelmiaan niin, etten ois kärsinyt niistä. Syytti kuitenkin samalla, etten ole empaattinen häntä kohtaan koskaan, koska en ilmeisesti voivotellut kun hän kärsi ja siisi huusi ja käyttäytyi minua kohtaan raivovihaten.

Ap

Se on vain niin, että näiltä kaikkein ongelmallisimmilta tapauksia pyritään yleensä systemaattisesti sulkemaan silmät, jottei tarvitsisi ajatella paljonko maailmassa on henkisesti hyvin rikkinäisiä ihmisiä. Monia tämän ajatteleminen kun alkaa ahdistaa ja tulee voimaton olo.

Siksi melkein joka paikassa pidetään yllä selviytyjämyyttiä, jossa kaikki aiemmat vaikeudet on jätetty tahdonvoimalla täysin taakse. Harvallahan se vain niin menee, vaikka kehitystä tapahtuukin. Mennyt jättää meihin aina jonkinlaiset jäljet.

Niinpä. Monilla ei ole varaa myöntää, että paremminkin KUULUISI olla tai mennä. Koska jos ei ole rahaa terapiaan, mitä sille monestikaan voi tehdä? Ei mitään. Jos siis ongelmat sisäisessä pahassa olossa tms.

Ap

Ongelmiaan voi myös työstää itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmoset aamupsykoosit äitihullulta tällä kertaa.

Usko nyt jo: ketään ei kiinnosta nämä sun jorinat. Olet jo aikuinen kahden lapsen vanhempi. Mene elämässäsi eteenpäin. Kaikilla meillä on omat juttumme, mutta ollaan menty niistä yli ja otettu oma elämä ja onni hallintaan, eikä uhriuduta vinkumaan jossain keskustelupalstalla neljä kertaa päivässä.

Kaikki eivät ole menneet eteenpäin. Meillä henkisesti hajalla ollut vanhempi käytti minua koko lapsuuteni ja nuoruuteni itsensä terapoimiseen. Ap sentään on hakenut itselleen ammattiapua, joten sanoisin hänen olevan toipumisessaan paljon pidemmällä kuin isäni.

Sanoisin äidistäni samaa. Osin terapiaa oli se, että halusi minun menestyvän kaavallaan, toisaalta ei osannut peitellä omia ongelmiaan niin, etten ois kärsinyt niistä. Syytti kuitenkin samalla, etten ole empaattinen häntä kohtaan koskaan, koska en ilmeisesti voivotellut kun hän kärsi ja siisi huusi ja käyttäytyi minua kohtaan raivovihaten.

Ap

Se on vain niin, että näiltä kaikkein ongelmallisimmilta tapauksia pyritään yleensä systemaattisesti sulkemaan silmät, jottei tarvitsisi ajatella paljonko maailmassa on henkisesti hyvin rikkinäisiä ihmisiä. Monia tämän ajatteleminen kun alkaa ahdistaa ja tulee voimaton olo.

Siksi melkein joka paikassa pidetään yllä selviytyjämyyttiä, jossa kaikki aiemmat vaikeudet on jätetty tahdonvoimalla täysin taakse. Harvallahan se vain niin menee, vaikka kehitystä tapahtuukin. Mennyt jättää meihin aina jonkinlaiset jäljet.

Niinpä. Monilla ei ole varaa myöntää, että paremminkin KUULUISI olla tai mennä. Koska jos ei ole rahaa terapiaan, mitä sille monestikaan voi tehdä? Ei mitään. Jos siis ongelmat sisäisessä pahassa olossa tms.

Ap

Ongelmiaan voi myös työstää itse.

Voi, mutta en ois itse päässyt näin pitkälle, että pääsen irti vielä äitini aikaan saamista menestyskuvioista, ja alan tajuta, että ne olivat surkea neuvo omalle elämälleni. Menestyshän kuvitellaan aina niin hyväksi asiaksi. Ja siis sitä se onkin, mulle se ei vain ole sitä, mitä äidilleni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Mun haasteeni on tulla onnelliseksi, ei kasvattaa lapsiani ja kuvitella, että se mitä teen, riittää.

Ap

Tai siis tietenkin se, mitä teen kun etsin väylää elää onnellisena on se, minkä tulee riittää, mutta jos en samalla ulkoistaisi kasvatusta, niin se ei todellakaan olisi hyvä lapsille. Onneksi se oli mahdollista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Kestää haastavia tilanteita, niin, läpy läpy, siten, että se vietiin lapsen onnellisuudesta. Kysymys ei ole siitä, etten mä kestäisi, vaan mitä lapset kestävät. Ja sen mä tajuan äitiäni paljon paremmin, että jos ei ole rahkeita niin ei ole. Sun logiikallasi sen kestämisen voi just läväyttää lapsen hartioille, kuten mun äiti teki mulle. Äidit käyttää lapsiaan kuule paskasanokoina kovissa elämäntilanteissaan tosi paljon, turha jeesustella siellä hyvyydestä äideiltä, lapsia kohtaan, se EI OLE SITÄ.

Ap

Kuulostaa siltä, että äitisi on/oli myrkyllinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Kestää haastavia tilanteita, niin, läpy läpy, siten, että se vietiin lapsen onnellisuudesta. Kysymys ei ole siitä, etten mä kestäisi, vaan mitä lapset kestävät. Ja sen mä tajuan äitiäni paljon paremmin, että jos ei ole rahkeita niin ei ole. Sun logiikallasi sen kestämisen voi just läväyttää lapsen hartioille, kuten mun äiti teki mulle. Äidit käyttää lapsiaan kuule paskasanokoina kovissa elämäntilanteissaan tosi paljon, turha jeesustella siellä hyvyydestä äideiltä, lapsia kohtaan, se EI OLE SITÄ.

Ap

Eli sinun mielestäsi lapsensa yksin erämaahan susien armoille jättäneet vanhemmat ovat suuria sankareita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄

Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Kestää haastavia tilanteita, niin, läpy läpy, siten, että se vietiin lapsen onnellisuudesta. Kysymys ei ole siitä, etten mä kestäisi, vaan mitä lapset kestävät. Ja sen mä tajuan äitiäni paljon paremmin, että jos ei ole rahkeita niin ei ole. Sun logiikallasi sen kestämisen voi just läväyttää lapsen hartioille, kuten mun äiti teki mulle. Äidit käyttää lapsiaan kuule paskasanokoina kovissa elämäntilanteissaan tosi paljon, turha jeesustella siellä hyvyydestä äideiltä, lapsia kohtaan, se EI OLE SITÄ.

Ap

Eli sinun mielestäsi lapsensa yksin erämaahan susien armoille jättäneet vanhemmat ovat suuria sankareita?

Ei TIETENKÄÄN, mitä ihmettä sä oikein sekoat? Vaan totta kai katsotaan, että on joku itseä parempi kasvattajataho, jolle lapset voi jättää. Jos ei ole, rääkättään lapsia omalla kasvatuksella ja kutsutaan sitä rakkaudeksi heitä kohtaan (=pidän huolta, olen HYVÄ äiti).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että äitisi on/oli myrkyllinen ihminen.

Niin oli ja on. Hän ei suvainnut ikinä sitäkään, jos en pitänyt jostain asiasta. Heti tuli ojennusta, ettei niin saa sanoa ja piti siis pitää kaikesta p*skasta. Mm. hänestäkin. Ihmettelin aikuisena, miten "sivistymättömiä" muut olivat, kun suu ammollaan jauhoivat mistä eivät pidä. Sittemmin tajusin, että ei tosiaan ole pakko suhtautua myönteisesti sellaiseen, jota ei vain koe niin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?

Ap

Hän oli selvästi kyvytön toimimaan kasvattajana sinulle. Se on tuon toiminnan selitys, mutta ei oikeutus sille. Hänen olisi pitänyt hakea apua ongelmiinsa itsensä ja sinun vuoksesi.

Nyt sinun haasteesi on ap kasvaa paremmaksi kasvattajaksi kuin äitisi lähtökohdistasi huolimatta ja antaa lapsillesi paremmat eväät elämään kuin mitä itse sait. Miten aiot tehdä sen?

Ulkoistan kasvatuksen muille.

Ap

Hylkäämisen aiheuttama trauma tulee olemaan lapsillesi raskas taakka. Tuo on raukan ratkaisu.

En hylkää, sanoin, että ulkoistan KASVATUKSEN muille. Muuta puuhaa voin heidän kanssaan kyllä keksiä. Tuo ei ole lainkaan haasteeni, mitä luulet. Haasteeni on tulla onnelliseksi, koska se oli alkuperäinen oikeuteni, ennen kuin äitini ryöväsi sen minulta. En luovu siitä koskaan. Isänikin oli silmissäni äitiäni paljon onnellisempi ihminen ja siksi paljon rakastavampi ja kivempi ihminen.

Ap

Ehkä äidilläsi oli enemmän munaa kuin sinulla tai isälläsi, kun hän ei hylännyt lastaan, toisin kuin te kaksi. Hän sentään jonkin verran ilmeisesti kesti haastaviakin tilanteita sen sijaan, että olisi vain jättänyt perheensä. Ilmeisesti sinä ja isäsi olette hyvin heikkoja ihmisiä, joista ei ole edes huonoiksi vanhemmiksi. Te ette ole vanhempia lainkaan. Säälittävää.

Ja mitä isääni tulee, niin ÄITINI OTTI eron isästäni, yhtenä suurena syynä ullatu.s se, että isäni ei ollut tarpeeksi menestyksennälkäinen 😄

Ja äiti nalkutti siitä, tuli riitaa, isä ajettiin nurkkaan ja kävi äitiin käsiksi, ja sitten äiti uhriutui, että isäni lyö. Ihan oma valinta oli nalkuttaa toisen menestyksestä. Äiti otti minut isältä, ei päinvastoin.

Ap

Ei saatana. Millainen ihminen puolustelee vanhempaansa, joka lyö toisia? Mikä sinulla oikein on? Ei ihme, että olet sekaisin, jos arvopohjasi on noin vääristynyt.