Lue keskustelun säännöt.
Koska en saanut apua, jota tarvitsin, minusta tuli ilkeä
16.04.2019 |
Mutta se ei johtunut pahuudesta, ei lainkaan, vaan siitä, että se oli tapani pitää puoliani. Äitini vain rankaisi ja kuritti minua, jos halusin pitää puoliani, ei auttanut onnistumaan, eikä auttanut etenemään, eikä menestymään, vaikka väitti, että halusi sitä minulle, siksi minusta tuli ilkeä siis sellaisia kohtaan, jotka eivät auta, vaikka voisivat, tai eivät ole hiljaa, vaikka heillä ei ole mitään oikeutta tai asiaa puuttua toisten asioihin. Siitäs saitte, palstallakin, te jotkut. Se ei ole pahuutta, vaan te olette pahoja, ette auta lähimmäistänne tai ette ole hiljaa, jos tämä tarttisi apua, ettekä osaa sitä antaa.
Äitini kuvitteli, että olen paha, kun ryhdyin ilkeäksi, vaikka ei se sitä ollut. Hän ei vain auttanut minua menestymään, vaikka väitti niin, niin mä annoin hänelle mitä sellainen ihminen ansaitsee. Eli pahaa. Ja mä olen silti jumalankin mielestä ihan viaton lapsi.
Kommentit (864)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat raskaat kokemukset saavat eri lopputuloksen riippuen ihmisistä. Toiset haluavat auttaa muita ja toisista tulee pahoja muita kohtaan.
Miksi ihmeessä olisin halunnut auttaa äitiäni? Tai toisia? Missä toiset ovat auttaneet minua menestymään?
ApJostainhan se on lähdettävä. Kun on ystävällinen ja mukava, toiset pitävät sinusta ja niille ihmisille, joista pidetään, tehdään palveluksia ja autetaan.
Ja jos siis joku vaikuttaa tyhmältä, enkä jaksa leikkiä, että pidän häntä älykkäänä, niin tämä toinen loukkaantuu, että en pidä hänestä. Vaikka ei se sitä tarkoita. En siis inhoa, vaikken älyään voikaan kehua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olit lapsena viaton, enää et ole. Olet itse valinnut olla ilkeä, syyttää siitä äitiäsi ja hautoa kostoa. Se on silkkaa pahuutta.
Olin lapsena viaton, ja missä vaiheessa sain oman elämäni takaisin? En missään vaiheessa. Kun lapsi aivopestään, niin lapsi on aikuisenakin viaton. Kunnes aivopesun aikaansaamat lukot ja istutetut mallit murretaan.
Ap
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Unohda se mutsisi. Etkö tajua, se pitää sua otteessaan henkisesti, niin kauan, kuin sitä ajattelet.
Se akka ei ole sun ajatustesi arvoinen.
Unohda se ja vapaudu ikiomaan elämääsi.
Ja eläimille meidän kaikkien pitää olla kilttejä & auttaa niitä.
Niillä vasta onkin kusiset olot ja ne ovat tosi viattomia.
On hän, koska elämäni onnellisuus oli kiinni hänestä. Hän esti sitä väittämällä, että ellen menesty hänen reseptilläön minusta tulee todella onneton.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä pidä paikkaansa. mulla oli tosi hyvä lapsuus ja musta on tullut superkyyninen muille v*ttuileva paska.
Lapsuudestasi on siis puuttunut jotain.
ApMiksi tälle alapeukkuja? Aivan selkeästi hänen lapsuudestaan on puuttunut jotain. Hyvyyttä, armollisuutta, avarakatseisuutta tms.
ApKenenkään lapsuus ei ole ollut täydellinen. Koska täydellisiä lapsuuksia ei ole.
Kaikki me olemme kotivammaisia.
Kypsyyttä on se, että ei vaadi muita ihmisiä täyttämään omia tarpeitaan aikuisena.
En mäkäön vaadi, mutta kuvitteletko itse olevasi kypsä, jos kuulut näihin minua haukkuvien joukkoon? Kuvitteletko, että se on kypsää, että jos joku tarvitsee apua ja tukea aletaan haukkumaan hu.lluksi ja vaikka miksi? Sekö on sulle kypsyyttä? Lol Täällä on todella paljon sillälailla minua kohtaan käyttäytyviä ihmisiä, vaikka en ole vaatinut heiltä yhtä.n mitään. Enkä koskaan vaadi. Ainoa, minkä vaadin on se, että he eivät epäkypsästi jähauku minua, jos eivät OSAA auttaa. Ei todella tarvitse tehdä sellaista, mitä ei osaa. Epäkypsät eivät vain edes käsitä, etteivät he ymmärtäneet minua, eivätkä siksi voineet auttaa, siitä alkoi mun haukkumiseni. Se on iin epäkypsää, että turha tulla itkemään mulle epäkypsyydestä. Sitä puolustajat eivät sano siis näille epäkypsille, että HE ovat epäkypsiä.
Ap
En ole koskaan haukkunut sinua, en tässä keskustelussa, enkä aiemmissa.
Olen lukemattomissa keskusteluissa vain kertonut sen, millä itse pääsin omasta traumaattisesta lapsuudesta eteenpäin: hyväksymällä sen, että minulle on p*** isä - ja päästämällä irti.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Unohda se mutsisi. Etkö tajua, se pitää sua otteessaan henkisesti, niin kauan, kuin sitä ajattelet.
Se akka ei ole sun ajatustesi arvoinen.
Unohda se ja vapaudu ikiomaan elämääsi.
Ja eläimille meidän kaikkien pitää olla kilttejä & auttaa niitä.
Niillä vasta onkin kusiset olot ja ne ovat tosi viattomia.
Ja mä en ole eläimiä kusisiin oloihin laittanut, joten en ole vastuussa siitä, jos joku toinen on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat raskaat kokemukset saavat eri lopputuloksen riippuen ihmisistä. Toiset haluavat auttaa muita ja toisista tulee pahoja muita kohtaan.
Kysymys saattaa olla myös siitä miten paljon aikaa tapahtumista on kulunut ja millaista apua ihminen on saanut. Monesti vaikeiden kokemusten käsitteleminen on pitkä prosessi.
Onko sinulla skitsofrenia? Äitiviha kuuluu usein taudinkuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä pidä paikkaansa. mulla oli tosi hyvä lapsuus ja musta on tullut superkyyninen muille v*ttuileva paska.
Lapsuudestasi on siis puuttunut jotain.
ApMiksi tälle alapeukkuja? Aivan selkeästi hänen lapsuudestaan on puuttunut jotain. Hyvyyttä, armollisuutta, avarakatseisuutta tms.
ApKenenkään lapsuus ei ole ollut täydellinen. Koska täydellisiä lapsuuksia ei ole.
Kaikki me olemme kotivammaisia.
Kypsyyttä on se, että ei vaadi muita ihmisiä täyttämään omia tarpeitaan aikuisena.
En mäkäön vaadi, mutta kuvitteletko itse olevasi kypsä, jos kuulut näihin minua haukkuvien joukkoon? Kuvitteletko, että se on kypsää, että jos joku tarvitsee apua ja tukea aletaan haukkumaan hu.lluksi ja vaikka miksi? Sekö on sulle kypsyyttä? Lol Täällä on todella paljon sillälailla minua kohtaan käyttäytyviä ihmisiä, vaikka en ole vaatinut heiltä yhtä.n mitään. Enkä koskaan vaadi. Ainoa, minkä vaadin on se, että he eivät epäkypsästi jähauku minua, jos eivät OSAA auttaa. Ei todella tarvitse tehdä sellaista, mitä ei osaa. Epäkypsät eivät vain edes käsitä, etteivät he ymmärtäneet minua, eivätkä siksi voineet auttaa, siitä alkoi mun haukkumiseni. Se on iin epäkypsää, että turha tulla itkemään mulle epäkypsyydestä. Sitä puolustajat eivät sano siis näille epäkypsille, että HE ovat epäkypsiä.
ApEn ole koskaan haukkunut sinua, en tässä keskustelussa, enkä aiemmissa.
Olen lukemattomissa keskusteluissa vain kertonut sen, millä itse pääsin omasta traumaattisesta lapsuudesta eteenpäin: hyväksymällä sen, että minulle on p*** isä - ja päästämällä irti.
Joo, mutta voisit ruveta sanomaan näille epäkypsille, että he ovat epäkypsiä, jos ajattelet yhtään sitä, miltä heidän kirjoittelunsa minusta tuntuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla skitsofrenia? Äitiviha kuuluu usein taudinkuvaan.
No ei todellakaan ole. Minulla oli vain vahva halu ja koin oikeudekseni saada elää onnellisena, ja se pilattiin minulta (so far).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä pidä paikkaansa. mulla oli tosi hyvä lapsuus ja musta on tullut superkyyninen muille v*ttuileva paska.
Lapsuudestasi on siis puuttunut jotain.
ApMiksi tälle alapeukkuja? Aivan selkeästi hänen lapsuudestaan on puuttunut jotain. Hyvyyttä, armollisuutta, avarakatseisuutta tms.
ApKenenkään lapsuus ei ole ollut täydellinen. Koska täydellisiä lapsuuksia ei ole.
Kaikki me olemme kotivammaisia.
Kypsyyttä on se, että ei vaadi muita ihmisiä täyttämään omia tarpeitaan aikuisena.
Ehkä kenenkään lapsuus ei ole täydellinen, mutta toisilla on jotain pieniä puutteita ja osalla niin helvetillistä, ettei voimia enää riitä aikuisuuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä pidä paikkaansa. mulla oli tosi hyvä lapsuus ja musta on tullut superkyyninen muille v*ttuileva paska.
Lapsuudestasi on siis puuttunut jotain.
ApMiksi tälle alapeukkuja? Aivan selkeästi hänen lapsuudestaan on puuttunut jotain. Hyvyyttä, armollisuutta, avarakatseisuutta tms.
ApKenenkään lapsuus ei ole ollut täydellinen. Koska täydellisiä lapsuuksia ei ole.
Kaikki me olemme kotivammaisia.
Kypsyyttä on se, että ei vaadi muita ihmisiä täyttämään omia tarpeitaan aikuisena.
Ehkä kenenkään lapsuus ei ole täydellinen, mutta toisilla on jotain pieniä puutteita ja osalla niin helvetillistä, ettei voimia enää riitä aikuisuuteen asti.
Näinpä, tai ei riitä olemaan hyvä vanhempi tms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoset aamupsykoosit äitihullulta tällä kertaa.
Usko nyt jo: ketään ei kiinnosta nämä sun jorinat. Olet jo aikuinen kahden lapsen vanhempi. Mene elämässäsi eteenpäin. Kaikilla meillä on omat juttumme, mutta ollaan menty niistä yli ja otettu oma elämä ja onni hallintaan, eikä uhriuduta vinkumaan jossain keskustelupalstalla neljä kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Semmoset aamupsykoosit äitihullulta tällä kertaa.
Usko nyt jo: ketään ei kiinnosta nämä sun jorinat. Olet jo aikuinen kahden lapsen vanhempi. Mene elämässäsi eteenpäin. Kaikilla meillä on omat juttumme, mutta ollaan menty niistä yli ja otettu oma elämä ja onni hallintaan, eikä uhriuduta vinkumaan jossain keskustelupalstalla neljä kertaa päivässä.
Tämmöinen juuri on epäkypsää, kapeakatseista sönkötystä. Ymmärrä sä itse vaan, että kaikki eivät halua elää elämäänsä läpi kärsien p*skasta, vaikka sä haluaisitkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmoset aamupsykoosit äitihullulta tällä kertaa.
Usko nyt jo: ketään ei kiinnosta nämä sun jorinat. Olet jo aikuinen kahden lapsen vanhempi. Mene elämässäsi eteenpäin. Kaikilla meillä on omat juttumme, mutta ollaan menty niistä yli ja otettu oma elämä ja onni hallintaan, eikä uhriuduta vinkumaan jossain keskustelupalstalla neljä kertaa päivässä.
Kaikki eivät ole menneet eteenpäin. Meillä henkisesti hajalla ollut vanhempi käytti minua koko lapsuuteni ja nuoruuteni itsensä terapoimiseen. Ap sentään on hakenut itselleen ammattiapua, joten sanoisin hänen olevan toipumisessaan paljon pidemmällä kuin isäni.
Vierailija kirjoitti:
Semmoset aamupsykoosit äitihullulta tällä kertaa.
Usko nyt jo: ketään ei kiinnosta nämä sun jorinat. Olet jo aikuinen kahden lapsen vanhempi. Mene elämässäsi eteenpäin. Kaikilla meillä on omat juttumme, mutta ollaan menty niistä yli ja otettu oma elämä ja onni hallintaan, eikä uhriuduta vinkumaan jossain keskustelupalstalla neljä kertaa päivässä.
Mulla ei ois niitä lapsiaakaan, luultavimmin, jos äitini ei olisi harhaillut mulle menestymisen tuovan onnea. Ei se tuo. Lapsista on vain vaivaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoset aamupsykoosit äitihullulta tällä kertaa.
Usko nyt jo: ketään ei kiinnosta nämä sun jorinat. Olet jo aikuinen kahden lapsen vanhempi. Mene elämässäsi eteenpäin. Kaikilla meillä on omat juttumme, mutta ollaan menty niistä yli ja otettu oma elämä ja onni hallintaan, eikä uhriuduta vinkumaan jossain keskustelupalstalla neljä kertaa päivässä.
Kaikki eivät ole menneet eteenpäin. Meillä henkisesti hajalla ollut vanhempi käytti minua koko lapsuuteni ja nuoruuteni itsensä terapoimiseen. Ap sentään on hakenut itselleen ammattiapua, joten sanoisin hänen olevan toipumisessaan paljon pidemmällä kuin isäni.
Sanoisin äidistäni samaa. Osin terapiaa oli se, että halusi minun menestyvän kaavallaan, toisaalta ei osannut peitellä omia ongelmiaan niin, etten ois kärsinyt niistä. Syytti kuitenkin samalla, etten ole empaattinen häntä kohtaan koskaan, koska en ilmeisesti voivotellut kun hän kärsi ja siisi huusi ja käyttäytyi minua kohtaan raivovihaten.
Ap
En tiedä, miten minun olisi pitänyt sitä empaattisuuttani hänelle osoittaa? Jos hänellä oli paha olla, niin vattuako minä sille lapsena mitään mahdoin. Ja jos taas kuvitteli, että tulee parempi mieli, niin se oli jo aika paksua. Missä oli se hyvä olo, jota HÄN minulle tuotti, ensin?
Ap
Kaikki hyvä olo, jonka hän joskus mulle aiheuttikin vesittyi sillä, että kohteli mua seuraavassa hetkessä kuin tekisin jotain hirveän väärää, kun halusin olla minä, oma itseni, enkä hänen määrilynsä mukainen robotti. Silloin hän käyttäytyi niin ilkeästi minua kohtaan, että aivan törkeää kuvitella että olisin välittänyt hänen tunteistaan yhtäön mitään. Eihän hänkään välittämyt minun tunteistani mitään. Ikinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoset aamupsykoosit äitihullulta tällä kertaa.
Usko nyt jo: ketään ei kiinnosta nämä sun jorinat. Olet jo aikuinen kahden lapsen vanhempi. Mene elämässäsi eteenpäin. Kaikilla meillä on omat juttumme, mutta ollaan menty niistä yli ja otettu oma elämä ja onni hallintaan, eikä uhriuduta vinkumaan jossain keskustelupalstalla neljä kertaa päivässä.
Kaikki eivät ole menneet eteenpäin. Meillä henkisesti hajalla ollut vanhempi käytti minua koko lapsuuteni ja nuoruuteni itsensä terapoimiseen. Ap sentään on hakenut itselleen ammattiapua, joten sanoisin hänen olevan toipumisessaan paljon pidemmällä kuin isäni.
Sanoisin äidistäni samaa. Osin terapiaa oli se, että halusi minun menestyvän kaavallaan, toisaalta ei osannut peitellä omia ongelmiaan niin, etten ois kärsinyt niistä. Syytti kuitenkin samalla, etten ole empaattinen häntä kohtaan koskaan, koska en ilmeisesti voivotellut kun hän kärsi ja siisi huusi ja käyttäytyi minua kohtaan raivovihaten.
Ap
Se on vain niin, että näiltä kaikkein ongelmallisimmilta tapauksia pyritään yleensä systemaattisesti sulkemaan silmät, jottei tarvitsisi ajatella paljonko maailmassa on henkisesti hyvin rikkinäisiä ihmisiä. Monia tämän ajatteleminen kun alkaa ahdistaa ja tulee voimaton olo.
Siksi melkein joka paikassa pidetään yllä selviytyjämyyttiä, jossa kaikki aiemmat vaikeudet on jätetty tahdonvoimalla täysin taakse. Harvallahan se vain niin menee, vaikka kehitystä tapahtuukin. Mennyt jättää meihin aina jonkinlaiset jäljet.
Ei se ihan näinkään mene, huoh. Esim. jonkun tyhmyys voi ärsyttää, ja lapsi osoittaa sen. Se ei ole pahuutta.
Ap