Miten täällä luullaan että yhden tuloilla pystyisi elättämään koko perheen?
Kommentit (289)
Ei mitään luulla vaan eletään. Miehen tulot noin 2500e ja hyvin elää koko 4-henkinen perhe. Ikinä ei olla tukia haettu, lapsilisät tietty tulee.
Ap, voisitko eritellä teidän tulonne ja menonne, niin olisi helpompi neuvoa?
Paljonko miehellesi jää palkasta käteen? Entä paljonko saatte lapsilisiä? Saatteko muita tukia tai onko teillä muita tuloja?
Millaiset pakolliset menot teillä on? (asuntolaina/vuokra, sähkö, vesi, vakuutukset, jätemaksut, muut asumiskulut, lääkkeet jne.)
Entä paljonko teillä menee viihteeseen ja vapaa-aikaan? (herkuttelu, kahvilat, ravintolat, alkoholi, tupakka, elokuvat, harrastukset, sisustaminen, shoppailu jne.)
Todella tiukkaa on. Mihinkään säästämiseen ei ole varaa. Mulla tulee palkkaa käteen noin 1900-2100 euroa kuussa. Siitä kun maksaa lainanlyhennyksen ja vastikkeen, sähkön, puhelimen ja netin, vakuutukset, ruoat ja auton kulut. Lopulta ollaan tilanteessa että seuraavaa tilipäivää odotetaan kieli vyön alla.
Hankalaa enää karsia mistään kun ei ole tupakka eikä alkonkäyttöä, ulkona en syö, lehtiä ei tilata, kanavapaketteja ei ole, vaatteita en ostele kuin äärimmäisessä tilanteessa. Lapsi harrastaa halvalla eikä tarvitse onneksi mitään kalliita varusteita. Matkustelua ei ole kyennyt edes harkitsemaan. Viimeksi olen käynyt Helsingissä yli kahdeksan vuotta sitten.
Lasten ikä ja asuntolainan koko tai vuokran suurus vaikuttaa varmaan kaikkein eniten menoihin. samoin tarvitaanko autoja kaksi vai ei yhtään.
Meidä perhe onnistu kyllä. Kuka ei työ, kaikki Kela raha. T. Abdi.
Ihan hyvin olen pärjännyt ja itse yh:na vielä kolme lastakin hoitanut pelkästään omilla huonoilla tuloillani. Miksi sitten te ette pärjäisi??!! Teitä on sentään kaksi! Ei ne tulot ole ratkaiseva asia vaan se mihin ne rahat laittaa.
Mulla on 2 sisarusta, äiti oli meidän kanssa kotona 10 vuotta samalla kun insinööri-isä oli töissä, 2 velatonta uudehkoa autoa, ulkomailla käytiin vuosittain. Talosta maksoivat lainan pois juuri kun täyttivät 40. Että kyllä vaan elättää, kun on hankkinut hyvän työpaikan itselleen. Jos kyseessä olisi vaikka abc:n kokki niin tilanne olisikin ollut varmaan hieman eri.
Kolmen lapsen totaaliyhärinä voin sanoa, että pärjää, mutta itselle ei jää mihinkään rahaa esim kampaajaan tms ylellisyyteen. Mutta itsehän olen soppani keittänyt ja tyytyväinen tilanteeseen. Ei aina tarvitse olla niin helppoa ja ihanaa, riittää kun ihanaa silloin tällöin:D
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä ihmiset sitten oikeen puuhaa, kun itse työttömänä yhden lapsen yksinhuoltajana en meinaa saada kaikkia Kelan tukia edes käytettyä kuukaudessa, usein jää yli..
Todennäköisesti saat tukia enemmän kuukaudessa, kuin itse saan nettona palkkaa. Erona myöskin se, että joudut elättämään vain itsesi ja lapsen kun tässä keskustelussa on kyse kahdesta aikuisesta + lapsesta (tai lapsista)
Siis... Kyllä on vaan pakko yh:n pärjätä pienellä palkalla ilman tukia ja elareita.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 sisarusta, äiti oli meidän kanssa kotona 10 vuotta samalla kun insinööri-isä oli töissä, 2 velatonta uudehkoa autoa, ulkomailla käytiin vuosittain. Talosta maksoivat lainan pois juuri kun täyttivät 40. Että kyllä vaan elättää, kun on hankkinut hyvän työpaikan itselleen. Jos kyseessä olisi vaikka abc:n kokki niin tilanne olisikin ollut varmaan hieman eri.
Niin mekin suunniteltiin elämä insinööri mieheni mukaan. Juuri kun lapsi syntyi hän sai tuotannollisesta ja taloudellisista syistä potkut. Ei saanut inssin töitä enää ja nyt on pienituloinen duunari.
No jopas. En lukenut alkua pidemmälle, mutta me ollaan ihan elelty mun kaupanalan tuloilla, mies on hoitanut kotona lapset, tehnyt itse autojen korjaukset, ym.rempat sekä itse ruoat ja leivät. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot... eikä ole ollut puutetta mistään, esim. joka toinen vuosi on tehty etelänreissu. Täytyy osata vaan ennakoida ja säästää. Että kyllä se ihan mahdollista on, jos osaa elää fiksusti.
Totta kai pystyy, jos on tarpeeksi hyväpalkkaisessa ammatissa tai jos elämisen kulut ovat riittävän pienet. Esim. meidän toimarin kuukausipalkka on 18500 €/kk, kyllä sillä onnistuu. Onnistuu myös pienemmällä palkalla jos asumiskulut ovat kohtuulliset eli asuu jossain, mistä asunnon saa "perheauton hinnalla". Me maksamme asumisesta n. 1700 €/kk, joten siihen tarvitaan 55+35 k€ bruttovuositulot ja rahaa on niukasti. Autona on 12 vuotta vanha "tonnin ranskalainen". Jos kämppä olisi velaton niin toisen palkka riittäisi ihan hyvin.
Yksinhuoltajien on pakko pärjätä. Ei ne toisen aikuisen kulut niin hurjat ole, asuminen on kalleinta ja sitten auto ja lasten harrastukset.
Itsellä onneksi hyvät tulot, niin ei ole tarvinnut muuttaa tai vaihtaa autoa halvempaan, en tosin uuttakaan voi muutamaan vuoteen hommata.
Teinien kulut on ihan valtavat, jos kaiken hommaa mitä ne keksii haluta
Meidän neljän hengen perhe pyörii ihan hyvin yhden henkilön neljän tonnin (brutto)tuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajien on pakko pärjätä. Ei ne toisen aikuisen kulut niin hurjat ole
Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä!
Kaksi autoa, kahdet puhelimet, vaatteet, urheiluvälineet, ravintolaillat, ruoat (oikeastaan mies söi saman verran kuin 2 muuta perheenjäsentä), puhumattakaan siitä, kun lähdetään jonnekin reissuun! Lisäksi miehellä oli harrastuksia joihin meni rahaa, ja hän käytti myös alkoholia, joten todellakaan ei voi väittää, että eron jälkeen olisi talous yhtäkkiä täysin romahtanut. Tähän vielä päälle elatustuki ja lapsilisän korotus, niin ollaan vähintään +-0, jos ei jopa plussalla.
Kyllä on ihan kivasti elelty 6600e kk bruttotuloilla kun lainaakin on vaan 140t asunnosta. Kaksi lasta. Kaikkea on varaa tehdä mitä halutaan.
Ulkkarit harrastaa tätä paljon. Sitten yhteiskunnan pitää pitää huolta näistä viidestä lapsesta, joita he Suomeen pykkäävät. Kela mahdollistaa tämän kaiken.
Minä olen jo hyvinkin aikuinen, keski-iän ylittänyt, 7-lapsisen perheen nuorin.
Meitä oli siis 9 henkeä, silloin kun isä aloitti talon rakentamisen oli vielä 8, synnyin kaksi vuotta talon valmistumisen jälkeen.
Äitini oli kotona meidän lasten kanssa, isä työssä. Isällä oli kyllä vakaa ja siihen aikaan taatusti pysyvä työ kunnalla, mutta jo silloinkin sanottiin että kunnan leipä on pitkä mutta kapea. Sillä me kuitenkin elettiin ja talokin valmistui.
En muista meillä olleen puutetta yhtään mistään. Ruokaa oli pöydässä, olimme hyvin ja siististi puettuja. Tosin karkkia ei syöty kuin harvoin, limuja sitä harvemmin mutta niitä ei osattu kaivata ja se oli juhlaa silloin kun saatiin
Pullaa äiti leipoi lauantaisin, muuten sitä ei puputettu.
Meillä oli polkupyörät koska koulumatkaa oli 3 kilometriä eikä mitään bussikuljetusta. Sulan maan aikaan myös käveltiin ja talvella hyvin usein hiihdettiin kouluun.
Minä ja minusta vanhempi sisko innostuttiin hevosista ja saimme aloittaa ratsastusharrastuksen. Kerran viikossa tunneilla, muuten roikukuttiin talleilla. Yksi veli oli kova urheilija ja kävi mm. suunnistamassa ja harrasti myös yleisurheilua. Siihenkin tarvittiin joitain välineitä.
En tiedä miten vanhemmat sai rahat riittämään mutta kyllä ne vain riitti. Isä toi tilin kotiin ja äiti hoiti raha-asiat. Meillä ei käytetty alkoholia eikä tupakoitu. Emme olleet minkään valtakunnan uskovaisia, eikä kukaan meistä ole vieläkään. Siitä iso lapsiluku ei johtunut.
Itselläni ei ole lapsia eikä tule. Elän sinkkuna ja kotoani opin miten rahaa käytetään joten tulen erittäin hyvin toimeen palkallani. Minulta ei puutu mitään mitä tarvitsen, laskuni ja elämisen maksan säännöllisesti ja säästöön jää aina tietty summa. En osaa sanoa muitten elämästä mitään, tämä on oma kokemukseni.
Siitä saa kuitenkin palkkaa. Päiväkotivaihe on lyhyt aika ja sen jälkeen lapsiin alkaa mennä rahaa, joten jokainen tienattu euro on perheelle lisätuloa.