Miten täällä luullaan että yhden tuloilla pystyisi elättämään koko perheen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mitä ihmiset sitten oikeen puuhaa, kun itse työttömänä yhden lapsen yksinhuoltajana en meinaa saada kaikkia  Kelan tukia edes käytettyä kuukaudessa, usein jää yli..

Paljonko lyhennät asuntolainaa kuukaudessa? Paljonko menee autoon rahaa?

Nimenomaan. Ei ne suuret tulot vaan ne menot. Asun vuokralla eikä isommassa kaupungissa tarvitse autoa. Ihan oma vika ja turha ulista, jos haluaa kaikenlaista materiaa ja sitten ulisee, kun ei raha riitä.

Mies osti tämän rämän talon kun oli parempipalkkaisessa töissä. Ei sitä osannut ennustaa että ne työt loppuu ja kaikki menee uusiksi.

Myykää talo pois

Ei mene kaupaksi. Niin vanha ja huonokuntoinen. Täällä on paljon taloja myynnissä.

Ette ole edes kokeilleet. Miehesikö tienaa tasan 200euroa?

Hyvätuloinen elättää, mutta pienituloisena on vaikeuksia. Meillä ei onnistu. Tarvitaan kahden tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nallekarkit ei mene tasan. Oma mieheni oli köyhä väitöskirjatutkija kun lapset syntyivät. Eipä ollut juhlaa, vaikka oli korkea koulutustaso. Siskoni oli kotona  lasten kanssa samaan aikaan, hänen miehensä on erikoislääkäri, joka teki myös väitöskirjaa. Lääkärin ammatti vaan on  monta kertaa tuottavampaa ja bruttotulot olivat pitkälti yli kymppitonnin kuussa jo tuolloin vaikka siitä jo vuosia aikaa.  Siskoni ei meinannut millään tajuta, että miten minulla oli niin vaikeaa ja en voinut sitten kauaa kotona ollakaan.  Oman koulutetun mieheni bruttotulot olivat alle 2 tonnia kuussa, koska oli apurahatutkija ja eri alalla kuin lääketiede. Kyllä vitutti. Pakkohan heidän oli tilanne tajuta, mutta heittäytyivät muka tyhmiksi " pärjäähän sitä muutamia vuosia vähemmällä"-asenteella.  Usein kuultua niiden  suusta, jotka oikeasti pärjäävät ja pitävät hyvän elintason ilman mitään suuria uhrauksia. He matkustelivat kolme kertaa vuodessa ulkomailla perheen kanssa jo lasten ollessa pieniä, vaikka siskoni oli hoitovapaalla monta vuotta.

Niin. Mä olen tähän laittanutkin useasti että meidän koko perheen nettotulot on 2000 euroa kuukaudessa. Olleet jo varmaan vähintään 10v.Ap

Ja ette ole tehneet mitään nostaaksenne tulojanne tänä aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nallekarkit ei mene tasan. Oma mieheni oli köyhä väitöskirjatutkija kun lapset syntyivät. Eipä ollut juhlaa, vaikka oli korkea koulutustaso. Siskoni oli kotona  lasten kanssa samaan aikaan, hänen miehensä on erikoislääkäri, joka teki myös väitöskirjaa. Lääkärin ammatti vaan on  monta kertaa tuottavampaa ja bruttotulot olivat pitkälti yli kymppitonnin kuussa jo tuolloin vaikka siitä jo vuosia aikaa.  Siskoni ei meinannut millään tajuta, että miten minulla oli niin vaikeaa ja en voinut sitten kauaa kotona ollakaan.  Oman koulutetun mieheni bruttotulot olivat alle 2 tonnia kuussa, koska oli apurahatutkija ja eri alalla kuin lääketiede. Kyllä vitutti. Pakkohan heidän oli tilanne tajuta, mutta heittäytyivät muka tyhmiksi " pärjäähän sitä muutamia vuosia vähemmällä"-asenteella.  Usein kuultua niiden  suusta, jotka oikeasti pärjäävät ja pitävät hyvän elintason ilman mitään suuria uhrauksia. He matkustelivat kolme kertaa vuodessa ulkomailla perheen kanssa jo lasten ollessa pieniä, vaikka siskoni oli hoitovapaalla monta vuotta.

Niin. Mä olen tähän laittanutkin useasti että meidän koko perheen nettotulot on 2000 euroa kuukaudessa. Olleet jo varmaan vähintään 10v.Ap

Ja ette ole tehneet mitään nostaaksenne tulojanne tänä aikana?

Ollaan tietenkin tehty mutta mikään ei ole auttanut tulojen nousuun.

Oma isäni elätti meidän perhettä noin 2000 euron tuloilla. Äitini oli pitkään työtön, vaikka kouluttautuikin välissä toiseen ammattiin. Oli välillä jossain sijaisuuksissa, mutta ne olivat lyhyitä. Sai tietysti työttömyyskorvausta, mutta sekin oli sitten vähän yli 500, kun loppui ansiosidonnainen. Eli tuo 2500 eli se meidän minimi. Onneksi vaan yksin lapsi ( minä) ja muuten elettiin aika tarkasti. Vaikeuksia tuotti asuntolaina ( ostimme talon ennen äitini työttömyyttä) sekä talon pakolliset remontit. Nyt äitini on päässyt vakituiseen työhön ja tulot  heillä  vähän yli 4000. Lainaa vielä reilusti maksamatta.  Koulutus on tietysti oma valinta, mutta isäni oli sellaisesta suurperheestä, että kotoa alaikäisenä lähtiessään oli pakko mennä töihin ja mitään hän ei mukaansa saanut. Äitini mietti opiskelua, mutta hänenkään vanhempansa eivät siihen kannustaneet, joten kävi vaan amiksen ja sen jälkeen oli paljon töissä nuorena. Mietti välillä jatkaisiko opiskelua amk:ssa ja haki pari kertaa, mutta ei päässyt. Kävi sitten toisen amistutkinnon ja vanhemmalla iällä, kun aikaisempi ei enää työllistänyt. Isällä kokemusta kyllä monista ammateista ja monenlaisista töistä. Itse yritän nyt päästä opiskelemaan yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni elätti meidän perhettä noin 2000 euron tuloilla. Äitini oli pitkään työtön, vaikka kouluttautuikin välissä toiseen ammattiin. Oli välillä jossain sijaisuuksissa, mutta ne olivat lyhyitä. Sai tietysti työttömyyskorvausta, mutta sekin oli sitten vähän yli 500, kun loppui ansiosidonnainen. Eli tuo 2500 eli se meidän minimi. Onneksi vaan yksin lapsi ( minä) ja muuten elettiin aika tarkasti. Vaikeuksia tuotti asuntolaina ( ostimme talon ennen äitini työttömyyttä) sekä talon pakolliset remontit. Nyt äitini on päässyt vakituiseen työhön ja tulot  heillä  vähän yli 4000. Lainaa vielä reilusti maksamatta.  Koulutus on tietysti oma valinta, mutta isäni oli sellaisesta suurperheestä, että kotoa alaikäisenä lähtiessään oli pakko mennä töihin ja mitään hän ei mukaansa saanut. Äitini mietti opiskelua, mutta hänenkään vanhempansa eivät siihen kannustaneet, joten kävi vaan amiksen ja sen jälkeen oli paljon töissä nuorena. Mietti välillä jatkaisiko opiskelua amk:ssa ja haki pari kertaa, mutta ei päässyt. Kävi sitten toisen amistutkinnon ja vanhemmalla iällä, kun aikaisempi ei enää työllistänyt. Isällä kokemusta kyllä monista ammateista ja monenlaisista töistä. Itse yritän nyt päästä opiskelemaan yliopistoon.

Meille muuten myös talo myynnissä ja ei mene millään kaupaksi. Tämäkin on ikävää, kun olisi parempi saada velat pois. Hinta ei kyllä päätä huimaa silti.

Pystyyhän sitä elättämään vähemmälläkin. Tosin kannattaa mieluummin tehdä se muualla kuin Suomessa, kuten itse tein. Rahaa olis ostaa lapselle vaikka moottorikelkka, mutta ei voi mitään, kävyt ja kepit kiinnostaa enemmän.

Kyllä ihan yhden tuloilla elätetään perhe.

Ei tässä nyt muuta vaihtoehtoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nallekarkit ei mene tasan. Oma mieheni oli köyhä väitöskirjatutkija kun lapset syntyivät. Eipä ollut juhlaa, vaikka oli korkea koulutustaso. Siskoni oli kotona  lasten kanssa samaan aikaan, hänen miehensä on erikoislääkäri, joka teki myös väitöskirjaa. Lääkärin ammatti vaan on  monta kertaa tuottavampaa ja bruttotulot olivat pitkälti yli kymppitonnin kuussa jo tuolloin vaikka siitä jo vuosia aikaa.  Siskoni ei meinannut millään tajuta, että miten minulla oli niin vaikeaa ja en voinut sitten kauaa kotona ollakaan.  Oman koulutetun mieheni bruttotulot olivat alle 2 tonnia kuussa, koska oli apurahatutkija ja eri alalla kuin lääketiede. Kyllä vitutti. Pakkohan heidän oli tilanne tajuta, mutta heittäytyivät muka tyhmiksi " pärjäähän sitä muutamia vuosia vähemmällä"-asenteella.  Usein kuultua niiden  suusta, jotka oikeasti pärjäävät ja pitävät hyvän elintason ilman mitään suuria uhrauksia. He matkustelivat kolme kertaa vuodessa ulkomailla perheen kanssa jo lasten ollessa pieniä, vaikka siskoni oli hoitovapaalla monta vuotta.

Niin. Mä olen tähän laittanutkin useasti että meidän koko perheen nettotulot on 2000 euroa kuukaudessa. Olleet jo varmaan vähintään 10v.Ap

Miksi sinun pitäisi olla kotona vuosia, jos miehesi palkka on tuo? Ei kotiäiti koskaan ole ollut köyhän miehen saatavilla oleva asia, aina siihen on tarvittu keskimääräistä paremmat tulot. Jos haluat elintasoa, sinun pitää mennä töihin. Itse olin kotona kolme vuotta, pärjäsimme mukavasti. Miehen palkka ei ollut kummoinen, mutta meillä on kunnolliset pääomatulot. Matkustelimme mekin paljon.

Meillä puoliso hoitaa kodin ja perheen.

Minä maksan kaiken.

Plus kaksi etelänmatkaa ja muutama pikkureissu vuodessa päälle.

Toki duunia saa sen eteen painaa niska hies, teen melkein 38,5h/vko..

Mitenköhän sitä yhden ihmisen tuloilla mahtaisi pärjätä? Niinpä. Riippuisikohan ehkä tuloista, perheen koosta ja omista elintasovaatimuksista?

     Omasta mielestäni 4-henkinen perhe pärjää ihan hyvin, jos yhden vanhemman tulot ovat esim 10 000e/kk tai enemmän. Jos tällä ei pärjää, pitäisi varmaan miettiä omaa arvomaailmaansa ja elämäntapaansa.

Meillä se onnistui 9 vuotta kun olin kotiäitinä. Vaati se hiukan suunnittelua, hyvää onnea, tiukkaa talouskuuria ja miehelle sopivia tuloja. Vaan pärjättiin yhdellä palkalla. Nyt on perheessä kaksi palkansaajaa ja minusta tuntuu että joskus eletään yhtä tiukkoja aikoja taloudellisesti kuin kotiäitivuosinani.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän sitä yhden ihmisen tuloilla mahtaisi pärjätä? Niinpä. Riippuisikohan ehkä tuloista, perheen koosta ja omista elintasovaatimuksista?

     Omasta mielestäni 4-henkinen perhe pärjää ihan hyvin, jos yhden vanhemman tulot ovat esim 10 000e/kk tai enemmän. Jos tällä ei pärjää, pitäisi varmaan miettiä omaa arvomaailmaansa ja elämäntapaansa.

Mihin ihmeeseen siinä kymppitonnia tarvitaan? Jos ei 4000 riitä niin kyllä siinä on kyse ihan vaan kyvyttömyydestä suhteuttaa oma elintaso tuloihin. Meillä miehen 3000 euron liksa riittäisi, tosin kämppä pitäisi vaihtaa pienempään.

No, eihän siihen kymppitonnia tarvitakaan. Heitin vain tarpeeksi ison summan, jotta itseäni vaativampaankin elintasoon tottuneet voisivat todeta yhden hengen tulojen riittävän elämiseen. 

Kolwn lapsen yksinhuoltajana helposti. Pitää vaan karsia omia menoja. Tehdä itse ruokaa, köydä kirpparilla. Ei mitään ongelmaa. Minun palkkani oli alle köyhyysrajan. Silti pärjättiin. En tietenkään käynyt baareissa, kosmetologilla, kampaajalla. Mutta miksi olisin käynytkään? lapset etusijalle. Heillä oli ruokaa ja he harrastivat kyllä. Mutta mm ratsastamaan tai lätkää pelaamaan he eivät päässeet. Nyt aikusia ja ei jäänyt traumoja köyhästä lapsuudesta. Se on se asenne, se ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ennen pärjäsi suurperhekin mainiosti yhden tuloilla, vaan sitten Rockefellerien ahneus vei voiton: Rockefellerit alkoivat tuutata feminismiä joka tuutista, naisten piti saada mennä töihin tienaamaan "omaa rahaa" jne.

Tosiasiassa palkat huononivat niin, ettei yhden (yleensä) isän palkka enää riittänytkään valkoisen perheen elättämiseen. Näin saatiin ydinperhe hajoitettua: kumpikin vanhempi tahoilleen töihin, lapset säilöön päiväkotiin ja kouluun, isovanhemmat vanhainkotiin...

Isäni oli Karjalan evakko, ja pystyi työmiehen palkallaan kasvattamaan viisi lastaan ja kustantamaan halukkaille lukion. Äiti oli koko ajan kotirouva.

Lapset sai lukiokoulutuksen, mutta mitä äitisi sai? Ei niin mitään.

Mitä hän nykyisin saisi? Alipalkatun nollasopparin ja iltavuorot ja viikoloput tekemässä, jotain myyjän hommia, kuten moni lukion käynyt ja jopa yliopistosta valmistunut saa itselleen. Hieno ura on ihan muutaman prosentin saavutettavissa, ihan kuten ennenvanhaan.

Noh, ihan hyvin voi!

terveisiä Saksasta

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän sitä yhden ihmisen tuloilla mahtaisi pärjätä? Niinpä. Riippuisikohan ehkä tuloista, perheen koosta ja omista elintasovaatimuksista?

     Omasta mielestäni 4-henkinen perhe pärjää ihan hyvin, jos yhden vanhemman tulot ovat esim 10 000e/kk tai enemmän. Jos tällä ei pärjää, pitäisi varmaan miettiä omaa arvomaailmaansa ja elämäntapaansa.

2500€ kuussa per henkilö, joista kaksi on lapsia, on kyllä paljon. Sillä pitäisi pärjätä enemmän kuin hyvin.

Itse olen kolmen lapsen kanssa kotona ja mies töissä peruspalkalla. Hyvin pärjätään! :)

Se riippuu aika pitkälti asumisratkaisuista. Me valittiin koti halvalta alueelta pikkukaupungista. Työmatka on toki 100km edestakaisin, mutta kulkuyhteydet on hyvät ja työmatkan saa verovähennyksiin.

Näillä eväillä vaimo pystyy jäämään lasten kanssa kotiin niin, ettei sitä tarvitse miettiä tulojen kannalta, vaan lasten kannalta että koska on paras hetki palata.

Mulla on normaali keskituloinen palkka ja vaikkei siitä nyt mitään säästöön jää tällä ratkaisulla niin en mä kyllä koe että meiltä jäis puuttumaankaan mitään. Kaikki perustarpeet saa hoidettua hyvin ja vähän voi jotain harrastellakkin. Ulkomaanmatkat jää vähän vähälle mut en mä koe sellaista niin kauheen merkitykselliseks tässä elämänvaiheessa.