Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?

Omat lapseni ovat jo nuoria aikuisia, luojan kiitos. Lapsuusaika lähellä isovanhempia oli meille kaikille ongelmallista aikaa ja jo alkuvaiheessa tuli täysin selväksi että talon rakentaminen miehen vanhempien ja sukulaisten lähelle oli virhe. Mies pyysi jääräpäisyyttään anteeksi kymmenen vuotta sitten. Siinä vaiheessa oltiin jo ilmiriidoissa hänen vanhempiensa kanssa. Mitätöinti ja lasten omiminen oli loputonta, appiukko tuli pihaan kerran päivässä ja lällätteli lapsille kun eivät lähteneet käskystä hänen mukaansa mummolaan. "Äidin lellipennut, laittakaa peukalo suuhun ja menkää äidin viekkuun." Eivät olisi saaneet kunnioittaa myöskään omaa isäänsä, kaikki isän ihailut mitätöitiin ja rynnättiin kertomaan että kyllä vaari tekisi paremmin.

Nuorena äitinä en osannut puolustautua, tuntui tärkeältä olla sovussa. Vauva-aikoina valvoin ja stressasin, kaikkein pahinta oli että laskin esikoisen vauvana yöksi mummolaan kun vaativat ehdottomasti. Poika nikotteli itkusta väsyneenä kun lopulta toivat kotiin. Ei katsonut minuun päinkään. Olen siitä vihainen itselleni edelleen.

Nuoret äidit, te päätätte. Älkää luopuko päätösvallasta siksi että välit säilyvät. Ne välit saavat silloin mennä jos ovat mennäkseen.

Me ryhdyimme aikanaan tilallisiksi sukupolvenvaihdoksen myötä eikä lähellä asuvat miehen sukulaiset stressanneet yhtään, oli kiva ajatus että ovat lähistöllä.

Ei meillä isoäiti ahda lapsia sokeria täyteen. Oikeastaan päin vastoin karkkia ei ole tarjolla ikinä. Sen sijaan rasvan ja suolan määrä on ällistyttävä. Hän teki tytölle 8 v. kaksi voileipää. Leipä oli vaaleaa höttöä ja sen päälle paksu kerros ingmariiniä, juustoa, meetwurstia. Mietin, että hyvä varmaan tehdä ihan normaalia ruokaa, kun edellisenä iltana oli mätetty rasvaista, suolaista pitsaa. Lasten mummo tarjoutui tekemään jauhelihakastikkeen. Mutta kuinka hän sen tekikään... paistoi pannulla aluksi isossa määrässä voita jauhelihaa, lisäsi siihen jauhoja ja sitten reilusti suolaa ja vettä.

Minunkin väitetään syöttävän lapsille liikaa sokeria, vaikka olen kymmenen vuoden aikana ostanut yhden kerran viisi karkkia neljälle lapselle. Lisäksi ruuissani on paljon vähemmän hiilihydraatteja kuin lasten omissa kodeissa saamassa ruuassa. Silti minua syytetään väärästä ruokavaliosta. Siispä hoitakaa itse lapsenne, älkääkä soitelko minulle, kun hätä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli vain ihanaa, kun lastemme molemmat mummot osallistuivat lasten elämään etenkin silloin kun lapset olivat pieniä. Ei tullut mieleenkään epäillä heidän lastenhoitotaitojaan, jos kerran olivat saaneet omatkin lapsensa kasvatettua ja koulutettua ilman kaiken maailman kasvatusoppaita ja blogeja. 

Nykyperheissä on 1-2 lasta ja kasvatustaitoja tuntuu olevan vaikka muille jakaa.

Olen lapseton kolmekymppinen nainen ja ihmettelen, miten vanhemmanpuoleisille ihmisille tämä tuntuu olevan niin vaikeaa käsittää. Täällä ei ole käsitelty normaalisti käyttäytyviä isovanhempia. Tuskin kenellekään ensimmäiseksi tulee mieleen epäillä isovanhempia omituisesta rajattomuudesta ja omat halut edellä menosta, olihan täällä joku joka oli juuri suvun lähellä ollakseen rakentanut talon naapuriin. Huomatakseen sitten käytännössä jotain ihan muuta.

Iso osa ihmisistä muuttuu vuosien varrella muutenkin, mutta varsinkin tullessaan vanhaksi. Osan näistäkin tarinoista kohdalla epäilisin huomaamatonta dementiaa tai muuta tautia, johon kuuluu myös persoonallisuuden muutokset. Itselläni on mummo, josta tuli yhtäkkiä tiuskiva ja vähättelevä kun olin teini-iässä, ja tätä käytöstä mielestäni kestettiin liian kauan ennen kuin hänet saatiin lääkäriin ja todettiin dementia.

Minulle on ainakin ystävieni lapsia vahtiessa aivan selvää, että seurataan heidän perheensä sääntöjä, ei pakoteta lasta syliin jos tämä ei halua, eikä todellakaan kaiveta vanhemmille kuoppaa näiden selän takana. Jos nämä asiat eivät ole selviä, ei pitäisi antaa vahtia lapsia.

Hoitakaa ja syöttäkää itse pentunne, niin ei tarvii haukkua isoäitejä. Ottakaa omat eväät mukaan mummolaan ja tarjotkaa niitä isovanhemmillekin, niin muutkin oppii terveet tapanne vai elättekö siivellä?

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa ja syöttäkää itse pentunne, niin ei tarvii haukkua isoäitejä. Ottakaa omat eväät mukaan mummolaan ja tarjotkaa niitä isovanhemmillekin, niin muutkin oppii terveet tapanne vai elättekö siivellä?

Opettele sinä lukemaan.

V I t t u te ortorektiset ä m m ä t olette sairaita :)))))))

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he ovat eläneet niin köyhät ajat, että tuollanen tuliainen olisi ollut toiveiden täyttymys heille aikanaan. Tarkoitus hyvä, mutta itsekään en antaisi tuollaista määrää lapselle vaikka joku toisi.[/quote

Kyllä alkaa olla se sukupolvi mullan alla, joka on oikeasti elänyt pula-aikaa.

Miksi AP vingut täällä tätä asiaa?Sano niille itselleen suoraan eli kiellät- ne on Sun lapsia!Vai pelkäätkö, että ne suuttuu ja menetät ilmaisen lastenhoitoavun? Halooooooooooooooo

Vierailija kirjoitti:

Miksi AP vingut täällä tätä asiaa?Sano niille itselleen suoraan eli kiellät- ne on Sun lapsia!Vai pelkäätkö, että ne suuttuu ja menetät ilmaisen lastenhoitoavun? Halooooooooooooooo

Opettele lukemaan. Halloota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa näihin viimeisiin viesteihin. Vanhempi tyttö on sanonut usein että mummon kanssa on niin hyvä, mummon vieressä kun saisi nukkuakin. Olen luvannut että vielä se päivä koittaa, kunhan äitinsä laskee yöksi. Nuorena koin samankaltaista kiukkua ja kuvitelmia kilpailusta. Vasta lastenlasten myötä ymmärsin mistä on kyse. Minä, ihmisenä, isoäitinä, tarjoan tytöille sellaista omaani joka kantaa kauas. Ei arjen hälinää, ei sitä loputonta menoa vaan kohtaamista ja lämpöä, tunnetta siitä, että lapsi on Rakas juuri sellaisena kuin on. Sen merkitys kirkastuu vasta kun saat pienokaisen syliisi, on turhaa yrittää selittääkään. Hyvää pääsiäistä, kaikille kirjoittelijoille.

Mutta miksi ne karkit siinä tilanteessa? Miksi se "suklaan maku pienessä suussa" on niin tärkeä?

Lahjontaa, kun ei se mummon hikinen kainalo nyt niin kiva oikeasti ole.

Ja se ns rauhoittuminenkin on väkisin kainalossa pitelyä. Tää on niin nähty.

Meillä on kolme lasta ja jokaisen kanssa väkisin sylittely ja halaaminen on ollut mummon kanssa ongelma. Tähän on todella kurjaa puuttua varsinkin muiden sukulaisten ollessa paikalla, sillä väistämättä miniä näyttää tiukkapipoiselta ja omistushaluiselta. Nyt eskari-ikäinen esikoinen jo onneksi uskaltaa sanoa itse aika hyvin vastaan, mutta 4-vuotiaalle keskimmäiselle se on edelleen vaikeaa. Mummo vielä saattaa sanoa, että mummolle tulee paha mieli jos et halaa.

Ollaan harvennettu viimeiset vuodet todella paljon tapaamisia, mutta erityisesti sukujuhlissa ahdistaa, kun pitää kokoajan olla silmä tarkkana, ettei mummo ole vetänyt "puristukseen" yhtä lasta. Ollaan sanottu, että kun lapset osaavat puhua niin kysy heiltä että haluavatko syliin. Aina silti nappaa yllättäen eikä päästä irti, vaikka lapsi olisi selvästi vaivaantunut ja jännittynyt. Harmittaa kyllä äitinä paljon, kun olisi kiva antaa jo tuon ikäisten viettää rauhassa aikaa sukulaisten kanssa ilman että vanhemmat seuraavat kuin hai laivaa.

Yhtenä vuonna jouduttiin sanomaan tosi tiukasti asiasta usein, sillä meno oli aivan mahdotonta ja lapset eivät halunneet tavata mummoa enää, niin tästähän miehen veli teki oikein numeron ja alkoi oikein korostuneen naureskellen kysyä aina kun joku kosketti leikissä lasta että kysyithän luvan heh heh. Tietysti leikissä tulee tilanteita, että lasta voi koskettaa ja ottaa syliin kun kysymättä, jos lapsesta se on selvästi mukavaa ja naurattaa. On kuitenkin eri asia kaapata lapsi omista leikeistään syliin ja pitää väkisin sylissä halattavana kun mummo nyt tarvii lapsen läheisyyttä.

Tuollainen ”mummille tulee paha mieli jos et ole sylissä” on todella haitallista lapselle. Mummi pistää siinä lapsen vastuuseen mummin pahasta mielestä, ja se on liian iso taakka lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa ja syöttäkää itse pentunne, niin ei tarvii haukkua isoäitejä. Ottakaa omat eväät mukaan mummolaan ja tarjotkaa niitä isovanhemmillekin, niin muutkin oppii terveet tapanne vai elättekö siivellä?

Niinpä nii, jouduin viemään lapsen 10 kk mummolle hoitoon ja tiesin, että ruoka-aika on kohta. Laitoin mukaan ruoan:kasviksia ja lihaa. Mutta mitäpä olikaan mummo tehnyt. "En antanut tuota sinun tekemää ruokaa, kun keitin itse perunaa. Peruna on hyvää ruokaa!" Eli lapsi sai sinä päivänä pelkkää perunaa ruoaksi, koska äidin tekemät ruoat ei mummolle kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa ja syöttäkää itse pentunne, niin ei tarvii haukkua isoäitejä. Ottakaa omat eväät mukaan mummolaan ja tarjotkaa niitä isovanhemmillekin, niin muutkin oppii terveet tapanne vai elättekö siivellä?

Suurimmaksi osaksi juuri näin teemme. Toiseen mummolaan on normaalit välit, vieraillaan siellä, he meille eikä riitoja ole. Lapset lomailevat mielellään mummulassa, kesäksi on jotain suunnitelmia tehty.

Psykomummu haistelkoon kuvottavaa piskinsä anaalirauhasia ihan keskenään. Nähdään pari kertaa vuodessa, eikä puuttuvan luottamuksen takia jätetä lapsia sekunniksikaan yksin sen hullun isoäidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

V I t t u te ortorektiset ä m m ä t olette sairaita :)))))))

Kyllähän se on normaalia syöttää 6 viikon ikäiselle täytekakkua. Ainakin mun anopin mielestä. Ja suuttui mulle, kun pelastin vauvan tuosta tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi AP vingut täällä tätä asiaa?Sano niille itselleen suoraan eli kiellät- ne on Sun lapsia!Vai pelkäätkö, että ne suuttuu ja menetät ilmaisen lastenhoitoavun? Halooooooooooooooo

Jos olisit lukenut pari sivua, niin olisit varmasti huomannut, että on sanottu, useasti, ei mitään vaikutusta. Samoin olen kertonut, että sokerityrkytys on vain yksi ongelma, joten lastenhoitoapua ei tuolta mummulta oteta vastaan, vaikka sitäkin on tyrkytetty. Lasten turvallisuus on tietysti aina tärkeämpää kuin mummelin hoitohalut (=saa selän takana kehys, kuinka pojan perhe (varsinkaan miniä) ei ilman häntä pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa ja syöttäkää itse pentunne, niin ei tarvii haukkua isoäitejä. Ottakaa omat eväät mukaan mummolaan ja tarjotkaa niitä isovanhemmillekin, niin muutkin oppii terveet tapanne vai elättekö siivellä?

Niinpä nii, jouduin viemään lapsen 10 kk mummolle hoitoon ja tiesin, että ruoka-aika on kohta. Laitoin mukaan ruoan:kasviksia ja lihaa. Mutta mitäpä olikaan mummo tehnyt. "En antanut tuota sinun tekemää ruokaa, kun keitin itse perunaa. Peruna on hyvää ruokaa!" Eli lapsi sai sinä päivänä pelkkää perunaa ruoaksi, koska äidin tekemät ruoat ei mummolle kelpaa.

Meillä olin tehnyt ison kasan vihanneksia ja lihaa lapselle, kun jouduttiin mennä anoppilan kautta kotiin (olin ollut omien vanhempien luona). Yhden aterian ajaksi jouduin jättämään lapsen (alle 1 v, en muista tarkasti ikää) hoitoon. Anoppi oli sit lämmittänyt vähintään neljän päivän satsin kerralla (ohjeistettu oli, että pari lusikallista riittää), ja kertoi kuinka lapselle ei ollut ruoka maistunut (=mun tekemä ruoka on pahaa).. sitten vmäinen hymy naamalle ja ilkkua tokaisu että koiralle maistui. Tämmöisiä pikkukällejä tapahtui jatkuvasti, kun vielä yritin tulla toimeen anopin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa ja syöttäkää itse pentunne, niin ei tarvii haukkua isoäitejä. Ottakaa omat eväät mukaan mummolaan ja tarjotkaa niitä isovanhemmillekin, niin muutkin oppii terveet tapanne vai elättekö siivellä?

Niinpä nii, jouduin viemään lapsen 10 kk mummolle hoitoon ja tiesin, että ruoka-aika on kohta. Laitoin mukaan ruoan:kasviksia ja lihaa. Mutta mitäpä olikaan mummo tehnyt. "En antanut tuota sinun tekemää ruokaa, kun keitin itse perunaa. Peruna on hyvää ruokaa!" Eli lapsi sai sinä päivänä pelkkää perunaa ruoaksi, koska äidin tekemät ruoat ei mummolle kelpaa.

Meillä olin tehnyt ison kasan vihanneksia ja lihaa lapselle, kun jouduttiin mennä anoppilan kautta kotiin (olin ollut omien vanhempien luona). Yhden aterian ajaksi jouduin jättämään lapsen (alle 1 v, en muista tarkasti ikää) hoitoon. Anoppi oli sit lämmittänyt vähintään neljän päivän satsin kerralla (ohjeistettu oli, että pari lusikallista riittää), ja kertoi kuinka lapselle ei ollut ruoka maistunut (=mun tekemä ruoka on pahaa).. sitten vmäinen hymy naamalle ja ilkkua tokaisu että koiralle maistui. Tämmöisiä pikkukällejä tapahtui jatkuvasti, kun vielä yritin tulla toimeen anopin kanssa.

Vai oli sulla itse tehtyjä soseita oikein 4 pv satsi matkalla mukana. Wau! Ja oikein jouduitte anoppilaan pysähtymään matkalla paremmasta mummolasta. Olisi kyllä kannattanut ennemmin pysähtyä vaikka abc:llä ja yöpyä hotellissa.

Ihan oikeasti naiset: kyllä teissä miniöissäkin on varmasti jotain vikaa, kun teilläon tuollaiset psykoanopit. Ainakin tulkitsette yli ihan hemmetin paljon kaikkea sanomista ja anopin ilmeitä.

T. Ei vielä anoppi, pojan äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa ja syöttäkää itse pentunne, niin ei tarvii haukkua isoäitejä. Ottakaa omat eväät mukaan mummolaan ja tarjotkaa niitä isovanhemmillekin, niin muutkin oppii terveet tapanne vai elättekö siivellä?

Niinpä nii, jouduin viemään lapsen 10 kk mummolle hoitoon ja tiesin, että ruoka-aika on kohta. Laitoin mukaan ruoan:kasviksia ja lihaa. Mutta mitäpä olikaan mummo tehnyt. "En antanut tuota sinun tekemää ruokaa, kun keitin itse perunaa. Peruna on hyvää ruokaa!" Eli lapsi sai sinä päivänä pelkkää perunaa ruoaksi, koska äidin tekemät ruoat ei mummolle kelpaa.

Meillä olin tehnyt ison kasan vihanneksia ja lihaa lapselle, kun jouduttiin mennä anoppilan kautta kotiin (olin ollut omien vanhempien luona). Yhden aterian ajaksi jouduin jättämään lapsen (alle 1 v, en muista tarkasti ikää) hoitoon. Anoppi oli sit lämmittänyt vähintään neljän päivän satsin kerralla (ohjeistettu oli, että pari lusikallista riittää), ja kertoi kuinka lapselle ei ollut ruoka maistunut (=mun tekemä ruoka on pahaa).. sitten vmäinen hymy naamalle ja ilkkua tokaisu että koiralle maistui. Tämmöisiä pikkukällejä tapahtui jatkuvasti, kun vielä yritin tulla toimeen anopin kanssa.

Vai oli sulla itse tehtyjä soseita oikein 4 pv satsi matkalla mukana. Wau! Ja oikein jouduitte anoppilaan pysähtymään matkalla paremmasta mummolasta. Olisi kyllä kannattanut ennemmin pysähtyä vaikka abc:llä ja yöpyä hotellissa.

Ihan oikeasti naiset: kyllä teissä miniöissäkin on varmasti jotain vikaa, kun teilläon tuollaiset psykoanopit. Ainakin tulkitsette yli ihan hemmetin paljon kaikkea sanomista ja anopin ilmeitä.

T. Ei vielä anoppi, pojan äiti[/quote

Nii, miten itse tulkitsisit esim. seuraavat anopin tokaissut?

- Jätä vauva minulle hoitoon ja lähde juhlimaan (vauva 1kk vanha)

- vauvalle 5 vkoa " kyllä sinun äitisi parhaasi yrittää, mutta se on niin kiireinen, että mummo sinut hoitaa". ( lapsen äitinä olin kyllä tuossa vaiheessa äitiyslomalla ja lapsi oli perheemme ainoa, että mikä kiire?)

- itkevää vauvaa 3 kk ei anneta takaisin äidille, vaan mennään karkuun ja hoetaan "kyllä mummo hoitaa, kyllä mummo osaa, älä itke mummo hoitaa".

- vauva alle 6 kk. "Nyt voit lopettaa imettämisen ja lähteä takaisin töihin, niin minä hoidan vauvan".

Kyllä, varmaan äitinä ja miniänä olen "lukenut ilmeitä" ja tullut siihen tulokseen, että en arvosta tuolla tavalla toimivaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitakaa ja syöttäkää itse pentunne, niin ei tarvii haukkua isoäitejä. Ottakaa omat eväät mukaan mummolaan ja tarjotkaa niitä isovanhemmillekin, niin muutkin oppii terveet tapanne vai elättekö siivellä?

Niinpä nii, jouduin viemään lapsen 10 kk mummolle hoitoon ja tiesin, että ruoka-aika on kohta. Laitoin mukaan ruoan:kasviksia ja lihaa. Mutta mitäpä olikaan mummo tehnyt. "En antanut tuota sinun tekemää ruokaa, kun keitin itse perunaa. Peruna on hyvää ruokaa!" Eli lapsi sai sinä päivänä pelkkää perunaa ruoaksi, koska äidin tekemät ruoat ei mummolle kelpaa.

Meillä olin tehnyt ison kasan vihanneksia ja lihaa lapselle, kun jouduttiin mennä anoppilan kautta kotiin (olin ollut omien vanhempien luona). Yhden aterian ajaksi jouduin jättämään lapsen (alle 1 v, en muista tarkasti ikää) hoitoon. Anoppi oli sit lämmittänyt vähintään neljän päivän satsin kerralla (ohjeistettu oli, että pari lusikallista riittää), ja kertoi kuinka lapselle ei ollut ruoka maistunut (=mun tekemä ruoka on pahaa).. sitten vmäinen hymy naamalle ja ilkkua tokaisu että koiralle maistui. Tämmöisiä pikkukällejä tapahtui jatkuvasti, kun vielä yritin tulla toimeen anopin kanssa.

Vai oli sulla itse tehtyjä soseita oikein 4 pv satsi matkalla mukana. Wau! Ja oikein jouduitte anoppilaan pysähtymään matkalla paremmasta mummolasta. Olisi kyllä kannattanut ennemmin pysähtyä vaikka abc:llä ja yöpyä hotellissa.

Ihan oikeasti naiset: kyllä teissä miniöissäkin on varmasti jotain vikaa, kun teilläon tuollaiset psykoanopit. Ainakin tulkitsette yli ihan hemmetin paljon kaikkea sanomista ja anopin ilmeitä.

T. Ei vielä anoppi, pojan äiti

Onneksi joukossamme vaeltaa vielä kaltaisiasi älykköjä. Nyt vasta ymmärrän, että olen vain Tulkinnut Väärin anoppia... Edellisen vastaajan listausta mukaillen, tässä muutamia edesottamuksia jotka minä vain tulkitsin väärin...

- Vauva jää mummolaan, nyt pääsetkin hyvään hoitoon, virkkoi anoppi 2vkon ikäiselle vauvalle. Meni sohvalle ja kääntyi istumaan seinään päin kädet puuskassa kun emme jättäneet vauvaa.

- Hyi, eiköhän ole lutkutettu tarpeeksi jo, mummu antaakin nyt ihanaa kaupan herkkumaitoa, sitä kyllä riittää. - Anopin kommentti 4kk vauvan imetyksestä

- Ei tämä sinun ole, sie saat kotona pitää, mie pidän täällä! - vastaus pyyntööni antaa itkevä vauva takaisin minulle anoppilassa.

- Otti 6kk vauvan ja lähti ulos ovesta, käveli edestakaisin pihamaalla, jos erehdyin menemään ulos ja lähestymään heitä, niin tämä sähähti "siellä on kahvia, mene ottamaan, me ollaan nyt kahden!"

Lapsi on nyt 2v. eikä anoppi oli KERTAAKAAN kutsunut minua äidiksi vauvalle. Hänen koko elämänsä ja identiteettinsä sen sijaan on vain mummua mummua mummua, vaikkei lapsi olisi lähimaillakaan. Minä olen lapselle edelleen "Kaisa", poikansa eli mieheni on kuitenkin "isi". Jos lapsi lähestyy minua, niin anoppi suhisee "ä-ää, älä mene sinne" ja pudistaa päätään ja tuijottaa kiinteästi lasta, heiluttaa vimmatusti lelua tms. että saisi lapsen mielenkiinnon itseensä.

Onpa kurjaa tässä vaiheessa ymmärtää että kaikki olisi voinut mennä paremmin jos minä en olisi Tulkinnut Väärin.

Minäkin aina väärin tulkitsen. Viimeksi mummo sai teinin hermostumaan ylihöösäämisellään. Minä en edes ollut paikalla. Sitten alkoi pommittaa meitä tunkemalla entistä enemmän, että mitä se äiti oikein tekee teinille, kun teini on niin ahdistunut. Joopa.