Sivistyksellisesti köyhä koti

Up

Meillä ollut samaa. Olen aina kärsinyt siitä. Olin jo lapsena syvällisesti kiinnostunut asioista, mutta vanhemmilta ei koskaan saanut vastakaikua. Vastaukset oli tyyliin "en tiedä" tai "en jaksa nyt miettiä".

Vielä tänäkään päivänä ei synny keskusteluita. Äitini huvia on tuijottaa ikkunasta ulos. Jaksaa tätä vaikka tunnin putkeen. Monta kertaa miettinyt, että valo palaa, mutta ketään ei ole kotona..

Valitettavasti joitakin ihmisiä ei kiinnosta mikään mikä vaatisi aivotyötä. Eivät lue uutisia eikä muista ajankohtaisista asioista. Ei kiinnosta keskustella kuin arkiasioista.

Arvokas aloitus, kiitos siitä! Tunnistan ap:n kuvaileman tilanteen isoäitini kodista. Olen yksinhuoltajaäidin lapsi ja meillä oli ihan ok oltavat, mutta joka viikonloppu käytiin isoäidin luona jolla oli juuri ap:n kuvailema asenne maailmaan ja elämään.

Rohkaisuna haluan mainita että jopa tämän isoäidin toinen lapsi päätyi opiskelemaan psykiatriksi.

On hieno juttu että tiedostat ja huomaat että haluat elämääsi jotain enemmän. Nyt pystyt hakemaan sitä tietoisesti. Mene yliopistoon, ympäröi itsesi inspiroivilla ihmisillä. Kukoista!

T. 38-vuotias mies joka ei aikanaan älynnyt tarttua akateemisen puolen koulutukseen ja joka yrittää nyt saada töiden ohella tehtyä opintoja avoimessa yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Arvokas aloitus, kiitos siitä! Tunnistan ap:n kuvaileman tilanteen isoäitini kodista. Olen yksinhuoltajaäidin lapsi ja meillä oli ihan ok oltavat, mutta joka viikonloppu käytiin isoäidin luona jolla oli juuri ap:n kuvailema asenne maailmaan ja elämään.

Rohkaisuna haluan mainita että jopa tämän isoäidin toinen lapsi päätyi opiskelemaan psykiatriksi.

On hieno juttu että tiedostat ja huomaat että haluat elämääsi jotain enemmän. Nyt pystyt hakemaan sitä tietoisesti. Mene yliopistoon, ympäröi itsesi inspiroivilla ihmisillä. Kukoista!

T. 38-vuotias mies joka ei aikanaan älynnyt tarttua akateemisen puolen koulutukseen ja joka yrittää nyt saada töiden ohella tehtyä opintoja avoimessa yliopistossa.

Yliopistoon tähtäänkin, unelmien alalle :)

Tsemppiä sinulle opiskeluihisi!

Ap

Meillä keskustelut oli tyyliin sellaisia, että isän vakiokommentti joka asiaan oli: "Älä puhu niin paljon!", jota äiti komppasi lauseella: "Suomalainen on sellainen, että se vastaa kun siltä ei kysytä!". Kaikki itsensä sivistäminen ja opiskelu oli olevinaan turhaa, koska tehdas tarjosi työtä ja ainoa huvi oli pihakivien kaivaminen ylös savimaasta lapiolla ja rautakangella.

Älä ap lannistu, vaikka välillä olo onkin harmittavan turhautunut. Perhe on mitä on. Se ei valitettavasti muuksi muutu.

Haaveilin lapsena että meillä olisi ollut kulttuurikoti. En saanut kotoa oikein minkäänlaisia eväitä elämään ja päädyin sitten vähän hanttihommiin. Minäkin yritän nyt aikuisena sivistää itseäni, lapsuudenkodissa sellaista enemmänkin halveksittiin.

Tässäkin taas se stereotypia että ainoastaan korkeasti koulutettu voi olla sivistynyt....

Vierailija kirjoitti:

Haaveilin lapsena että meillä olisi ollut kulttuurikoti. En saanut kotoa oikein minkäänlaisia eväitä elämään ja päädyin sitten vähän hanttihommiin. Minäkin yritän nyt aikuisena sivistää itseäni, lapsuudenkodissa sellaista enemmänkin halveksittiin.

Meillä ei sentään halveksita, mutta mitään mieltä ei olla. Mielipiteettömyydestäkään ei kyllä mitään hyvää keksi :(

Ap

Kotini saattoi olla taloudellsiesti vähävarainen ja köyhä. Mutta sivistyksellisesti ja henkisesti hyvinkin rikas ja antoisa. Tässä kohtaa haluan kiittää ja ylistää paitsi ymmärtäväsiä vanhempiani, jotka eivät antaununeet ja kyynsityneet taloudellsiten vaikeukisista huolimatta, vaan jaksoivat kannusta ja tsempata, yhä uudestaa ja uudestaa, Mutta erityiosesti nyt myös suomalaista julkista ja paljossa verovarain kustannettuja kirjastojärjestelmää ja ylesiradiota, jotka ovat ainakin itsellenija lapsuuden kodilleni turvanneet ja mahdollistaneet suunnattoman määrän sivistystä ja henkistä kulttuuri pääomaa. (,jos kohta myös viidettä).

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin taas se stereotypia että ainoastaan korkeasti koulutettu voi olla sivistynyt....

Mutta minä en ajattele niin. Toivoisin vain, että kotona olisi edes joku, jonka kanssa voisin keskustella. Minua kiinnostaa vieläpä niin monet aiheet! Muista ihmisistä juoruilu alkaa käydä pitkästyttäväksi, etenkin kun sen lisäksi ei mitään muuta keskusteltavaa ole...

Ap

Oli erittäin köyhä ja sen lisäksi vanhemmat olivat todella hiljaisia, eivätkä olleet kiinnostuneita tutustumaan omiin lapsiinsa. Keskustelutaitoni on sen vuoksi melko rajoittunut, vaikka verbaalinen "älykkyyteni" on kenties keskimääräistä korkeampi. Tätä nykyä olen kyllä jo selvästi parempi keskustelemaan kuin vaikka kaksi vuotta sitten, koska olen alkanut hankkimaan sivistystä lukemalla ja olen myös aloittanut päiväkirjan kirjoittamisen. Oikeastaan nyt vasta minusta on kuoriutumassa autonominen yksilö. Ehkä tästä syrjäytyneisyydestä voi vielä päästä eroon.

M38

Minä kasvoin tällaisessa kodissa. Koin aina olevani hirvittävän yksinäinen perheeni keskuudessa, kukaan ei halunnut ymmärtää minua eikä tosiaankaan edes yrittänyt.

Vanhempani olivat hyvin koulutettuja, mutta eivät halunneet kasvattaa lapsiaan lainkaan. Tästä syystä voisin sanoa, että meillä oli sivistyksellisistä köyhä koti, vaikka kirjoja löytyi ja kaikenlaisista asioista keskusteltiin. Käytöstapojen puute on merkittävästi haitannut elämää lapsena ja aikuisena. Niiden opettelu itsekseen on ollut todella työlästä.

No ei, mutta ehkä löydät jostain kodin ulkopuolelta samanhenkistä seuraa. Jos ei lukiokavereista, niin kirjastoissahan järjestetään kaikenlaisia harrastekerhoja. Tai esim jos joku poliittinen puolue kiinnostaa, niin sieltä varmasti löytyy hyvinkin sopivia keskustelukumppaneita, ja myös nuoriso-osioita on olemassa.

Oliko kyseessä vain vasemmistopropagandaa ja Neuvostoliiton erinomaisuutta kaikessa korostava vasemmistokoti? 

Minun isäni oli niitä ihmisiä, joiden mielestä se, mitä hän ei tiedä, ei ole tietämisen arvoista. Kirjojen lukeminen oli ajan haaskuuta, ja hirveä pilkka seurasi, jos hän huomasi jonkun olevan kiinnostunut tai innostunut jostain, mistä ei ollut käytännön hyötyä. Äitini oli koulutettu ja monista asioista kiinnostunut, mutta isä veti hänetkin mukaansa, enkä sen takia kotona oppinut keskustelemaan mistään.

Vierailija kirjoitti:

No ei, mutta ehkä löydät jostain kodin ulkopuolelta samanhenkistä seuraa. Jos ei lukiokavereista, niin kirjastoissahan järjestetään kaikenlaisia harrastekerhoja. Tai esim jos joku poliittinen puolue kiinnostaa, niin sieltä varmasti löytyy hyvinkin sopivia keskustelukumppaneita, ja myös nuoriso-osioita on olemassa.

Kiitos vinkeistä! Kyllä multa jotain keskusteluseuraa löytyy, mutta silti kotona turhauttaa.

Ap

Ei voi kylliksi korostaa kuinka paljon paremmat lähtökohdat ihminen saa elämäänsä mikäli syntyy perheeseen jossa ei olla sivistyksellisesti köyhiä.

On turha lässyttää, että mahdollisuuksien tasa-arvo on kun on ilmainen koulu.

Ihmiset joilla on olleet älykkäät vanhemmat, eivät osaa kuvitella miten paljon heikommat lähtökohdat junttipullerovanhempien lapsilla on. Raha ei määrää, vaan henkinen rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kylliksi korostaa kuinka paljon paremmat lähtökohdat ihminen saa elämäänsä mikäli syntyy perheeseen jossa ei olla sivistyksellisesti köyhiä.

On turha lässyttää, että mahdollisuuksien tasa-arvo on kun on ilmainen koulu.

Ihmiset joilla on olleet älykkäät vanhemmat, eivät osaa kuvitella miten paljon heikommat lähtökohdat junttipullerovanhempien lapsilla on. Raha ei määrää, vaan henkinen rikkaus.

Tämä on kyllä todella totta. Mulla itsellä on onneksi ollut elämässä niin paljon muita ihmisiä, ”sivistyneitä”. Kaikilla näitäkään ihmisiä ei valitettavasti ole!