Lue keskustelun säännöt.
Hoitotäti ihmettelee - 5 v. muuttunut käytös
12.04.2019 |
Mulla on ongelma. Työssäni tapaan silloin tällöin 5 v. ja etenkin viime aikoina on tuntunut, että kaikki ei ole ok. Lapsi ja perhe ovat ihanat ja en halua mitään sanoa, kun pelkään loukkaavani. Toisaalta jos on jotain johon voisi hakea apua niin pitäisi kai sanoa. Mulla on joitakin vuosia hoitokokemusta, mutta olen vielä aika uusi alalla,
-Viime aikoina lapsi on ikään kuin poistunut: katse on sumea, hän on omissa maailmoissaan
-Oikeastaan kaksi vaihdetta, joko hillitöntä puhetta tai sitten mökötystä
-Yllättäen myös agressiivista käytöstä, tönimistä ja pienempien satuttamista
-Laittaa kädet korville herkästi, ei halua kuunnella
-Sanoin ”viisi” lauseessa ja lapsi jähmettyi paikoilleen, oli omissa maailmoissaan ja alkoi laskea viiteen. Jouduin vähän heiluttelemaan käsiäni, että lapsi palasi takaisin
-Vaikuttaa olevan onnellisimmillaan kun puuhaa jotain yksin, lukee, piirtää jne
-Hyvät kielelliset taidot, ymmärtää esim. sukulaissuhteet, käsittää toisten ja omia tunteita, sujuva liikkeissään, pukeutumisessa. Omatoiminen
Onko tämä ihan normaalia tässä kehitysvaiheessa? Osaisko joku auttaa. Ja voinko mä sanoa mitään vanhemmille?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskariuhma.
Ihan tyypillinen kehitysvaihe.
Miten hoitotäti ei tiedä?
Muuten hyvä vastaus, mutta rakentavassa keskustelussa voi jättää tuon viimeisen kysymyslauseen pois. Juuri tälläisten some- ja reaalielämän vastausten takia ei viitsi mitään edes kysellä. Aina on joku besser wisser, joka kyseenalaistaa koko osaamisen.
Joka kysyy vaikuttaa ehkä vain sen hetken tyhmältä. Joka ei kysy voi olla loppuelämänsä tyhmä.
Ja jos sinä asian hyvin tunnet ja tiedät niin voisit mentoroida etkä väheksyä.
Kyllä tuon tietäminen kuuluu perustietämiseen. Perusammattitaitoon. Oikeasti.
Et varmaan ole jaksanut lukea kaikkia viestejä. Kerron tuolla aikaisemmin, että tapaan viikossa kymmeniä lapsia ja tämä yksi herättää huomiota. Vaikeatahan tätä on kattavasti selittää, mutta jokin ”space out” -tilanteissa on eri tavalla intensiivinen kuin muilla lapsilla. Samoin puhua pälpättäminen, omaa luokkaansa.
Uusi kokemus itselleni oli, että jokin puheessa sanottu numero saa aikaiseksi rinnakkaisajon joka sulkee kaiken muun ulkopuolelle ja tästä pitää lapsi herätellä ympäröivään maailmaan.
Monen 5 v. kanssa onnistuu jo vastavuoroinen keskustelu, mutta tämä lapsi laittaa ködet korville.
Vaihda alaa. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on ihan tyypillistä ikävaiheen käytöstä. Usein eskarilaisen uhma jää huomiotta. Meidän hiljaisella ja rauhallisella kaikki uhmaiät on olleet juurikin tuollaisia ”uppoutumisia” ja sellaista että mikään ei oikein tunnu menevän perille.
T. Kahden teinin äiti ja ope
Kiitos. Tästä oli apua. Kun sitä tyhjää, apaattisena tuijottavaa katsetta ei ole ihan tällaisena kohdannut niin se on aika karmiva. Kun tuntuu, että se pieni persoona ihan katoaa. Kiitos sinulle!
Sinä olet väliaikainen työläinen, joka näkee lasta silloin tällöin. Ethän sinä edes tiedä, millainen se lapsi on perimmältään. Jos hän olisi ihan autistiseksi muuttunut yhtäkkiä, kyllä ne muutkin hoitajat - vakituiset, lasta jo vuosikausia seuranneet - olisivat jotain sanoneet.
Sinulla on vastavalmistuneen uuden työntekijän syndrooma.
Tätä epäilen itsekin. Kiitos kommentista. Parempi munata itsensä täällä anonyymisti, kun mennä työkavereille tai vanhemmille puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskariuhma.
Ihan tyypillinen kehitysvaihe.
Miten hoitotäti ei tiedä?
Muuten hyvä vastaus, mutta rakentavassa keskustelussa voi jättää tuon viimeisen kysymyslauseen pois. Juuri tälläisten some- ja reaalielämän vastausten takia ei viitsi mitään edes kysellä. Aina on joku besser wisser, joka kyseenalaistaa koko osaamisen.
Joka kysyy vaikuttaa ehkä vain sen hetken tyhmältä. Joka ei kysy voi olla loppuelämänsä tyhmä.
Ja jos sinä asian hyvin tunnet ja tiedät niin voisit mentoroida etkä väheksyä.
Kyllä tuon tietäminen kuuluu perustietämiseen. Perusammattitaitoon. Oikeasti.
Et varmaan ole jaksanut lukea kaikkia viestejä. Kerron tuolla aikaisemmin, että tapaan viikossa kymmeniä lapsia ja tämä yksi herättää huomiota. Vaikeatahan tätä on kattavasti selittää, mutta jokin ”space out” -tilanteissa on eri tavalla intensiivinen kuin muilla lapsilla. Samoin puhua pälpättäminen, omaa luokkaansa.
Uusi kokemus itselleni oli, että jokin puheessa sanottu numero saa aikaiseksi rinnakkaisajon joka sulkee kaiken muun ulkopuolelle ja tästä pitää lapsi herätellä ympäröivään maailmaan.
Monen 5 v. kanssa onnistuu jo vastavuoroinen keskustelu, mutta tämä lapsi laittaa ködet korville.
Huolesi ja mielenkiintosi on hyvä asia, mutta jos lapsi joutuu laittamaan kätensä korvien eteen kun puhut... tulee vaikutelma, että haluat vuorovaikutuksessa vaikka "rai£kata". Kohtelet epäkunnioittavasti, et ihmisen veroisesti!
Vierailija kirjoitti:
Ap, ehkä voisit vähän hillitä kontrollointihaluasi lapsen mieleen... Kirjoitit: "Jouduin vähän heiluttelemaan käsiäni, että lapsi palasi takaisin." Anna hänen olla sellainen, kun on. Vaikka kotona olisikin tökkivä vuorovaikutus (?), älä rai£kaa hänen aivojaan liian tiukalla otteella. Suurin osa kasvuympäristöistä on epätäydellisiä - ellei sen seurauksia hyväksy, ahdistaa lasta vain entisestään.
Kyllä lapsi sai ollakin siinä varmaan ainakin nelisen minuuttia. Pakko vaan oli sitten havahduttaa, kun muu ryhmä oli jo puettu ja en voinut yhden kanssa jäädä sisälle odottamaan havahtumista. Musta tuo aika oli aika pitkä, useamman minuutin seisoa paikallaan ja katsoa vain johonkin seinän suuntaan. Mutta aloittelevan työntekijän syndrooma.
Niin. Mulla on hiljainen, rauhallinen, vähäsanainen kuopus. Jouduin tällaisen ihmeellisen ihmettelyn kohteeksi eskarissa. Siellä oli kaksi vastavalmistunutta besserwisseriä, jotka näki lapsessa vain loputtomasti vikoja. Tajuamatta että he itse provosoivat sitä vetäytyvää käytöstä lapsesta.
Nyt ko lapsi on huippulukiossa. Onneksi, luojan kiitos, alakoulussa opeksi osui järjen ääni. Nuori mies joka hyväksyi oppilaansa sellaisina kuin he olivat! Joka ei pällistellyt eikä ihmetelly. Hyväksyi lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskariuhma.
Ihan tyypillinen kehitysvaihe.
Miten hoitotäti ei tiedä?
Muuten hyvä vastaus, mutta rakentavassa keskustelussa voi jättää tuon viimeisen kysymyslauseen pois. Juuri tälläisten some- ja reaalielämän vastausten takia ei viitsi mitään edes kysellä. Aina on joku besser wisser, joka kyseenalaistaa koko osaamisen.
Joka kysyy vaikuttaa ehkä vain sen hetken tyhmältä. Joka ei kysy voi olla loppuelämänsä tyhmä.
Ja jos sinä asian hyvin tunnet ja tiedät niin voisit mentoroida etkä väheksyä.
Kyllä tuon tietäminen kuuluu perustietämiseen. Perusammattitaitoon. Oikeasti.
Et varmaan ole jaksanut lukea kaikkia viestejä. Kerron tuolla aikaisemmin, että tapaan viikossa kymmeniä lapsia ja tämä yksi herättää huomiota. Vaikeatahan tätä on kattavasti selittää, mutta jokin ”space out” -tilanteissa on eri tavalla intensiivinen kuin muilla lapsilla. Samoin puhua pälpättäminen, omaa luokkaansa.
Uusi kokemus itselleni oli, että jokin puheessa sanottu numero saa aikaiseksi rinnakkaisajon joka sulkee kaiken muun ulkopuolelle ja tästä pitää lapsi herätellä ympäröivään maailmaan.
Monen 5 v. kanssa onnistuu jo vastavuoroinen keskustelu, mutta tämä lapsi laittaa ködet korville.
Huolesi ja mielenkiintosi on hyvä asia, mutta jos lapsi joutuu laittamaan kätensä korvien eteen kun puhut... tulee vaikutelma, että haluat vuorovaikutuksessa vaikka "rai£kata". Kohtelet epäkunnioittavasti, et ihmisen veroisesti!
No onneksi en ole ainoa jolle näin tekee. Tekee myös muulle henkilökunnalle ja perheenjäsenille. Jos olisi vain musta kyse, niin pelkäisin että mun äänessä on jokin vika.
Vanhempana haluaisin ehdottomasti kuulla kaikki muutokset lapsen käytöksessä ja hoitajien huolet ja huomiot. Lapsi ei välttämättä kotona käyttäydy samalla tavalla ja muutosta käytöksessä ei kotona välttämättä huomaa. Haluaisin tietää jos lapsella jokin hätä tai huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutkohan nyt meidän tytöstä? Keski-Suomessa?
Sijaisen ei kuulu ottaa mitään huolia puheeksi vanhempien kanssa yksinään. Näistä keskustellaan ensin tiimeissä ja tarvittaessa elton kanssa. Vakkari henkilökunta selvittelee asiat. Parasta siis olisi jos puhuisit tästä lapsesta muiden kasvattajien kanssa. Ammatillisesti teidän kaikkien pitää pystyä toimimaan keskenänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskariuhma.
Ihan tyypillinen kehitysvaihe.
Miten hoitotäti ei tiedä?
Muuten hyvä vastaus, mutta rakentavassa keskustelussa voi jättää tuon viimeisen kysymyslauseen pois. Juuri tälläisten some- ja reaalielämän vastausten takia ei viitsi mitään edes kysellä. Aina on joku besser wisser, joka kyseenalaistaa koko osaamisen.
Joka kysyy vaikuttaa ehkä vain sen hetken tyhmältä. Joka ei kysy voi olla loppuelämänsä tyhmä.
Ja jos sinä asian hyvin tunnet ja tiedät niin voisit mentoroida etkä väheksyä.
Kyllä tuon tietäminen kuuluu perustietämiseen. Perusammattitaitoon. Oikeasti.
Et varmaan ole jaksanut lukea kaikkia viestejä. Kerron tuolla aikaisemmin, että tapaan viikossa kymmeniä lapsia ja tämä yksi herättää huomiota. Vaikeatahan tätä on kattavasti selittää, mutta jokin ”space out” -tilanteissa on eri tavalla intensiivinen kuin muilla lapsilla. Samoin puhua pälpättäminen, omaa luokkaansa.
Uusi kokemus itselleni oli, että jokin puheessa sanottu numero saa aikaiseksi rinnakkaisajon joka sulkee kaiken muun ulkopuolelle ja tästä pitää lapsi herätellä ympäröivään maailmaan.
Monen 5 v. kanssa onnistuu jo vastavuoroinen keskustelu, mutta tämä lapsi laittaa ködet korville.
Huolesi ja mielenkiintosi on hyvä asia, mutta jos lapsi joutuu laittamaan kätensä korvien eteen kun puhut... tulee vaikutelma, että haluat vuorovaikutuksessa vaikka "rai£kata". Kohtelet epäkunnioittavasti, et ihmisen veroisesti!
Mistä vedät johtopäätöksen, että olen epäkunnioittava? En kohtele ihmisen veroisesti? Tämä on mielenkiintoista analyysiä. Mihin perustat väittämäsi? Tunnetaanko me?
Vierailija kirjoitti:
Puhutkohan nyt meidän tytöstä? Keski-Suomessa?
Ei K-S ja sukupuolta en halua sanoa. Näitä vastauksia kun luen, niin monen ammattilaisen mielestä ihan luonnollista käyttäytymistä. Ja lapsella näyttää muutoin olevan kaikki ihan ok: varusteet, perhe, harrasteet ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi eli myös välillä omissa maailmoissaan. Hirveitä ongelmia kaivettiin tarhassa ja eskarissa (sama lto). Jouduttiin ties mihin tutkimuksiin jne. Hirveätä kohtelua.
Näillä tiedoilla ohjeistettiin myös ala-asteen opettaja siirtymävaiheessa. Onneksi sattui pitkän linjan about 60v opettaja. Viittasi kintaalla näihin "ongelmiin". Nyt poika kolmannella, kaikki mennyt enemmän kuin loistavasti. Kertaakaan ei ole poika saanut keskusteluissa negatiivista palautetta oudosta käyttäytymisestä. Opettaja sanoo, että on professoriluonne, jää mietteisiinsä joskus.
Relaa vähän. Jos et uskalla muille puhua niin tuskin ongelmat ovat suuria.
Vierailija kirjoitti:
Sijaisen ei kuulu ottaa mitään huolia puheeksi vanhempien kanssa yksinään. Näistä keskustellaan ensin tiimeissä ja tarvittaessa elton kanssa. Vakkari henkilökunta selvittelee asiat. Parasta siis olisi jos puhuisit tästä lapsesta muiden kasvattajien kanssa. Ammatillisesti teidän kaikkien pitää pystyä toimimaan keskenänne.
Totta. Näinhän se oppikirjojen mukaan menee. Onhan meillä keskusteluja henkilökunnan kesken, mutta mä olen ne ajat yleensä lasten kanssa kun vakkarit palaveeraa. Jos jotain olen huomioinut tai kommentoinnut, niin se on aloittelijoiden ja tuuraajien sanomaa eikä sillä ole merkitystä.
Ja nyt kun lue täältä muitten kokemuksia, niin kaikki on varmaan ihan ok, normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi eli myös välillä omissa maailmoissaan. Hirveitä ongelmia kaivettiin tarhassa ja eskarissa (sama lto). Jouduttiin ties mihin tutkimuksiin jne. Hirveätä kohtelua.
Näillä tiedoilla ohjeistettiin myös ala-asteen opettaja siirtymävaiheessa. Onneksi sattui pitkän linjan about 60v opettaja. Viittasi kintaalla näihin "ongelmiin". Nyt poika kolmannella, kaikki mennyt enemmän kuin loistavasti. Kertaakaan ei ole poika saanut keskusteluissa negatiivista palautetta oudosta käyttäytymisestä. Opettaja sanoo, että on professoriluonne, jää mietteisiinsä joskus.
Relaa vähän. Jos et uskalla muille puhua niin tuskin ongelmat ovat suuria.
Kiitos. Näin ajattelin näistä muutamasta asiallisesta kommentista joita olen saanut. Ja toisaalta, ei ole mun oma tenava. Kun täälläkin tulee näin paljon tauhkaa, niin mitä sitten kun suunsa avaisi työelämässä. Kyllähän vanhemmat viime kädessä vastaavat lapsistaan. Mä en voi kuitenkaan kaikista huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskariuhma.
Ihan tyypillinen kehitysvaihe.
Miten hoitotäti ei tiedä?
Muuten hyvä vastaus, mutta rakentavassa keskustelussa voi jättää tuon viimeisen kysymyslauseen pois. Juuri tälläisten some- ja reaalielämän vastausten takia ei viitsi mitään edes kysellä. Aina on joku besser wisser, joka kyseenalaistaa koko osaamisen.
Joka kysyy vaikuttaa ehkä vain sen hetken tyhmältä. Joka ei kysy voi olla loppuelämänsä tyhmä.
Ja jos sinä asian hyvin tunnet ja tiedät niin voisit mentoroida etkä väheksyä.
Kyllä tuon tietäminen kuuluu perustietämiseen. Perusammattitaitoon. Oikeasti.
Onko ap väittänyt ettei tätä tietäisi? Tossa esmerkin lapsessa on sen mielestä vain jotain poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskariuhma.
Ihan tyypillinen kehitysvaihe.
Miten hoitotäti ei tiedä?
Muuten hyvä vastaus, mutta rakentavassa keskustelussa voi jättää tuon viimeisen kysymyslauseen pois. Juuri tälläisten some- ja reaalielämän vastausten takia ei viitsi mitään edes kysellä. Aina on joku besser wisser, joka kyseenalaistaa koko osaamisen.
Joka kysyy vaikuttaa ehkä vain sen hetken tyhmältä. Joka ei kysy voi olla loppuelämänsä tyhmä.
Ja jos sinä asian hyvin tunnet ja tiedät niin voisit mentoroida etkä väheksyä.
Kyllä tuon tietäminen kuuluu perustietämiseen. Perusammattitaitoon. Oikeasti.
Onko ap väittänyt ettei tätä tietäisi? Tossa esmerkin lapsessa on sen mielestä vain jotain poikkeavaa.
On.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ehkä voisit vähän hillitä kontrollointihaluasi lapsen mieleen... Kirjoitit: "Jouduin vähän heiluttelemaan käsiäni, että lapsi palasi takaisin." Anna hänen olla sellainen, kun on. Vaikka kotona olisikin tökkivä vuorovaikutus (?), älä rai£kaa hänen aivojaan liian tiukalla otteella. Suurin osa kasvuympäristöistä on epätäydellisiä - ellei sen seurauksia hyväksy, ahdistaa lasta vain entisestään.
Kyllä lapsi sai ollakin siinä varmaan ainakin nelisen minuuttia. Pakko vaan oli sitten havahduttaa, kun muu ryhmä oli jo puettu ja en voinut yhden kanssa jäädä sisälle odottamaan havahtumista. Musta tuo aika oli aika pitkä, useamman minuutin seisoa paikallaan ja katsoa vain johonkin seinän suuntaan. Mutta aloittelevan työntekijän syndrooma.
Neljä minuuttia kuulostaa aika pitkältä ajalta. Ja jos ympärillä oli vielä muita lapsia ja hoitajia. Kuulostaa erikoiselta. Nukahtiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ehkä voisit vähän hillitä kontrollointihaluasi lapsen mieleen... Kirjoitit: "Jouduin vähän heiluttelemaan käsiäni, että lapsi palasi takaisin." Anna hänen olla sellainen, kun on. Vaikka kotona olisikin tökkivä vuorovaikutus (?), älä rai£kaa hänen aivojaan liian tiukalla otteella. Suurin osa kasvuympäristöistä on epätäydellisiä - ellei sen seurauksia hyväksy, ahdistaa lasta vain entisestään.
Kyllä lapsi sai ollakin siinä varmaan ainakin nelisen minuuttia. Pakko vaan oli sitten havahduttaa, kun muu ryhmä oli jo puettu ja en voinut yhden kanssa jäädä sisälle odottamaan havahtumista. Musta tuo aika oli aika pitkä, useamman minuutin seisoa paikallaan ja katsoa vain johonkin seinän suuntaan. Mutta aloittelevan työntekijän syndrooma.
Neljä minuuttia kuulostaa aika pitkältä ajalta. Ja jos ympärillä oli vielä muita lapsia ja hoitajia. Kuulostaa erikoiselta. Nukahtiko?
Ei nukahtanut. En uskaltanut koskettamalla herätellä, kun pelkäsin säikähtävän. Heiluttelin kättä ja vasta kun napsautin sormia alkoi havahtua. Lapsi seisoi, joten ei kai voinut nukahtaakaan. Muu ryhmä puettiin, aikaa meni varmaan ainakin tuo neljä minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ehkä voisit vähän hillitä kontrollointihaluasi lapsen mieleen... Kirjoitit: "Jouduin vähän heiluttelemaan käsiäni, että lapsi palasi takaisin." Anna hänen olla sellainen, kun on. Vaikka kotona olisikin tökkivä vuorovaikutus (?), älä rai£kaa hänen aivojaan liian tiukalla otteella. Suurin osa kasvuympäristöistä on epätäydellisiä - ellei sen seurauksia hyväksy, ahdistaa lasta vain entisestään.
Kyllä lapsi sai ollakin siinä varmaan ainakin nelisen minuuttia. Pakko vaan oli sitten havahduttaa, kun muu ryhmä oli jo puettu ja en voinut yhden kanssa jäädä sisälle odottamaan havahtumista. Musta tuo aika oli aika pitkä, useamman minuutin seisoa paikallaan ja katsoa vain johonkin seinän suuntaan. Mutta aloittelevan työntekijän syndrooma.
Neljä minuuttia kuulostaa aika pitkältä ajalta. Ja jos ympärillä oli vielä muita lapsia ja hoitajia. Kuulostaa erikoiselta. Nukahtiko?
Ei nukahtanut. En uskaltanut koskettamalla herätellä, kun pelkäsin säikähtävän. Heiluttelin kättä ja vasta kun napsautin sormia alkoi havahtua. Lapsi seisoi, joten ei kai voinut nukahtaakaan. Muu ryhmä puettiin, aikaa meni varmaan ainakin tuo neljä minuuttia.
Puhu jollekin töissä tai vanhemmille, pitkä aika olla jäätynyt.
Ap, ehkä voisit vähän hillitä kontrollointihaluasi lapsen mieleen... Kirjoitit: "Jouduin vähän heiluttelemaan käsiäni, että lapsi palasi takaisin." Anna hänen olla sellainen, kun on. Vaikka kotona olisikin tökkivä vuorovaikutus (?), älä rai£kaa hänen aivojaan liian tiukalla otteella. Suurin osa kasvuympäristöistä on epätäydellisiä - ellei sen seurauksia hyväksy, ahdistaa lasta vain entisestään.