Hoitotäti ihmettelee - 5 v. muuttunut käytös

Vierailija kirjoitti:

Meidän ennen niin lempeä ja rauhallinen tyttömme (5 v.) karjaisi tässä yhtenä iltana, että "sää et oo mun pomo", kun pyysin kolmatta kertaa häntä lopettelemaan leikkiä ja rupeamaan hammaspesupuuhiin. Ihan hän itsekin hätkähti ja alkoi nauraa. Nauroin minäkin ja käskin miettiä uudemman kerran asiaa. Mutta oletan siis, ettei hän ole mitenkään yhtäkkiä mennyt päästään vialle vaan on nytkähtänyt eteenpäin jossain kehitysvaiheessa.

Kiitos, tästä oli hyvä. Sun lapsella on myös huumoria. Se auttaa.

Kuulostaa nyt taas sellaiselta, että tehdään kärpäsestä härkästä. Keksitään "huolia" ja siltä pohjalta tuhlataan kaikkien aikaa perhettä kiusaten ja heille surua tuoden.

Kiitos vastanneille. Noista alapeukuista ja kommenteista, että sun ei kannata lasten psykologiksi/terapeutiksi ja voi luoja -huokailuista. Nämä ovat juuri ne syyt miksi en halua asiasta puhua työpaikalla enkä välttämättä mainita edes vanhemmille.

Varhaiskasvatus ei todellakaan taida olla alaani, ainakaan ympäristö ei kannusta. Kun mulla ei ole ulkona ringissä seisovien työntekijöiden tarinatuokioon tuotavava avioeroa, matkaa Thaimaahan, pohdi hoitolapsen vanhempien uutta autohankintaa tai lasten räkätautia niin tuntuu että mua ei ole olemassa. Lisäksi kun kiinnostaa puuhata lasten kanssa ja jotain on laittavinaan merkille niin lopullisesti tuntee olevansa väärässä paikassa. Vaikka lapsethan ne on ne mun työnantajat.

Kiitos muutamalle kivalle vastaajalle.

Työympäristön pohdinta on ihan epäoleellinen asia tässä keskustelussa, halusin kokemuksia 5 v. kehityksestä ja kommunikoinnista vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa nyt taas sellaiselta, että tehdään kärpäsestä härkästä. Keksitään "huolia" ja siltä pohjalta tuhlataan kaikkien aikaa perhettä kiusaten ja heille surua tuoden.

Kiitos. Tästä oli myös apua. En halua tosiaankaan ketään syyttä suotta huolestuttaa. Unohdan koko jutun. Olen huomannut, että vanhemmat eivät tosiaankaan halua työpäivän jälkeen kuulla ikäviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastanneille. Noista alapeukuista ja kommenteista, että sun ei kannata lasten psykologiksi/terapeutiksi ja voi luoja -huokailuista. Nämä ovat juuri ne syyt miksi en halua asiasta puhua työpaikalla enkä välttämättä mainita edes vanhemmille.

Varhaiskasvatus ei todellakaan taida olla alaani, ainakaan ympäristö ei kannusta. Kun mulla ei ole ulkona ringissä seisovien työntekijöiden tarinatuokioon tuotavava avioeroa, matkaa Thaimaahan, pohdi hoitolapsen vanhempien uutta autohankintaa tai lasten räkätautia niin tuntuu että mua ei ole olemassa. Lisäksi kun kiinnostaa puuhata lasten kanssa ja jotain on laittavinaan merkille niin lopullisesti tuntee olevansa väärässä paikassa. Vaikka lapsethan ne on ne mun työnantajat.

Kiitos muutamalle kivalle vastaajalle.

Työympäristön pohdinta on ihan epäoleellinen asia tässä keskustelussa, halusin kokemuksia 5 v. kehityksestä ja kommunikoinnista vanhempien kanssa.

Touhuile vaan niiden lasten kanssa ja ole läsnä äläkä väkisin seiso jossain höpöttämässä avioeroista tai juoruamassa perheiden autoista. Keskity kuitenkin kivoihin juttuihin äläkä huoli mielellä etsi vinkkejä miksi jollain olisi jotain hätää. Suurin osa kodeista on ihan hyviä lapsen kasvaa ja ahdistavaa kyyläystä ja ongelmien keksimistä vanhemmille tulee helposti. Ole sinä vaikka sellainen lapsenhoitaja joita ennen oli, hoiti lapsia eikä tehnyt diagnoosia jokaisesta tuhahduksesta joka saattoi kuulostaa joltain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastanneille. Noista alapeukuista ja kommenteista, että sun ei kannata lasten psykologiksi/terapeutiksi ja voi luoja -huokailuista. Nämä ovat juuri ne syyt miksi en halua asiasta puhua työpaikalla enkä välttämättä mainita edes vanhemmille.

Varhaiskasvatus ei todellakaan taida olla alaani, ainakaan ympäristö ei kannusta. Kun mulla ei ole ulkona ringissä seisovien työntekijöiden tarinatuokioon tuotavava avioeroa, matkaa Thaimaahan, pohdi hoitolapsen vanhempien uutta autohankintaa tai lasten räkätautia niin tuntuu että mua ei ole olemassa. Lisäksi kun kiinnostaa puuhata lasten kanssa ja jotain on laittavinaan merkille niin lopullisesti tuntee olevansa väärässä paikassa. Vaikka lapsethan ne on ne mun työnantajat.

Kiitos muutamalle kivalle vastaajalle.

Työympäristön pohdinta on ihan epäoleellinen asia tässä keskustelussa, halusin kokemuksia 5 v. kehityksestä ja kommunikoinnista vanhempien kanssa.

Touhuile vaan niiden lasten kanssa ja ole läsnä äläkä väkisin seiso jossain höpöttämässä avioeroista tai juoruamassa perheiden autoista. Keskity kuitenkin kivoihin juttuihin äläkä huoli mielellä etsi vinkkejä miksi jollain olisi jotain hätää. Suurin osa kodeista on ihan hyviä lapsen kasvaa ja ahdistavaa kyyläystä ja ongelmien keksimistä vanhemmille tulee helposti. Ole sinä vaikka sellainen lapsenhoitaja joita ennen oli, hoiti lapsia eikä tehnyt diagnoosia jokaisesta tuhahduksesta joka saattoi kuulostaa joltain.

Kiitos. Totta tämäkin. Koulutus ei ole missään suhteessa työhön. Riittää, kun osaa pyllyn pyyhiä ja rään niistää, kiskoa kamppeet päälle. Kaikki sosiologian ja sykologian höpinät voi unohtaa. Niistä eivät välitä työpaikka eikä vanhemmat.

Tapaan kymmeniä eri lapsia viikottain ja tämä yksi tapaus on askarruttanut mieltäni. Konsensus tuntuu olevan, että parempi pitää omana tietona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa nyt taas sellaiselta, että tehdään kärpäsestä härkästä. Keksitään "huolia" ja siltä pohjalta tuhlataan kaikkien aikaa perhettä kiusaten ja heille surua tuoden.

Kiitos. Tästä oli myös apua. En halua tosiaankaan ketään syyttä suotta huolestuttaa. Unohdan koko jutun. Olen huomannut, että vanhemmat eivät tosiaankaan halua työpäivän jälkeen kuulla ikäviä asioita.

Vasu (puolen vuoden välein) on oikea paikka näistä asioista keskustelemiseen, ei hikinen tuulikaappi kiljuvan lapsilauman keskellä työpäivän jälkeen.

Helpompi sanoa jos lapsella on jokin fyysinen vaiva. Itse avasin suuni, kun huomasin yhden lapsen juovan ja pissivän tiuhaan. Muutos tuli aika nopeasti. Vanhemmat molemmat terveysalalla, mutta omaa lasta ei tullut tarkkailtua.

Vierailija kirjoitti:

Helpompi sanoa jos lapsella on jokin fyysinen vaiva. Itse avasin suuni, kun huomasin yhden lapsen juovan ja pissivän tiuhaan. Muutos tuli aika nopeasti. Vanhemmat molemmat terveysalalla, mutta omaa lasta ei tullut tarkkailtua.

Niin, ja tällä lapsella todettiin diabetes heti kun asiasta sanoin vanhemmille. Juominen meni vain kuuman sään piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa nyt taas sellaiselta, että tehdään kärpäsestä härkästä. Keksitään "huolia" ja siltä pohjalta tuhlataan kaikkien aikaa perhettä kiusaten ja heille surua tuoden.

Kiitos. Tästä oli myös apua. En halua tosiaankaan ketään syyttä suotta huolestuttaa. Unohdan koko jutun. Olen huomannut, että vanhemmat eivät tosiaankaan halua työpäivän jälkeen kuulla ikäviä asioita.

Vasu (puolen vuoden välein) on oikea paikka näistä asioista keskustelemiseen, ei hikinen tuulikaappi kiljuvan lapsilauman keskellä työpäivän jälkeen.

Tuo mun esilletuoma diabetestapaus olisi puolen vuoden aikana varmaan kuollut.

Eskariuhma.

Ihan tyypillinen kehitysvaihe.

Miten hoitotäti ei tiedä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa nyt taas sellaiselta, että tehdään kärpäsestä härkästä. Keksitään "huolia" ja siltä pohjalta tuhlataan kaikkien aikaa perhettä kiusaten ja heille surua tuoden.

Kiitos. Tästä oli myös apua. En halua tosiaankaan ketään syyttä suotta huolestuttaa. Unohdan koko jutun. Olen huomannut, että vanhemmat eivät tosiaankaan halua työpäivän jälkeen kuulla ikäviä asioita.

Vasu (puolen vuoden välein) on oikea paikka näistä asioista keskustelemiseen, ei hikinen tuulikaappi kiljuvan lapsilauman keskellä työpäivän jälkeen.

Ei todellakaan odoteta vasukeskusteluun asti, mikäli lapsella on havaittavissa ongelmia. Olisi todella väärin pimittää asioita vanhemmilta ja sitten läväyttää kerralla kaikki päin naamaa. Ap:lle, opit kyllä keskustelemaan vanhempien kanssa kun harjoittelet. Sinun ei tarvitse kertoa olevasi huolissasi (heti) vaan voit tiedustella miten lapsi kotona toimii jossakin tietyssä tilanteessa.

Kyllä meille hoitaja täräytti tietonsa työpäivän päätteeksi ja tosiaan aika ärtyneenä sen sivuutin toteamalla vaan, että ai, ei näin kotona tee. Mutta toisaalta se antoi kipinän tarkkailla lasta ja vaikka ei ihan hoitajan näkemästä ongelmasta ollut kyse, niin vähän muunlainen ongelma siinä sivutuotteena havaittiin.

Sen takia kannustan asian huomauttamaan ihan ohimennen siinä keskustelun lomassa esim. oletteko muuten huomanneet, että x jää aika paljon omiin maailmoihinsa ainakin täällä päiväkodissa? Jääkö kotonakin? Ja sitten asian voi antaa hautua, kunnes joku muu - vanhempi tai toinen hoitaja - ottaa asian esille uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meille hoitaja täräytti tietonsa työpäivän päätteeksi ja tosiaan aika ärtyneenä sen sivuutin toteamalla vaan, että ai, ei näin kotona tee. Mutta toisaalta se antoi kipinän tarkkailla lasta ja vaikka ei ihan hoitajan näkemästä ongelmasta ollut kyse, niin vähän muunlainen ongelma siinä sivutuotteena havaittiin.

Sen takia kannustan asian huomauttamaan ihan ohimennen siinä keskustelun lomassa esim. oletteko muuten huomanneet, että x jää aika paljon omiin maailmoihinsa ainakin täällä päiväkodissa? Jääkö kotonakin? Ja sitten asian voi antaa hautua, kunnes joku muu - vanhempi tai toinen hoitaja - ottaa asian esille uudelleen.

Kiitos. Tämä oli hyvä. Katselen ja kuulostelen vielä vähän ja jos näyttää tapahtuvan useammin ja on jotenkin merkillepantavaa niin mainitsen sitten juuri näin. Kiitos sinulle!

Toi on ihan tyypillistä ikävaiheen käytöstä. Usein eskarilaisen uhma jää huomiotta. Meidän hiljaisella ja rauhallisella kaikki uhmaiät on olleet juurikin tuollaisia ”uppoutumisia” ja sellaista että mikään ei oikein tunnu menevän perille.

T. Kahden teinin äiti ja ope

Vierailija kirjoitti:

Toi on ihan tyypillistä ikävaiheen käytöstä. Usein eskarilaisen uhma jää huomiotta. Meidän hiljaisella ja rauhallisella kaikki uhmaiät on olleet juurikin tuollaisia ”uppoutumisia” ja sellaista että mikään ei oikein tunnu menevän perille.

T. Kahden teinin äiti ja ope

Kiitos. Tästä oli apua. Kun sitä tyhjää, apaattisena tuijottavaa katsetta ei ole ihan tällaisena kohdannut niin se on aika karmiva. Kun tuntuu, että se pieni persoona ihan katoaa. Kiitos sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Eskariuhma.

Ihan tyypillinen kehitysvaihe.

Miten hoitotäti ei tiedä?

Muuten hyvä vastaus, mutta rakentavassa keskustelussa voi jättää tuon viimeisen kysymyslauseen pois. Juuri tälläisten some- ja reaalielämän vastausten takia ei viitsi mitään edes kysellä. Aina on joku besser wisser, joka kyseenalaistaa koko osaamisen.

Joka kysyy vaikuttaa ehkä vain sen hetken tyhmältä. Joka ei kysy voi olla loppuelämänsä tyhmä.

Ja jos sinä asian hyvin tunnet ja tiedät niin voisit mentoroida etkä väheksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskariuhma.

Ihan tyypillinen kehitysvaihe.

Miten hoitotäti ei tiedä?

Muuten hyvä vastaus, mutta rakentavassa keskustelussa voi jättää tuon viimeisen kysymyslauseen pois. Juuri tälläisten some- ja reaalielämän vastausten takia ei viitsi mitään edes kysellä. Aina on joku besser wisser, joka kyseenalaistaa koko osaamisen.

Joka kysyy vaikuttaa ehkä vain sen hetken tyhmältä. Joka ei kysy voi olla loppuelämänsä tyhmä.

Ja jos sinä asian hyvin tunnet ja tiedät niin voisit mentoroida etkä väheksyä.

Kyllä tuon tietäminen kuuluu perustietämiseen. Perusammattitaitoon. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on ihan tyypillistä ikävaiheen käytöstä. Usein eskarilaisen uhma jää huomiotta. Meidän hiljaisella ja rauhallisella kaikki uhmaiät on olleet juurikin tuollaisia ”uppoutumisia” ja sellaista että mikään ei oikein tunnu menevän perille.

T. Kahden teinin äiti ja ope

Kiitos. Tästä oli apua. Kun sitä tyhjää, apaattisena tuijottavaa katsetta ei ole ihan tällaisena kohdannut niin se on aika karmiva. Kun tuntuu, että se pieni persoona ihan katoaa. Kiitos sinulle!

Sinä olet väliaikainen työläinen, joka näkee lasta silloin tällöin. Ethän sinä edes tiedä, millainen se lapsi on perimmältään. Jos hän olisi ihan autistiseksi muuttunut yhtäkkiä, kyllä ne muutkin hoitajat - vakituiset, lasta jo vuosikausia seuranneet - olisivat jotain sanoneet.

Sinulla on vastavalmistuneen uuden työntekijän syndrooma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskariuhma.

Ihan tyypillinen kehitysvaihe.

Miten hoitotäti ei tiedä?

Muuten hyvä vastaus, mutta rakentavassa keskustelussa voi jättää tuon viimeisen kysymyslauseen pois. Juuri tälläisten some- ja reaalielämän vastausten takia ei viitsi mitään edes kysellä. Aina on joku besser wisser, joka kyseenalaistaa koko osaamisen.

Joka kysyy vaikuttaa ehkä vain sen hetken tyhmältä. Joka ei kysy voi olla loppuelämänsä tyhmä.

Ja jos sinä asian hyvin tunnet ja tiedät niin voisit mentoroida etkä väheksyä.

Kyllä tuon tietäminen kuuluu perustietämiseen. Perusammattitaitoon. Oikeasti.

Et varmaan ole jaksanut lukea kaikkia viestejä. Kerron tuolla aikaisemmin, että tapaan viikossa kymmeniä lapsia ja tämä yksi herättää huomiota. Vaikeatahan tätä on kattavasti selittää, mutta jokin ”space out” -tilanteissa on eri tavalla intensiivinen kuin muilla lapsilla. Samoin puhua pälpättäminen, omaa luokkaansa.

Uusi kokemus itselleni oli, että jokin puheessa sanottu numero saa aikaiseksi rinnakkaisajon joka sulkee kaiken muun ulkopuolelle ja tästä pitää lapsi herätellä ympäröivään maailmaan.

Monen 5 v. kanssa onnistuu jo vastavuoroinen keskustelu, mutta tämä lapsi laittaa ködet korville.