Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen elänyt valheessa koko aikuisikäni
11.04.2019 |
Miten viiiskymppisenä voi löytää uuden elämän, kun tuntuu, että kaikki voimat valuivat siihen, kun lopulta tajusin, että olen kyllä sieltä nuoruudesta asti tiennyt, että mieheni ei elä kanssani siksi, että olisi koskaan rakastanut minua. Mistä löydän voimaa saada takaisin edes osan siitä nuoresta, elävästä, uteliaasta innostuneesta ihmisestä, joka joskus olin?
Älkää jaksako haukkua. Minua on haukuttu aivan tarpeeksi. Yhden elämän kiintiö on täysi.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sitten on elänyt sun kanssa?
Pääsi muuttamaan kotoaan ja hyötyi minusta monella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sitten on elänyt sun kanssa?
Pääsi muuttamaan kotoaan ja hyötyi minusta monella tavalla.
No, onko teillä ollut huono elämä yhdessä? Eikö mies ole koskaan osoittanut sun mielestä mitään tunteita sua kohtaan?
Itse elän kauheammassa valheessa. Sinun elämä on ihan ok Kaikki on suhteellista.
Oletko kysynyt mieheltäsi, rakastaako hän sinua? Vai ovatko ajatuksesi hänen syistään lähinnä omia pohdintojasi?
Ihminen voi tehdä jonkun valinnan alun perin yhdestä syystä, mutta jatkaa myöhemmin toisesta syystä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Jos nyt haluat laittaa miehen vaihtoon niin siitä vaan. Vaikka väitetään sen olevan nuorena helpompaa niin kyllä nykyään näyttää olevan ihan kaiken ikäisiä sinkkuja ihan riittämiin, sieltä vaan etsimään mieluisampaa miestä jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on hidas sytytys tai vaihdevuodet painaa päälle. Määkin meinasin seota mutta en onneks tehnyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sitten on elänyt sun kanssa?
Pääsi muuttamaan kotoaan ja hyötyi minusta monella tavalla.
No, onko teillä ollut huono elämä yhdessä? Eikö mies ole koskaan osoittanut sun mielestä mitään tunteita sua kohtaan?
Tietysti on joskus ollut jotakin kivaa. Ei hän ikinä ole puhunut minusta kuitenkaan yhtä välittävään sävyyn kuin aikanaan joistain muista. Eikä ole valmis näkemään pientäkään vaivaa ilahduttaakseen minua. On osoittanut monella tapaa, kuinka paljon halveksii minua. Oma vika, miksi valitsin nuorena ja tyhmänä hädissäni näin. En vain tajua, mitä tehdä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse elän kauheammassa valheessa. Sinun elämä on ihan ok Kaikki on suhteellista.
Kerrotko lisää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt haluat laittaa miehen vaihtoon niin siitä vaan. Vaikka väitetään sen olevan nuorena helpompaa niin kyllä nykyään näyttää olevan ihan kaiken ikäisiä sinkkuja ihan riittämiin, sieltä vaan etsimään mieluisampaa miestä jos siltä tuntuu.
En ole sitä lajia, jolla olisi kysyntää. Voin elää yksinkin. Voimat ovat vain menneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sitten on elänyt sun kanssa?
Pääsi muuttamaan kotoaan ja hyötyi minusta monella tavalla.
No, onko teillä ollut huono elämä yhdessä? Eikö mies ole koskaan osoittanut sun mielestä mitään tunteita sua kohtaan?
Tietysti on joskus ollut jotakin kivaa. Ei hän ikinä ole puhunut minusta kuitenkaan yhtä välittävään sävyyn kuin aikanaan joistain muista. Eikä ole valmis näkemään pientäkään vaivaa ilahduttaakseen minua. On osoittanut monella tapaa, kuinka paljon halveksii minua. Oma vika, miksi valitsin nuorena ja tyhmänä hädissäni näin. En vain tajua, mitä tehdä nyt.
Ei kaikki osaa ilahduttaa. Sä voit erota nyt jos haluat. Ehkä sä koet että teit ison elämänvalinnan huonoin perustein, tai te molemmat teitte, ja nyt harmittaa. Ymmärrän sen. Yritä nähdä mitä hyvää on ollut. Sitten punnitset onko tässä hetkessä suhteessa niin paljon enemmän huonoa kuin hyvää että ero on oikea ratkaisu.
Mikä antaisi sinulle voimaa? Lyhyt matka, ystävien seura, luonto..? Yritä saada arkeen enemmän näitä. Jos päädyt eroon, se voi olla hyvin raskas kokemus, mutta lopulta siitäkin selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sitten on elänyt sun kanssa?
Pääsi muuttamaan kotoaan ja hyötyi minusta monella tavalla.
No, onko teillä ollut huono elämä yhdessä? Eikö mies ole koskaan osoittanut sun mielestä mitään tunteita sua kohtaan?
Tietysti on joskus ollut jotakin kivaa. Ei hän ikinä ole puhunut minusta kuitenkaan yhtä välittävään sävyyn kuin aikanaan joistain muista. Eikä ole valmis näkemään pientäkään vaivaa ilahduttaakseen minua. On osoittanut monella tapaa, kuinka paljon halveksii minua. Oma vika, miksi valitsin nuorena ja tyhmänä hädissäni näin. En vain tajua, mitä tehdä nyt.
Ei kaikki osaa ilahduttaa. Sä voit erota nyt jos haluat. Ehkä sä koet että teit ison elämänvalinnan huonoin perustein, tai te molemmat teitte, ja nyt harmittaa. Ymmärrän sen. Yritä nähdä mitä hyvää on ollut. Sitten punnitset onko tässä hetkessä suhteessa niin paljon enemmän huonoa kuin hyvää että ero on oikea ratkaisu.
Jokainen osaa, jos haluaa. Mutta olinhan minä idiootti nuorena ja kymmeniä vuosia, kun halusin vain valehdella itselleni ja muille ihmisille, että joku rakastaa minua, minäkin kelpasin, sain onnellisen parisuhteen.
Tiedän, että ero olisi se, mitä pitäisi tehdä, mutta totaalivoimattomana ei millään meinaa jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä antaisi sinulle voimaa? Lyhyt matka, ystävien seura, luonto..? Yritä saada arkeen enemmän näitä. Jos päädyt eroon, se voi olla hyvin raskas kokemus, mutta lopulta siitäkin selviää.
Yritän tosiaan noita voimistavia asioita. Joitakin niistä. En jaksa nyt muita ihmisiä. Ehkä luonto ja jokin voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on hidas sytytys tai vaihdevuodet painaa päälle. Määkin meinasin seota mutta en onneks tehnyt sitä.
Ei oikeastaan hidas sytytys. Tajusin ja tiesin kaiken oikeastaan alusta asti. Valehtelin vain itselleni. Hädissäni, kun sain jonkun. Olin nuori, todella onneton ja tyhmä.
Olenkohan mä nyt sitten yksinjääneenä välttynyt virhevalinnalta vai ollut tekemättä oikeaa pariutumisvalintaa jonkun ehdolla olleen miehen kanssa... Ei voi tietää.
Sama täällä. Minua ei kaduta hukkaan menneet vuodet vaan juurikin rakkaudettomuus. Koska ilman rakkautta ei ole _mitään_.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan mä nyt sitten yksinjääneenä välttynyt virhevalinnalta vai ollut tekemättä oikeaa pariutumisvalintaa jonkun ehdolla olleen miehen kanssa... Ei voi tietää.
Luulen niin. Minun, tällaisena kuin olen, olisi pitänyt tajuta, että osani olisi ollut elää yksin. Ei riittänyt nuorena itsetunto siihen.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Minua ei kaduta hukkaan menneet vuodet vaan juurikin rakkaudettomuus. Koska ilman rakkautta ei ole _mitään_.
Onko teillä rakkaus hiipunut vai ollut aina pois?
Ap
Alue: Aihe vapaa
Miksi se sitten on elänyt sun kanssa?