Anoppilassa jännä haju, tuoksu, joka ei lähde vaatteista pesemälläkään
Kyse ei mistään "mummolahajusta" eikä muustakaan sellaisesta tunkkaisesta ja epämiellyttävästä, jonka helposti yhdistäisi sisäilmaongelmiin. Tuoksu on mielestäni jopa ihan miellyttävä, mutta todella voimakas ja tarttuu ihoon, hiuksiin ja vaatteisiin tiukasti.
Olimme viikonloppuna anoppilassa ja nyt pesin meillä siellä mukana olleita ihan tavallisia trikoovaatteita. Nyt meidänkin kodinhoitohuoneessa oli (tosi mietona) se sama tuoksu ja konepestyissä pyykeissä se oli vielä aika voimakaskin. Samoin olin haistavinani eilen illalla sitä tuoksua omissa hiuksissani, vaikka olin pessyt ne kotona shampoolla jo kahdesti viikonlopun jälkeen.
Voiko joissakin ihmisissä olla noin voimakas ominaistuoksu vai mitä tuosta pitää ajatella? Mielestäni se ei ole myöskään mikään pyykinpesu- tai siivousaineen haju, ihan tämän vuoksi viime käynnillä vilkaisinkin, että näkyvät käyttävän hajustamatonta pyykinpesuainetta.
Kommentit (85)
Eikös jokaisessa asunnossa ole yleensä jonkinlainen ominaistuoksu, toisilla voimakkaampi ja toisilla vain hennosti havaittava. Joka tulee kemikaaleista joita käytetään, ruuista, huonekalujen materiaaleista jne.
Vierailija kirjoitti:
Kuolemaa ennakoiva makea tuoksu?
Osteoporoosin aiheuttaman luukadon tuoksu. Luut haihtuessaan aiheuttavat makeahkoa hajua
Usko jo ap, diggaavat mary janea.
Minulla kaikki talouspaperit alkavat tuoksua kalalle, eivät heti pakkauksesta otettua mutta jonkin aikaa huoneilmassa olleet. Tämän ovat muutkin huomanneet. Niin ja kun minä vielä olen erittäin siisti ihminen, lähes siivoushullu, että siitä ei pitäisi olla kiinni. Jokin vaan ilmeisesti täällä huoneilmassa on vikana.
Sukulaisilla oli myös "jännä" haju aina ja niinhän siinä lopulta kävi, että hometta löytyi.
Ihan varmasti on ns Arielun tuoksu. Se riittää että joskus on käyttänyt, ei lähde haju pois vaikka vaihtaa hajusteettomaan.
Arielia käyttävä ei itse huomaa hajua, siihen turtuu. Mutta muut huomaa
Siellä käynnin jälkeen KAIKKI pitää pestä eikä haju lähde edes ekassa pesussa, vaatii 2-3 pesua että se hirveä katki lähtee. Hiukset pitää pestä, vaatteet pitää pestä, lakanat myös.
Joskus luin artikkelin missä ADHD lasten tilanne oli voimakkaasti parantunut kun Arielin käyttö lopetettiin.
Mullaon keuhkosairaus ja saan oikean kohtauksen tuosta hajusta, itse en siellä anoppilassa pysty käymään.
Ilmanvaihtokone poistaa tuollaiset hajut, vanhoissa rivareissa ei sellaisia ole
Appiukko on käytännön jätkänä tallettanut ja piilottanut kaikki wunderbaumit jonnekin entisistä pirsseistään
Home on. Heti haistaa jos joku asuu hometalossa, se on niin voimakas katku. Joka ei tosiaan lähde kovin helpolla pois.
Appeni asuntoon on pinttynyt tuoksutetun pesuaineen haju niin vahvasti, että se on siellä vieläkin, vaikka appi kuoli jo 9 vuotta sitten.
Käytää paljon hajusteita pesuaineissa, ilmanraikastimia, hajuvettä... Sellainen tuoksu pinttyy ihoon ja vaatteisiin....
Vierailija kirjoitti:
Appeni asuntoon on pinttynyt tuoksutetun pesuaineen haju niin vahvasti, että se on siellä vieläkin, vaikka appi kuoli jo 9 vuotta sitten.
Lisään vielä, että appi kuivasi vaatteet ihan huonetiloissa ja talo on vanha puutalo.
Se tuoksu tarttuu hiuksiin ja vaatteisiin, jos siellä on pidemmän aikaa.käytämme taloa tosinaan yöpymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla kans jännä haju. Tarttui muhun kun olin yötä. Oli pakko peseytyä kotona.
Hyvän ja ystävällisen tuttavani asunnossa myös kumma haju. Tarttuu vaatteisiinikin. Hän on innokas ja taitava leipuri, tuo mielellään leivonnaisia mulle, niitä ei voi syödä, kun se haju on niissäkin. Hän on tosin hamstraaja, että varmaan siksi haju on ummehtnut ja ällöttävä.
Joka kodissa on ominaistuoksu. Muistan jo lapsena kun oltiin yökylässä kavereilla. Yöpaidan hajusta saattoi päätellä kenen luona olin ollut yötä. Päiväkodissa töissä oleva tuttava sanoi, kaikissa lapsissa on kodin tuoksu, ei voimakas mutta on.
Vierailija kirjoitti:
Syöpä.
Erityisesti utare- ja pillusyövillä on vahva haju.
Voisiko sellainen tietty, pehmeän myskinen haju olla peräisin kissasta tai koirasta? Yhden tuttavaperheen viltit ja tyynyt tuoksuivat minusta jännälle, vähän pölyn ja jonkun makean ja hyvän sekoitukselle. En tiedä johtuiko eläimistä vai mikä oli, mutta tunnistin sen tuoksun aina heidän sohvan tekstiileistä.
Se on sekoitus kaikkia puhdistusaineita, hajuvesiä, shampoita, jalkakylpyjä, tuoksukynttilöitä ja muita, mitä anoppi on käyttänyt talossa todennäköisesti jo vuosien ajan.
Meidän mummolassammekin oli sellainen erikoinen tuoksu, mutta se hiipui, kun mummo vaihtoi hiippakuntaa. Se haju kummittelee vain puuarkussa, jossa säilytän häneltä perittyjä kankaita ja käsityötarvikkeita, koska niitä ei ole pesty. Ja tavallaan säästelen sitä hajumuistoa. Käyn raottamassa arkun kantta ja nuuhkimassa, jos iskee oikein kova ikävä.
Minun veikkaukseni olisi siis pesuaineet, hygieniatarvikkeet ja parfyymit.
Kyllä sekin voi olla miellyttävä joskus. Jopa toivottava.