Lue keskustelun säännöt.
Teinin tyttöystävä mukaan lomamatkalle. Onko hyvä vai huono idea?
Sisarukset pienempiä. Teini omien kommenttien mukaan tuskastuu kun ei ole ikäistään seuraa. Onko minkälaisia mielipiteitä / kokemuksia jos tyttöystävä tulisi matkalle mukaan?
Kommentit (242)
Hyvä idea, jos teillä on vara kustantaa lapsenne ystäväkin mukaan. Sain lapsuudessa lähteä kaverini mukaan heidän mökilleen ja kaikki meni ok. Aina muistelen hyvällä sitä perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukaan tottakai ja teineille oma huone myös.
17wee on nyt varmaan eri säännöillä kuin 14wee. Minkä ikäsiä nää on?
En päästäisi omaa lastani poikakaverin ja tämän perheen mukana maailmalle. Mahdoton vahtia sääntöjä matkalla. Meilä ei esim. nuku alle 16wee samassa huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan tyttöystävän perhe maksaa tytön kiinteät kulut (matkat, osuus hotellista, jne). Ruuasta sitten sovitte erikseen, jos on halpa maa niin ei yksi lisäsyömäri paljoa maksa.
Meidän perheemme menoihin on aina mahtunut niin tyttö- ja poikaystävät. Välillä olemme maksaneet kaiken välillä he kaiken, ei niitä ole järkevä alkaa hampaat irvessä laskemaan, ei vaikka ystävyydet sitten ovat loppuneetkin ajan saatossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä teinipojan pitää päästä kassit tyhjentämään säännöllisesti, Selibaatti on tarkoitettu vähän vanhemmille miehille jolloin se ei niin paljoa haittaa
Vanha ketju. Meillä ei ole otettu tyttöystäviä mukaan. Minä tykkään siitä, että on vain oma perhe. Pidän myös etäisyyttä pojan tyttöystäviin, koska ne voi olla rinnalla hetken vain (tai sitten pidempään). Kolme tyttöystävää on ollut meillä käymässä, ensimmäinen tuli kun poika oli 15 v. Se tyttö toi puolet vaatekaapistaankin meille. Oli meillä aika paljon, viikonloppuisin lähinnä. Sitten ei enää näkynyt. Kysyin pojalta, ovatko eronneet ja sain vastauksen, että ei virallisesti. Eron merkit siinä voimakkaasti oli ilmassa, vaikka se tyttö oli vielä kesällä pojan 16-vuotissynttäreillä meillä. Oltiin lapissa synttärijuhlien jälkeen 2 viikkoa ja minä sanoi suoraan pojalle, että ei ole hyvä idea, jos x lähtee mukaan, kun te nykyisin koko ajan mökötätte ja jotain skismaa on selvästi. Poikani ei vastustanut. Itse asiassa he erosivat sinä aikana kun oltiin lapissa.
Toinen tyttöystävä astui kuvioihin saman vuoden joulukuussa. Hän oli ihan mukava minua kohtaan, mutta ei kyllä kovin kiva tytärtämme kohtaan (veljeään 3 vuotta nuorempi tyttö). Kyseli sellaista, että oletkos vapettamassa käynyt, onko ollut poikakavereita ja kaikkea sellaista, mikä ei oikeastaan pitäisikään vielä 13-vuotiaan elämään kuulua. Kielenkäyttö yleensäkin karskia, mistä en tykännyt. Ja onneksi ei seuraavana kesänä ängennyt meidän perheen mukaan lomamatkalle. He seurustelivat jotain 8-9 kk.
Tämä nykyinen tyttöystävä oli löytynyt, kun poikani täytti 18 vuotta kesällä. Silloin oli jonkinlaista ihastumista, ei varsinaista seurustelua. Välillä ovat olleet tiiviimmin yhdessä ja välillä taas ei. Me emme vielä tiedä, tuleeko ylioppilaslakki nyt keväällä, mutta toivotaan niin. Poikani sanoi realistisesti, että hän lähtee syksyllä armeijaan, tuskin he jatkaa tapailua silloin. En ajatellut tätä tyttöystävää ottaa mukaan kesälomareissulle, enkä minä heidän suhteestaan tiedä, onko se seurustelua vai tapailua. Kreikkaan ollaan lähdössä perheen kesken ja mieheni veljen perhe tulee myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä teinisi kotiin. On paljon mukavampi loma sinulle
Olin tyttöystävän (26 v) perheen luona landella. Emme saaneet nukkua samassa huoneessa.
Mitä mieltä te muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys siitä, ottaako teinin tyttöystävä mukaan lomamatkalle, voi olla monimutkainen. Tässä on joitakin seikkoja, jotka kannattaa ottaa huomioon:
Kommunikointi: On tärkeää keskustella avoimesti teinin kanssa siitä, mitä hän haluaa matkalta. Kuuntele hänen toiveitaan ja huoliaan.
Perheen tarpeet: Onko mukana myös muita perheenjäseniä? On tärkeää ottaa huomioon kaikkien tarpeet ja mieltymykset.
Suhteen luonne: Kuinka vakaa ja terve suhde teinillä ja hänen tyttöystävällään on? Onko suhde kestänyt pitkään ja onko heillä kokemusta matkustamisesta yhdessä?
Aikuisen valvonta: Riippumatta siitä, onko tyttöystävä mukana vai ei, on tärkeää, että aikuiset ovat läsnä ja valvovat tilannetta.
Yhdessäolo ja itsenäisyys: On tärkeää, että teini saa viettää aikaa myös itsenäisesti perheen ulkopuolella. Jos tyttöystävä liittyy mukaan, varmista, että on myös tilaa teinille viettää aikaa perheen kanssa ja itsenäisesti.
Lopullinen päätös: Perheen tulisi tehdä päätös yhdessä ottaako tyttöystävä mukaan vai ei, ottaen huomioon kaikki edellä mainitut seikat.
Kaiken kaikkiaan päätös riippuu perheen omista arvoista, suhteista ja tilanteesta. Jos perheenjäsenet keskustelevat avoimesti ja rehellisesti keskenään ja ottavat huomioon kaikkien tarpeet, se auttaa tekemään parhaan mahdollisen päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi mukaan, vaan yrittäisin matkalla lujittaa perhedynamiikkaa. Siis jos käytte matkoilla vain harvakseltaan.
Jos käytte kerran pari vuodessa, niin ei yksi matka ulkopuolinen mukaana haittaa. Tosin tuosta tulee helposti jatkuva riesa. Joka vuosi hänet otettava mukaan ja myöhemmin pikkusisarusten kaverit.
Riesa? Oikeasti anoppi ajattelisi lapsensa tyttö/poikaystävän olevan riesa. No, kaikenlaisista kauheista anopeista olen kyllä täältä lukenut..
Matkalle mennään rentoutumaan. Jos perheen ulkopuolinen on mukana, hänet on otettava erikseen huomioon. Omat lapset on itse kasvattanut.
Onko se rentoa lomailua kun teini riitelee ja kiukuttelee koko matkan ajan?
Jos sinä olet kasvattanut lapsesi sellaiseksi, että hän riitelee ja kiukuttelee, jos ei saa tahtoaan läpi, niin ap. ei välttämättä ole. Riitelevä teinixi saa luvan jäädä ilman matkaa, jos matkailu ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit on teinejä. Riski on että on jo uusi tyttis kesällä.
Kuka sitten maksaa kenelle kun ex tyttis ei lähdekkään matkalle?
Meille kävi näin.
Riippuu kyllä matkakohteesta minun mielestäni ja tiloista, jotka on käytettävissä.
Meillä tyttären poikakaveri muutti meille ollessaan armeijassa ja tytär oli silloin abiturientti. Ei siinä mitään, koska meillä on kellariin tehty yksiö (entisen uima-allashuoneen tilalle). Ei me heitä otettu enää mukaan kesälomareissuille, koska he kiersivät festareista ja vastaavia nuorten juttuja.
Ongelma siitä poikaystävän asumisesta tuli vasta silloin kun tyttäreni muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle lukion jälkeen. Tietysti hän tuli aluksi aina kotiin perjantaisin ja lähti takaisin sunnuntai-iltana. Minä kuitenkin huomasin syksyn kuluessa, että sinne uudelle opiskelupaikkakunnalle oli syntynyt uusia kaverisuhteita. Kerran juteltiin kahden kesken, mitä mieltä tyttö on siitä, että joutuu tulemaan kotiin joka viikonlopuksi. Hän itse sanoi, että haluaisi olla välillä sielläkin viikonloppuja, mutta poikakaveri ei hyväksy (koska heillä oli yhteinen koti meidän talon alakerrassa). Poikakaveri ei ollut päässyt opiskelemaan, mutta sai armeijan jälkeen töitä ja aikoi yrittää seuraavana keväänä uudestaan opiskelemaan.
Sanoin jossain vaiheessa syksyllä, ehkä marras-joulukuussa, olisiko parempi, jos poikakaveri ei asuisikaan meidän talossa. Että hänellä olisi oma vuokra-asunto ja heillä ei olisi yhteistä kotia. Silloin helpompi sopia, että vuorotellen käyvät toistensa luona. Minua ärsytti, kun mieheni vain hoki, että älä puutu niiden asioihin. Kuka siihen sitten puuttuu? Jos minä näen ja kuulen oman tyttären suusta, ettei se enää halua olevan yhteistä kotia poikakaverin kanssa meidän alakerrassa, niin eikö järkevin tapa ole potkia se nuorimies pois sieltä asunnosta?
Tilanne muuttui, kun tytär oli tavannut jonkun uuden ihastuksen opiskelupaikkakunnalla. Sen seurauksena tuli välirikko ja ex-poikakaveri etsi uuden vuokra-asunnon.
Mikä tässä oli pointti, niin se, että ei välttämättä ole mikään hyvä idea ottaa tyttö/poikakavereita liian kiinteäksi osaksi perhe-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs tuossa olisi ongelmana? Itse vein kolmekymppisenä miehenä 18 v tyttöystäväni matkalle eikä tämän vanhempia haitannut ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otattakaa vaan jos tytön vanhemmat maksavat. Tosin teineille oma huone, haluavat kuitenkin harrastaa seksiä. Mikäs sen mukavampaa tuossa iässä kuin romanttinen lomamatka etelässä. Tuollasia on aina kiva muistella jälkikäteen.
On kiva muistella, varsinkin yhteisen lapsen kanssa, joka on saanut alkunsa matkalla. Lapsen nimenkin voi antaa matkakohteen mukaan, kuten vaikka Paris.
Jep. Tällainen selittää Lyypekki-poikani ja Bangkok-tyttäreni nimet.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo onnistuu käytännössä? Hankitte heille oman hotellihuoneen?
Onhan niitä kahden ja kolmenkin makuuhuoneen huoneistoja, mutta ei niitä matkatoimiston kautta saa vaan varaamalla netistä suoraan hotellin sivuilta ja sitten ostaa vain lennot meno-paluu. Airbnb-tarjontaankin kannattaa tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo onnistuu käytännössä? Hankitte heille oman hotellihuoneen?
Muitakin majoituksia on kuin hotellit, paljon mukavampia jopa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei nyt kysynyt maksujärjestelyistä. Näytti monelle jäävän epäselväksi.
Jep, lisäksi kummallista neuvoa moisessa asiassa. Eiköhän aikuiset osaa järjestellä itse asiansa. Nauratti varsinkin neuvo, että jos on halpa maa niin ei välttämättä tarvitse periä maksua ruuasta tyttiksen vanhemmilta.
No mielestäni ilman muuta tyttiksen vanhempien pitäisi esim. antaa tyttikselle summittaiset ruokarahat mukaan. Miksi Ap:n pitäisi kustantaa jonkun vieraan ihmisen murkinoimiset?
Vierailija kirjoitti:
Kunhan tyttöystävän perhe maksaa tytön kiinteät kulut (matkat, osuus hotellista, jne). Ruuasta sitten sovitte erikseen, jos on halpa maa niin ei yksi lisäsyömäri paljoa maksa.
Täh, meillä on ollut pari kertaa lasten kavereita reissussa mukana ja tietysti olemme heidän kulut maksaneet kun itse olemme heitä pyytäneet mukaan. Ap ei edes tuota kysynyt.
Ap:lle tiedoksi että meillä on sujunut lomat nuin erinomaisen hyvin ja kaikilla on ollut mukavaa. Kaksi iloista teiniä on paljon mukavampi mukana kuin yksi tylsistynyt.
On kiva muistella, varsinkin yhteisen lapsen kanssa, joka on saanut alkunsa matkalla. Lapsen nimenkin voi antaa matkakohteen mukaan, kuten vaikka Paris.