Ystäväni on hyvin hemmoteltu iltatähti, selvisi sitten minkälainen pikkulapsen äiti hän on...
Ystäväni on hemmoteltu, hyvävaraisen perheen , erikoistapaus ja iltatähti. Tasan ei ole tarvinnut koskaan tehdä mitään mikä ei huvittanut. Myöskään nousta aamuisin kouluun, joten koulunkäynti jäi vähän vaiheeseen. Hän ei ole kuitenkaan tyhmä vaan varmasti pystyisi opiskelemaan millä tasolla vaan, jos jaksaisi. Vanhemmat sisaruksensa ovatkin korkeakoulutettuja ilman mitään epäselvää siinä.
Kävi tässä sitten niin että kun elämässä ei olikin ollut sisältöä ja ikääkin alkoi olla, teki kaverini sopivan nynnerölle miehelleen lapsen.
Virhe.
Kuten tässä on jo viikolla luettu muistakin mutseista, niin Oma Elämä, minä itse ja minun jaksamisen on tärkeintä maailmassa.
Ajattelin ensin , että koska hänellä on AINA ollut kaikki hyvin, vastattu tarpeisiin, annettu positiivista (pelkästään) huomiota, eikä ikinä ole tarvinnut tuntea huonommuutta tai väsymystä tms, niin luulin hänen olevan todella jaksava ja paneutuva äiti.
Niin kumma kyllä hän ei ole sitä ollenkaan.
Vauva kuulemma vaatii ja vaatii, tarvii koko ajan, roikkuu, kiukuttelee jne.
Hän taas väsyy ah-niin-kovasti. Vaikkei tiedä oikeesti väsymyksestä mitään.
Mitenköhän tämmöinen käytös olisi psykologian ja persoonan kehityksen kannalta selitettävissä? Siis että hemmoteltu kasvatus ei suinkaan siirry sitten välittävönä eteenpäin vaan vähän päinvastoin?
Mitä siltä kaverilta on jääny kuitenkin lapsena ja kasvatuksessa vajaaksi?
Kasvohoitoihin ja hierontoihin on tunteja aikaa laittaa joka viikko.
Kommentit (15)
Vastaus on sama kuin se mikä teki sinusta noin katkeran.
Sitten niin, miksi haukut ystävääsi?
Ankea lapsuus?
No ei kasvohoidoissa käyminen tai väsymyksestä kertominen tarkoita että kaverisi olisi huono äiti. En tiedä kuinka vanha vauva on, mutta tilanne on varmaan uusi ja onhan siinä paljon totuttelemista. Pääasia on että vauvan perustarpeisiin vastataan eikä jätetä heitteille. Onhan sillä lapsella isäkin hoitamassa tasapuolisesti? Silloin ehtii ihan hyvin käydä kasvohoidoissa. Se että toteaa äitiyden olevan raskasta ja väsyttävää ei tarkoita että olisi huono vanhempi.
En nyt osaa ottaa kantaa ystäväsi tilanteeseen, kun en ole hänen kanssaan asunut ja elänyt, mutta aloituksesta tuli ensimmäisenä mieleen, että ehkä teidän olisi parempi lähteä ystävinä eri teille, jos et pysty kunnioittamaan häntä ihmisenä. Tunnut tietävän hänen elämästään kaiken ja jopa sen, onko hänellä oikeus kuormittua uudessa elämäntilanteessa. Pääsisit itsekin elämästä helpommalla, kun karsisit lähipiiristäsi henkilöt, joiden elämänvalinnat ja toimintatavat aiheuttavat ainoastaan halveksuntaa. Ei ole pakko olla, jos on paha olla.
Näinhän tämä menee. Riippuu ihan puolison hoivasta lasta kohtaan, että millaisen varhaislapsuuden heidän lapsi saa. Ehkä "ystäväsi" kasvaa aikuisemmaksi sitten myöhemmin.
No jos "ystävälläsi" onkin esimerkiksi ADD, niin silloinhan tuo on ihan ymmärrettävää. Paitsi että niiden on todella hankalaa ymmärtää, joilla ei ole ADD:tä. Sen vuoksi ADD-ihminen leimautuu muun muassa laiskaksi, välinpitämättömäksi ja itsekkääksi.
Miten ihmeessä luulit, että hemmoteltu, itsekeskeiseksi kasvatettu muuttuisi äidiksi tullessaan jotenkin?
Tuskin edes luulit, olet muuten vain kade.
Yleensä luen vaikka kilometrin mittaiset aloitukset täällä, mutta tämä on niin SURKEASTI kirjoitettu etten jaksa.
Minkä takia te mun, ap:n, asioihin nyt puututtu ja kommentoitte??! Eihän tässä ole minusta kyse pätkääkään.
Koittakaa nyt lukea aloitus uudestaan ja jotenkin pysyä aiheessa ja vaikka vastata pohdintoihin jos jos osaatte.
Kiesus miten asian vierestä voi tulla rivi rivin jälkeen.
Oltiin kerran muinoin Kreikassa aurinkolomalla missä oli nuoripari. He kertoivat että olivat jättäneet muutaman kk vanhan vauvan hoitoon ja tarvinneet vähän hermolomaa.
Vauva on kuulemma "sellanen rasittava lähmäkäpälä joka lähmii kaikki pinnat ja ei muuta ku kuolaa ja on vähä niinku maassa möyrivä lemmikki ku se ei viel ees puhu mitään tai niin ku kommunikoi".
Isovanhemmat kuulemma oli tosi reiluja kun ottivat hoitoon parin viikon reissun ajaksi että vanhemmat saivat pikkasen niinku hengähtää.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kerran muinoin Kreikassa aurinkolomalla missä oli nuoripari. He kertoivat että olivat jättäneet muutaman kk vanhan vauvan hoitoon ja tarvinneet vähän hermolomaa.
Vauva on kuulemma "sellanen rasittava lähmäkäpälä joka lähmii kaikki pinnat ja ei muuta ku kuolaa ja on vähä niinku maassa möyrivä lemmikki ku se ei viel ees puhu mitään tai niin ku kommunikoi".
Isovanhemmat kuulemma oli tosi reiluja kun ottivat hoitoon parin viikon reissun ajaksi että vanhemmat saivat pikkasen niinku hengähtää.
Voi kiesus. Sanattomaksi vetää.
Jos koskaan ei tarvii tehdä mitään ja kaikki passataan eteen ja lellitään, niin ei kai siinä opi mitään tekemään tai ottamaan vastuuta. Jos ei tähänkään asti ole tarvinnut kuin maata ja komentaa kuin vauva, niin miten se yhtäkkiä osaiskin olla se, jota vauva komentaa.
Miten kehtaat sanoa ystäväni?