Miten olet muuttanut elämääsi omannäköiseksesi?
Havahduin taas siihen, että en ole tyytyväinen nykyiseen elämääni. Siihen vaikuttaa moni asia. Ensinnäkin olen niin kesäihminen kuin olla ja voi. Se aiheuttaa ison ongelman, koska en yksinkertaisesti ole koskaan oppinut sietämään muita vuodenaikoja kuin lyhyinä jaksoina. Toiseksi. Olen tyytyväinen omaan työhöni ja minulla on riittävästi vapaa-aikaa ja mieluisia harrastuksia. Puoliso sen sijaan on uraohjus ja hänen työmääränsä on järjetön. Se aiheuttaa meillä monenlaisia ongelmia ja nyt mietin eroa, koska hän ei aio muuttaa työhön liittyviä asioita. Hänen työtuntinsa viikossa on 60-70h. Voitte kuvitella miten kotityöt tämän myötä jakaantuu ja kun lapsiakin on, kahdenkeskistä aikaa ei ole. Muuta vikaa ei ole, mutta en aio uhrata tulevaisuutta toisen työkuvioiden vuoksi. Aina ei ollut näin. Myönnän olevani väsynyt tähän ralliin, joka on päivästä toiseen samanlaista. En vain ymmärrä miksi toinen ei ole valmis luopumaan työstä missään määrin vaikkakin, jos ero tulee hänen on pakko tehdä se, koska silloin hänellä ei ole lasten hoitajaa 24/7. Minä haluan elämän olevan mukava seikkailu ja jossa olen onnellinen. Mitä muuta sen pitäisi olla kun kerran täällä vain eletään. Nyt olen tyytymätön ja tuntuu kuin eläisin jonkun muun elämää. Ja niin totta tosiaan teen. Tiedän että ero olisi vaikeaa, mutta en näe muuta vaihtoehtoa asialle. Kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (24)
En ole koskaan ymmärtänyt jonkun tuomitsemista siitä, että hän tekee paljon töitä.
Meillä on vähän sama tilanne, minä haluaisin muuttaa ulkomaille tai ainakin tehdä jonkun pidemmän reissun mutta mies ”ei voi” vaikka kuulemma haluaisi. Mitenniin ei voi?? Rahaa meillä olisi ja hän saisi töistä kyllä palkatonta esim puoleksi vuoksi, se on hänen työssään ihan mahdollista. Ei vaan kuulemma voi.
Käyttäjä14 kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt jonkun tuomitsemista siitä, että hän tekee paljon töitä.
Et vaikka se tarkoittaa sitä että joku joutuu käyttämään omaa vapaa aikaansa siihen että hoitaa sen toisen töitä kotona, joita hän ei ehdi tehdä koska on aina töissä?
Kyllä se ihan omalta on näyttänyt päivästä 1 alkaen. Ei ole tarvinnut kuin elää rompsuttaa vaan.
Jatin miesystavan, koska en saanut seksia. Tasta lahti muut muutokset...
Lopetin yhteydenpidon negatiivisiin ystaviin --> tuli parempi olo.
Siivosin FB:sta kaikki r4sistit ja p3rsut pois --> sama kuin edella mainittu.
Aloitin joogan ja meditaation --> opin armollisemmaksi itseani kohtaan, minusta tuli seesteisempi.
Aloin syomaan enemman kasvisruokaa ja vahemman hiilareita --> laihduin ja tuli kevyempi olo.
Vahensin alkoholinkayttoani --> lisaa energiaa.
Otin uuden, itseani huomattavasti nuoremman miesystavan --> saan seksia paivittain.
Aloin nauttia yksin matkustelusta --> tutustuin uusiin ihmisiin.
Aloitin saannollisen liikunnan --> vireystaso nousi, en ole enaa niin vasynyt.
Opin sanomaan ei --> teen vaan asioita, joita haluan tehda (toissa ei aina pade, mutta osaan sanoa ei siellakin, jos tunnen etta tulee liikaa toita).
Kylla se on just niin kuin sanoit, etta kerran taalla vain eletaan. Paata itse, haluatko elaa itsellesi vai muille...
Lopetin uskomisen tulevaisuuteen ja johonkin jaloon yhteiseen hyvään. Niinpä lopetin hyväpalkkaisen vakityön, ja olen alkanut toteuttamaan itseäni huumehilla, naisilla, taiteilla ja matkustamisella. En edes haluaisi oikeastaan eläkään kuin 10-20 vuotta tätä ja sitten ylempään tietoisuuteen lillumaan harvojen ja valittujen kanssa. Vahvasti suosittelen muillekin elämän mielekkyyden kanssa painiville!
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä14 kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt jonkun tuomitsemista siitä, että hän tekee paljon töitä.
Et vaikka se tarkoittaa sitä että joku joutuu käyttämään omaa vapaa aikaansa siihen että hoitaa sen toisen töitä kotona, joita hän ei ehdi tehdä koska on aina töissä?
Työ on työ, ihan sama missä se tapahtuu. Palkkaa siivoja, se helpottaa elämää. Lapset voi viedä hoitoon jos haluaa omaa aikaa harrastuksissa.
Olisitko valmis luopumaan miehesi tuloista jos hän luopuisi työstään?
Syön enimmäkseen raakaa kasvisruokaa, teen vihermehuja, joidenkin työkaverien mielestä kummalliselta näyttäviä marjamössöjä.
Pesen pyykin pesupähkinöillä, jotka leikkaan saksilla ihan pieniksi.
Pukeudun suurimmaksi osaksi luonnonkuituihin.
Samoin patja luonnonkuituja, petivaatteet pellavaa. Enimmäkseen itse ommeltuja.
Henki joka vei renkisi kirjoitti:
Lopetin uskomisen tulevaisuuteen ja johonkin jaloon yhteiseen hyvään. Niinpä lopetin hyväpalkkaisen vakityön, ja olen alkanut toteuttamaan itseäni huumehilla, naisilla, taiteilla ja matkustamisella. En edes haluaisi oikeastaan eläkään kuin 10-20 vuotta tätä ja sitten ylempään tietoisuuteen lillumaan harvojen ja valittujen kanssa. Vahvasti suosittelen muillekin elämän mielekkyyden kanssa painiville!
Elät valheessa, jos luulet tuolla jotain hyvää saavuttavasi.
Käyttäjä14 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä14 kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt jonkun tuomitsemista siitä, että hän tekee paljon töitä.
Et vaikka se tarkoittaa sitä että joku joutuu käyttämään omaa vapaa aikaansa siihen että hoitaa sen toisen töitä kotona, joita hän ei ehdi tehdä koska on aina töissä?
Työ on työ, ihan sama missä se tapahtuu. Palkkaa siivoja, se helpottaa elämää. Lapset voi viedä hoitoon jos haluaa omaa aikaa harrastuksissa.
Olisitko valmis luopumaan miehesi tuloista jos hän luopuisi työstään?
Tietyn tulorajan jälkeen työn välinearvo menettää merkityksensä ja työstä tulee enemmän itseisarvo. Tämä on parisuhteessa epänormaalia.
En ole enää tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka vievät voimia ja levittävät ympärilleen negatiivista energiaa. Todella vapauttavaa.
En mitenkään. Olen lapsesta lähtien elänyt omannäköistäni elämää. Joidenkin paheksunnasta huolimatta.
Pitkieen masennusten jälkeeen tulee visiiin kyynisyys aikuisena. Mutta toisaaalta kyynisyyss on rehelllisyyttä ja ne antaaa rohkeutttaa nauraaa asioillle.
Vierailija kirjoitti:
Pitkieen masennusten jälkeeen tulee visiiin kyynisyys aikuisena. Mutta toisaaalta kyynisyyss on rehelllisyyttä ja ne antaaa rohkeutttaa nauraaa asioillle.
Mutta se on myös sitää etttei ole erityistä painetta ja stresssiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkieen masennusten jälkeeen tulee visiiin kyynisyys aikuisena. Mutta toisaaalta kyynisyyss on rehelllisyyttä ja ne antaaa rohkeutttaa nauraaa asioillle.
Mutta se on myös sitää etttei ole erityistä painetta ja stresssiä.
Nuorillle tulee antaaa vapaus stressata koska he etsiväääät itseään.
Heivasin nalkuttavan ja kiittämättömän ex-vaimon pihalle. Elämänlaatu parani noin 500%, ja samalla sain vapauden elää omannäköistä elämää enkä jonkun toisen päiväkirjaunelmaa.
Ei koskaan enää naimisiin.
Miksi eron tullen hän joutuisi luopumaan työstään? Hän jättää lapset sinulle ja näkee niitä silloin kun on vapaapäivä jos silloinkaan.
Mun elämäni on omannäköistä ihan ilman mitään muuttamista.
Ryypppäämällä hlvetisti ja harrastamalla taskubiljardia.