Lue keskustelun säännöt.
Miksi sitä pidetään hyvänä asiana, että vaikenee vaikeuksistaan?
Miksi tämä on monille ylpeilyn aihe? Pelkäävätkö ihmiset niin kovasti muiden reaktiota, jos paljastuu, että he elävät ihan samanlaista elämää iloineen ja suruineen kuin toisetkin? Miksi joillekin on niin tärkeää pitää kulissit kunnossa, vaikka tapahtuisi mitä? Eihän kukaan osaa olla kunnolla tukena, jos ei tiedä, että toisella on vaikeaa.
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita ei kiinnosta minun ongelmani. Tuntikausia kuuntelen toisten ongelmia, mutta kun itsellä on jotain vastaavaa, äkkiä muilla onkin muuta tekemistä.
Joten taatusti pidän ongelmat itselläni. Saa nähdä kauanko jaksan olla auttava olkapää.
Mitä hyödyt noin yksipuolisista ihmissuhteista?
En yhtään mitään, mutta vedän valittajia puoleeni. Pitäisi kai lukea psykologiksi.
Kannattaa ennemmin alkaa tehdä tiukkaa rajaamista sen suhteen keihin ihmisiin aikaansa ja energiaansa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvanut tuollaisessa ilmapiirissä, kaikki on hyvin ja nyt puhutaan terveydestä. Koko muulla lapsuuden perheelläni on vakavia kroonisia sairauksia. Isäni jo kuoli omaansa.
Kuukausi sitten veljeni soitti äidille ja äiti minulle, mene katsomaan sillä ei taida olla kaikki hyvin. Löysin lattialta tajuttoman, soitin ambulanssin, veli makasi viikon teholla, tokeni tuosta ja kun kysyn mikä sinulla oli, vastaus on ei mikään, kyllä tämä tästä, vähän pyörrytti. Ehkä vaimonsa tietää mikä oli, mutta eihän sisarelle sairaalassa kerrota mistä oli kyse, mutta ei ketään pidetä 3vk keskussairaalassa 'pyörtymisen' takia.
Tuttu vanhapoika, jörrikkä, sairastui syöpään ja haluaa jutella kokemuksestaan kaikille, lapsuuden perheeni toteaa, kerää sääliä.
Mielestäni yksinäinen vanhahko mies purkaa tuntojaan, hyvä niin.
Riippuu kenen kanssa puhuu. Toisilla on voimakas välittämisen, ymmärtämisen, luottamuksen ja empatian kyky. Se myös loistaa ihmisestä. Siksi ihminen valikoi kenelle puhuu ja mitä.
Olen erittäin ratkaisukeskeinen ihminen ja kysyn kyllä muilta neuvoja silloin, kun niitä tarvitsen. Jos mulla siis on jokin ongelma, jota en itse osaa ratkaista, kysyn neuvoa sellaiselta, joka osaa. En koe tarvetta puhua ongemistani sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole ko ongelman suhteen ammattilaisia tai muuten asiantuntijoita. Kyse ei ole mistään pelosta tms vaan yksinkertaisesti siitä, ettei puhumisesta ole ongelman ratkaisun kannalta mitään hyötyä, jos osaan ratkaista ongelmani itsekin tai ko henkilöllä ei olisi riittävää osaamista neuvoa mua ratkaisemaan ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut tuollaisessa ilmapiirissä, kaikki on hyvin ja nyt puhutaan terveydestä. Koko muulla lapsuuden perheelläni on vakavia kroonisia sairauksia. Isäni jo kuoli omaansa.
Kuukausi sitten veljeni soitti äidille ja äiti minulle, mene katsomaan sillä ei taida olla kaikki hyvin. Löysin lattialta tajuttoman, soitin ambulanssin, veli makasi viikon teholla, tokeni tuosta ja kun kysyn mikä sinulla oli, vastaus on ei mikään, kyllä tämä tästä, vähän pyörrytti. Ehkä vaimonsa tietää mikä oli, mutta eihän sisarelle sairaalassa kerrota mistä oli kyse, mutta ei ketään pidetä 3vk keskussairaalassa 'pyörtymisen' takia.
Tuttu vanhapoika, jörrikkä, sairastui syöpään ja haluaa jutella kokemuksestaan kaikille, lapsuuden perheeni toteaa, kerää sääliä.
Mielestäni yksinäinen vanhahko mies purkaa tuntojaan, hyvä niin.
Olen miettinyt mikä sana kuvaisi tuolla tavalla toimivia ihmisiä, joita lapsuudenperheessäsi on ollut. Mielestäni se on häpeäherkkä. Pelätään jollakin kasvojen menetystä. Ja jos joku muu avoimesti kertoo vaikeuksistaan, niin sitäkin on vaikea kestää, koska tällaiset ihmiset kokevat silloin itsensä avuttomiksi, kun eivät tiedä mitä tilanteessa pitäisi tehdä. Kaikkia ongelmia kun ei ole mahdollista ratkaista kovin helposti ja nopeasti. Usein ihmiset kaipaavat myötätuntoa, mutta sitä on vaikea antaa, jos sitä ei ole itse koskaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taustalla voi olla ihan puhdas itsesuojeluvaisto - osa nauttii jos näkee toisen heikkouden ja suurinta osaa ei kiinnosta kuin oma elämä. Arvot ovat koventuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana eikä yhteisöllisyyttä juuri ole enää.
Mot.
Koska ihmiset vääntelevät asioita pahemmiksi kuin ne olivat oikeasti. Ei ole tarkoitus työpaikoillakaan koko ajan jauhetaan ihmissuhteita, kun kaikki ei riipu muista, se on vain uskomus.
Luulisi olevan raskastakin, mitähän nuo sanovat, ovat puolellasi vai syyttävätkö, oikeasti ei kuulu kenellekään kunnon työntekijän asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiset vääntelevät asioita pahemmiksi kuin ne olivat oikeasti. Ei ole tarkoitus työpaikoillakaan koko ajan jauhetaan ihmissuhteita, kun kaikki ei riipu muista, se on vain uskomus.
Luulisi olevan raskastakin, mitähän nuo sanovat, ovat puolellasi vai syyttävätkö, oikeasti ei kuulu kenellekään kunnon työntekijän asiat.
Tuo riippuu siitäkin mitä sanot ja millä tavalla. Lähtökohtaisesti ihmiset eivät kuitenkaan yleensä ole erityisen pahantahtoisia toisia kohtaan.
Olen varmasti liian avoin omista vaikeuksistani ja uuvutan sillä lähiympäristön.
Minusta on kuitenkin parempi puhua ääneen kuin vaieta ja tehdä it-se-mur-ha.
Jos lähipiiri lakkaa kuuntelemasta, on vaihtoehtona tuo tavutettu sana tai sairaala ja lapsen huostaanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi että toinen ihminen voi kokea hyvin raskaana, jos joutuu kuuntelemaan vaikeuksia ja valitusta.
Instangram!
Siellähän ollaan niin kauneusfiltterillä korostettua ulkomanmatkailijaa jännästi sokkeloisiin kortteleihin eksyneinä tai turkoosimeren äärellä valkoiset hiekat photoshopilla kutistetun vatsan päällä, vaikka totuus on se, että ryppyä ja makkaraa piisaa, vi--ttaa aina ja koko ajan...
...mutta tietenkin suurista vaikeuksistaan voi aurinkoisesti ilmoitella myös siellä Instagramissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että toinen ihminen voi kokea hyvin raskaana, jos joutuu kuuntelemaan vaikeuksia ja valitusta.
Silloin on kyllä ihmisen psyykessä jotain pahasti vialla, jos mielenterveys ei kestä sitä, että muut puhuvat tavalliseen elämään kuuluvista ikävistäkin asioista joskus jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että toinen ihminen voi kokea hyvin raskaana, jos joutuu kuuntelemaan vaikeuksia ja valitusta.
Silloin on kyllä ihmisen psyykessä jotain pahasti vialla, jos mielenterveys ei kestä sitä, että muut puhuvat tavalliseen elämään kuuluvista ikävistäkin asioista joskus jotakin.
Ihmisen psyyke on kovalla koetuksella, jos läheinen ihminen JATKUVASTI eli vuositolkulla valittaa, suree ja vinkuu asioista, jotka voisi ihan itse omalla toimillaan parantaa tai joille ei mitään voi.
JOS IHMINEN EI HYVÄKSY elämänsä käänteitä, onko lähipiirin pakko kuunnella jankutusta vuosi vuoden jälkeen?
EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että toinen ihminen voi kokea hyvin raskaana, jos joutuu kuuntelemaan vaikeuksia ja valitusta.
Silloin on kyllä ihmisen psyykessä jotain pahasti vialla, jos mielenterveys ei kestä sitä, että muut puhuvat tavalliseen elämään kuuluvista ikävistäkin asioista joskus jotakin.
Ihmisen psyyke on kovalla koetuksella, jos läheinen ihminen JATKUVASTI eli vuositolkulla valittaa, suree ja vinkuu asioista, jotka voisi ihan itse omalla toimillaan parantaa tai joille ei mitään voi.
JOS IHMINEN EI HYVÄKSY elämänsä käänteitä, onko lähipiirin pakko kuunnella jankutusta vuosi vuoden jälkeen?
EI.
Silloin pitää vaihtaa tuttavapiiriä. Ainoastaan omaaån toimintaan voi vaikuttaa.
Siksi ettei ketään jaksa kiinnostaa jonkun toisen jatkuva valitus. Siksi yleisesti pidetään hyvänä asiana sitä jos joku ei valita, se lisää kunnioitusta molempia osapuolia kohtaan ja jos huomaa jollakin olevan vaikeaa, muttei kuule hänen jatkuvasti valittavan omasta tilanteestaan, niin se kyllä herättää hiljaista kunnioitusta sitä kohtaan kenellä vaikeuksia on. Vaikeuksista on toki hyväkin puhua ja moni onkin valmis kertomaan niistä, mutta vasta sitten kun ovat päässeet niiden yli tai edes ohi pahimmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että toinen ihminen voi kokea hyvin raskaana, jos joutuu kuuntelemaan vaikeuksia ja valitusta.
Silloin on kyllä ihmisen psyykessä jotain pahasti vialla, jos mielenterveys ei kestä sitä, että muut puhuvat tavalliseen elämään kuuluvista ikävistäkin asioista joskus jotakin.
Ihmisen psyyke on kovalla koetuksella, jos läheinen ihminen JATKUVASTI eli vuositolkulla valittaa, suree ja vinkuu asioista, jotka voisi ihan itse omalla toimillaan parantaa tai joille ei mitään voi.
JOS IHMINEN EI HYVÄKSY elämänsä käänteitä, onko lähipiirin pakko kuunnella jankutusta vuosi vuoden jälkeen?
EI.
Silloin pitää vaihtaa tuttavapiiriä. Ainoastaan omaaån toimintaan voi vaikuttaa.
Jep, tuo on ihan totta, mutta jos ei millään halua vaihtaa vaikkapa äitiään tai veljeänsä toiseen eli menettää heitä kokonaan, täytyy antaa heidän vain takoa päätään siihen kuuluisaan mäntyyn.
Vierailija kirjoitti:
Siksi ettei ketään jaksa kiinnostaa jonkun toisen jatkuva valitus. Siksi yleisesti pidetään hyvänä asiana sitä jos joku ei valita, se lisää kunnioitusta molempia osapuolia kohtaan ja jos huomaa jollakin olevan vaikeaa, muttei kuule hänen jatkuvasti valittavan omasta tilanteestaan, niin se kyllä herättää hiljaista kunnioitusta sitä kohtaan kenellä vaikeuksia on. Vaikeuksista on toki hyväkin puhua ja moni onkin valmis kertomaan niistä, mutta vasta sitten kun ovat päässeet niiden yli tai edes ohi pahimmasta.
Vaikeuksista olisi hyvä kertoa silloin kun niitä on, ettei läheisten tarvitse ihmetellä minkä takia aina niin pärjäävältä vaikuttanut ihminen löytyykin yhtenä päivänä pihamännystä keikkumasta. Kulissien ylläpitäminen on tyhmää ja hyödytöntä toimintaa.
Avoimuus lisää avoimuutta ja parantaa henkistä hyvinvointia. Yhdessä löytyy ratkaisuja sellaisiin asioihin, jotka itsekseen pohdittuina vaikuttavat toivottomilta. Toksinen positiivisuus on perseestä. Elämään kuuluu kaikenlaisia sävyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että toinen ihminen voi kokea hyvin raskaana, jos joutuu kuuntelemaan vaikeuksia ja valitusta.
Silloin on kyllä ihmisen psyykessä jotain pahasti vialla, jos mielenterveys ei kestä sitä, että muut puhuvat tavalliseen elämään kuuluvista ikävistäkin asioista joskus jotakin.
Ihmisen psyyke on kovalla koetuksella, jos läheinen ihminen JATKUVASTI eli vuositolkulla valittaa, suree ja vinkuu asioista, jotka voisi ihan itse omalla toimillaan parantaa tai joille ei mitään voi.
JOS IHMINEN EI HYVÄKSY elämänsä käänteitä, onko lähipiirin pakko kuunnella jankutusta vuosi vuoden jälkeen?
EI.
Silloin pitää vaihtaa tuttavapiiriä. Ainoastaan omaaån toimintaan voi vaikuttaa.
Jep, tuo on ihan totta, mutta jos ei millään halua vaihtaa vaikkapa äitiään tai veljeänsä toiseen eli menettää heitä kokonaan, täytyy antaa heidän vain takoa päätään siihen kuuluisaan mäntyyn.
Miten sinä muutat äitisi ja veljesi toisenlaisiksi ihmisiksi?
Vierailija kirjoitti:
En halua kaataa omia ongelmiani ja valitusvirsiäni toisten harteille. Ei ole kovin mukavaa kuunnella päivästä toiseen ongelmista. Toki uskoudun lähimmille ystävilleni, kun on vaikeaa, mutta en halua että ongelmani ovat keskusteluittemme painopiste. Sitä varten on omat ammattilaisensa.
Mulla on tämä sama. Ehkä siihen mulla liittyy vähän tuo hylkäyksen pelkääminen, mutta enemmän kyse siitä, että en halua myöskään kuormittaa ketään omilla ongelmillani. Kyllä lähimmille ystäville puhun mutta rajatusti. Ja miehelle vähän enemmän.
Tosin mulla on kyse lähinnä lievistä masennusjaksoista ja sosiaalisista peloista. Jos kyse olisi jostain konkreettisesta ongelmasta tai vaikeasta tilanteesta niin sitä varmaan voisin vatvoakin ystävieni kanssa. Kun parhaalla ystävällä oli vaikea elämäntilanne niin kyllä me sitä puitiin vuoden ajan säännöllisesti.
En yhtään mitään, mutta vedän valittajia puoleeni. Pitäisi kai lukea psykologiksi.