Lue keskustelun säännöt.
Pelkkä ajatuskin parisuhteesta tuntuu vastenmieliseltä
08.04.2019 |
Täällä tuon voi sanoa. Jos sanon irl noin mua katsotaan kuin hullua samalla ihmetellen mikä mulla on, kun ei suhde kelpaa.
Kommentit (32)
Minäkin olisin samalla kannalla, introvertti ja omaa tilaa kaipaava tapaus kun olen, mutta kun elämään tuli toi yks mies, jonka seurassa on niin hilskatin mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen tästä aloituksesta, aina silloin tällöin tulee epäilys onko minussa jotain vikaa tai puuttuuko joku palanen päästä kun parisuhteet eivät mitenkään kiinnosta.
En vain mitenkään näe itseäni suhteessa.
En ole koskaan tavannut ketää joka olisi ajatellut tai kokenut samalla tavalla.
Aina välillä tulee todella ulkopuolinen olo.
Mitä minä en ymmärrä?
Mitä minulta menee ohi?Olet mahdollisesti aromantikko, et kaipaa rakkaussuhdetta elämääsi. Jos et halua seksiäkään, olet sekä aromantikko että aseksuaali. Itse olen molempia, ja tämä on varsin onnellinen tilanne. Vaikeampaa on niillä jotka on aseksuaaleja mutta kaipaisivat parisuhdetta, ja jonkin verran vaikeampaa niilläkin jotka on seksuaalisia mutta eivät halua vakisuhteita (vanhemmiten varsinkin voi satunnaisseuran etsiskely vähän väliä alkaa kyllästyttää).
Hei,kiitos sinulle tästä!
Nyt tuli paljon sanottavaa ja kysyttävää.
Jos olet vielä tätä lukemassa ja jos saisin kysyä henkilökohtaisen kysymyksen?
Vaikutat todella olevan sinut ja vielä mukavasti(?) tilanteen kanssa.
Eikö sinulle koskaan tule outo olo kun näet pareja?
Vaikea kuvaillla, mutta vaikka en suhteesen itseäni näe (ja veikkasit oikein, seksi kiinostaa vielä vähemmän), niin silti joskus kyllä niin iskee se ettei ole ”niinkuin kaikki muut”.
Ja siitä tulee niin yksinäinen ja erilainen olo.
Onko sinulla koskaan ulkopuolinen olo?
Tai oletko aina ollut okei asian kanssa?
Anteeksi etukäteen uteluni, mutta tosiaan en ole koskaan ”tavannut” saman henkistä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein sinulla on tarve tuo sanoa irl? Itseltäni ei varmaan sinkkuvuosinani kukaan edes kysynyt asiasta tai jos kysyi niin harvemmin kuin kerran vuodessa.
Viimeksi eilen. Multa kysyttiin seurustelenko ja vastasin en niin uusi kysymys MIKSI ET! Olen joskus miettinyt olenko niin viehättävä, että mun oletetaan seurustelevan ja kun en seurustele siihen reagoidaan ihmetellen 🤔
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa liian läheiset ihmissuhteet, miehet eniten mutta myös kaverit. Olin naimisissa ja joka hetki mietin, koska kehtaan erota. Mä tarvin yksinäisyyttä ja hiljaisuutta.
Miehet kun kyselevät: mitä teet viikonloppuna. Ihan hirveetä! Mistä mä tiedän, mikä mulla on fiilis, älä kysele mun perään. Nyt olenkin jättänyt äijät pois, enkä vastaa edes viesteihin enää. Hirveen helpottavaa.
Ainoa on sukujuhlat. Sielläpä kuulee koko ajan: eikö sulla vieläkään ole miestä?
Ja sit jos et viikonloppuna tee mitään niin pitäisi kai viettää aikaa niiden kyselijöiden kanssa kun ovat seuraa vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen tästä aloituksesta, aina silloin tällöin tulee epäilys onko minussa jotain vikaa tai puuttuuko joku palanen päästä kun parisuhteet eivät mitenkään kiinnosta.
En vain mitenkään näe itseäni suhteessa.
En ole koskaan tavannut ketää joka olisi ajatellut tai kokenut samalla tavalla.
Aina välillä tulee todella ulkopuolinen olo.
Mitä minä en ymmärrä?
Mitä minulta menee ohi?
Etenkin teini-ikä oli hirveää, kun kaikki muut alkoi haluta seurustella ja itseä se ei kiinnostanut. Tunsi olevansa viallinen. Mä en edes ihastu kehenkään, korkeintaan hieman tykästyn.
Kaksi kertaa olen seurustellut todella lyhyissä suhteissa ja en koe sitä omakseni. Ihan hiton outoa jos joku soittelee ja pitää olla tilivelvollinen omista menoista. Sitten se saattaa tunkea mukaan kun ollaan "pariskunta" jne. Puhumattakaan niistä velvollisuuksista mitä suhde tuo, pitää aina huomioda se toinen. Suhteen mukana tulee myös muita ihmisiä kuvioihin joista ei välttämättä pidä tai ainakaan halua tutustua niihin kuten sen perheenjäsenet ja kaverit.
Suhteessa ollessa toisella saattaa olla odotuksia siitä, että se etenee johonkin ainakin yhteenmuuttoon myöhemmin kenties kihloihin ja avioon. Ihan kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin mustakin.
Valitettavasti mä olen naimisissa. :( En tiedä miten saisin kiinnostuksen takaisin, haluaisin vaan olla yksin ja rauhassa. Jos ero tulee, tiedän että tulen ajattelemaan kuten sä.
Mulla sama... ja lapsia kuvioissa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi. Olen kolmekymppinen nainen ja havahtunut hiljattain siihen, etten ole parisuhdeihminen. Kaipaan kyllä läheisyyttä, seksiä ja yhteistä tekemistä (edellyttää vahvasti samoja kiinnostuksen kohteita) mutta en jaksa sitä kaavamaista parisuhteilua, jatkuvaa soittelua ja turhan höpöttelyä, mukana tulevia muita ihmisiä, suhteen tilan selittämistä muille (no mites teillä menee, joko olette sitä ja tätä), "etenemistä" (kaava: yhteenmuutto, kihlat, naimisiin jne). Haluan elää omaa elämääni, en olla jonkun vaimo ja olla olemassa aina suhteessa johonkin muuhun, en jaksa olla koko ajan yhdessä, en kenenkään kanssa. Olen todella itsenäinen. Tunnen oloni ulkopuoliseksi.
Täälläkin vielä yksi.
Aromanttinen aseksuaali olen ollut aina.
Ja kyllähän se olon on usein tehnyt ulkopuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joukkoon vielä yksi omaa tilaa ja rauhaa rakastava.
Minäkään en jaksaisi sitä vaihetta kun tutustutaan ja koko ajan pitäisi olla niiiin kiinnostunut toisesta, ettei malta vierestä nousta. Minulla on niin paljon kaikkea mielenkiintoista omaa tekemistä, että ajatuskin toisen kanssa jumittamisesta ahdistaa.