Lue keskustelun säännöt.
Kumppani ei kunnioita omaisuuttani
08.04.2019 |
On heitellyt tavaroitani roskiin, koska "mitä väliä, jotain turhaa roskaa". Antoi vasta kovalla hommalla keräämieni marjojen pilaantua (ei huolehtinut takaisin pakkaseen, kun piti väliaikaisesti siirtää paikasta toiseen).
Jne.
Ei suostu keskustelemaan asiasta kanssani. Suhtautuu ylimielisesti ja ylimalkaisesti, kuin nipottaisin turhasta.
Mitä tekisitte tilanteessani?
Kommentit (31)
Hommaa oma tupa ja lupa. Ei se mies sua rakasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin samanlaisesta miehestä 15 aviovuoden jälkeen. Epäkunnioitus ei koskenut pelkästään materiaa, vaan vuosien varrella se levittäytyi suhteessamme ihan kaikkeen. Olin hänelle viimeisenä vuotena vain ilmaa. Ei anna arvoa tekemisilleni juuri mitenkään. Olen kuulema kasvattanut lapsetkin huonosti ja hänen rahoillaan, vaikka tuloni on aina ollut hieman parempi. Hankki uuden naisen (onneksi) ja purkanut nyt tuota luonteenpiirrettään toiseen.
Hänen edesottamuksiin kuului mm. isäni perintökaapin hävittäminen (löysin myöhemmin hänen kaverinsa varastosta ja ostin takaisin eron jälkeen), antoi keräilyastioitani pois, heitti roskiin lasten valokuvia ja möi autoni, jotta olisi ostanut tilalle paremman, mutta kauppojen jälkeen ei uutta autoa näkynyt (kaduttaa vieläkin ihan hitosti).
Muu epäkunnioitus koski sitten kaikkea muuta. Olin perheessä se laiskempi, tyhmempi ja varaton. Eron jälkeen moni luuli, että mies jätti minut noiden vuoksi, mutta nyt yhteisten ystäviemme kelkat ovat kääntyneet. Exän asunto pursuaa roinaa, on likainen, varaton ja kaikki hommat tekemättä. Minulla asiat ihan toisin. Oma siisti kämppä, valmistuin AMK, talous hyvä ja lapset arvostavat minua enemmän.
Ihana kuulla, että et lannistunut tuosta, kauhea lannistaja! Ihan niin kuin mun äiti. Hän sai ikävä kyllä lannistettua minut, koska otti eron isästäni, joka ei valmistunut niin nopeasti kuin äitini halusi ja oli muutenkin sitten viallinen siis (tuolla tasolla) niin jäin lapsena hänen kanssaan kahdestaan Ja hyvä, että lähipiirinnekin silmät lopulta avautuivat. Mulla on paljon ongelmia äitini kohtelun jäljiltä, en meinaa jaksaa mitään, olen täysin raunioina sen haukunnan ja mitättömänä pidon jäljiltä.
t.kristallikissa
Ei missään tapauksessa kannata edes ajatella yhteiselämää sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on kovin erilaiset arvot. Ei tule mitään tuollaisesta yhteiselämästä. Puhuu pahaa muista ihmisistä, heittelee sinun tavaroita pois - ei hänellä ole tunteita, vaikka sinä niin kuvittelet hänen rakastavan sinua. Ei rakastunut ihminen kohtele toista tuolla tavalla.
Sinä joutuisit vahtimaan kumppaniasi kaiken aikaa, jotta hän ei tee sinulle mitään vahinkoa. Ei olisi yksi eikä kaksi kertaa, kun epätoivoisesti ja turhaan etsisit jotain sinulle tärkeää, jonka hän olisi siivonnut pois: tutkintotodistuksesi, rakkaimman kummisi antaman lahjan, keräilyaarteesi ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 5 kuvasi asperger-piirteisen ihmisen.
Todellako?
Mies puhuu arvostelevasti ja ilkeästi autisteista ja apergereista. Ei ole tullut mieleenkään, että voisi olla itsekin...
ap
Ei vaikuta aspergerilta vaan narsistilta. Aivan kuin mun äitini, antoi Hevoshullu-lehtiäni kysymättä minulta serkulleni lainaan. Kun sain kuulla siitä (ja hän vain vähätteli asiaa) minä luonnollisesti raivostuin, koska halusin pitää puoliani (ja mä aina pidän puoliani, jos minua kohdellaan väärin), niin äitini haukkui minut huonokäytöksiseksi, koska raivosin hänelle muka turhasta. Minä menin silloin nuorena uskomaan, että hänellä oli lisäksi oikeus haukkua minut siinä huonokäytöksiseksi ja pahaksi vieläpä, koska kieltämättä huusin. Mitä sitten jos huusin? Tänä päivänä tulisi pesäpallomailasta, jos vieläkin kieltäytyisi tajuamasta loukanneensa minua. Niin ja siis äitini on ennemminkin narsistinen, ei asperger todellakaan.
t.kristallikissa
No voi nyyhkis. Äitihullu ja maailman suurin tragedia; serkulle lainatut Hevoshullu-lehdet. Kyllä jäävät sotalapset, orvot ja nälkiintyneetkin toiseksi. 😂
Ei teillä tuu olemaan onnellinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin samanlaisesta miehestä 15 aviovuoden jälkeen. Epäkunnioitus ei koskenut pelkästään materiaa, vaan vuosien varrella se levittäytyi suhteessamme ihan kaikkeen. Olin hänelle viimeisenä vuotena vain ilmaa. Ei anna arvoa tekemisilleni juuri mitenkään. Olen kuulema kasvattanut lapsetkin huonosti ja hänen rahoillaan, vaikka tuloni on aina ollut hieman parempi. Hankki uuden naisen (onneksi) ja purkanut nyt tuota luonteenpiirrettään toiseen.
Hänen edesottamuksiin kuului mm. isäni perintökaapin hävittäminen (löysin myöhemmin hänen kaverinsa varastosta ja ostin takaisin eron jälkeen), antoi keräilyastioitani pois, heitti roskiin lasten valokuvia ja möi autoni, jotta olisi ostanut tilalle paremman, mutta kauppojen jälkeen ei uutta autoa näkynyt (kaduttaa vieläkin ihan hitosti).
Muu epäkunnioitus koski sitten kaikkea muuta. Olin perheessä se laiskempi, tyhmempi ja varaton. Eron jälkeen moni luuli, että mies jätti minut noiden vuoksi, mutta nyt yhteisten ystäviemme kelkat ovat kääntyneet. Exän asunto pursuaa roinaa, on likainen, varaton ja kaikki hommat tekemättä. Minulla asiat ihan toisin. Oma siisti kämppä, valmistuin AMK, talous hyvä ja lapset arvostavat minua enemmän.
Ihana kuulla, että et lannistunut tuosta, kauhea lannistaja! Ihan niin kuin mun äiti. Hän sai ikävä kyllä lannistettua minut, koska otti eron isästäni, joka ei valmistunut niin nopeasti kuin äitini halusi ja oli muutenkin sitten viallinen siis (tuolla tasolla) niin jäin lapsena hänen kanssaan kahdestaan Ja hyvä, että lähipiirinnekin silmät lopulta avautuivat. Mulla on paljon ongelmia äitini kohtelun jäljiltä, en meinaa jaksaa mitään, olen täysin raunioina sen haukunnan ja mitättömänä pidon jäljiltä.
t.kristallikissa
Miksi tähän alapeukkuja? Eli teistä sellainen käytös jota ap:n mies harrastaa onkin yhtäkkiä ok, kun kohde on lapsi? Ei se ole. Se on ihan yhtä vahingoittavaa ja väärin. Ja vahingoittavampaa vielä, koska tuollainen henkilö on lasta kohtaan auktoritettiasemassa. Lapsi on uhri automaattisesti, koska aikuinen voi väittää mitä haluaa vääristynyttä lapselle. Mutta karvani nousevat hieman pystyyn siitä, että yksikään aikuinen antaa kohdella itseään noin, kun on vapaa, ei esim. vaadi korvauksia marjojen pilaantumisesta.
t.kritallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 5 kuvasi asperger-piirteisen ihmisen.
Todellako?
Mies puhuu arvostelevasti ja ilkeästi autisteista ja apergereista. Ei ole tullut mieleenkään, että voisi olla itsekin...
ap
Ei vaikuta aspergerilta vaan narsistilta. Aivan kuin mun äitini, antoi Hevoshullu-lehtiäni kysymättä minulta serkulleni lainaan. Kun sain kuulla siitä (ja hän vain vähätteli asiaa) minä luonnollisesti raivostuin, koska halusin pitää puoliani (ja mä aina pidän puoliani, jos minua kohdellaan väärin), niin äitini haukkui minut huonokäytöksiseksi, koska raivosin hänelle muka turhasta. Minä menin silloin nuorena uskomaan, että hänellä oli lisäksi oikeus haukkua minut siinä huonokäytöksiseksi ja pahaksi vieläpä, koska kieltämättä huusin. Mitä sitten jos huusin? Tänä päivänä tulisi pesäpallomailasta, jos vieläkin kieltäytyisi tajuamasta loukanneensa minua. Niin ja siis äitini on ennemminkin narsistinen, ei asperger todellakaan.
t.kristallikissaNo voi nyyhkis. Äitihullu ja maailman suurin tragedia; serkulle lainatut Hevoshullu-lehdet. Kyllä jäävät sotalapset, orvot ja nälkiintyneetkin toiseksi. 😂
Niin, tai entä ap:n omaisuus? Marjat? Sehän oli ketjun aihe, ap:n omaisuus. Et taida itsekään arvostaa toisten omaisuutta ja oikeuksia.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän oo aika heittää mies pihalle turhana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin samanlaisesta miehestä 15 aviovuoden jälkeen. Epäkunnioitus ei koskenut pelkästään materiaa, vaan vuosien varrella se levittäytyi suhteessamme ihan kaikkeen. Olin hänelle viimeisenä vuotena vain ilmaa. Ei anna arvoa tekemisilleni juuri mitenkään. Olen kuulema kasvattanut lapsetkin huonosti ja hänen rahoillaan, vaikka tuloni on aina ollut hieman parempi. Hankki uuden naisen (onneksi) ja purkanut nyt tuota luonteenpiirrettään toiseen.
Hänen edesottamuksiin kuului mm. isäni perintökaapin hävittäminen (löysin myöhemmin hänen kaverinsa varastosta ja ostin takaisin eron jälkeen), antoi keräilyastioitani pois, heitti roskiin lasten valokuvia ja möi autoni, jotta olisi ostanut tilalle paremman, mutta kauppojen jälkeen ei uutta autoa näkynyt (kaduttaa vieläkin ihan hitosti).
Muu epäkunnioitus koski sitten kaikkea muuta. Olin perheessä se laiskempi, tyhmempi ja varaton. Eron jälkeen moni luuli, että mies jätti minut noiden vuoksi, mutta nyt yhteisten ystäviemme kelkat ovat kääntyneet. Exän asunto pursuaa roinaa, on likainen, varaton ja kaikki hommat tekemättä. Minulla asiat ihan toisin. Oma siisti kämppä, valmistuin AMK, talous hyvä ja lapset arvostavat minua enemmän.
Ihana kuulla, että et lannistunut tuosta, kauhea lannistaja! Ihan niin kuin mun äiti. Hän sai ikävä kyllä lannistettua minut, koska otti eron isästäni, joka ei valmistunut niin nopeasti kuin äitini halusi ja oli muutenkin sitten viallinen siis (tuolla tasolla) niin jäin lapsena hänen kanssaan kahdestaan Ja hyvä, että lähipiirinnekin silmät lopulta avautuivat. Mulla on paljon ongelmia äitini kohtelun jäljiltä, en meinaa jaksaa mitään, olen täysin raunioina sen haukunnan ja mitättömänä pidon jäljiltä.
t.kristallikissaMiksi tähän alapeukkuja? Eli teistä sellainen käytös jota ap:n mies harrastaa onkin yhtäkkiä ok, kun kohde on lapsi? Ei se ole. Se on ihan yhtä vahingoittavaa ja väärin. Ja vahingoittavampaa vielä, koska tuollainen henkilö on lasta kohtaan auktoritettiasemassa. Lapsi on uhri automaattisesti, koska aikuinen voi väittää mitä haluaa vääristynyttä lapselle. Mutta karvani nousevat hieman pystyyn siitä, että yksikään aikuinen antaa kohdella itseään noin, kun on vapaa, ei esim. vaadi korvauksia marjojen pilaantumisesta.
t.kritallikissa
Siksi, koska sinä käännät aina jokaisen ketjun itseesi. Olet "raunioina" kun äitisi lainasi serkullesi heppalehtiä. Get over it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin samanlaisesta miehestä 15 aviovuoden jälkeen. Epäkunnioitus ei koskenut pelkästään materiaa, vaan vuosien varrella se levittäytyi suhteessamme ihan kaikkeen. Olin hänelle viimeisenä vuotena vain ilmaa. Ei anna arvoa tekemisilleni juuri mitenkään. Olen kuulema kasvattanut lapsetkin huonosti ja hänen rahoillaan, vaikka tuloni on aina ollut hieman parempi. Hankki uuden naisen (onneksi) ja purkanut nyt tuota luonteenpiirrettään toiseen.
Hänen edesottamuksiin kuului mm. isäni perintökaapin hävittäminen (löysin myöhemmin hänen kaverinsa varastosta ja ostin takaisin eron jälkeen), antoi keräilyastioitani pois, heitti roskiin lasten valokuvia ja möi autoni, jotta olisi ostanut tilalle paremman, mutta kauppojen jälkeen ei uutta autoa näkynyt (kaduttaa vieläkin ihan hitosti).
Muu epäkunnioitus koski sitten kaikkea muuta. Olin perheessä se laiskempi, tyhmempi ja varaton. Eron jälkeen moni luuli, että mies jätti minut noiden vuoksi, mutta nyt yhteisten ystäviemme kelkat ovat kääntyneet. Exän asunto pursuaa roinaa, on likainen, varaton ja kaikki hommat tekemättä. Minulla asiat ihan toisin. Oma siisti kämppä, valmistuin AMK, talous hyvä ja lapset arvostavat minua enemmän.
Ihana kuulla, että et lannistunut tuosta, kauhea lannistaja! Ihan niin kuin mun äiti. Hän sai ikävä kyllä lannistettua minut, koska otti eron isästäni, joka ei valmistunut niin nopeasti kuin äitini halusi ja oli muutenkin sitten viallinen siis (tuolla tasolla) niin jäin lapsena hänen kanssaan kahdestaan Ja hyvä, että lähipiirinnekin silmät lopulta avautuivat. Mulla on paljon ongelmia äitini kohtelun jäljiltä, en meinaa jaksaa mitään, olen täysin raunioina sen haukunnan ja mitättömänä pidon jäljiltä.
t.kristallikissaMiksi tähän alapeukkuja? Eli teistä sellainen käytös jota ap:n mies harrastaa onkin yhtäkkiä ok, kun kohde on lapsi? Ei se ole. Se on ihan yhtä vahingoittavaa ja väärin. Ja vahingoittavampaa vielä, koska tuollainen henkilö on lasta kohtaan auktoritettiasemassa. Lapsi on uhri automaattisesti, koska aikuinen voi väittää mitä haluaa vääristynyttä lapselle. Mutta karvani nousevat hieman pystyyn siitä, että yksikään aikuinen antaa kohdella itseään noin, kun on vapaa, ei esim. vaadi korvauksia marjojen pilaantumisesta.
t.kritallikissaSiksi, koska sinä käännät aina jokaisen ketjun itseesi. Olet "raunioina" kun äitisi lainasi serkullesi heppalehtiä. Get over it.
En käännä jokaista ketjua itseeni ja lisäksi, ei se ollut tuon tilanteen satuttava asia, että äitini lainasi niitä lehtiä, VAAN se, että kun suutuin siitä hänelle ELI PUOLUSTIN OIKEUKISANI (tajuatko, mitä ne ovat???) niin hän SYYTTI minua huonosta käytöksestä. Jos et tajua miten traumatisoivaa sellainen on, niin säälittävää. Minä en ollut hänen kanssaan tasaveroinen, kuten ap on miehensä kanssa (=molemmat aikuisia). Olet hiukan psykopaattinen, kun kuvittelet, ettei lapsilla ja nuorilla ole oikeuksia eikä tunteita.
t.kristallikissa
Ei vaikuta aspergerilta vaan narsistilta. Aivan kuin mun äitini, antoi Hevoshullu-lehtiäni kysymättä minulta serkulleni lainaan. Kun sain kuulla siitä (ja hän vain vähätteli asiaa) minä luonnollisesti raivostuin, koska halusin pitää puoliani (ja mä aina pidän puoliani, jos minua kohdellaan väärin), niin äitini haukkui minut huonokäytöksiseksi, koska raivosin hänelle muka turhasta. Minä menin silloin nuorena uskomaan, että hänellä oli lisäksi oikeus haukkua minut siinä huonokäytöksiseksi ja pahaksi vieläpä, koska kieltämättä huusin. Mitä sitten jos huusin? Tänä päivänä tulisi pesäpallomailasta, jos vieläkin kieltäytyisi tajuamasta loukanneensa minua. Niin ja siis äitini on ennemminkin narsistinen, ei asperger todellakaan.
t.kristallikissa