Lue keskustelun säännöt.
Mies ei enää lähesty.
08.04.2019 |
Suhteemme on 6 vuotias. Toinen lapsi syntyi syksyllä ja kerran ollaan lemmitty sen jälkeen. Raskaus aikana miehellä olisi ollut haluja ja yritystä, mutta olin varmaan liian torjuva kun itseäni ei haluttanut. Yhden torjumiseni jälkeen hän tokaisi pärjäävän ilmankin.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän on sanonut, kun asioista on keskusteltu?
Seksi asiasta ei olla sen kummemmin keskusteltu. Muista asioista ollaan puhuttu paljonkin, mutta jotenkin hänen keskusteluista puuttuu ehkä pilke silmäkulmassa. Kaikki tuntuu nyt niin viralliselta. Ap
Niin kun sinä tapoit rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän on sanonut, kun asioista on keskusteltu?
Seksi asiasta ei olla sen kummemmin keskusteltu. Muista asioista ollaan puhuttu paljonkin, mutta jotenkin hänen keskusteluista puuttuu ehkä pilke silmäkulmassa. Kaikki tuntuu nyt niin viralliselta. Ap
Niin kun sinä tapoit rakkauden.
Sivusta vahvistan tuon tulkinnan. Näin on. Sen jälkeen ollaan kämppäkavereita ja keskustellaan arkisista, käytännöllisistä ja konkreettisista asioista kuin työmarkkinasopimusneuvottelupöydässä konsanaan. Tietty yhtä köyttä vetämisen tunne jää puuttumaan ja samalla katoaa osa yhteisestä huumorista ja vetovoimasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ihmeen ongelma ihmisillä on nykyään keskustelutaidoissa. Jos asioita nostaisi esille ja niitä käsittelisi kumppanin kanssa, niin varmasti löytyisi joku ratkaisu ongelmaan, mikäli nyt on ihmisen kanssa, josta välittää ja jota rakastaa. Ei siinä, jos haluaa elämästä hankalaa ja draaman täytteistä niin se ei ole vaikeaa, jätä vain puhumatta asiasta heti alkuun, vaikka huomaat sen haittaavan sinua tai puolisoasi.
Kyky puhua vaikeista asioista ei todellakaan ole kaikille itsestäänselvyys. Sitten sen huomaa kun kohdalle tällainen ihminen osuu.
Niinpä. Parasta on kun sen huomaa 10 vuotta jälkikäteen. Kun se siippa viimein saa suunsa auki ja avautuminen alkaa purkautua siitä, että hän olisi halunnut silloin 10-15 vuotta sitten sitä ja tätä ja on hautonut kuitenkin katkeruudeksi ja vihaksi tuon kaiken saamatta jääneen sen sijaan että olisi aikanaan yksinkertaisesti vaan avannut suunsa. Siinä jää aika tyhjän päälle jo vähän retorisesti taitavampikin, ikään kuin koko suhde olisi ollut pelkkää illuusiota ja huijausta.
Sitähän se on, kun toinen alkaa pihtaamaan. Illuusiota ja huijausta.
Te naiset ette taida tajuta, että miehellä on lähes kauhistus ja vastenmielinen ajatus, että muna pitäisi lykkiä kun vauva on siinä parin sentin päässä kohdussa. Oraaliseksillä pärjää raskausajan puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ihmeen ongelma ihmisillä on nykyään keskustelutaidoissa. Jos asioita nostaisi esille ja niitä käsittelisi kumppanin kanssa, niin varmasti löytyisi joku ratkaisu ongelmaan, mikäli nyt on ihmisen kanssa, josta välittää ja jota rakastaa. Ei siinä, jos haluaa elämästä hankalaa ja draaman täytteistä niin se ei ole vaikeaa, jätä vain puhumatta asiasta heti alkuun, vaikka huomaat sen haittaavan sinua tai puolisoasi.
Kyky puhua vaikeista asioista ei todellakaan ole kaikille itsestäänselvyys. Sitten sen huomaa kun kohdalle tällainen ihminen osuu.
Niin, eihän se olekaan itsestäänselvyys, mutta asia jossa voi kehittyä. Ihmiset peilaavat toisistaan käytösmalleja ja tapoja, puhumisenkin voi oppia, mikäli itse niin haluaa. Yhtälailla voi opetella olemaan vain hiljaa ja patoamaan kaiken sisälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provohan tää oli, kun ap ei vastaa mitään.
Meillä on seksiä 4-6kertaa viikossa, vaikka lapsia on kaksi. Aina on tehnyt mieli seksiä viimeistään viikko sektiosta. Jos olisi onnistunut alakautta, niin nopeammin.
Mies on naista huomioimaton urpo tai aloitus on provo.
0/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ihmeen ongelma ihmisillä on nykyään keskustelutaidoissa. Jos asioita nostaisi esille ja niitä käsittelisi kumppanin kanssa, niin varmasti löytyisi joku ratkaisu ongelmaan, mikäli nyt on ihmisen kanssa, josta välittää ja jota rakastaa. Ei siinä, jos haluaa elämästä hankalaa ja draaman täytteistä niin se ei ole vaikeaa, jätä vain puhumatta asiasta heti alkuun, vaikka huomaat sen haittaavan sinua tai puolisoasi.
Kyky puhua vaikeista asioista ei todellakaan ole kaikille itsestäänselvyys. Sitten sen huomaa kun kohdalle tällainen ihminen osuu.
Niin, eihän se olekaan itsestäänselvyys, mutta asia jossa voi kehittyä. Ihmiset peilaavat toisistaan käytösmalleja ja tapoja, puhumisenkin voi oppia, mikäli itse niin haluaa. Yhtälailla voi opetella olemaan vain hiljaa ja patoamaan kaiken sisälleen.
Olin nuorena hyvin avoin ja puoliso arvosti asiaa. Mutta minä taas en arvostanut sitä asiaa että hän käytti riidellessä tai suuttuessaan kertomiani arkoja asioita lyömäaseena. Lakkasin puhumasta henkilökohtaisista aroista asioista, koska en enää luottanut siihen että hän malttaisi olla tarttumatta niihin, kun haluaa satuttaa minua.
Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ihmeen ongelma ihmisillä on nykyään keskustelutaidoissa. Jos asioita nostaisi esille ja niitä käsittelisi kumppanin kanssa, niin varmasti löytyisi joku ratkaisu ongelmaan, mikäli nyt on ihmisen kanssa, josta välittää ja jota rakastaa. Ei siinä, jos haluaa elämästä hankalaa ja draaman täytteistä niin se ei ole vaikeaa, jätä vain puhumatta asiasta heti alkuun, vaikka huomaat sen haittaavan sinua tai puolisoasi.
Kyky puhua vaikeista asioista ei todellakaan ole kaikille itsestäänselvyys. Sitten sen huomaa kun kohdalle tällainen ihminen osuu.
Niinpä. Parasta on kun sen huomaa 10 vuotta jälkikäteen. Kun se siippa viimein saa suunsa auki ja avautuminen alkaa purkautua siitä, että hän olisi halunnut silloin 10-15 vuotta sitten sitä ja tätä ja on hautonut kuitenkin katkeruudeksi ja vihaksi tuon kaiken saamatta jääneen sen sijaan että olisi aikanaan yksinkertaisesti vaan avannut suunsa. Siinä jää aika tyhjän päälle jo vähän retorisesti taitavampikin, ikään kuin koko suhde olisi ollut pelkkää illuusiota ja huijausta.
Ai et tajunnut kun toinen sanoi kaipaavansa läheisyyttä ja haluavansa seksiä, johon sinä vastasit että ei nyt käy, vaan siitä olisi pitänyt järjestää joku paneelikeskustelu jossa olisi jaettu puheenvuorot ja tehty pöytäkirja.
Olen aivan varma että se toinen on vihjaillut ja sanonut suoraakin asioita silloin kun ne olivat akuutteja, mutta koska toinen on silloin ollut asiasta eri mieltä, niin hän ei vaan ole noteerannut niitä kun ei ole kiinnostanut.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma pieni subjektiivinen kokemukseni miehenä aihepiiriin.
Takana on pitkä suhde. Lapset, talot ja kaikki. Nuorena puolisoni oli hyvin epävarma ja -seksuaalinenkin, toisin kuin minä. Toivoin häneltä aktiivisuutta ja kaikenlaisia juttuja, joista kyllä keskustelimmekin, mutta hän kieltäytyi kaikenlaisen "villin" kokeilemisesta. Seksi oli pitkään sellaista pimeässä peiton alla silmät kiinni ja hiljaa -tyyppistä. 100% minun aloitteestani. Nainen ei koskaan antanut merkkiäkään edes, että haluttaisi. Kaava oli selvä. Mun on pyydettävä ja hän suostuu jos suostuu. Ne klassiset menkat ja päänsäryt tietty oli välillä syynä, ettei suostunut.
Tuolla kaavalla meni siedettävästi lasten tuloon saakka (tosin mielestäni seksiä oli liian harvoin ja jälkikäteen selvisi, että hänenkin mielestään, mikä on vähän absurdia; hän olisi odottanut multa enemmän aloitteita muttei sitä voinut sanoa eikä tehdä itse). Sen jälkeen ymmärrettävästikin seksi jäi yhä harvinaisemmaksi. Kaikenlaista muuta parisuhdepulmaakin ilmaantui. Noina aikoina alkoi kuitenkin se, että koin yhä useammin aloitteisiini vastattavan torjunnalla. Sopivia hetkiä oli tosi harvassa pahimpina pikkulapsiaikoina ihan kunnolla rauhassa keskittyä toisiimme seksin merkeissä, joten minä viriilinä poikana olin tietysti heti ehdottelemassa ja hänen kimpussaan, jos pienikin tilaisuus tuli. Mutta hänpä olikin aina väsynyt tai oli kiire tiskata juuri silloin tai ovi oli lukitsematta tai kohta tulee ehkä mummo käymään kylässä, mitä milloinkin. Lähestymiseni vaikkapa koskettelemalla sai useimmiten kivahtavan vastauksen "mitä sä nyt taas haluut?!?". Aina oli syy, miksi ei nyt voi. Kun ei vaan voi.
Koska torjuminen satuttaa ja toistuvana siihen tulee kammo, lopetin aloitteiden tekemisen. Sen myötä seksi lähestulkoon loppui kokonaan. Vasta paljon myöhemmin puolisossani heräsi jokin. Hän alkoi kokea aina ovulaatiopäivänä kauheaa panetusta. Jos satuttiin olemaan kotona ja olosuhteet muuten kohdillaan, hän alkoi tehdä aloitteita silloin. Paremman puutteessa sekin kelpasi mulle. Sittemmin hän on kuitenkin nostanut mekkalaa siitä, että kuinka kurjalta tuntuu, kun en enää halua häntä, kun en tee aloitteita ja hänen on aina tehtävä. Niin, sellaista se on. Sellaista on ollut mulla suurin osa suhteestamme. Nyt hänkin tietää miltä se tuntuu. Ei vielä tiedä sitä, miltä tuntuu sitten kun toinen alkaa torjua. Ehkä pian oppii senkin.
On se kumma kun teille äijille ei mikään kelpaa. Nainen hoitaa tukka putkella lapset ja kodin sekä mahdollisesti käy vielä töissäkin, väsyy ja stressaantuu vastuun taakan alle ja lisäksi äijä koittaa tuikkia joka välissä kalullansa. Ja menkat ei todellakaan ole mikään klassinen vitsi, vaan ne ihan oikeasti tulee naisella ihan joka kuukausi, ja kestää parista päivästä viikkoon.
Sitten kun lapset on saatu isommiksi ja naisen stressi helpottaa, alkavat seksihalutkin pikku hiljaa palautua. Mitä tekee mies! Lapsellisesti möksöttää ja kostonhimo menee sexihimon edelle. Mies ajattelee itseään, ja aina vain itseään, omaa egoaan ja omaa m*lkkuaan, ikään kokoon ja näköön katsomatta. Aamen.
No, mulla ei ainakaan ole menkat ikina haitanneet. Paitsi etta suuseksia en mielellani vastaanota, annan kylla ;)
Itse en sano periaatteesta koskaan ei, paitsi ehka jos olen kipeana (no ei mies silloin varmaan ehdottaisikaan seksia), en tosin ole viela taman suhteen aikana ollut. Kyllahan sita kiihottuu siina esileikkien yhteydessa, vaikka ei just silla hetkella kun toinen ehdottaa, mieli tekisikaan.
Mutta tama tietysti on yksilollista, mulla on aika suuri libido (onneksi on miehellakin).
Niin se on hassua että nuorena menkat eivät estäneet seksiä, mutta jossain vaiheessa myöhemmin niitä voi käyttää syynä seksistä keiltätymiseen kahden viikon ajan kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ihmeen ongelma ihmisillä on nykyään keskustelutaidoissa. Jos asioita nostaisi esille ja niitä käsittelisi kumppanin kanssa, niin varmasti löytyisi joku ratkaisu ongelmaan, mikäli nyt on ihmisen kanssa, josta välittää ja jota rakastaa. Ei siinä, jos haluaa elämästä hankalaa ja draaman täytteistä niin se ei ole vaikeaa, jätä vain puhumatta asiasta heti alkuun, vaikka huomaat sen haittaavan sinua tai puolisoasi.
Koska nämä asiat ei puhumalla parane. Jos toista ei seksi kiinnosta, niin se sen taivaallisen yhdentekevää että kuinka paljon siitä aiheesta puhutaan, ei se muuta sitä perusongelmaa miksikään riippumatta siitä että onko se opittu tapa, johtuuko hormooneista vai ihan vaan pelkästä kyllästymisestä.
Ainoa mistä kannattaa puhua on se että sietääkö kumpikin tilannetta ja jatketaan yhdessä, vai pitäisikö lopettaa toistensa ajan tuhlaaminen ja erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma pieni subjektiivinen kokemukseni miehenä aihepiiriin.
Takana on pitkä suhde. Lapset, talot ja kaikki. Nuorena puolisoni oli hyvin epävarma ja -seksuaalinenkin, toisin kuin minä. Toivoin häneltä aktiivisuutta ja kaikenlaisia juttuja, joista kyllä keskustelimmekin, mutta hän kieltäytyi kaikenlaisen "villin" kokeilemisesta. Seksi oli pitkään sellaista pimeässä peiton alla silmät kiinni ja hiljaa -tyyppistä. 100% minun aloitteestani. Nainen ei koskaan antanut merkkiäkään edes, että haluttaisi. Kaava oli selvä. Mun on pyydettävä ja hän suostuu jos suostuu. Ne klassiset menkat ja päänsäryt tietty oli välillä syynä, ettei suostunut.
Tuolla kaavalla meni siedettävästi lasten tuloon saakka (tosin mielestäni seksiä oli liian harvoin ja jälkikäteen selvisi, että hänenkin mielestään, mikä on vähän absurdia; hän olisi odottanut multa enemmän aloitteita muttei sitä voinut sanoa eikä tehdä itse). Sen jälkeen ymmärrettävästikin seksi jäi yhä harvinaisemmaksi. Kaikenlaista muuta parisuhdepulmaakin ilmaantui. Noina aikoina alkoi kuitenkin se, että koin yhä useammin aloitteisiini vastattavan torjunnalla. Sopivia hetkiä oli tosi harvassa pahimpina pikkulapsiaikoina ihan kunnolla rauhassa keskittyä toisiimme seksin merkeissä, joten minä viriilinä poikana olin tietysti heti ehdottelemassa ja hänen kimpussaan, jos pienikin tilaisuus tuli. Mutta hänpä olikin aina väsynyt tai oli kiire tiskata juuri silloin tai ovi oli lukitsematta tai kohta tulee ehkä mummo käymään kylässä, mitä milloinkin. Lähestymiseni vaikkapa koskettelemalla sai useimmiten kivahtavan vastauksen "mitä sä nyt taas haluut?!?". Aina oli syy, miksi ei nyt voi. Kun ei vaan voi.
Koska torjuminen satuttaa ja toistuvana siihen tulee kammo, lopetin aloitteiden tekemisen. Sen myötä seksi lähestulkoon loppui kokonaan. Vasta paljon myöhemmin puolisossani heräsi jokin. Hän alkoi kokea aina ovulaatiopäivänä kauheaa panetusta. Jos satuttiin olemaan kotona ja olosuhteet muuten kohdillaan, hän alkoi tehdä aloitteita silloin. Paremman puutteessa sekin kelpasi mulle. Sittemmin hän on kuitenkin nostanut mekkalaa siitä, että kuinka kurjalta tuntuu, kun en enää halua häntä, kun en tee aloitteita ja hänen on aina tehtävä. Niin, sellaista se on. Sellaista on ollut mulla suurin osa suhteestamme. Nyt hänkin tietää miltä se tuntuu. Ei vielä tiedä sitä, miltä tuntuu sitten kun toinen alkaa torjua. Ehkä pian oppii senkin.
On se kumma kun teille äijille ei mikään kelpaa. Nainen hoitaa tukka putkella lapset ja kodin sekä mahdollisesti käy vielä töissäkin, väsyy ja stressaantuu vastuun taakan alle ja lisäksi äijä koittaa tuikkia joka välissä kalullansa. Ja menkat ei todellakaan ole mikään klassinen vitsi, vaan ne ihan oikeasti tulee naisella ihan joka kuukausi, ja kestää parista päivästä viikkoon.
Sitten kun lapset on saatu isommiksi ja naisen stressi helpottaa, alkavat seksihalutkin pikku hiljaa palautua. Mitä tekee mies! Lapsellisesti möksöttää ja kostonhimo menee sexihimon edelle. Mies ajattelee itseään, ja aina vain itseään, omaa egoaan ja omaa m*lkkuaan, ikään kokoon ja näköön katsomatta. Aamen.
Ai että vuosikymmen odotellaan vessassa runkaten, että naisen halut palaa? Kyllä mieskin elää ruuhkavuosia, stressaa ja väsyy. Seksi liimaa paria yhteen kun ulkopuolinen maailma koettelee. Ei ne tiskit tai pyykit ole aina niin tärkeitä, että sen takia pitää sanoa koko ajan ei. Asiat tärkeysjärjestykseen, jos parisuhde ei kuulu niihin tärkeimpiin, niin sittenhän sitä voi vaan jatkuvasti kieltäytyä, mutta kannattaa sanoa miehellekin, ettei hän ole sinulle kovin tärkeä.
Sitten kun on hyväksynyt sen että seksiä ei ole ja omat tarpeet hoidetaan itse omalla kädellä, niin tulee se hetki kun juuri käteenvedon jälkeen nainen kysyy että mentäisiinkö makkariin kun lapset on kaikki pois kotoa. Siinä iskee sitten suorituspaineet, pelko siitä että ei ehkä pystykään kun kävi juuri tyhjennyksellä ja sitten vielä vähän kaivelee sekin että pari iltaa sitten yrttin vihjailla mutta ei kiinnostanut. Sitten suusta pääsee että "katotaan mielummin vaikka joku elokuva, kun Penakin saattaa tulla käymään koska tahansa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provohan tää oli, kun ap ei vastaa mitään.
Meillä on seksiä 4-6kertaa viikossa, vaikka lapsia on kaksi. Aina on tehnyt mieli seksiä viimeistään viikko sektiosta. Jos olisi onnistunut alakautta, niin nopeammin.
Mies on naista huomioimaton urpo tai aloitus on provo.
0/5
Minä en näe miehessä mitään vikaa kun aloitteet loppuu toistuviin pakkeihin. Meillä on myös kaksi lasta, viimeisin on 8 kuukautta. Synntyksen jälkeen on ollut ehkä kolme kertaa seksiä vaikka harvasen päivä yritän ja vihjailen. Minä rupeen olemaan asiaan niin loppu jotta kohta lyön hanskat naulaan kumppani suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kertoa miehellekin, että halusi ovat palanneet.
Tuo ei nyt todellakkaan toimi! Se on ihan turhaa länkyttää tai keskustella, useimmiten se vaan pahentaa kun kyse on miehistä.
Naisilla on sellanen luulo jotta riittää kun keskustelee.
Aloittajan mies on selvästi v.ttuuntunut jatkuvaan yrittämiseen ja torjumiseen. Nyt on naisen vuoro tehdä niitä aloitteita ja pitää suu kiinni.
Meillä minä käyttäydyin kuin ap n mies. Siitä puhuttiin ja jauhettiin monta kertaa mutta minkäänlaista viettelyksen elettäkään ei naiselta herunut. Ilmoitti vaan että pitäs lähestyä ja yrittää...
No onhan se jonkinlainen viettely-yritys jos nainen kertoo miehelleen että haluaa tätä, ei ehkä kannata odottaa heti suoraa toimintaa, mutta jos menee vihjaamaan jotain että illalla voisi olla seksiä, niin sitä on saatana sitten kans oltava, tai siitä tulee käytännössä taas torjunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tehnyt mitään osoittaaksesi että halusi on palanneet? Oletko itse lähestynyt häntä?
Niin ovatko halusi palanneet vai oletko vain huomannut, että miehesi ei enää lähesty?
Olen yrittänyt hakeutua lähemmäksi ja olemaan ystävällisempi.
Ennen mieheni taputteli ja saattoi laittaa käden paidan tai housun sisään esim kun laitoin ruokaa, myös keskusteluista on hävinnyt vihjailut ja muut kujeet.
Haluni on palanneet. ApMitä ihmettä sinä kainostelet. Ei miehesi ole ajatustenlukija. Mitäs jos suutelit intohimoisesti miestäsi ja sanoisit että haluaisit rakastella hänen kanssaan.
Ehdottaako jossain naiset noin? Minulle ei ole ikinä käynyt noin entisten tai nykyisen naisen kanssa.
KAIKILLE minun miehilleni on käynyt noin. Katsos kun on lahnoja ja sitten meitä aktiivisia, kuumia naisia.
Tuo on ilmeisesti sitten se seksistä pitävän naisen kolikon kääntöpuoli, eli sitoutuminen kestää maksimissaan siihen asti, kunnes alkaa haluttaa jotain toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma pieni subjektiivinen kokemukseni miehenä aihepiiriin.
Takana on pitkä suhde. Lapset, talot ja kaikki. Nuorena puolisoni oli hyvin epävarma ja -seksuaalinenkin, toisin kuin minä. Toivoin häneltä aktiivisuutta ja kaikenlaisia juttuja, joista kyllä keskustelimmekin, mutta hän kieltäytyi kaikenlaisen "villin" kokeilemisesta. Seksi oli pitkään sellaista pimeässä peiton alla silmät kiinni ja hiljaa -tyyppistä. 100% minun aloitteestani. Nainen ei koskaan antanut merkkiäkään edes, että haluttaisi. Kaava oli selvä. Mun on pyydettävä ja hän suostuu jos suostuu. Ne klassiset menkat ja päänsäryt tietty oli välillä syynä, ettei suostunut.
Tuolla kaavalla meni siedettävästi lasten tuloon saakka (tosin mielestäni seksiä oli liian harvoin ja jälkikäteen selvisi, että hänenkin mielestään, mikä on vähän absurdia; hän olisi odottanut multa enemmän aloitteita muttei sitä voinut sanoa eikä tehdä itse). Sen jälkeen ymmärrettävästikin seksi jäi yhä harvinaisemmaksi. Kaikenlaista muuta parisuhdepulmaakin ilmaantui. Noina aikoina alkoi kuitenkin se, että koin yhä useammin aloitteisiini vastattavan torjunnalla. Sopivia hetkiä oli tosi harvassa pahimpina pikkulapsiaikoina ihan kunnolla rauhassa keskittyä toisiimme seksin merkeissä, joten minä viriilinä poikana olin tietysti heti ehdottelemassa ja hänen kimpussaan, jos pienikin tilaisuus tuli. Mutta hänpä olikin aina väsynyt tai oli kiire tiskata juuri silloin tai ovi oli lukitsematta tai kohta tulee ehkä mummo käymään kylässä, mitä milloinkin. Lähestymiseni vaikkapa koskettelemalla sai useimmiten kivahtavan vastauksen "mitä sä nyt taas haluut?!?". Aina oli syy, miksi ei nyt voi. Kun ei vaan voi.
Koska torjuminen satuttaa ja toistuvana siihen tulee kammo, lopetin aloitteiden tekemisen. Sen myötä seksi lähestulkoon loppui kokonaan. Vasta paljon myöhemmin puolisossani heräsi jokin. Hän alkoi kokea aina ovulaatiopäivänä kauheaa panetusta. Jos satuttiin olemaan kotona ja olosuhteet muuten kohdillaan, hän alkoi tehdä aloitteita silloin. Paremman puutteessa sekin kelpasi mulle. Sittemmin hän on kuitenkin nostanut mekkalaa siitä, että kuinka kurjalta tuntuu, kun en enää halua häntä, kun en tee aloitteita ja hänen on aina tehtävä. Niin, sellaista se on. Sellaista on ollut mulla suurin osa suhteestamme. Nyt hänkin tietää miltä se tuntuu. Ei vielä tiedä sitä, miltä tuntuu sitten kun toinen alkaa torjua. Ehkä pian oppii senkin.
On se kumma kun teille äijille ei mikään kelpaa. Nainen hoitaa tukka putkella lapset ja kodin sekä mahdollisesti käy vielä töissäkin, väsyy ja stressaantuu vastuun taakan alle ja lisäksi äijä koittaa tuikkia joka välissä kalullansa. Ja menkat ei todellakaan ole mikään klassinen vitsi, vaan ne ihan oikeasti tulee naisella ihan joka kuukausi, ja kestää parista päivästä viikkoon.
Sitten kun lapset on saatu isommiksi ja naisen stressi helpottaa, alkavat seksihalutkin pikku hiljaa palautua. Mitä tekee mies! Lapsellisesti möksöttää ja kostonhimo menee sexihimon edelle. Mies ajattelee itseään, ja aina vain itseään, omaa egoaan ja omaa m*lkkuaan, ikään kokoon ja näköön katsomatta. Aamen.
Ööö... mikä pakko sen naisen on ensinnäkään hoitaa tukka putkella lapsia ja kotia ja työtä - ja hoitaa niitä vielä niiden naisten keskinäisten #vuodenäiti -kriteerien mukaan? Suurimmalta osalta ihan silkkaa suorittamista suorittamisen vuoksi!
Toisekseen, mies ajattelee itseään tietenkin tässä asiassa, koska koko ajan on käsillä vaara, että sen aikaa kun se nainen siinä elää niitä ruuhkavuosiaan ja suorittaa elämäänsä - miehen kärvistellessä ilman seksiä - käykin niin että siinä vaiheessa kun se nainen lopulta aikuistuu ja vapautuu, niin miehellä on jo sen verran kilometrejä mittarissa, ettei enää seiso, tai jos seisoo niin sitten lopahtaa kesken kaiken ja pukkaa jo kaikkea muutakin vaivaa.
Mies joutuu siis pohtimaan, että maksaako vaivaa odotella vuosikausia, ehkä jopa kymmeniä vuosia, että nainen saa itsestään kytkettyä sen "suoritan äitiyttä, suoritan kotia, suoritan työtä"- vaihteen pois ja rentoutuu ja toteaa, että nyt olisi aika nauttia elämästä ja ehkä jopa siitä seksitäkin.
Parhaassa tapauksessa tosiaan mies on kärvistellyt suhteessa odottamassa tätä vapautumista ja jos/kun se lopulta tapahtuu, nainen sitten kyllästyykin siihen samaan vanhaan ukkoon, jolla ei edes seiso ja häipyy ensimmäisen kitaransoittajan matkaan "etsimään itseään".
Aivan. Tämä on vähän sama kuin lasten hankinnassa. Naiset ovat hyvin tietoisia biologian iän myötä tuomista rajoitteista lasten hankintaan. Jostain syystä on ihan kamalaa jos mies ei tätä huomioi vaan suorittaa sitä uraa ja harrastuksia vedoten siihen, että hankitaan lapsia myöhemmin. Miksi naiset on niin itsekkäitä? Eikö he yhtään ymmärrä miehen stressiä ja väsymystä kaiken muun keskellä? Kyllä se mies sitten nelikymppisenä alkaa lasten hankinnasta kiinnostumaan, kun on saanut muut elämänsä alueet haluamaansa kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tää oli, kun ap ei vastaa mitään.
Meillä on seksiä 4-6kertaa viikossa, vaikka lapsia on kaksi. Aina on tehnyt mieli seksiä viimeistään viikko sektiosta. Jos olisi onnistunut alakautta, niin nopeammin.
Mies on naista huomioimaton urpo tai aloitus on provo.
0/5Minä en näe miehessä mitään vikaa kun aloitteet loppuu toistuviin pakkeihin. Meillä on myös kaksi lasta, viimeisin on 8 kuukautta. Synntyksen jälkeen on ollut ehkä kolme kertaa seksiä vaikka harvasen päivä yritän ja vihjailen. Minä rupeen olemaan asiaan niin loppu jotta kohta lyön hanskat naulaan kumppani suhteen.
Nopeastipa sinä luovutat. Miehille aina perustellaan miten hormonitoiminta on häiriötilassa imetyksen loppumiseen asti ja sitä kautta halut voivat palautua normaaliksi vasta pari vuotta synnytyksen jälkeen. Mies on vain mulkullaan ajatteleva sika jos ei tätä kestä. Vaikuttaa se pikkulapsielämä miehiinkin. Toisiin enemmän kuin toisiin. Pidä vuosi taukoa ja kokeile sitten uudestaan niitä aloitteita. Kyllä se seksi siitä palaa kuvioihin jos vain pidätte toisistanne huolta ilman lapsellista kiukuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tää oli, kun ap ei vastaa mitään.
Meillä on seksiä 4-6kertaa viikossa, vaikka lapsia on kaksi. Aina on tehnyt mieli seksiä viimeistään viikko sektiosta. Jos olisi onnistunut alakautta, niin nopeammin.
Mies on naista huomioimaton urpo tai aloitus on provo.
0/5
No teillä noin, mutta isossa osassa ei mene noin. Jo raskausaikana vaimon halut hävisivät käytännössä kokonaan ja meni yli puolivuotta synnytyksestä, kun hän oli edes jollain tavoin kiinnostunut seksistä. Kyllä se vuoden mittainen kuiva jakso hieman muuttaa tilannetta omissakin haluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tää oli, kun ap ei vastaa mitään.
Meillä on seksiä 4-6kertaa viikossa, vaikka lapsia on kaksi. Aina on tehnyt mieli seksiä viimeistään viikko sektiosta. Jos olisi onnistunut alakautta, niin nopeammin.
Mies on naista huomioimaton urpo tai aloitus on provo.
0/5No teillä noin, mutta isossa osassa ei mene noin. Jo raskausaikana vaimon halut hävisivät käytännössä kokonaan ja meni yli puolivuotta synnytyksestä, kun hän oli edes jollain tavoin kiinnostunut seksistä. Kyllä se vuoden mittainen kuiva jakso hieman muuttaa tilannetta omissakin haluissa.
Mikä avioliitto se sellainen on, jossa ei ole puoleen vuoteen seksiä?
Vaihtoon olis mennyt, jos ei sen vertaa voi toista huomioida.
Mahtaa olla hyvät kyydit tänäpäivänä?
N35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ihmeen ongelma ihmisillä on nykyään keskustelutaidoissa. Jos asioita nostaisi esille ja niitä käsittelisi kumppanin kanssa, niin varmasti löytyisi joku ratkaisu ongelmaan, mikäli nyt on ihmisen kanssa, josta välittää ja jota rakastaa. Ei siinä, jos haluaa elämästä hankalaa ja draaman täytteistä niin se ei ole vaikeaa, jätä vain puhumatta asiasta heti alkuun, vaikka huomaat sen haittaavan sinua tai puolisoasi.
Kyky puhua vaikeista asioista ei todellakaan ole kaikille itsestäänselvyys. Sitten sen huomaa kun kohdalle tällainen ihminen osuu.
Niinpä. Parasta on kun sen huomaa 10 vuotta jälkikäteen. Kun se siippa viimein saa suunsa auki ja avautuminen alkaa purkautua siitä, että hän olisi halunnut silloin 10-15 vuotta sitten sitä ja tätä ja on hautonut kuitenkin katkeruudeksi ja vihaksi tuon kaiken saamatta jääneen sen sijaan että olisi aikanaan yksinkertaisesti vaan avannut suunsa. Siinä jää aika tyhjän päälle jo vähän retorisesti taitavampikin, ikään kuin koko suhde olisi ollut pelkkää illuusiota ja huijausta.
Ai et tajunnut kun toinen sanoi kaipaavansa läheisyyttä ja haluavansa seksiä, johon sinä vastasit että ei nyt käy
Ymmärrän, että joskus asiat voivat olla hankalia käsittää. Selvennän siis vielä, että toinen ei koskaan sanonut kaipaavansa läheisyyttä tai haluavansa seksiä. Hautoi hiljaa mielessään ja tilitti päiväkirjaansa. Samaan aikaan käyttäytyi ja näyttäytyi välinpitämättömästi; ei tullut lähelle, ei halunnut tehdä asioita yhdessä, halusi rutkasti omaa rauhaa ja niin edelleen.
Kulli suuhun vaan niin kyllä se siitä lähtee. Tai jos ei lähde niin ainakaan ei jää enää epäselvyyttä asiaan.