Lue keskustelun säännöt.
Mies ei enää lähesty.
08.04.2019 |
Suhteemme on 6 vuotias. Toinen lapsi syntyi syksyllä ja kerran ollaan lemmitty sen jälkeen. Raskaus aikana miehellä olisi ollut haluja ja yritystä, mutta olin varmaan liian torjuva kun itseäni ei haluttanut. Yhden torjumiseni jälkeen hän tokaisi pärjäävän ilmankin.
Kommentit (88)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma pieni subjektiivinen kokemukseni miehenä aihepiiriin.
Takana on pitkä suhde. Lapset, talot ja kaikki. Nuorena puolisoni oli hyvin epävarma ja -seksuaalinenkin, toisin kuin minä. Toivoin häneltä aktiivisuutta ja kaikenlaisia juttuja, joista kyllä keskustelimmekin, mutta hän kieltäytyi kaikenlaisen "villin" kokeilemisesta. Seksi oli pitkään sellaista pimeässä peiton alla silmät kiinni ja hiljaa -tyyppistä. 100% minun aloitteestani. Nainen ei koskaan antanut merkkiäkään edes, että haluttaisi. Kaava oli selvä. Mun on pyydettävä ja hän suostuu jos suostuu. Ne klassiset menkat ja päänsäryt tietty oli välillä syynä, ettei suostunut.
Tuolla kaavalla meni siedettävästi lasten tuloon saakka (tosin mielestäni seksiä oli liian harvoin ja jälkikäteen selvisi, että hänenkin mielestään, mikä on vähän absurdia; hän olisi odottanut multa enemmän aloitteita muttei sitä voinut sanoa eikä tehdä itse). Sen jälkeen ymmärrettävästikin seksi jäi yhä harvinaisemmaksi. Kaikenlaista muuta parisuhdepulmaakin ilmaantui. Noina aikoina alkoi kuitenkin se, että koin yhä useammin aloitteisiini vastattavan torjunnalla. Sopivia hetkiä oli tosi harvassa pahimpina pikkulapsiaikoina ihan kunnolla rauhassa keskittyä toisiimme seksin merkeissä, joten minä viriilinä poikana olin tietysti heti ehdottelemassa ja hänen kimpussaan, jos pienikin tilaisuus tuli. Mutta hänpä olikin aina väsynyt tai oli kiire tiskata juuri silloin tai ovi oli lukitsematta tai kohta tulee ehkä mummo käymään kylässä, mitä milloinkin. Lähestymiseni vaikkapa koskettelemalla sai useimmiten kivahtavan vastauksen "mitä sä nyt taas haluut?!?". Aina oli syy, miksi ei nyt voi. Kun ei vaan voi.
Koska torjuminen satuttaa ja toistuvana siihen tulee kammo, lopetin aloitteiden tekemisen. Sen myötä seksi lähestulkoon loppui kokonaan. Vasta paljon myöhemmin puolisossani heräsi jokin. Hän alkoi kokea aina ovulaatiopäivänä kauheaa panetusta. Jos satuttiin olemaan kotona ja olosuhteet muuten kohdillaan, hän alkoi tehdä aloitteita silloin. Paremman puutteessa sekin kelpasi mulle. Sittemmin hän on kuitenkin nostanut mekkalaa siitä, että kuinka kurjalta tuntuu, kun en enää halua häntä, kun en tee aloitteita ja hänen on aina tehtävä. Niin, sellaista se on. Sellaista on ollut mulla suurin osa suhteestamme. Nyt hänkin tietää miltä se tuntuu. Ei vielä tiedä sitä, miltä tuntuu sitten kun toinen alkaa torjua. Ehkä pian oppii senkin.
On se kumma kun teille äijille ei mikään kelpaa. Nainen hoitaa tukka putkella lapset ja kodin sekä mahdollisesti käy vielä töissäkin, väsyy ja stressaantuu vastuun taakan alle ja lisäksi äijä koittaa tuikkia joka välissä kalullansa. Ja menkat ei todellakaan ole mikään klassinen vitsi, vaan ne ihan oikeasti tulee naisella ihan joka kuukausi, ja kestää parista päivästä viikkoon.
Sitten kun lapset on saatu isommiksi ja naisen stressi helpottaa, alkavat seksihalutkin pikku hiljaa palautua. Mitä tekee mies! Lapsellisesti möksöttää ja kostonhimo menee sexihimon edelle. Mies ajattelee itseään, ja aina vain itseään, omaa egoaan ja omaa m*lkkuaan, ikään kokoon ja näköön katsomatta. Aamen.
Ai että vuosikymmen odotellaan vessassa runkaten, että naisen halut palaa? Kyllä mieskin elää ruuhkavuosia, stressaa ja väsyy. Seksi liimaa paria yhteen kun ulkopuolinen maailma koettelee. Ei ne tiskit tai pyykit ole aina niin tärkeitä, että sen takia pitää sanoa koko ajan ei. Asiat tärkeysjärjestykseen, jos parisuhde ei kuulu niihin tärkeimpiin, niin sittenhän sitä voi vaan jatkuvasti kieltäytyä, mutta kannattaa sanoa miehellekin, ettei hän ole sinulle kovin tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tehnyt mitään osoittaaksesi että halusi on palanneet? Oletko itse lähestynyt häntä?
Niin ovatko halusi palanneet vai oletko vain huomannut, että miehesi ei enää lähesty?
Olen yrittänyt hakeutua lähemmäksi ja olemaan ystävällisempi.
Ennen mieheni taputteli ja saattoi laittaa käden paidan tai housun sisään esim kun laitoin ruokaa, myös keskusteluista on hävinnyt vihjailut ja muut kujeet.
Haluni on palanneet. Ap
Minusta sinä olet vain antanut miehellesi tilaisuuden tehdä aloite, et itse tehnyt aloitetta.
Jos tuo lasketaan aloitteeksi, niin varmaan miehesikin on tehnyt niitä kymmenittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma pieni subjektiivinen kokemukseni miehenä aihepiiriin.
Takana on pitkä suhde. Lapset, talot ja kaikki. Nuorena puolisoni oli hyvin epävarma ja -seksuaalinenkin, toisin kuin minä. Toivoin häneltä aktiivisuutta ja kaikenlaisia juttuja, joista kyllä keskustelimmekin, mutta hän kieltäytyi kaikenlaisen "villin" kokeilemisesta. Seksi oli pitkään sellaista pimeässä peiton alla silmät kiinni ja hiljaa -tyyppistä. 100% minun aloitteestani. Nainen ei koskaan antanut merkkiäkään edes, että haluttaisi. Kaava oli selvä. Mun on pyydettävä ja hän suostuu jos suostuu. Ne klassiset menkat ja päänsäryt tietty oli välillä syynä, ettei suostunut.
Tuolla kaavalla meni siedettävästi lasten tuloon saakka (tosin mielestäni seksiä oli liian harvoin ja jälkikäteen selvisi, että hänenkin mielestään, mikä on vähän absurdia; hän olisi odottanut multa enemmän aloitteita muttei sitä voinut sanoa eikä tehdä itse). Sen jälkeen ymmärrettävästikin seksi jäi yhä harvinaisemmaksi. Kaikenlaista muuta parisuhdepulmaakin ilmaantui. Noina aikoina alkoi kuitenkin se, että koin yhä useammin aloitteisiini vastattavan torjunnalla. Sopivia hetkiä oli tosi harvassa pahimpina pikkulapsiaikoina ihan kunnolla rauhassa keskittyä toisiimme seksin merkeissä, joten minä viriilinä poikana olin tietysti heti ehdottelemassa ja hänen kimpussaan, jos pienikin tilaisuus tuli. Mutta hänpä olikin aina väsynyt tai oli kiire tiskata juuri silloin tai ovi oli lukitsematta tai kohta tulee ehkä mummo käymään kylässä, mitä milloinkin. Lähestymiseni vaikkapa koskettelemalla sai useimmiten kivahtavan vastauksen "mitä sä nyt taas haluut?!?". Aina oli syy, miksi ei nyt voi. Kun ei vaan voi.
Koska torjuminen satuttaa ja toistuvana siihen tulee kammo, lopetin aloitteiden tekemisen. Sen myötä seksi lähestulkoon loppui kokonaan. Vasta paljon myöhemmin puolisossani heräsi jokin. Hän alkoi kokea aina ovulaatiopäivänä kauheaa panetusta. Jos satuttiin olemaan kotona ja olosuhteet muuten kohdillaan, hän alkoi tehdä aloitteita silloin. Paremman puutteessa sekin kelpasi mulle. Sittemmin hän on kuitenkin nostanut mekkalaa siitä, että kuinka kurjalta tuntuu, kun en enää halua häntä, kun en tee aloitteita ja hänen on aina tehtävä. Niin, sellaista se on. Sellaista on ollut mulla suurin osa suhteestamme. Nyt hänkin tietää miltä se tuntuu. Ei vielä tiedä sitä, miltä tuntuu sitten kun toinen alkaa torjua. Ehkä pian oppii senkin.
On se kumma kun teille äijille ei mikään kelpaa. Nainen hoitaa tukka putkella lapset ja kodin sekä mahdollisesti käy vielä töissäkin, väsyy ja stressaantuu vastuun taakan alle ja lisäksi äijä koittaa tuikkia joka välissä kalullansa. Ja menkat ei todellakaan ole mikään klassinen vitsi, vaan ne ihan oikeasti tulee naisella ihan joka kuukausi, ja kestää parista päivästä viikkoon.
Sitten kun lapset on saatu isommiksi ja naisen stressi helpottaa, alkavat seksihalutkin pikku hiljaa palautua. Mitä tekee mies! Lapsellisesti möksöttää ja kostonhimo menee sexihimon edelle. Mies ajattelee itseään, ja aina vain itseään, omaa egoaan ja omaa m*lkkuaan, ikään kokoon ja näköön katsomatta. Aamen.
Ei kyse ole lapsellisesta mököttämisestä tai kostonhimosta. Kyse on siitä, että se seksuaalinen puoli on pitänyt väkisin sammuttaa itsestään. Tietyn rajan jälkeen sitä ei vain enää uskalla tehdä aloitteita, kun "tietää" jo olevansa niin oksettava ettei toinen voi koskaan haluta. Sitä se teettää kun tiskaushimo ja/tai kaverin kissan nimipäivälahjan väkerryshimo menee toistuvasti seksinhimon edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma pieni subjektiivinen kokemukseni miehenä aihepiiriin.
Takana on pitkä suhde. Lapset, talot ja kaikki. Nuorena puolisoni oli hyvin epävarma ja -seksuaalinenkin, toisin kuin minä. Toivoin häneltä aktiivisuutta ja kaikenlaisia juttuja, joista kyllä keskustelimmekin, mutta hän kieltäytyi kaikenlaisen "villin" kokeilemisesta. Seksi oli pitkään sellaista pimeässä peiton alla silmät kiinni ja hiljaa -tyyppistä. 100% minun aloitteestani. Nainen ei koskaan antanut merkkiäkään edes, että haluttaisi. Kaava oli selvä. Mun on pyydettävä ja hän suostuu jos suostuu. Ne klassiset menkat ja päänsäryt tietty oli välillä syynä, ettei suostunut.
Tuolla kaavalla meni siedettävästi lasten tuloon saakka (tosin mielestäni seksiä oli liian harvoin ja jälkikäteen selvisi, että hänenkin mielestään, mikä on vähän absurdia; hän olisi odottanut multa enemmän aloitteita muttei sitä voinut sanoa eikä tehdä itse). Sen jälkeen ymmärrettävästikin seksi jäi yhä harvinaisemmaksi. Kaikenlaista muuta parisuhdepulmaakin ilmaantui. Noina aikoina alkoi kuitenkin se, että koin yhä useammin aloitteisiini vastattavan torjunnalla. Sopivia hetkiä oli tosi harvassa pahimpina pikkulapsiaikoina ihan kunnolla rauhassa keskittyä toisiimme seksin merkeissä, joten minä viriilinä poikana olin tietysti heti ehdottelemassa ja hänen kimpussaan, jos pienikin tilaisuus tuli. Mutta hänpä olikin aina väsynyt tai oli kiire tiskata juuri silloin tai ovi oli lukitsematta tai kohta tulee ehkä mummo käymään kylässä, mitä milloinkin. Lähestymiseni vaikkapa koskettelemalla sai useimmiten kivahtavan vastauksen "mitä sä nyt taas haluut?!?". Aina oli syy, miksi ei nyt voi. Kun ei vaan voi.
Koska torjuminen satuttaa ja toistuvana siihen tulee kammo, lopetin aloitteiden tekemisen. Sen myötä seksi lähestulkoon loppui kokonaan. Vasta paljon myöhemmin puolisossani heräsi jokin. Hän alkoi kokea aina ovulaatiopäivänä kauheaa panetusta. Jos satuttiin olemaan kotona ja olosuhteet muuten kohdillaan, hän alkoi tehdä aloitteita silloin. Paremman puutteessa sekin kelpasi mulle. Sittemmin hän on kuitenkin nostanut mekkalaa siitä, että kuinka kurjalta tuntuu, kun en enää halua häntä, kun en tee aloitteita ja hänen on aina tehtävä. Niin, sellaista se on. Sellaista on ollut mulla suurin osa suhteestamme. Nyt hänkin tietää miltä se tuntuu. Ei vielä tiedä sitä, miltä tuntuu sitten kun toinen alkaa torjua. Ehkä pian oppii senkin.
On se kumma kun teille äijille ei mikään kelpaa. Nainen hoitaa tukka putkella lapset ja kodin sekä mahdollisesti käy vielä töissäkin, väsyy ja stressaantuu vastuun taakan alle ja lisäksi äijä koittaa tuikkia joka välissä kalullansa. Ja menkat ei todellakaan ole mikään klassinen vitsi, vaan ne ihan oikeasti tulee naisella ihan joka kuukausi, ja kestää parista päivästä viikkoon.
Sitten kun lapset on saatu isommiksi ja naisen stressi helpottaa, alkavat seksihalutkin pikku hiljaa palautua. Mitä tekee mies! Lapsellisesti möksöttää ja kostonhimo menee sexihimon edelle. Mies ajattelee itseään, ja aina vain itseään, omaa egoaan ja omaa m*lkkuaan, ikään kokoon ja näköön katsomatta. Aamen.
No, mulla ei ainakaan ole menkat ikina haitanneet. Paitsi etta suuseksia en mielellani vastaanota, annan kylla ;)
Itse en sano periaatteesta koskaan ei, paitsi ehka jos olen kipeana (no ei mies silloin varmaan ehdottaisikaan seksia), en tosin ole viela taman suhteen aikana ollut. Kyllahan sita kiihottuu siina esileikkien yhteydessa, vaikka ei just silla hetkella kun toinen ehdottaa, mieli tekisikaan.
Mutta tama tietysti on yksilollista, mulla on aika suuri libido (onneksi on miehellakin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tehnyt mitään osoittaaksesi että halusi on palanneet? Oletko itse lähestynyt häntä?
Niin ovatko halusi palanneet vai oletko vain huomannut, että miehesi ei enää lähesty?
Olen yrittänyt hakeutua lähemmäksi ja olemaan ystävällisempi.
Ennen mieheni taputteli ja saattoi laittaa käden paidan tai housun sisään esim kun laitoin ruokaa, myös keskusteluista on hävinnyt vihjailut ja muut kujeet.
Haluni on palanneet. ApMitä ihmettä sinä kainostelet. Ei miehesi ole ajatustenlukija. Mitäs jos suutelit intohimoisesti miestäsi ja sanoisit että haluaisit rakastella hänen kanssaan.
Ehdottaako jossain naiset noin? Minulle ei ole ikinä käynyt noin entisten tai nykyisen naisen kanssa.
KAIKILLE minun miehilleni on käynyt noin. Katsos kun on lahnoja ja sitten meitä aktiivisia, kuumia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma pieni subjektiivinen kokemukseni miehenä aihepiiriin.
Takana on pitkä suhde. Lapset, talot ja kaikki. Nuorena puolisoni oli hyvin epävarma ja -seksuaalinenkin, toisin kuin minä. Toivoin häneltä aktiivisuutta ja kaikenlaisia juttuja, joista kyllä keskustelimmekin, mutta hän kieltäytyi kaikenlaisen "villin" kokeilemisesta. Seksi oli pitkään sellaista pimeässä peiton alla silmät kiinni ja hiljaa -tyyppistä. 100% minun aloitteestani. Nainen ei koskaan antanut merkkiäkään edes, että haluttaisi. Kaava oli selvä. Mun on pyydettävä ja hän suostuu jos suostuu. Ne klassiset menkat ja päänsäryt tietty oli välillä syynä, ettei suostunut.
Tuolla kaavalla meni siedettävästi lasten tuloon saakka (tosin mielestäni seksiä oli liian harvoin ja jälkikäteen selvisi, että hänenkin mielestään, mikä on vähän absurdia; hän olisi odottanut multa enemmän aloitteita muttei sitä voinut sanoa eikä tehdä itse). Sen jälkeen ymmärrettävästikin seksi jäi yhä harvinaisemmaksi. Kaikenlaista muuta parisuhdepulmaakin ilmaantui. Noina aikoina alkoi kuitenkin se, että koin yhä useammin aloitteisiini vastattavan torjunnalla. Sopivia hetkiä oli tosi harvassa pahimpina pikkulapsiaikoina ihan kunnolla rauhassa keskittyä toisiimme seksin merkeissä, joten minä viriilinä poikana olin tietysti heti ehdottelemassa ja hänen kimpussaan, jos pienikin tilaisuus tuli. Mutta hänpä olikin aina väsynyt tai oli kiire tiskata juuri silloin tai ovi oli lukitsematta tai kohta tulee ehkä mummo käymään kylässä, mitä milloinkin. Lähestymiseni vaikkapa koskettelemalla sai useimmiten kivahtavan vastauksen "mitä sä nyt taas haluut?!?". Aina oli syy, miksi ei nyt voi. Kun ei vaan voi.
Koska torjuminen satuttaa ja toistuvana siihen tulee kammo, lopetin aloitteiden tekemisen. Sen myötä seksi lähestulkoon loppui kokonaan. Vasta paljon myöhemmin puolisossani heräsi jokin. Hän alkoi kokea aina ovulaatiopäivänä kauheaa panetusta. Jos satuttiin olemaan kotona ja olosuhteet muuten kohdillaan, hän alkoi tehdä aloitteita silloin. Paremman puutteessa sekin kelpasi mulle. Sittemmin hän on kuitenkin nostanut mekkalaa siitä, että kuinka kurjalta tuntuu, kun en enää halua häntä, kun en tee aloitteita ja hänen on aina tehtävä. Niin, sellaista se on. Sellaista on ollut mulla suurin osa suhteestamme. Nyt hänkin tietää miltä se tuntuu. Ei vielä tiedä sitä, miltä tuntuu sitten kun toinen alkaa torjua. Ehkä pian oppii senkin.
On se kumma kun teille äijille ei mikään kelpaa. Nainen hoitaa tukka putkella lapset ja kodin sekä mahdollisesti käy vielä töissäkin, väsyy ja stressaantuu vastuun taakan alle ja lisäksi äijä koittaa tuikkia joka välissä kalullansa. Ja menkat ei todellakaan ole mikään klassinen vitsi, vaan ne ihan oikeasti tulee naisella ihan joka kuukausi, ja kestää parista päivästä viikkoon.
Sitten kun lapset on saatu isommiksi ja naisen stressi helpottaa, alkavat seksihalutkin pikku hiljaa palautua. Mitä tekee mies! Lapsellisesti möksöttää ja kostonhimo menee sexihimon edelle. Mies ajattelee itseään, ja aina vain itseään, omaa egoaan ja omaa m*lkkuaan, ikään kokoon ja näköön katsomatta. Aamen.
Ei kyse ole lapsellisesta mököttämisestä tai kostonhimosta. Kyse on siitä, että se seksuaalinen puoli on pitänyt väkisin sammuttaa itsestään. Tietyn rajan jälkeen sitä ei vain enää uskalla tehdä aloitteita, kun "tietää" jo olevansa niin oksettava ettei toinen voi koskaan haluta. Sitä se teettää kun tiskaushimo ja/tai kaverin kissan nimipäivälahjan väkerryshimo menee toistuvasti seksinhimon edelle.
Nimenomaan. Kyse on henkisestä nujertamisesta, suorastaan kastroinnista. Itseluottamus ja - tunto romuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma pieni subjektiivinen kokemukseni miehenä aihepiiriin.
Takana on pitkä suhde. Lapset, talot ja kaikki. Nuorena puolisoni oli hyvin epävarma ja -seksuaalinenkin, toisin kuin minä. Toivoin häneltä aktiivisuutta ja kaikenlaisia juttuja, joista kyllä keskustelimmekin, mutta hän kieltäytyi kaikenlaisen "villin" kokeilemisesta. Seksi oli pitkään sellaista pimeässä peiton alla silmät kiinni ja hiljaa -tyyppistä. 100% minun aloitteestani. Nainen ei koskaan antanut merkkiäkään edes, että haluttaisi. Kaava oli selvä. Mun on pyydettävä ja hän suostuu jos suostuu. Ne klassiset menkat ja päänsäryt tietty oli välillä syynä, ettei suostunut.
Tuolla kaavalla meni siedettävästi lasten tuloon saakka (tosin mielestäni seksiä oli liian harvoin ja jälkikäteen selvisi, että hänenkin mielestään, mikä on vähän absurdia; hän olisi odottanut multa enemmän aloitteita muttei sitä voinut sanoa eikä tehdä itse). Sen jälkeen ymmärrettävästikin seksi jäi yhä harvinaisemmaksi. Kaikenlaista muuta parisuhdepulmaakin ilmaantui. Noina aikoina alkoi kuitenkin se, että koin yhä useammin aloitteisiini vastattavan torjunnalla. Sopivia hetkiä oli tosi harvassa pahimpina pikkulapsiaikoina ihan kunnolla rauhassa keskittyä toisiimme seksin merkeissä, joten minä viriilinä poikana olin tietysti heti ehdottelemassa ja hänen kimpussaan, jos pienikin tilaisuus tuli. Mutta hänpä olikin aina väsynyt tai oli kiire tiskata juuri silloin tai ovi oli lukitsematta tai kohta tulee ehkä mummo käymään kylässä, mitä milloinkin. Lähestymiseni vaikkapa koskettelemalla sai useimmiten kivahtavan vastauksen "mitä sä nyt taas haluut?!?". Aina oli syy, miksi ei nyt voi. Kun ei vaan voi.
Koska torjuminen satuttaa ja toistuvana siihen tulee kammo, lopetin aloitteiden tekemisen. Sen myötä seksi lähestulkoon loppui kokonaan. Vasta paljon myöhemmin puolisossani heräsi jokin. Hän alkoi kokea aina ovulaatiopäivänä kauheaa panetusta. Jos satuttiin olemaan kotona ja olosuhteet muuten kohdillaan, hän alkoi tehdä aloitteita silloin. Paremman puutteessa sekin kelpasi mulle. Sittemmin hän on kuitenkin nostanut mekkalaa siitä, että kuinka kurjalta tuntuu, kun en enää halua häntä, kun en tee aloitteita ja hänen on aina tehtävä. Niin, sellaista se on. Sellaista on ollut mulla suurin osa suhteestamme. Nyt hänkin tietää miltä se tuntuu. Ei vielä tiedä sitä, miltä tuntuu sitten kun toinen alkaa torjua. Ehkä pian oppii senkin.
Niin tutun kuulosta. Sillä erotuksella, että meillä vaimo ei yksinkertaisesti osannut/uskaltanut aloitetta tekemään tai asiasta edes puhumaan. Meni sitten seksinhimoissaan pettämään, kun joku oli työreissulla ehdotellut. Anna mun kaikki kestää..
Minulla hormonaalinen ehkäisy vei halut miinukselle, mutta halusin mieheni olevan onnellinen ja harrastimme seksiä 2-4 kertaa viikossa. En itsekään tiennyt syytä miksi minua ei haluttanut ja miehelle en siitä uskaltanut kertoa ettei hän olisi luullut sen johtuvan hänestä. Niinpä opin suhtautumaan seksiin kuin hieman epämiellyttävään urheiluharrastukseen, joka oli hyvä saada alta pois nopeasti niin pääsi nukkumaan.
En periaatteessa näytellyt ja läheisyys tuntui hyvältä, vaikka en siitä hommasta mitään irti saanutkaan. Mies teki kyllä parhaansa, mutta minun sisälläni ei mikään intohimon osanen värähtänyt ja pyysin häntä vain halaamaan ja pitämään minua sylissä.
Tulin kolme kertaa raskaaksi heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja synnytyksen jälkeen imetin, joten hormonitoimintaninoli taas mitä oli. Siihen sekaan vielä pillerit ja sen jälkeen muitakin hormonaalista ehkäisyjä, joten taaskaan ei seksi huvittanut, mutta siihenhän olin jo tottunut. Seksiä oli kuitenkin 1-4 kertaa viikossa, miehen mielestä oikein hyvää sellaista, sillä sen mitä tein, tein hyvin. Tein aloitteita hyvinkin joka toinen kerta ja mieheni oli niistä aina jotenkin niin ihanan onnellinen. Tykkäsin hemmotella miestä ja lapsia myös hyvällä ruualla ja muilla pienillä yllätyksillä, joten aloitteet menivät samassa linjassa.
Kolmannen lapsen jälkeen mietin sterilointiani vuosia ja kun sen sain, niin pystyin jättämään hormonaalisen ehkäisyn pois. Siinä ei mennyt kuin pari päivää, niin aloin tuntea sellaista painetusta ja halua, että ihan hirvitti! Minua halutti aamusta iltaan ja koko ajan. Puoli tuntia seksin jälkeen olin taas valmiina ja sain ihan kunnon orkkuja melkein mistä vain miehen kosketuksesta alapään suuntaan. Tajusin haluttomuuteni olleen vain hormonaalisen ehkäisyn aiheuttamaa ja olin hyvin helpottunut saadessani sen pois iäksi.
Siihen samaan aikaan osui kuitenkin mieheni matalat testosteroniarvot, joten hän oli vuorostaan haluton. Miestä ei huvittanut silloin mikään, ei seksi, perhe-elämä, harrastukset, työ, ei yhtään mikään.
Se oli meille molemmille kriisin paikka, joka meinasi päättyä huonosti. Minua halutti ja miestä ei tippaakaan, joten aloin jo katselemaan muita miehiä sillä silmällä eroa miettien. Oli kamalaa, kun mies ei halunnut minua ja ei edes yrittänyt tehdä mitään, vaikka minä olin tehnyt haluttomuudestani huolimatta paljon. Sain miehen lääkäriin ja vähitellen ongelmat alkoivat selvitä. Nyt sekä mies että minä olemme aika tasoissa halujemme kanssa ja onnellisia kaikin puolin. Rakkautta riittää ja juttelemme enemmän kuin ikinä.
Tarina ei ehkä osunut ihan kysymykseen, mutta kun täällä on miehetkin avautuneet, niin minäkin päätin avautua. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tehnyt mitään osoittaaksesi että halusi on palanneet? Oletko itse lähestynyt häntä?
Niin ovatko halusi palanneet vai oletko vain huomannut, että miehesi ei enää lähesty?
Olen yrittänyt hakeutua lähemmäksi ja olemaan ystävällisempi.
Ennen mieheni taputteli ja saattoi laittaa käden paidan tai housun sisään esim kun laitoin ruokaa, myös keskusteluista on hävinnyt vihjailut ja muut kujeet.
Haluni on palanneet. ApMitä ihmettä sinä kainostelet. Ei miehesi ole ajatustenlukija. Mitäs jos suutelit intohimoisesti miestäsi ja sanoisit että haluaisit rakastella hänen kanssaan.
Ehdottaako jossain naiset noin? Minulle ei ole ikinä käynyt noin entisten tai nykyisen naisen kanssa.
Kyllä ehdottaa mutta ei miehet siitå innostu. Vähän sama kun miehet sanoo haluavansa naisen joka haluaa seksiå joka päivä eli ei halua se on vain puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tehnyt mitään osoittaaksesi että halusi on palanneet? Oletko itse lähestynyt häntä?
Niin ovatko halusi palanneet vai oletko vain huomannut, että miehesi ei enää lähesty?
Olen yrittänyt hakeutua lähemmäksi ja olemaan ystävällisempi.
Ennen mieheni taputteli ja saattoi laittaa käden paidan tai housun sisään esim kun laitoin ruokaa, myös keskusteluista on hävinnyt vihjailut ja muut kujeet.
Haluni on palanneet. ApMitä ihmettä sinä kainostelet. Ei miehesi ole ajatustenlukija. Mitäs jos suutelit intohimoisesti miestäsi ja sanoisit että haluaisit rakastella hänen kanssaan.
Ehdottaako jossain naiset noin? Minulle ei ole ikinä käynyt noin entisten tai nykyisen naisen kanssa.
Kyllä ehdottaa mutta ei miehet siitå innostu. Vähän sama kun miehet sanoo haluavansa naisen joka haluaa seksiå joka päivä eli ei halua se on vain puhetta.
Jos mies sanoo haluavansa naisen joka haluaa seksiä päivittäin, hän odottaa mielettömällä tuurilla löytävän naisen joka haluaa seksiä 2-4 kertaa viikossa.
Haluaisin minäkin yksisarvisen (siis sellainen hevosen kaltainen jolla sarvi, ei mitään pikkutuhmaa), mutta jos sellainen tulisi vastaan, en varmasti tietäisi mitä sen kanssa tekisi joten se päättyisi varmaan metukaksi.
t.mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun lukeminen oli raskasta kun liian pitkään kituuttelin huonossa liitossa. Nyt saa taas naida halukkaita kauniita naisia, mikä muuten on miehen suurimpia nautintoja elämässä. M45
En ymmärrä mikä ihmeen ongelma ihmisillä on nykyään keskustelutaidoissa. Jos asioita nostaisi esille ja niitä käsittelisi kumppanin kanssa, niin varmasti löytyisi joku ratkaisu ongelmaan, mikäli nyt on ihmisen kanssa, josta välittää ja jota rakastaa. Ei siinä, jos haluaa elämästä hankalaa ja draaman täytteistä niin se ei ole vaikeaa, jätä vain puhumatta asiasta heti alkuun, vaikka huomaat sen haittaavan sinua tai puolisoasi.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ihmeen ongelma ihmisillä on nykyään keskustelutaidoissa. Jos asioita nostaisi esille ja niitä käsittelisi kumppanin kanssa, niin varmasti löytyisi joku ratkaisu ongelmaan, mikäli nyt on ihmisen kanssa, josta välittää ja jota rakastaa. Ei siinä, jos haluaa elämästä hankalaa ja draaman täytteistä niin se ei ole vaikeaa, jätä vain puhumatta asiasta heti alkuun, vaikka huomaat sen haittaavan sinua tai puolisoasi.
Kyky puhua vaikeista asioista ei todellakaan ole kaikille itsestäänselvyys. Sitten sen huomaa kun kohdalle tällainen ihminen osuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma pieni subjektiivinen kokemukseni miehenä aihepiiriin.
Takana on pitkä suhde. Lapset, talot ja kaikki. Nuorena puolisoni oli hyvin epävarma ja -seksuaalinenkin, toisin kuin minä. Toivoin häneltä aktiivisuutta ja kaikenlaisia juttuja, joista kyllä keskustelimmekin, mutta hän kieltäytyi kaikenlaisen "villin" kokeilemisesta. Seksi oli pitkään sellaista pimeässä peiton alla silmät kiinni ja hiljaa -tyyppistä. 100% minun aloitteestani. Nainen ei koskaan antanut merkkiäkään edes, että haluttaisi. Kaava oli selvä. Mun on pyydettävä ja hän suostuu jos suostuu. Ne klassiset menkat ja päänsäryt tietty oli välillä syynä, ettei suostunut.
Tuolla kaavalla meni siedettävästi lasten tuloon saakka (tosin mielestäni seksiä oli liian harvoin ja jälkikäteen selvisi, että hänenkin mielestään, mikä on vähän absurdia; hän olisi odottanut multa enemmän aloitteita muttei sitä voinut sanoa eikä tehdä itse). Sen jälkeen ymmärrettävästikin seksi jäi yhä harvinaisemmaksi. Kaikenlaista muuta parisuhdepulmaakin ilmaantui. Noina aikoina alkoi kuitenkin se, että koin yhä useammin aloitteisiini vastattavan torjunnalla. Sopivia hetkiä oli tosi harvassa pahimpina pikkulapsiaikoina ihan kunnolla rauhassa keskittyä toisiimme seksin merkeissä, joten minä viriilinä poikana olin tietysti heti ehdottelemassa ja hänen kimpussaan, jos pienikin tilaisuus tuli. Mutta hänpä olikin aina väsynyt tai oli kiire tiskata juuri silloin tai ovi oli lukitsematta tai kohta tulee ehkä mummo käymään kylässä, mitä milloinkin. Lähestymiseni vaikkapa koskettelemalla sai useimmiten kivahtavan vastauksen "mitä sä nyt taas haluut?!?". Aina oli syy, miksi ei nyt voi. Kun ei vaan voi.
Koska torjuminen satuttaa ja toistuvana siihen tulee kammo, lopetin aloitteiden tekemisen. Sen myötä seksi lähestulkoon loppui kokonaan. Vasta paljon myöhemmin puolisossani heräsi jokin. Hän alkoi kokea aina ovulaatiopäivänä kauheaa panetusta. Jos satuttiin olemaan kotona ja olosuhteet muuten kohdillaan, hän alkoi tehdä aloitteita silloin. Paremman puutteessa sekin kelpasi mulle. Sittemmin hän on kuitenkin nostanut mekkalaa siitä, että kuinka kurjalta tuntuu, kun en enää halua häntä, kun en tee aloitteita ja hänen on aina tehtävä. Niin, sellaista se on. Sellaista on ollut mulla suurin osa suhteestamme. Nyt hänkin tietää miltä se tuntuu. Ei vielä tiedä sitä, miltä tuntuu sitten kun toinen alkaa torjua. Ehkä pian oppii senkin.
On se kumma kun teille äijille ei mikään kelpaa. Nainen hoitaa tukka putkella lapset ja kodin sekä mahdollisesti käy vielä töissäkin, väsyy ja stressaantuu vastuun taakan alle ja lisäksi äijä koittaa tuikkia joka välissä kalullansa. Ja menkat ei todellakaan ole mikään klassinen vitsi, vaan ne ihan oikeasti tulee naisella ihan joka kuukausi, ja kestää parista päivästä viikkoon.
Sitten kun lapset on saatu isommiksi ja naisen stressi helpottaa, alkavat seksihalutkin pikku hiljaa palautua. Mitä tekee mies! Lapsellisesti möksöttää ja kostonhimo menee sexihimon edelle. Mies ajattelee itseään, ja aina vain itseään, omaa egoaan ja omaa m*lkkuaan, ikään kokoon ja näköön katsomatta. Aamen.
Ööö... mikä pakko sen naisen on ensinnäkään hoitaa tukka putkella lapsia ja kotia ja työtä - ja hoitaa niitä vielä niiden naisten keskinäisten #vuodenäiti -kriteerien mukaan? Suurimmalta osalta ihan silkkaa suorittamista suorittamisen vuoksi!
Toisekseen, mies ajattelee itseään tietenkin tässä asiassa, koska koko ajan on käsillä vaara, että sen aikaa kun se nainen siinä elää niitä ruuhkavuosiaan ja suorittaa elämäänsä - miehen kärvistellessä ilman seksiä - käykin niin että siinä vaiheessa kun se nainen lopulta aikuistuu ja vapautuu, niin miehellä on jo sen verran kilometrejä mittarissa, ettei enää seiso, tai jos seisoo niin sitten lopahtaa kesken kaiken ja pukkaa jo kaikkea muutakin vaivaa.
Mies joutuu siis pohtimaan, että maksaako vaivaa odotella vuosikausia, ehkä jopa kymmeniä vuosia, että nainen saa itsestään kytkettyä sen "suoritan äitiyttä, suoritan kotia, suoritan työtä"- vaihteen pois ja rentoutuu ja toteaa, että nyt olisi aika nauttia elämästä ja ehkä jopa siitä seksitäkin.
Parhaassa tapauksessa tosiaan mies on kärvistellyt suhteessa odottamassa tätä vapautumista ja jos/kun se lopulta tapahtuu, nainen sitten kyllästyykin siihen samaan vanhaan ukkoon, jolla ei edes seiso ja häipyy ensimmäisen kitaransoittajan matkaan "etsimään itseään".
Vaikea tilanne. Itse varmaan pitäisin siitä että nainen kulkisi asunnossa alasti tai niin että paikat näkyisi sopivasti (pelkkä T-paita päällä tai jotain..)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ihmeen ongelma ihmisillä on nykyään keskustelutaidoissa. Jos asioita nostaisi esille ja niitä käsittelisi kumppanin kanssa, niin varmasti löytyisi joku ratkaisu ongelmaan, mikäli nyt on ihmisen kanssa, josta välittää ja jota rakastaa. Ei siinä, jos haluaa elämästä hankalaa ja draaman täytteistä niin se ei ole vaikeaa, jätä vain puhumatta asiasta heti alkuun, vaikka huomaat sen haittaavan sinua tai puolisoasi.
Kyky puhua vaikeista asioista ei todellakaan ole kaikille itsestäänselvyys. Sitten sen huomaa kun kohdalle tällainen ihminen osuu.
Niinpä. Parasta on kun sen huomaa 10 vuotta jälkikäteen. Kun se siippa viimein saa suunsa auki ja avautuminen alkaa purkautua siitä, että hän olisi halunnut silloin 10-15 vuotta sitten sitä ja tätä ja on hautonut kuitenkin katkeruudeksi ja vihaksi tuon kaiken saamatta jääneen sen sijaan että olisi aikanaan yksinkertaisesti vaan avannut suunsa. Siinä jää aika tyhjän päälle jo vähän retorisesti taitavampikin, ikään kuin koko suhde olisi ollut pelkkää illuusiota ja huijausta.
On se kumma kun teille äijille ei mikään kelpaa. Nainen hoitaa tukka putkella lapset ja kodin sekä mahdollisesti käy vielä töissäkin, väsyy ja stressaantuu vastuun taakan alle ja lisäksi äijä koittaa tuikkia joka välissä kalullansa. Ja menkat ei todellakaan ole mikään klassinen vitsi, vaan ne ihan oikeasti tulee naisella ihan joka kuukausi, ja kestää parista päivästä viikkoon.
Sitten kun lapset on saatu isommiksi ja naisen stressi helpottaa, alkavat seksihalutkin pikku hiljaa palautua. Mitä tekee mies! Lapsellisesti möksöttää ja kostonhimo menee sexihimon edelle. Mies ajattelee itseään, ja aina vain itseään, omaa egoaan ja omaa m*lkkuaan, ikään kokoon ja näköön katsomatta. Aamen.