Ulkomailla asuneena en ymmärrä seuraavia juttuja suomalaisten parisuhteissa
Muutin jenkkeihin 12 vuotiaana ja nyt 20 vuotiaana palasin takaisin suomeen.
Miksi suomalaiset naiset aina luulevat että olen pokaamassa jos juttelen jotain small talkia niitten kanssa? En kyllä sano mitään asiaan viittaavaa vaan ihan tavallisia arkijuttuja.
Miksi ihmeessä kukaan ei flirttaa mitään? Tiedän tarkalleen yhden pariskunnan missä nainen sanoo miehelleen joskus kulta ja siinäpä se. Muut tuntemani pariskunnat vaan juttelevat keskenään kuin ystävät. Eikö se ole tylsää?
Miten ne parisuhteet täällä oikein muodustuvat? Sekä naiset että miehet ovat niin tuppisuita että on vaikea uskoa että se voisi toimia. Monet suomalaisista kavereistani suorastaan pelkäävät mennä juttelemaan naisten kanssa ja pitävät minua hulluna.
Miksi monet naiset palvovat ulkomaalaisia miehiä? Itsekin olen juotunut niitten kohteeksi kun olen baarissa puhunut Englantia ulkomaalaisten kavereitten kanssa. Kiinnostus loppuu kun alan puhumaan Suomea tai saavat kuulla nimeni.
Kommentit (56)
Savossa asuneena voin sanoa että ymmärrä minäkään
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Jenkkejä asuit? Jos esitän sinulle muutaman kysymyksen, joihin vain pitkään jenkeissä asuneet pystyvät vastaamaan, lupaatko vastata?
Kaliforniassa, kaupungissa joka on San Franciscon ja Los Angelesin välillä.
En lupaa tietäväni kaikkea.
Sii öy mäi gääd (sillein jenkkimurteella väännetttynä).
Oot nuori ja putkiaivoinen. Älä nyt hätäile, aivot kehittyvät tuonne noin 25-vuotiaaksi. Ja kun ikää siitäkin vielä tulee lisää, niin ymmärrys kehittyy. Toisilla kehittyy, toisilla ei. No, kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Sii öy mäi gääd (sillein jenkkimurteella väännetttynä).
Oot nuori ja putkiaivoinen. Älä nyt hätäile, aivot kehittyvät tuonne noin 25-vuotiaaksi. Ja kun ikää siitäkin vielä tulee lisää, niin ymmärrys kehittyy. Toisilla kehittyy, toisilla ei. No, kaikkea ei voi saada.
ok?
Näinhän se aika pitkälti on. Tuohon viimeiseen kappaleeseen vastasitkin oikeastaan itse niillä aikaisemmilla kysymyksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Jenkkejä asuit? Jos esitän sinulle muutaman kysymyksen, joihin vain pitkään jenkeissä asuneet pystyvät vastaamaan, lupaatko vastata?
Kaliforniassa, kaupungissa joka on San Franciscon ja Los Angelesin välillä.
En lupaa tietäväni kaikkea.
Terkkuja Pismo Beachilta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Jenkkejä asuit? Jos esitän sinulle muutaman kysymyksen, joihin vain pitkään jenkeissä asuneet pystyvät vastaamaan, lupaatko vastata?
Kaliforniassa, kaupungissa joka on San Franciscon ja Los Angelesin välillä.
En lupaa tietäväni kaikkea.
Terkkuja Pismo Beachilta!
Asutko vai käymässä?
No itse kullittelen miestäni, olen sosiaalinen ja hyvä myös small talkissa tuntemattomien kanssa enkä pidä ulkomaalaisista (puolisona, muuten juttelen kyllä mielelläni mistä päin kukakin turisti on Suomeen rantautumut) joten en ainakaan mahdu tuohon muottiin.
Se on kyllä totta ettei suomalaiset ole tottunut siihen että mies tulee jututtamaan ja pyytämään treffeille Prisman maitohyllyllä. Me tapasimme mieheni kanssa tosin Prisman info tiskillä jossa oli henkilökunta kadonnut ja molemmat häntä odotti. Juttelimme siinä n. 10- 15 min ennen palvelua ja siitä se alkoi.
On se joka kerta niin huvittavaa, kun "Siis MÄ oon asunu Jenkeissä tiäksä ja mä en siis niinq ymmärrä suomalaisii, miten ne on tälläsii"
Okei, rautalangasta: suomalainen on ehkä sisäänpäin kääntynyt ja etäinen, ei päästä lähelleen helposti. Mutta siinä vaiheessa kun luottamuksen saa, suomalainen on luotettava ystävä, joka on sun puolella ja kaikessa. Suomalainen on hiljainen, ja suomalaista ärsyttää tyhjänpäiväinen small talk. Suomalainen kokee, että tyhjät tynnyrit kolisee eniten. Jos ei ole asiaa, suomalaisen korvat ja aivot ärsyyntyy. Ja toiset voi tosiaan tulkita, että small talk on iskuyritys.
No meitä on moneksi ja en väitä, että kaikki suomalaiset on tuollaisia. Mutta enimmäkseen tuonne päin kuitenkin.
Mua taas esim. mun kaverin jenkkimies ärsyttää ihan hemmetisti, kun sen pitää täyttää rauhallinen tila sillä ihan tyhjällä höpinällä. Jos ei ole oikeasti mitään asiaa, niin miksi ei voisi olla ihan hiljaa? Ahdistaako se niin paljon?
Ja toinen on se stereotyyppinen jenkkihymy. Mistä näkee, että se ei ole aito, ei tule sydämesstä ja sielusta, vaan se on sellainen opeteltu ilme. Joka kuvassa sama leveä hymy, mutta silmät ei hymyile mukana. Suomalaisen silmiin epäaito.
Jos sä nyt asetut Suomeen pysyvämmin, niin opettele uudestaan tuntemaan suomalaiset tavat ja sielunmaisema, ja ennen kaikkea kunnioita niitä. Muuten saat pinnallisen kusipään maineen.
Vierailija kirjoitti:
Sii öy mäi gääd (sillein jenkkimurteella väännetttynä).
Oot nuori ja putkiaivoinen. Älä nyt hätäile, aivot kehittyvät tuonne noin 25-vuotiaaksi. Ja kun ikää siitäkin vielä tulee lisää, niin ymmärrys kehittyy. Toisilla kehittyy, toisilla ei. No, kaikkea ei voi saada.
No minä olen viisikymppinen ulkosuomalainen nainen ja ihmettelen samaa kuin ap. Jos suomalainen kaveri on täällä kylässä, hän tuntee olonsa niin vaivaantuneeksi, jos miespuoliset tulevat juttelemaan. Ja tulevathan ne, normaalia smalltalkia. Saan kuulla kommentteja, että ko. on näköjään seuran tarpeessa tms., mikä on minulle täysin käsittämätöntä. Ja Suomessa kamala supina jos poikani, nuori mies, erehtyy yhtään pidemmäksi aikaa juttelemaan jonkun tytön kanssa. Vaikka poika on tottunut, että ihmisten kanssa puhutaan ja on kohteliasta osoittaa siinä samalla kiinnostusta toisen harrastuksia, ammattia, opiskelua yms. kohtaan. Ja vaikka muuten ko henkilö ei milläänlailla kiinnostaisikaan.
Mun ystävä, brittimies, ihmetteli tänne muutettuaan ihan samaa: miten suomalaiset miehet pariutuvat, kun ne eivät osaa puhua tai ottaa mitään kontaktia.
Täällä se flirttailu tarkoittaa yleensä sitä, että ollaan ottamassa vakavaa kontaktia, siitä johtuu se, että harmitonkin flirtti tuntuu täällä kiinnostuksen osoittamiselta.
Oletko huomannut, että suomalaiset ylipäätään eivät puhuttele ihmisiä nimeltä? Sen takia se kullittelukaan ei ole niin yleistä.
Nämä nyt vain ovat kulttuurisia juttuja. Suomessa se, mitä sanotaan, on vakavasti otettavaa informaatiota. Suomessa "mennään joskus lounaalle" ei tarkoita "heippa", vaan se on oikeasti ehdotus tehdä yhteisiä suunnitelmia ja voi johtaa siihen, että aletaan sopia päivämäärää.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se aika pitkälti on. Tuohon viimeiseen kappaleeseen vastasitkin oikeastaan itse niillä aikaisemmilla kysymyksillä.
Miksi suomalaiset naiset eivät sitten itse flirttaile, ole mukavia ja tee aloitteita? Ei pitäisi vaatia jos ei itse anna mitään.
Pakko kyllä myöntää että itsekin pidän paljon enemmän amerikkalaisista tytöistä kuin suomalaisista. Varsinkin siellä missä asuin oli kyllä monet hyviä.
Paska trolli.
Ei kukaan palvo ulkomaalaisia miehiä.
Ihmiset rakastuvat ihmisiin jotka ovat saataville.
Ulkomaille lähdön vaikutin monella miehellä myös se kumppanin etsintä, eli ovat yksinkertaisesti enemmän markkinoilla kuin nää meidän kotipojat.
Suomalaiset ovat maailman huomavaisin kansa. Tähän huomaavaisuuteen kuuluu se, ettei toisia mennä häiritsemään tyhjänpäiväisellä lätinällä. Kunnioitetaan jokaisen henkilökohtaista tilaa eli ei ole sopivaa mennä 1,5 metriä lähemmäksi toisia. Parisuhteessa riittää että kerran ilmoittaa rakastavansa, ei ole mitään tarvetta lässyttää tyhjää. Jos asiantila muuttuu, siitä voi ilmoittaa. Jotenkin varsinkin amerikkalaiset vaan ovat niin feikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä nyt vain ovat kulttuurisia juttuja. Suomessa se, mitä sanotaan, on vakavasti otettavaa informaatiota. Suomessa "mennään joskus lounaalle" ei tarkoita "heippa", vaan se on oikeasti ehdotus tehdä yhteisiä suunnitelmia ja voi johtaa siihen, että aletaan sopia päivämäärää.
Ja se on hyvä niin. Mua ainakin ärsyttää ihan hirveästi, jos ei tarkoiteta mitä sanotaan ja sanotaan mitä ei tarkoiteta. Miksi pitäisi tulkita sanomisia, kun meille on annettu kieli kommunikaatiota varten? Se sanoi noin, mutt se tarkoittui noin, ja mun pitää nyt osata tulkita, mitä se tarkoittaa. Huoh.
Kulttuurieroja, mitä tuossa muka on muuta. Yhdessä kulttuurissa kaikki hölisevät tauotta, toisessa kontaktin ottaminen tarkoittaa kiinnostusta. Ja sitten joissakin jo katsekontakti on lupaus seksistä.
Noita maailmaan mahtuu, oikeasti ulkomailla asunut osaa kyllä sovittaa oman käytöksensä siihen kulttuuriin sopivaksi, missä milloinkin on.
Jos suomalaista naista pyydetään kadulla treffeille, nainen lähtee ja sitten sattuu jotain, niin naistahan siinä syytetään että oma vika, mitäs lähdit niin helposti ja olet moraaliltasi huono nainen. Täällä nainen on aina vastuussa miehen käytöksestä. Haittaa siitä on kunnollisille miehille, jotka ovat vilpittömin aikein liikenteessä.
Suomalaiset nyt vain ovat pienieleisiä.
Ihan mahtava ominaisuus, on se, että on hiljaa jos ei mitään sanottavaa ole.
Charles Bronsonia kai pidettiin vastaavien ominaisuuksien takia ihmisvihaajana, mies oli kotoisin jostain Baltiasta.
Ja näitä on nähty, jotka vaihto-oppilasvuoden jälkeen jo ovat unohtaneet suomenkielen ja ovat niiiiin ihmeissään suomalaisten kummallisuulsista...
Missä päin Jenkkejä asuit? Jos esitän sinulle muutaman kysymyksen, joihin vain pitkään jenkeissä asuneet pystyvät vastaamaan, lupaatko vastata?