Ulkomailla asuneena en ymmärrä seuraavia juttuja suomalaisten parisuhteissa

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä, brittimies, ihmetteli tänne muutettuaan ihan samaa: miten suomalaiset miehet pariutuvat, kun ne eivät osaa puhua tai ottaa mitään kontaktia.

Täällä se flirttailu tarkoittaa yleensä sitä, että ollaan ottamassa vakavaa kontaktia, siitä johtuu se, että harmitonkin flirtti tuntuu täällä kiinnostuksen osoittamiselta.

Oletko huomannut, että suomalaiset ylipäätään eivät puhuttele ihmisiä nimeltä? Sen takia se kullittelukaan ei ole niin yleistä.

Nämä nyt vain ovat kulttuurisia juttuja. Suomessa se, mitä sanotaan, on vakavasti otettavaa informaatiota. Suomessa "mennään joskus lounaalle" ei tarkoita "heippa", vaan se on oikeasti ehdotus tehdä yhteisiä suunnitelmia ja voi johtaa siihen, että aletaan sopia päivämäärää.

Odottiko se sun ystävä, brittimies, että suomalaiset miehet ottavat häneen yhteyttä kun noin kokemuksen rinta-äänellä puhui?

Siinä tapauksessa hän on ollut ihan väärässä baarissa.

Assburger kirjoitti:

Ja näitä on nähty, jotka vaihto-oppilasvuoden jälkeen jo ovat unohtaneet suomenkielen ja ovat niiiiin ihmeissään suomalaisten kummallisuulsista...

Entinen vaihtari kommentoi... En unohtanut suomea, luin esimerkiksi koko ajan suomeksi, mutta kyllä se suomi vähän kankeaa oli, kun ei ollut sitä vuoteen käyttänyt kuin ihan muutaman kerran. Esim. numeroiden ja kirjainten luetteleminen oli vaikeaa. Parissa päivässä palautui.

Kun on vuoden poissa ihan erilaisessa ympäristössä, näkee sen kotimaansa aivan uusin silmin. Moni asia voi tuntua silloin todella kummalliselta. Musta tuntui tämän lisäksi, että Suomi oli siinä vuoden aikana myös muuttunut. 

Vaihto-oppilasvuosi oli kyllä todella avartava kokemus monella tavalla. 

Tom of England kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä, brittimies, ihmetteli tänne muutettuaan ihan samaa: miten suomalaiset miehet pariutuvat, kun ne eivät osaa puhua tai ottaa mitään kontaktia.

Täällä se flirttailu tarkoittaa yleensä sitä, että ollaan ottamassa vakavaa kontaktia, siitä johtuu se, että harmitonkin flirtti tuntuu täällä kiinnostuksen osoittamiselta.

Oletko huomannut, että suomalaiset ylipäätään eivät puhuttele ihmisiä nimeltä? Sen takia se kullittelukaan ei ole niin yleistä.

Nämä nyt vain ovat kulttuurisia juttuja. Suomessa se, mitä sanotaan, on vakavasti otettavaa informaatiota. Suomessa "mennään joskus lounaalle" ei tarkoita "heippa", vaan se on oikeasti ehdotus tehdä yhteisiä suunnitelmia ja voi johtaa siihen, että aletaan sopia päivämäärää.

Odottiko se sun ystävä, brittimies, että suomalaiset miehet ottavat häneen yhteyttä kun noin kokemuksen rinta-äänellä puhui?

Siinä tapauksessa hän on ollut ihan väärässä baarissa.

Millaisen vastauksen haluaisit tähän kysymykseen? Kuvaile vähän, niin vastaan sitten.

Assburger kirjoitti:

Ja näitä on nähty, jotka vaihto-oppilasvuoden jälkeen jo ovat unohtaneet suomenkielen ja ovat niiiiin ihmeissään suomalaisten kummallisuulsista...

Huom. Oman kertomansa mukaan ap vietti Kaliforniassa koko teini-ikänsä, 12-20.

Tuossa iässä oma persoona kehittyy ja muovautuu pitkälti ympäristön olettamusten mukaan.

Turha siis tölviä aapeetä. Tulitko muuten ap Suomeen armeijaan?

Oma lapseni koki suunnilleen saman kohtalon. Alkuvuodet Suomessa olivat vaikeita, kun jenkeissä oli tottunut juttelemaan syvällisiä tyttöjen kanssa.

En kyllä ymmärrä miksi sanotte että jenkit sanoo että tavataan myöhemmin eikä tarkoita sitä ja antavat feikkejä imarteluja. Ehkä jossain los angelesin pintaliitopiireissä tuollaista tapahtuu mutta ainakin siellä missä itse asuin ihmiset ovat (yleensä) aitoja ja oikeasti auttavaisia.

Eikä smalltalk ole mitään tyhjänpäiväistä jauhantaa. Kyllä me ihan mielenkiintoisista jutuista puhutaan.

Eikö se jatkuva hiljaisuus ole hirveän tylsää? Ja kuitenkin te jotka sanotte ettette tykkää smalltalkista olette täällä kirjoittelemassa ventovieraille. Miten tuo nyt sitten siitä eroaa?

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Ja näitä on nähty, jotka vaihto-oppilasvuoden jälkeen jo ovat unohtaneet suomenkielen ja ovat niiiiin ihmeissään suomalaisten kummallisuulsista...

Huom. Oman kertomansa mukaan ap vietti Kaliforniassa koko teini-ikänsä, 12-20.

Tuossa iässä oma persoona kehittyy ja muovautuu pitkälti ympäristön olettamusten mukaan.

Turha siis tölviä aapeetä. Tulitko muuten ap Suomeen armeijaan?

Oma lapseni koki suunnilleen saman kohtalon. Alkuvuodet Suomessa olivat vaikeita, kun jenkeissä oli tottunut juttelemaan syvällisiä tyttöjen kanssa.

Olen asepalveluksesta vapautettu. Aloitan yliopiston täällä syksyllä.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Ja näitä on nähty, jotka vaihto-oppilasvuoden jälkeen jo ovat unohtaneet suomenkielen ja ovat niiiiin ihmeissään suomalaisten kummallisuulsista...

Huom. Oman kertomansa mukaan ap vietti Kaliforniassa koko teini-ikänsä, 12-20.

Tuossa iässä oma persoona kehittyy ja muovautuu pitkälti ympäristön olettamusten mukaan.

Turha siis tölviä aapeetä. Tulitko muuten ap Suomeen armeijaan?

Oma lapseni koki suunnilleen saman kohtalon. Alkuvuodet Suomessa olivat vaikeita, kun jenkeissä oli tottunut juttelemaan syvällisiä tyttöjen kanssa.

Juttelemaan syvällisiä jenkkityttöjen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksi sanotte että jenkit sanoo että tavataan myöhemmin eikä tarkoita sitä ja antavat feikkejä imarteluja. Ehkä jossain los angelesin pintaliitopiireissä tuollaista tapahtuu mutta ainakin siellä missä itse asuin ihmiset ovat (yleensä) aitoja ja oikeasti auttavaisia.

Eikä smalltalk ole mitään tyhjänpäiväistä jauhantaa. Kyllä me ihan mielenkiintoisista jutuista puhutaan.

Eikö se jatkuva hiljaisuus ole hirveän tylsää? Ja kuitenkin te jotka sanotte ettette tykkää smalltalkista olette täällä kirjoittelemassa ventovieraille. Miten tuo nyt sitten siitä eroaa?

- Ap

En mä sanonut, että amerikkalaiset ovat tyhjänpäiväisiä jauhajia, sanoin, että sanomisiin suhtaudutaan eri tavalla ja että kulttuuriin kuuluu erilainen kommunikaatio. Ei siinä mitään sen kummempaa ole.

Suomalaiselle jo pelkkä kassan sanoma "kiitos" on sama asia kuin "olet paras kaverini, mennäänkö kahville".

Amerikkalainen jatkuva kullittelu on ällöttävää.

En jaksaisi tuollaista feikkikulttuuria hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Paska trolli.

Ei kukaan palvo ulkomaalaisia miehiä.

Ihmiset rakastuvat ihmisiin jotka ovat saataville.

Ulkomaille lähdön vaikutin monella miehellä myös se kumppanin etsintä, eli ovat yksinkertaisesti enemmän markkinoilla kuin nää meidän kotipojat.

Ulkomaalaiset miehet palvoo naisia. Suomalaiset miehet on niin paskoja mitä tulee juopotteluun. Sen takia vaihdoin juopon miehen arabiin ja mua arvostetaan paremmin.

Mun työkaverit aina parjaa mua, kun käytän hellittelynimiä sekä miehelleni että lapsilleni puhuessa. Kuulostaa kuulemma ällön siirappiselta. No, mulla on ulkomaalainen mies ja ollaan ihan alusta asti hellitelty toisiamme - sekä sanoilla että teoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska trolli.

Ei kukaan palvo ulkomaalaisia miehiä.

Ihmiset rakastuvat ihmisiin jotka ovat saataville.

Ulkomaille lähdön vaikutin monella miehellä myös se kumppanin etsintä, eli ovat yksinkertaisesti enemmän markkinoilla kuin nää meidän kotipojat.

alappa käymään stadin afrikka tai latinobileissä. Samat haahkat ne aina siellä pyörii pyydystämässä suklaamunia.

. Totta kai koska arabit osaa pitää hauskaa ilman viinaa. He pitävät naisia prinsessoina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska trolli.

Ei kukaan palvo ulkomaalaisia miehiä.

Ihmiset rakastuvat ihmisiin jotka ovat saataville.

Ulkomaille lähdön vaikutin monella miehellä myös se kumppanin etsintä, eli ovat yksinkertaisesti enemmän markkinoilla kuin nää meidän kotipojat.

alappa käymään stadin afrikka tai latinobileissä. Samat haahkat ne aina siellä pyörii pyydystämässä suklaamunia.

Mitä sä oot sitten niissä käynyt tekemässä?

Suomessa on erilaiset sosiaalisen kanssakäymisen normit kuin jenkeissä. Siksi sama käyttäytyminen lähettää erilaisen viestin.

Ulkomaalaisten miesten palvomista en kyllä ole itse havainnut (mutta en hirveästi baareissa enää käy).

Itse tykkään hiljaisista ja rauhallisista miehistä, jotka puhuvat asiaa, silloin kun puhuvat. Small talk lähinnä rasittaa. Alistun siihen joskus sosiaalisten konventioiden vuoksi.

t. hiljainen, introvertti suomalainen nainen.

Ihana provo! Että joku jenkeissä asunut parinkymppinen sälli tulisi av:lle kirjoittelemaan, ja vielä heti tietää laitta viestin loppuun Ap.

Suloinen ja herttainen provo :D

Tom of England kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä, brittimies, ihmetteli tänne muutettuaan ihan samaa: miten suomalaiset miehet pariutuvat, kun ne eivät osaa puhua tai ottaa mitään kontaktia.

Täällä se flirttailu tarkoittaa yleensä sitä, että ollaan ottamassa vakavaa kontaktia, siitä johtuu se, että harmitonkin flirtti tuntuu täällä kiinnostuksen osoittamiselta.

Oletko huomannut, että suomalaiset ylipäätään eivät puhuttele ihmisiä nimeltä? Sen takia se kullittelukaan ei ole niin yleistä.

Nämä nyt vain ovat kulttuurisia juttuja. Suomessa se, mitä sanotaan, on vakavasti otettavaa informaatiota. Suomessa "mennään joskus lounaalle" ei tarkoita "heippa", vaan se on oikeasti ehdotus tehdä yhteisiä suunnitelmia ja voi johtaa siihen, että aletaan sopia päivämäärää.

Odottiko se sun ystävä, brittimies, että suomalaiset miehet ottavat häneen yhteyttä kun noin kokemuksen rinta-äänellä puhui?

Siinä tapauksessa hän on ollut ihan väärässä baarissa.

Tähän ole törmännyt itsekin, enkä ole päivääkään asunut ulkomailla. Pidetään homona, kun mies alkaa puhumaan small talkia toisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sii öy mäi gääd (sillein jenkkimurteella väännetttynä).

Oot nuori ja putkiaivoinen. Älä nyt hätäile, aivot kehittyvät tuonne noin 25-vuotiaaksi. Ja kun ikää siitäkin vielä tulee lisää, niin ymmärrys kehittyy. Toisilla kehittyy, toisilla ei. No, kaikkea ei voi saada.

No minä olen viisikymppinen ulkosuomalainen nainen ja ihmettelen samaa kuin ap. Jos suomalainen kaveri on täällä kylässä, hän tuntee olonsa niin vaivaantuneeksi, jos miespuoliset tulevat juttelemaan. Ja tulevathan ne, normaalia smalltalkia. Saan kuulla kommentteja, että ko. on näköjään seuran tarpeessa tms., mikä on minulle täysin käsittämätöntä. Ja Suomessa kamala supina jos poikani, nuori mies, erehtyy yhtään pidemmäksi aikaa juttelemaan jonkun tytön kanssa. Vaikka poika on tottunut, että ihmisten kanssa puhutaan ja on kohteliasta osoittaa siinä samalla kiinnostusta toisen harrastuksia, ammattia, opiskelua yms. kohtaan. Ja vaikka muuten ko henkilö ei milläänlailla kiinnostaisikaan.

Tämä. Suomessa tuota ei katsota kohteliaisuudeksi vaan pelkästään yksityisasioiden utelemiseksi. Jos toinen ei kerran ole milläänlailla kiinnostunut, miksi hänelle pitäisi kertoa henkilökohtaisia asioitaan eli mitä hän kyseisillä tiedoilla tekee? Ei tee yhtään mitään. Kulttuurierohan tässä on kyseessä. Meidän suomalaisten kanssa kannattaa ennenmminkin jutella jostain yleisistä asioista (vaikka yhteiskunnallisista asioista tai maailman tapahtumista) kuin toisen yksityisasioista. 

Miksi suomalaiset naiset aina luulevat että olen pokaamassa jos juttelen jotain small talkia niitten kanssa? En kyllä sano mitään asiaan viittaavaa vaan ihan tavallisia arkijuttuja.

Miksi ihmeessä kukaan ei flirttaa mitään? Tiedän tarkalleen yhden pariskunnan missä nainen sanoo miehelleen joskus kulta ja siinäpä se. Muut tuntemani pariskunnat vaan juttelevat keskenään kuin ystävät. Eikö se ole tylsää?

Miten ne parisuhteet täällä oikein muodustuvat? Sekä naiset että miehet ovat niin tuppisuita että on vaikea uskoa että se voisi toimia. Monet suomalaisista kavereistani suorastaan pelkäävät mennä juttelemaan naisten kanssa ja pitävät minua hulluna.

Luulevat, että olet pokaamassa, koska täällä kulttuuriin ei kuulu arjessa naisten lähestyminen "muuten vaan", jos ei ole asiaa. Suomessa on tapana kunnioittaa toisen tilaa ja rauhaa olla omissa ajatuksissa, eikä tunkeilla turhilla lähestymisillä. Jos lähestyjällä ei näytä olevan muuta asiaa mutta tulee vaan juttelemaan, kyllä siinä ensimmäisenä tulee mieleen että se asia on, että mies on minusta kiinnostunut ja flirttaa.

Kyllä Suomessakin jotkut flirttailevat ja hellittelevät. Itse olen introvertti enkä sellaisesta pidä, onneksi mies on samanlainen. Rakkaus osoitetaan meillä teoilla eikä puheen lätinällä, joka on halpaa ja merkityksetöntä. Jutellaan kuin ystävät, koska ollaan toistemme parhaat ystävät. Seksuaalipuoli pitkän liiton jälkeen ei ole mitenkään pinnalla arjessa, vaikka meillä onkin ihan vilkas ja hyvä seksielämä.

Suomalaisten suhteet muodostuu usein joko alkoholin edesauttamana yöelämässä, tai arjessa esim. opiskelu- ja työpaikat. Itse löysin mieheni yliopistolla opiskellessani. Siinä tehtiin yhdessä ryhmätöitä yms ja ihastuttiin toisiimme.