Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt miehen raivareihin...
07.04.2019 |
Miehellä on selkeitä vaikeuksia tunteiden käsittelyn ja ilmaisun kanssa sekä taipumusta aggressiivisuuteen. Suuttuessaan tai turhautuessaan hän purkaa pahan olonsa minuun sanomalla todella rumia asioita, syyttää minua sellaisesta mikä ei ole minun syyni ja haukkuu. Riidan jälkeen pyytää aina anteeksi ja sanoo ettei tarkoita niitä ikäviä asioita joita tunnekuohussa sanoo. Katuu todella ja on itsekin mieli maassa useammankin päivän, tuntee selkeästi morkkista.
Mies ei ole väkivaltainen, vaikkakin toisinaan hänen todella rumat sanansa liippaavat läheltä henkistä väkivaltaa. On itsekin myöntänyt, että suuttuessaan purkaa kohtuuttomasti pahaa oloaan ja tarkoituksena on vain saada kaikki paha olo ulos. Olemme keskustelleet asiasta ja hän ymmärtää tämän itsekin olevan ongelma eikä todellakaan hyväksy omaa käytöstään. Hän myös tiedostaa mistä ongelmansa johtuu; hänellä on aina ollut todella vaikea isäsuhde. Isänsä ei koskaan ymmärtänyt tai hyväksynyt häntä, vaan haukkui ja löi maahan ja kohdisti mieheen myös fyysistä väkivaltaa. Uskomme molemmat, että hänen tapansa käsitellä tunteita tulee lapsuudesta, kun hän ei ole koskaan oppinut muutakaan keinoa tunteiden käsittelyyn ja purkamiseen.
Olemme molemmat (etenkin minä) todella väsyneitä miehen raivareihin. Hän on hakenut apua, mutta pelkää että en jaksa koska prosessi on pitkä ja ottaa aikaa että hän oppii muita tapoja käsitellä ja ilmaista tunteitaan. En halua erota, sillä mies on oikeasti muuten ihana aina silloin, kun ei suutu. Suhteemme on kaikilla muilla tavoin hyvä ja toimiva. Rakastan miestä ja hän selvästi minua. Alan vain olla todella väsynyt kuulemaan haukkuja ja rumia asioita riitojen aikana, sillä ne kieltämättä jäävät pyörimään mieleeni pitkäksi aikaa ja syövät itseluottamustani. Haluan kyllä olla miehen kanssa ja saada ongelman ratkaistua sillä suhde on muuten hyvä ja koen olevani oikean ihmisen kanssa. Hänessä on niin paljon hyvää ja sellaista, mitä en ole muista miehistä löytänyt ja arvostan hänessä monia piirteitä. Onko tässä mitään tehtävissä, onko miehen mahdollista vielä oppia uusia tapoja käsitellä tunteitaan loukkaamatta aina minua? Onko tässä toivoa vai tuleeko ero väkisin eteen jossain vaiheessa? :(
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä ne riidat johtuu? Jos riitely on ongelma niin pitää välttää riitelyä. Asioiden käsittelyyn pitää pystyä ilman riitelyä. Jos se ei onnistu niin ero lienee kummallekin parempi ratkaisu.
Tämä kiinnostaa minuakin. Mistä mies suuttuu niin paljon, että kokee oikeudeksi haukkumaan sinua?
Itsekin osaan pistää rumasti vihaisena, mutta silti tunnekuohussani osaan pistää suuni kiinni ja pitääkin sen, toistan itselleni että vaikka olisin oikeassa, en voi sanoa tai tehdä mitään nyt sellaista mikä voisi tätä riitaa paremmaksi.
Jos kyseessä on lapsuuden trauma, sitä voi taantua siihen ikätasoon tunnekuohun tullessa. Ei siis missä tahansa tunnekuohussa, mutta sellaisessa tunnekuohussa, joka raapii sitä traumaa. Itse tajusin pelästyä kunnolla, kun sain aikuisena ihan konkreettiset itkupotkuraivarit. Me saimme asiat kuntoon. Molemmat muuttuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko miehellä olla ADHD? Aiheuttaa mm.impulsiivista käytöstä ja tunteiden säätelyn ongelmaa.
Olen mielummin yksin kuin suhteessa, joka saa minusta esiin hirviön tai hermoraunion. Jotkut taas pelkäävät yksinäisyyttä niin, että roikkuvat suhteessa, vaikkei mielenterveys sitä kestäkään. Sen vastapuolen on sitä vaikea ymmärtää, hän kokee toisen käytöksen ainoastaan rasittavana/pelottavana/vääränä, mutta ei tiedä millainen myllerrys siellä toisen sisällä käy. Toki on sekin vaihtoehto, että riehuja on vain kasvattamaton moukka, joka ei osaa eikä halua käyttäytyä.
Vieläkö joku noita sun tarinoita uskoo?
Hah hah, ap selittelee ja mies räyhää. Siis selittelet sitä, että AIKUISELLA ihmisellä ei ole itsehillintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinua kohdeltu jo lapsena niin huonosti, että pidät tuollaista asiaankuuluvana? Ikävää, että itsetuntosi on niin huono, että et näe mitään ratkaisua.
Ehkä miehesi pitäisi tärkeänä sitoutumista johonkin terapiaan, jos hän rakastaisi sinua ja vaihtoehtona olisi ero.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia raivota ja riehua. Siitä lähdetään.
Kuulostaa siltä että olet mennyt mukaan tuohon huomionhakuisuuteen. Lakkaa ymmärtämästä ja paapomasta. Ei ole sinun velvollisuutesi kantaa taakkaa miehen heikkohermoisuudesta.
Kun kaikki on tehty ja sanottu ja sinä olet saanut tarpeeksesi, ihmettelet mihin ne kaikki vuodet menivät.
Olen samaa mieltä ja mielestäni on selvää, että joudut luovuttamaan joka tapauksessa lopulta. Menee vaan paras ja ainoa nuoruus hukkaan häirikön kanssa. Lopussa et enää ymmärrä, mitä ikinä näit hänessä. Sitä mukaa kun sietokykysi ja itsetuntosi alenee, raivarit tihenee. On vahingollista itsepetosta luulla että suhde on muuten hyvä, mutta... Hyvässä suhteessa ei haukuta toista. Yksinkertainen asia. Älä usko näitä palstan miesymmärtäjiä, jotka tyhmyyspäissään ovat juuttuneet pahaan rakoon. Usko niitä, jotka pelastivat itsensä mieheltäsi, ota opiksi äläkä ole se tyhmä, joka suostuu jäämään, kun muut otti hatkat. Ei ne rumat puheet ilmestyksenä taivaalta tule. Kyllä ne syntyy siellä miehen päässä ja synkässä sydämessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhauttavaa kun suurin osa kommentoijista ei ymmärrä tilanteen luonnetta. Itse olen elänyt samankaltaisen miehen kanssa kymmenisen vuotta, ja edelleen asiaa työstetään.
Täällä kuullut neuvot "sovitte turvasanan" tai "sovitte että mies lähtee pois suuttuessaan" ovat naiiveja ja turhia. Kyseisessä ongelmassa olennaista on juuri se, että kun mies suuttuu, hän kokee sillä hetkellä raivonsa (= kostaminen hänen suututtamisestaan) oikeutetuksi, ja sen vuoksi ruokkii raivoaan ja sanoo tai tekee mitä tahansa. Silloin ei paljoa aiemmin sovitut turvasanat auta, kun mies kokee oikeudekseen kyseisen toiminnan.
Oman miehen kohdalla kyseessä on surkea lapsuu, josta on seurannut epävakaa persoonallisuushäiriö, joka meillä esiintyy kärkevimmillään äärettömänä loukkaantumisena ja impulssikontrollin puutteena.
Se mikä tähän auttaa, on dialektinen käyttäytymisterapia. Muutetaan siis syvässä istuvia toimintamalleja niin, että vihan/ärsytyksen kohdalla ei enää tunneta sitä vihaa ja sen nykyistä purkamista oman itsensä oikeutetuksi ja reiluksi puolustamiseksi. Lisäksi itsetunnon kohentuminen nopeuttaa prosessia.
Ei ole helppo tie, itse kyllä tämän ongelman tiedostin heti alusta alkaen, ja arvioin oman kestävyyteni suuremmaksi kuin miehen ongelma. Välillä on kuluttavan vaikeaa, mutta koska mies aina rauhoittuessaan (vaatii usein jo ihan fyysisen uupumisen ennen kuin pystyy rauhoittumaan) ymmärtää taas käytöksensä, katuu, häpeää ja myös työskentelee tuloksesllisesti asian eteen, koen sen sen arvoiseksi.
Kun ap oppii ymmärtämään tämän ongelman luonnetta, on sen yläpuolelle nouseminen yllättävän helppoa, ja ne pahat sanat tai muu raivoaminen ei tunnu yhtään niin pahalta, koska niitä ei ota henkilökohtaisesti. Se mikä itselleni on tässä vaikeinta, on samojen asioiden jankkaaminen, satoja kertoja samat riitelyt, samat tilanteet, tiedän tasan tarkkaan miehen seuraavat sanat ja liikkeet. Se että tilanne toistaa aina samaa kaavaa, on siinämielessä hyvä asia, että taustalla on selkeästi yksi ja sama väärä toimintamalli, ja sinänsä sen kimppuun käyminen on "helppoa". Riehujan toiminta on myös täysin ennalta-arvattavaa, ja näin ollen on itse tilanteen yläpuolella, koska ainoa muuttuja on tai voi olla kuuntelija. Toisaalta se että tilanne toistuu kuin "Päiväni murmelina"-elokuvassa, voi turhauttaa sanoinkuvaamattoman paljon, ja ajaa ainakin itseni välillä älyttömän raivon valtaan :D
Mutta kuten sanottu, asian kanssa voi elää ja sitä voi työstää, onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Turhauttavaa kun suurin osa kommentoijista ei ymmärrä tilanteen luonnetta. Itse olen elänyt samankaltaisen miehen kanssa kymmenisen vuotta, ja edelleen asiaa työstetään.
Täällä kuullut neuvot "sovitte turvasanan" tai "sovitte että mies lähtee pois suuttuessaan" ovat naiiveja ja turhia. Kyseisessä ongelmassa olennaista on juuri se, että kun mies suuttuu, hän kokee sillä hetkellä raivonsa (= kostaminen hänen suututtamisestaan) oikeutetuksi, ja sen vuoksi ruokkii raivoaan ja sanoo tai tekee mitä tahansa. Silloin ei paljoa aiemmin sovitut turvasanat auta, kun mies kokee oikeudekseen kyseisen toiminnan.
Oman miehen kohdalla kyseessä on surkea lapsuu, josta on seurannut epävakaa persoonallisuushäiriö, joka meillä esiintyy kärkevimmillään äärettömänä loukkaantumisena ja impulssikontrollin puutteena.
Se mikä tähän auttaa, on dialektinen käyttäytymisterapia. Muutetaan siis syvässä istuvia toimintamalleja niin, että vihan/ärsytyksen kohdalla ei enää tunneta sitä vihaa ja sen nykyistä purkamista oman itsensä oikeutetuksi ja reiluksi puolustamiseksi. Lisäksi itsetunnon kohentuminen nopeuttaa prosessia.
Ei ole helppo tie, itse kyllä tämän ongelman tiedostin heti alusta alkaen, ja arvioin oman kestävyyteni suuremmaksi kuin miehen ongelma. Välillä on kuluttavan vaikeaa, mutta koska mies aina rauhoittuessaan (vaatii usein jo ihan fyysisen uupumisen ennen kuin pystyy rauhoittumaan) ymmärtää taas käytöksensä, katuu, häpeää ja myös työskentelee tuloksesllisesti asian eteen, koen sen sen arvoiseksi.
Kun ap oppii ymmärtämään tämän ongelman luonnetta, on sen yläpuolelle nouseminen yllättävän helppoa, ja ne pahat sanat tai muu raivoaminen ei tunnu yhtään niin pahalta, koska niitä ei ota henkilökohtaisesti. Se mikä itselleni on tässä vaikeinta, on samojen asioiden jankkaaminen, satoja kertoja samat riitelyt, samat tilanteet, tiedän tasan tarkkaan miehen seuraavat sanat ja liikkeet. Se että tilanne toistaa aina samaa kaavaa, on siinämielessä hyvä asia, että taustalla on selkeästi yksi ja sama väärä toimintamalli, ja sinänsä sen kimppuun käyminen on "helppoa". Riehujan toiminta on myös täysin ennalta-arvattavaa, ja näin ollen on itse tilanteen yläpuolella, koska ainoa muuttuja on tai voi olla kuuntelija. Toisaalta se että tilanne toistuu kuin "Päiväni murmelina"-elokuvassa, voi turhauttaa sanoinkuvaamattoman paljon, ja ajaa ainakin itseni välillä älyttömän raivon valtaan :D
Mutta kuten sanottu, asian kanssa voi elää ja sitä voi työstää, onnea matkaan!
Lisään vielä äskeiseen, että lähtekää ratkomaan tilannetta jo tänään! Bookbeatista kuuntelette "Tunne lukkosi"-kirjan, ja teette siihen liittyvän tunnelukko-testin netissä. Miehesi yksi lukoista on todennäköisesti "oikeutus", ja sitä ja muita lukkoja pääsee availeen ton kirjan ja tehtävien myötä! Omasta mielestäni oli kiva kuunnella kirjaa mieheni kanssa samaan aikaan, ja sitten keskusteltiin siitä aina välissä mitä ajatuksia herätti :)
Tämä kiinnostaa minuakin. Mistä mies suuttuu niin paljon, että kokee oikeudeksi haukkumaan sinua?
Itsekin osaan pistää rumasti vihaisena, mutta silti tunnekuohussani osaan pistää suuni kiinni ja pitääkin sen, toistan itselleni että vaikka olisin oikeassa, en voi sanoa tai tehdä mitään nyt sellaista mikä voisi tätä riitaa paremmaksi.