Ihastunut lapsen koulun rehtoriin
Olen siis ihastunut lapseni koulun rehtoriin. Tajusin tämän tässä viikonlopun aikana, kun olen asiaa tarkemmin ajatellut ja nyt on todella ihastunut olo. Ajattelen häntä koko ajan. En yhtään tiedä miten tässä kävi näin. Onko sille mitään estettä, etteikö vanhempi ja rehtori/opettaja voisi tutustua? En todellakaan tätä suunnitellut ja yllätin itsenikin. Olen vuosia tiennyt tämän henkilön, enkä koskaan oikeastaan sen kummemmin ajatellut häntä kuin vain viransa puolesta huomannut tietysti, mutta en kuitenkaan ole kiinnitänyt mitään huomiota häneen henkilökohtaisella tasolla. Olen myös huomannut, että hän on minua muutaman kerran katsonut ja ehkä hymyillyt enemmän kuin muille paikalla olijoille. Voi olla, että tulkitsen hänen mukavuutensa väärin... Olen itse yrittänyt olla ihan neutraalisti ja asiallinen. Mutta olen jäänyt mielessäni häntä ajattelemaan ja yhtäkkiä tuntuu, että suhteemme olisi jotenkin syventynyt. Olemme olleet aika paljon tekemisissä lapseen liittyen ja siitä johtuen siis olemme puhuneet ja vaihtaneet ajatuksia. Onko kenelläkään kokemusta tai vastaavasti onko kukaan opettaja tai muu rakastunut jonkin lapsen vanhempaan tai vanhempi kokenut tälläistä? Unohditteko suosiolla vai uskalsitteko tutustua toisiinne? Mainittakoon, että olen siis itse eronnut, en naimisissa. Hänestä olen ajatellut, että olisi naimisissa, mutta nyt olen tullut toisiin ajatuksiin, koska en ole huomannut sormusta hänen sormessaan ja siitä myös päättelin, kuinka hän katsoi minua pariin otteeseen, ettei olisi naimisissa. Ja kyllä, tiedän, tämä on outoa!!
Kommentit (74)
Luulen, että jollain toisella alalla paremmin yh-äidit käy ”markkinoilla”. Esim pelurimaisemmat tyypit, vaikka koulutetutkin, ei ehkä niin vastuullisesti mieti loppuun asti. Rehtorit keitä tunnen on periaatteen miehiä (tai naisia) ja hyvin vaikea kuvitella mitään muuta kuin ydinperheen mallia. Rehtoritkin voi ehkä hetken haikailla ihastuneen vielä kauniin nuoren naisen perään, mutta järki tulee voittamaan. Sanoisin melkein aina.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät miten hymyilee muille äideille? Tai on hymyillyt? On naiivia ajatella, että hymyily olisi vain yhdelle tai tarkoittaisi mitään muuta kuin, että on sillloin sattunut hymyilemään. Onhan täällä monen mielestä kiva hymyillä vieraillekin.
Olimme tilanteessa missä oli muitakin paikalla. Mielestäni hän oli erilainen minua kohtaan. Mutta, voihan olla, että näin oli, koska tunnemme jo vähän entuudestaankin.
Olen itsekin samaa mieltä kanssanne. Mistä nämä tuntemukset sitten tulevat? Onko hän vain niin hyvä mies, että on vaikeaa olla ihastumatta. Tiedän kyllä realiteetit, tuskin hän minuun on mitenkään ihastunut.
No jos joka tapauksessa et aio tehdä elettäkään miestä kohtaan, niin voithan olla oma itsesi ja mies tekee aloitteen jos tekee. Jos siis olet jo päättänyt olla tejemättä sitä itse niin sinun ei tarvitse tietää etukäteen onko ihastunut vai ei. Yksinhuoltajuus nyt on niin yleistä että tuskin se mikään ongelma on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ihastuvat näkyvässä asemassa oleviin miehiin. Rehtoreilla riittää kauniita ja fiksuja sinkkuopettajia töissä. Vaikea kuvitella, että oppilaan yksinhuoltajaäiti siinä määrin jaksaisi kiinnostaa. Heidän maineensa rehtorina on myös vaarassa epämääräisten sekoilujen suhteen. Vakaa suhde on epäilemättä turvallinen ja kukapa ei omia lapsia haluaisi saada. Eihän se ole ollenkaan sama, toisen miehen lapsia ”elättää”. Rehtorit ymmärtävät miten lapsi kärsii erosta. Jos äiti on juuri eronnut, kannattaa ehkä keskittyä muutama vuosi lapsiin rauhassa. Sitten, jos sopiva kenties yh-isä, ilmaantuu, on edessä nämä taistelut. Kuka kestää ja ketä. Ja kuinka kauan. Ei varmaan reksit halua sekaantua huoltajuuskiistoihin omalta kohdaltaan.
Ei ne koulut mitään kutuluolia ole. Ne on niin rehtorin kun sinkkuopettajienkin työpaikka. Eiköhän he kestä työpäivän ilman ja etsi kumppaninsa suurimmaksiosaksi muualta kun kollegoista tai oppilaidensa vanhemmista. Pääsevät huomattavasti helpommalla ja työkin sujuu lepposammin.
Joo ei olekaan. Olen itse hieman hämilläni tästä. Ja luulen, jos hän jotain tuntisi, niin hämillään olisi varmaan itsekin. Tuskin mitään tapahtuisi kummankaan puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Anna sille pildee peppuu suikkarii.
Miten lapset voi?
Vierailija kirjoitti:
No jos joka tapauksessa et aio tehdä elettäkään miestä kohtaan, niin voithan olla oma itsesi ja mies tekee aloitteen jos tekee. Jos siis olet jo päättänyt olla tejemättä sitä itse niin sinun ei tarvitse tietää etukäteen onko ihastunut vai ei. Yksinhuoltajuus nyt on niin yleistä että tuskin se mikään ongelma on.
Ei tietenkään tarvitse, Tämä on vaan jotenkin niin omituista eikä yhtään minun tapaistani edes ajatella mitään tämmöistä. Tuntuu ihan oudolta edes ajatellakaan... Olen tavannut monia mies puolisia viran puolesta jne, koskaan ei ole tullut tämmöistä tunnetta. Tulisiko tämä muka ihan tyhjästä? No, mutta kuten sanoit, ei tarvitse miettiä.
Kyllä mielenhäiriöt tulevat kuin tyhjästä. Ihastuminen voi olla täysin rinnastettavissa tilapäiseen mielenhäiriöön. Olen kuullut huikeita tarinoita, kun ihmisillä lähtenyt mielikuvistus lentoon. Yksi liittyi muuten rehtoriin. Tämä meni niin pitkälle, että rehtori sai tietää ihastuksesta, mutta ei hetkahtanut mihinkään suuntaan, vaikka ihastelija oli oikein kaunis ja samalle alalle kouluttautunut.
35-38 -vuotias rehtori? No ei. Ehkä jossain pienessä kunnassa jonne ei saada pätevää työvoimaa. Jos kyse on isommasta kaupungista niin se rehtori on todennäköisemmin ikähaarukassa 45-55 vuotta.
Tunteilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa elleivät ne ole molemminpuolisia ja yllä tekoihin. Ajatuksia voi tulla, haaveita voi tulla... mutta jossain vaiheessa ikääntyessään terve nainen ymmärtää, milloin ei kannata ruokkia yhtään haihattelevaa haavetta.
Vierailija kirjoitti:
35-38 -vuotias rehtori? No ei. Ehkä jossain pienessä kunnassa jonne ei saada pätevää työvoimaa. Jos kyse on isommasta kaupungista niin se rehtori on todennäköisemmin ikähaarukassa 45-55 vuotta.
sinulla on vääristynyt käsitys, että rehtori olisi joku ikäloppu aina.
miksi ihmeessä ylipäätään tapaat lapsesi koulun rehtoria? Mulla on nyt lasten koulu-uraa 7 vuotta takana, ja en ikinä ole jutellut heidän koulunsa rehtorin kanssa... Kevätjuhlissa olen nähnyt hänet lavalla puhumassa hetken jotain soopaa, that's it. Opettajia pitää nykyään kerran vuodessa tavata vartin verran, kun on muotia pitää koulussakin "kehityskeskusteluja", mutta heihinkään en kyllä ole koskaan sen syvällisemmin ollut kiinnostunut tutustumaan, kai heillä on omakin elämä ????
Kuulostat kaikissa kommenteissa ihan teinitytöltä.
Ihastuminen on ihastumista, ihan normaalia, itsekin ihastun jatkuvasti, ja leikittelen fantasioilla että minkälainen parisuhde meillä olisi tämän ihastuksen kanssa jne. Pelkkä pieni mukava ele, pontevasti, hymyilevästi ja innokkaasti sanottu '' Huomenta! :) '' voi saada ihastumaan, mutta ei se ole sen syvällisempää, eikä johda mihinkään vuosisadan rakkaustarinaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunteilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa elleivät ne ole molemminpuolisia ja yllä tekoihin. Ajatuksia voi tulla, haaveita voi tulla... mutta jossain vaiheessa ikääntyessään terve nainen ymmärtää, milloin ei kannata ruokkia yhtään haihattelevaa haavetta.
No sitähän tässä juuri yritän. Käsitellä tätä ajatustani ja unohtaa sen pikku hiljaa.-ap
Onko rehtori kenestä puhut tummahiuksinen ja hoikka? Mietin arvaanko hänet
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kaikissa kommenteissa ihan teinitytöltä.
Ihastuminen on ihastumista, ihan normaalia, itsekin ihastun jatkuvasti, ja leikittelen fantasioilla että minkälainen parisuhde meillä olisi tämän ihastuksen kanssa jne. Pelkkä pieni mukava ele, pontevasti, hymyilevästi ja innokkaasti sanottu '' Huomenta! :) '' voi saada ihastumaan, mutta ei se ole sen syvällisempää, eikä johda mihinkään vuosisadan rakkaustarinaan.
Meissä on se ero, että minä en ihastu jatkuvasti. Enkä keneen tahansa. Enkä todellakaan noin pienestä.
Vierailija kirjoitti:
Onko rehtori kenestä puhut tummahiuksinen ja hoikka? Mietin arvaanko hänet
Ei sillä ole merkitystä, kuka hän on. Tai minkänäköinen. Tilannetta jos pohdit, mitä mieltä olet?Oletetaan nyt vaikka että rehtori olisi tämä, jonka sinä tiedät:tummahiuksinen ja hoikka. Mitä mieltä tilanteesta olisit? Siihen en ota kantaa miltä hän näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kaikissa kommenteissa ihan teinitytöltä.
Ihastuminen on ihastumista, ihan normaalia, itsekin ihastun jatkuvasti, ja leikittelen fantasioilla että minkälainen parisuhde meillä olisi tämän ihastuksen kanssa jne. Pelkkä pieni mukava ele, pontevasti, hymyilevästi ja innokkaasti sanottu '' Huomenta! :) '' voi saada ihastumaan, mutta ei se ole sen syvällisempää, eikä johda mihinkään vuosisadan rakkaustarinaan.
Meissä on se ero, että minä en ihastu jatkuvasti. Enkä keneen tahansa. Enkä todellakaan noin pienestä.
Luulisi että ihastut jatkuvasti, jos pelkästään hymy ja dialogi saa sinun pääsi pyörälle ihastumisesta.
Rehtoriparat. Heillä ei tämän perusteella näyttäisi olevan paljon varaa hymyillä työssään naisille. Eipä se mukavaa ole, jos joku kehittelee sinun hymyllesi merkityksiä. Pahinta olisi jos joku nimellä levittäisi väärää tietoa.
Ei ne koulut mitään kutuluolia ole. Ne on niin rehtorin kun sinkkuopettajienkin työpaikka. Eiköhän he kestä työpäivän ilman ja etsi kumppaninsa suurimmaksiosaksi muualta kun kollegoista tai oppilaidensa vanhemmista. Pääsevät huomattavasti helpommalla ja työkin sujuu lepposammin.