Väärälle vuosisadalle syntynyt

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jonkun historiallisen romaanin ja mietin kuinka ihanaa olisi jos pystyisi palaamaan tuohon aikaan.  Asuisin kenties linnassa pukeutuneena röyhelöihin, pitäisin kalaaseja ja käyskentelisin varjoisalla puistokujalla päivänvarjon alla.  Sitten tajusin, että jos joutuisin tuohon menneeseen aikaan todennäköisesti minun onnellani olisin siellä linnassa se onneton keittiöpiika, joka heräisi pyhät arjet klo 04.00 lämmittämään pesuvesiä linnan neidoille ja putsailemaan takkoja naama mustana.

"Keskiajalla naisen asema ja elämä riippui siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan, maahan ja aikakauteen hän oli syntynyt. Aatelisnaisen ja talonpoikaisvaimon elämät olivat kuin täysin eri maailmoissa. Joka paikassa nainen oli epäitsenäinen ja hänet määriteltiin miehen kautta; hän oli naimisiin pääsemistä odottava jonkun miehen tytär, sen jälkeen hän oli jonkun miehen vaimo ja sitten jonkun miehen äiti ja jos selvisi hengissä monista synnytyksistään ja elämän vaikeuksista hän oli miehensä menettänyt leski.

Avioliitto ja koti oli keskiaikana oikeastaan ainoa tila – luostaria lukuunottamatta – missä nainen saattoi toimia. Romanttinen rakkaus ei ollut keskiajalla avioliiton solmimisen perusteena. Varakkaamman kansanosan keskuudessa avioliiton tärkein tehtävä oli perheiden välisten liittojen vahvistaminen, omaisuuksien siirtäminen ja laillisen perijän hankkiminen. Tyttärellä ei ollut sananvaltaa tulevan aviomiehen valinnassa. Yleensä mies toi mukanaan avioliittoon maaomaisuutta ja vaimo vanhempiensa lahjoittamat myötäjäiset, talouden irtaimen omaisuuden. Naiselle myönnettiin oikeus myötäjäistensa hallintaan. Joskus naisetkin omistivat maata, mutta menettivät omaisuutensa hallintaoikeuden mennessään naimisiin. Naisen tehtävä oli hoitaa talous ja sukulaissuhteet ja ennen kaikkea pitää huolta miehestä. Tuomas Akvinolainen, keskiajan suurin opettaja, kirjoitti, että aviomiehellä on oikeus saada enemmän rakkautta, koska hän on rationaalisempi ja hyveellisempi. Vaimo on luonnostaan alempi, joten hän saa vähemmän ystävyyttä. Miehellä oli vaimoonsa niin sosiaalinen, fyysinen kuin seksuaalinen valta. Naisen tuli asettaa aviomiehen toivomukset ja mielihyvä oman tahtonsa ja mielihyvänsä edelle."

Kuulostaako kivalta?

Kuulostaa enemmän eteläisemmän Euroopan yhteiskunnalta, ei pohjoismailta keskiajalla.

Muakin viehättää todella paljon vanha aika ja kaikki siihen liittyvä. Luen paljon historiallisia sarjoja, ja todellakin tiedostan todellisen arjen kulkutautien ja lapsikuolleisuuden keskellä. En siis realistisesti ajateltuna halua missään nimessä vanhaa aikaa takaisin, mutta voisin aikakoneella matkustaa katsomaan vanhaa aikaa :D

Mummoni syntyi 1902 hän lähti kotoa 13- vuotiaana.

Pappani syntyi 1898.

Hän käi puoliorvoksi 9- vuotiaana ja joutui huutolaiseksi.

Historiaa voi harrastaa. Voit vaikka hankkia haluamasi aikakauden tyyliin tehdyn kesämökin.

1700- luvun kruununtorpan tyylinen asumus syntyy vaikka vanhan aitan hirsistä.

Voit mennä 1700- luvulle kun haluat, ja tulla pois kun haluat.

Sodat ovat seikka, minkä moni unohtaa. Euroopassa on toisen maailmansodan jälkeen ollut poikkeuksellisen pitkä rauhan jakso. Esimerkiksi ap:n haikailemalla 1700-1800-luvulla Ruotsi-Suomi oli sodassa seuraavina vuosina: Suuri Pohjan sota 1700-1721, Hattujen sota ja Pikkuviha 1741-43, Pommerin sota 1757-1762, Kustaa III:n sota 1788-1790 ja vielä Suomen sota 1808-1809. Vähän yli sadasta vuodesta kolmisenkymmentä meni sotimiseen... Ja sitten päälle vielä poliittiset levottomuudet. Ei varmaan ollut kovin kivaa siviileilläkään, vaikka sodankäynti ei olisi ihan oman mökin nurkalle ulottunut.

Nykyihminen on siitä ihmeellinen että hän tuntee eläneensä tuhansia vuosia historian takia.

Menneen voi kuvitella ja nähdä jopa kuvina. Nykyään voi katsella videoita ja ihmetellä. Melkein tuntea että elin tuolloin.

Totuus on kummallisempaa. Siis se että ominen on edelleen ihan sama ja aika ei merkitse mitään, eikä sitä tavallaan ole olemassakaan.

Mikään ei ollut paremmin ja ihminen on aina samalainen. Emme ole kehittyneet henkisesti mihinkään suuntaan. Toistamme edelleen samat virheet ja kirjoitamme samat virkkeet.

Totean vain että ap on tavallaan elänyt nykyihmisenä hänen lempiaikansa.

Kuten minäkin elin eilen oman lempiaikani. En voi enää elää sitä uudestaan tai päästä sinne uudestaan.

Tulevaisuudessa joku lukee meidän aikaa ihaillen että tämä on se aika kun Marxin sosialismi alkaa elämään ja ottaa vallan ihmiseläimen elintilassa.

Jokaiselle maailman kansalaiselle annetaan ajatus perustulosta, koulutuksesta ja kaikesta maailman tiedosta.

Tulevaisuuden kommunistiset ihmiset tulevat säännöstelemään luonnonvaroja ja kaikkea.

On harmi että emme voi elää tulevaisuudessa, mutta ehkä osa heistäkin haluaisi elää nyt, kun kaikki hieno on alkanut itää ja valmistua itsestään.

Se on pysäyttämätön veturi joka tekee lisää siemeniä ja itää kaikkialle missä ihmisiä kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Sodat ovat seikka, minkä moni unohtaa. Euroopassa on toisen maailmansodan jälkeen ollut poikkeuksellisen pitkä rauhan jakso. Esimerkiksi ap:n haikailemalla 1700-1800-luvulla Ruotsi-Suomi oli sodassa seuraavina vuosina: Suuri Pohjan sota 1700-1721, Hattujen sota ja Pikkuviha 1741-43, Pommerin sota 1757-1762, Kustaa III:n sota 1788-1790 ja vielä Suomen sota 1808-1809. Vähän yli sadasta vuodesta kolmisenkymmentä meni sotimiseen... Ja sitten päälle vielä poliittiset levottomuudet. Ei varmaan ollut kovin kivaa siviileilläkään, vaikka sodankäynti ei olisi ihan oman mökin nurkalle ulottunut.

Tuolloin sodat olivat kuin jalkapallo-ottelut. Eivät koskettaneet siviileitä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodat ovat seikka, minkä moni unohtaa. Euroopassa on toisen maailmansodan jälkeen ollut poikkeuksellisen pitkä rauhan jakso. Esimerkiksi ap:n haikailemalla 1700-1800-luvulla Ruotsi-Suomi oli sodassa seuraavina vuosina: Suuri Pohjan sota 1700-1721, Hattujen sota ja Pikkuviha 1741-43, Pommerin sota 1757-1762, Kustaa III:n sota 1788-1790 ja vielä Suomen sota 1808-1809. Vähän yli sadasta vuodesta kolmisenkymmentä meni sotimiseen... Ja sitten päälle vielä poliittiset levottomuudet. Ei varmaan ollut kovin kivaa siviileilläkään, vaikka sodankäynti ei olisi ihan oman mökin nurkalle ulottunut.

Tuolloin sodat olivat kuin jalkapallo-ottelut. Eivät koskettaneet siviileitä mitenkään.

Esimerkiksi Tornio ja Kemi hävitettiin isovihan aikana 13 kertaa ja kasakat tekivät kaikenlaista pikkujäynää kuten paistoivat(!) siviilejä.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina halunnut elää niinkuin pieni talo preerialla - sarjassa. Tunnen olevani minäkin väärään aikaan syntynyt. Kun luin erään Ingalsin kirjan, tunsin vahvaa sellaista jotain kummallista tunnetta, että olen ehkä elänytkin tuota aikakautta. Kaikki tehtiin itse, viljeltiin, hyötyeläimet, hevosilla mentiin. Kuvaus siitä miten isä toi ruokatarpeet ja äiti valmisti niistä takan loimussa pataa ja leipoi piirakat jälkiruoaksi.  Kaiken tämän teknologian ja valmiiksi pakatun maailman äärellä tuo tekee hyvää fiilistellä ainakin millaista ollut.

Ja naisilla päällä niin tiukat korsetit, että isän sormet ylsivät äidin vyötärön ympäri. Sisko piti korsettia yölläkin. Todella terveellistä ja mukavan tuntuista.

Mä taas oon välillä haaveillut siitä, että olisin syntynyt 100 vuotta aiemmin (eli 1890-luvun alussa), olisin päätynyt Hollywoodiin ja päässyt nauttimaan viskistä ja elämästä Humphrey Bogartin, Errol Flynnin ja kumppaneiden seurassa :D Oon tosin aina ollut erikoinen ihminen, ehkä tämä juontuu siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodat ovat seikka, minkä moni unohtaa. Euroopassa on toisen maailmansodan jälkeen ollut poikkeuksellisen pitkä rauhan jakso. Esimerkiksi ap:n haikailemalla 1700-1800-luvulla Ruotsi-Suomi oli sodassa seuraavina vuosina: Suuri Pohjan sota 1700-1721, Hattujen sota ja Pikkuviha 1741-43, Pommerin sota 1757-1762, Kustaa III:n sota 1788-1790 ja vielä Suomen sota 1808-1809. Vähän yli sadasta vuodesta kolmisenkymmentä meni sotimiseen... Ja sitten päälle vielä poliittiset levottomuudet. Ei varmaan ollut kovin kivaa siviileilläkään, vaikka sodankäynti ei olisi ihan oman mökin nurkalle ulottunut.

Tuolloin sodat olivat kuin jalkapallo-ottelut. Eivät koskettaneet siviileitä mitenkään.

Näin huonosti sitä historiaa tunnetaan... Lue vaikka Ilkka Malmbergin 2009 Hesarin kuukausiliitteessä julkaista Rauhan ja vihan Suomi, missä listataan väkivallantekoja Suomessa 1440-luvulta saakka, mm. sellaisia pieniä asioita kuin suomalaisten kansanmurha. Ehkä jossain Keski-Euroopassa vain armeijat ottivat välillä yhteen. Suomessa ja esimerkiksi Baltiassa on aina varsinainen kansa kärsinyt.

Ja naisilla päällä niin tiukat korsetit, että isän sormet ylsivät äidin vyötärön ympäri. Sisko piti korsettia yölläkin. Todella terveellistä ja mukavan tuntuista.

Luuletko että joku Pienen talon preerialla emäntä tai tytär mitään korsettia käytti? Korsetti oli yläluokan naisten vaatekappale jo siitäkin syystä että se oli kallis.

Paitsi vihollisarmeija, oma armeija usein syyllistyi mielivaltaan.

Tämä oli syynä Nuijasotaan, armeijan ylläpito rasitti talonpoikia siinä määrin, että nousivat kapinaan oman henkensä kaupalla

Hailuoto oli yksi Isonvihan järkyttävimpiä näyttämöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ja naisilla päällä niin tiukat korsetit, että isän sormet ylsivät äidin vyötärön ympäri. Sisko piti korsettia yölläkin. Todella terveellistä ja mukavan tuntuista.

Luuletko että joku Pienen talon preerialla emäntä tai tytär mitään korsettia käytti? Korsetti oli yläluokan naisten vaatekappale jo siitäkin syystä että se oli kallis.

Itseasiassa myös työläisnaiset käyttivät korsettia. Korsettia käytettiin tuomaan naisen vartaloon muotoa ja korsettia käyttämätön nainen saatettiin nähdä jopa löyhömoraalisena. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että korsetit kiristettiin äärimmilleen, hyvin istuva korsetti ei aiheita kantajalleen kipua, vaikka se toki ajatuksena nykyihmisestä tuntuu liian rajoittavalta.

Minä ainakin mielummin löhöän sohvalla syömässä sipsejä kuin alkeellisessa mökissä kirnuamassa voita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodat ovat seikka, minkä moni unohtaa. Euroopassa on toisen maailmansodan jälkeen ollut poikkeuksellisen pitkä rauhan jakso. Esimerkiksi ap:n haikailemalla 1700-1800-luvulla Ruotsi-Suomi oli sodassa seuraavina vuosina: Suuri Pohjan sota 1700-1721, Hattujen sota ja Pikkuviha 1741-43, Pommerin sota 1757-1762, Kustaa III:n sota 1788-1790 ja vielä Suomen sota 1808-1809. Vähän yli sadasta vuodesta kolmisenkymmentä meni sotimiseen... Ja sitten päälle vielä poliittiset levottomuudet. Ei varmaan ollut kovin kivaa siviileilläkään, vaikka sodankäynti ei olisi ihan oman mökin nurkalle ulottunut.

Tuolloin sodat olivat kuin jalkapallo-ottelut. Eivät koskettaneet siviileitä mitenkään.

Näin huonosti sitä historiaa tunnetaan... Lue vaikka Ilkka Malmbergin 2009 Hesarin kuukausiliitteessä julkaista Rauhan ja vihan Suomi, missä listataan väkivallantekoja Suomessa 1440-luvulta saakka, mm. sellaisia pieniä asioita kuin suomalaisten kansanmurha. Ehkä jossain Keski-Euroopassa vain armeijat ottivat välillä yhteen. Suomessa ja esimerkiksi Baltiassa on aina varsinainen kansa kärsinyt.

Minäkin olen ihmetellyt että miksi itä-tyylinen sodankäynti on nykyään länsimaistenkin sotilaiden käytössä.

Amerikka nyt etupäänä pommittamassa siviilejä.

Onko länsimainen sodankäynnin perinne ottanut paljon vaikutteita idästä. 

Toisaalta niin kauan kun perustuloa ei ole niin sotilaskin ottaa hyödykkeensä heikommiltaan.

Tämä on miehinen maailmanjärjestys ja sotilaat on aina raiskanneet ja ryöstäneet kaiken mitä irti saavat. Se on heidän tapansa saada palkkaa työstä.

Koko maailman kattava perustulo on rantautumassa ja siinä ei enää ole sijaa sotilaille tai miljonääreille.

Pian kansa tulee ja ottaa. Maapallon kansa tulee olemaan kasakkalauma.

Sen haluaisin vielä nähdä.

Mulle riittäs että pääsisin 1970-luvun lopun discovuosiin. Toki mieluummin vielä maantieteellisesti nykkiin ja Studio 54:ään bilettämään! 🤩💃🏼

https://www.filminquiry.com/wp-content/uploads/2018/10/studio54cover.jpg

Mulle riittäs että pääsisin 1970-luvun lopun discovuosiin. Toki mieluummin vielä maantieteellisesti nykkiin ja Studio 54:ään bilettämään! 🤩💃🏼

Voi kulta! Luuletsä ett studiolle noin vaan käveltiin sisään? Ehei kuule! Studioon pääsi vaan tähdet ja mallit. Tiedän kun ite olin noihin aikoihin nykissä mallina ja Annen ja Maijun kaveri. Sä olisit saanut jäädä just tonne oven taa junttien kanssa palloilemaan. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ajan ja aikakauden olisin halunnut elää näkemässä , kun isoisän isäni sisko , (josta vielä äitinikin puhui'Katri-tätinä', vaikkei siis koskaan ollut tuota Katria nähnytkään ) Ameriikkaan 1890-luvulla lähti.

Se oli aikaa se  ! 

Miks kullittelija, kulta pieni löysi tämänkin ketjun 😦