Lue keskustelun säännöt.
Väärälle vuosisadalle syntynyt
07.04.2019 |
En jaksaisi elää täällä.
Luen paljon 1700-1800-luvuista kertovaa kirjallisuutta, ja haluaisin kovasti sinne.
Tiedän lieveilmiöt, nälänhätä, taudit, synnytys, lapsikuolleisuus... silti haluaisin aikoihin, kun sähköä ja autoja ei ollut. Vaikka kuuluisin huonoimpaan yhteiskuntaluokkaan. Koen että olen aivan väärässä ajassa.
Miten tästä pääsee yli?
Minulla on mies, lapset, ok asiantuntijatyö. Silti haaveilen menneisyydestä, jota en ole elänyt.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa tyytyväisiä jos synnyitte väärälle vuosisadalle, ettekä -tuhannelle, niin kuin minä.
Kerro lisää?
Koska kuulun tulevaisuuteen. Kaukaiseen sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä itsekin pohdin tuollaisia, mutta omat vanhempani joutuivat kärsimään köyhyydestä lapsuudessaan ja nuoruudessaan (syntyneet 1950-luvulla), joten en kaipaa vanhaa aikaa. Toki nykyään ihmiset ovat somessa liikaa, mutta aina jokaisessa ajassa on jotain vikaa. Voihan ap ottaa jotain vaikutteita vanhasta ajasta? Veljeni esim. kuuntelee klassista musiikkia, kaikki hänen astiansa ja huonekalunsa ovat vanhaan aikaan sijoittuvia ja hän teettää vaatteitaan tai tekee itse entisajan näköisiä vaatteita. Selvästi on syntynyt väärään aikaan, mutta itse uskon uudelleensyntymiseen. Et voi ap mitään asialle.
Minustakin olisi kiva kuolla ruttoon. Nyt pitää kärvistellä jossain flunsassa. Rutto olisi paljon romanttisempi.
Vierailija kirjoitti:
Luin jonkun historiallisen romaanin ja mietin kuinka ihanaa olisi jos pystyisi palaamaan tuohon aikaan. Asuisin kenties linnassa pukeutuneena röyhelöihin, pitäisin kalaaseja ja käyskentelisin varjoisalla puistokujalla päivänvarjon alla. Sitten tajusin, että jos joutuisin tuohon menneeseen aikaan todennäköisesti minun onnellani olisin siellä linnassa se onneton keittiöpiika, joka heräisi pyhät arjet klo 04.00 lämmittämään pesuvesiä linnan neidoille ja putsailemaan takkoja naama mustana.
No mutta ajattele positiivisesti, jos sinä olisit nätti piika niin itse kuningas saattaisi käydä sillointällöin polkaisemassa sinua.
Ennen oli se asia paremmin, että ei eletty jatkuvassa muutoksessa. Ei tarvinnut koko ajan opetella uutta. Vain kirjoitustaito oli jotain mullistavaa ja sitten toki ne vallan vaihdokset venäjän ja ruotsin välillä.
Vanhan ihmisen tieto oli tärkeää. Kokemuksen tuomaa. Siksi vanhuksia arvostettiin nykyistä enemmän. (Ei silti siten kuin Japanissa kylläkään. Täällä moni eli vanhuutensa vaivaistalossa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin jonkun historiallisen romaanin ja mietin kuinka ihanaa olisi jos pystyisi palaamaan tuohon aikaan. Asuisin kenties linnassa pukeutuneena röyhelöihin, pitäisin kalaaseja ja käyskentelisin varjoisalla puistokujalla päivänvarjon alla. Sitten tajusin, että jos joutuisin tuohon menneeseen aikaan todennäköisesti minun onnellani olisin siellä linnassa se onneton keittiöpiika, joka heräisi pyhät arjet klo 04.00 lämmittämään pesuvesiä linnan neidoille ja putsailemaan takkoja naama mustana.
"Keskiajalla naisen asema ja elämä riippui siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan, maahan ja aikakauteen hän oli syntynyt. Aatelisnaisen ja talonpoikaisvaimon elämät olivat kuin täysin eri maailmoissa. Joka paikassa nainen oli epäitsenäinen ja hänet määriteltiin miehen kautta; hän oli naimisiin pääsemistä odottava jonkun miehen tytär, sen jälkeen hän oli jonkun miehen vaimo ja sitten jonkun miehen äiti ja jos selvisi hengissä monista synnytyksistään ja elämän vaikeuksista hän oli miehensä menettänyt leski.
Avioliitto ja koti oli keskiaikana oikeastaan ainoa tila – luostaria lukuunottamatta – missä nainen saattoi toimia. Romanttinen rakkaus ei ollut keskiajalla avioliiton solmimisen perusteena. Varakkaamman kansanosan keskuudessa avioliiton tärkein tehtävä oli perheiden välisten liittojen vahvistaminen, omaisuuksien siirtäminen ja laillisen perijän hankkiminen. Tyttärellä ei ollut sananvaltaa tulevan aviomiehen valinnassa. Yleensä mies toi mukanaan avioliittoon maaomaisuutta ja vaimo vanhempiensa lahjoittamat myötäjäiset, talouden irtaimen omaisuuden. Naiselle myönnettiin oikeus myötäjäistensa hallintaan. Joskus naisetkin omistivat maata, mutta menettivät omaisuutensa hallintaoikeuden mennessään naimisiin. Naisen tehtävä oli hoitaa talous ja sukulaissuhteet ja ennen kaikkea pitää huolta miehestä. Tuomas Akvinolainen, keskiajan suurin opettaja, kirjoitti, että aviomiehellä on oikeus saada enemmän rakkautta, koska hän on rationaalisempi ja hyveellisempi. Vaimo on luonnostaan alempi, joten hän saa vähemmän ystävyyttä. Miehellä oli vaimoonsa niin sosiaalinen, fyysinen kuin seksuaalinen valta. Naisen tuli asettaa aviomiehen toivomukset ja mielihyvä oman tahtonsa ja mielihyvänsä edelle."
Kuulostaako kivalta?
En ymmärrä, miten kukaan äiti saattaa kaivata vanhoja aikoja. Lapsesi olisivat todennäköisesti kuolleet siellä pieninä. Tosin kun olisit saanut niitä kymmenen kappaletta, niin joku olisi varmaan selvinnyt aikuiseksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jonkun historiallisen romaanin ja mietin kuinka ihanaa olisi jos pystyisi palaamaan tuohon aikaan. Asuisin kenties linnassa pukeutuneena röyhelöihin, pitäisin kalaaseja ja käyskentelisin varjoisalla puistokujalla päivänvarjon alla. Sitten tajusin, että jos joutuisin tuohon menneeseen aikaan todennäköisesti minun onnellani olisin siellä linnassa se onneton keittiöpiika, joka heräisi pyhät arjet klo 04.00 lämmittämään pesuvesiä linnan neidoille ja putsailemaan takkoja naama mustana.
No mutta ajattele positiivisesti, jos sinä olisit nätti piika niin itse kuningas saattaisi käydä sillointällöin polkaisemassa sinua.
Mitä hyötyä siitä olisi. Ei se lapsiaan tunnustaisi kuitenkaan. Eikä välittää, i muutaman vuoden päästä enää siitä piiastakaan, kun vanhenisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jonkun historiallisen romaanin ja mietin kuinka ihanaa olisi jos pystyisi palaamaan tuohon aikaan. Asuisin kenties linnassa pukeutuneena röyhelöihin, pitäisin kalaaseja ja käyskentelisin varjoisalla puistokujalla päivänvarjon alla. Sitten tajusin, että jos joutuisin tuohon menneeseen aikaan todennäköisesti minun onnellani olisin siellä linnassa se onneton keittiöpiika, joka heräisi pyhät arjet klo 04.00 lämmittämään pesuvesiä linnan neidoille ja putsailemaan takkoja naama mustana.
"Keskiajalla naisen asema ja elämä riippui siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan, maahan ja aikakauteen hän oli syntynyt. Aatelisnaisen ja talonpoikaisvaimon elämät olivat kuin täysin eri maailmoissa. Joka paikassa nainen oli epäitsenäinen ja hänet määriteltiin miehen kautta; hän oli naimisiin pääsemistä odottava jonkun miehen tytär, sen jälkeen hän oli jonkun miehen vaimo ja sitten jonkun miehen äiti ja jos selvisi hengissä monista synnytyksistään ja elämän vaikeuksista hän oli miehensä menettänyt leski.
Avioliitto ja koti oli keskiaikana oikeastaan ainoa tila – luostaria lukuunottamatta – missä nainen saattoi toimia. Romanttinen rakkaus ei ollut keskiajalla avioliiton solmimisen perusteena. Varakkaamman kansanosan keskuudessa avioliiton tärkein tehtävä oli perheiden välisten liittojen vahvistaminen, omaisuuksien siirtäminen ja laillisen perijän hankkiminen. Tyttärellä ei ollut sananvaltaa tulevan aviomiehen valinnassa. Yleensä mies toi mukanaan avioliittoon maaomaisuutta ja vaimo vanhempiensa lahjoittamat myötäjäiset, talouden irtaimen omaisuuden. Naiselle myönnettiin oikeus myötäjäistensa hallintaan. Joskus naisetkin omistivat maata, mutta menettivät omaisuutensa hallintaoikeuden mennessään naimisiin. Naisen tehtävä oli hoitaa talous ja sukulaissuhteet ja ennen kaikkea pitää huolta miehestä. Tuomas Akvinolainen, keskiajan suurin opettaja, kirjoitti, että aviomiehellä on oikeus saada enemmän rakkautta, koska hän on rationaalisempi ja hyveellisempi. Vaimo on luonnostaan alempi, joten hän saa vähemmän ystävyyttä. Miehellä oli vaimoonsa niin sosiaalinen, fyysinen kuin seksuaalinen valta. Naisen tuli asettaa aviomiehen toivomukset ja mielihyvä oman tahtonsa ja mielihyvänsä edelle."
Kuulostaako kivalta?
Menisi se noinkin. Eivät nämä romanttiset rakkausvalinnatkaan aina johda onneen. Ehkä vanhemmat osaisivat valita paremmin.
Jos kaikilla olis näin, ei mua haittaisi. Pysyisi avioliitot ainakin paremmin koossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten kukaan äiti saattaa kaivata vanhoja aikoja. Lapsesi olisivat todennäköisesti kuolleet siellä pieninä. Tosin kun olisit saanut niitä kymmenen kappaletta, niin joku olisi varmaan selvinnyt aikuiseksi asti.
Kaipa tuohon tottuisi. Jos lapsia olisi paljon, ei niihin niin valtavasti ennättäisi kiintyäkään.
Kamalaa olisi synnyttämisen vaarallisuus.
Ei antibiootteja eikä rokotuksia. Riski kuolla jäykkäkouristukseen tai verenmyrkytykseen likaisesta haavasta, muista riskeistä puhumattakaan. Kaupungeissa koleraa, savipirteissä malariaa, tartuntatauteja.
1700-luvulla suuri osa ystävistä olisi kuollut synnytykseen, osalla lapsi olisi kuollut synnytykseen. Minä olisin todennäköisesti myös kuollut esikoisen synnyttämisen jälkeen.
Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten kukaan äiti saattaa kaivata vanhoja aikoja. Lapsesi olisivat todennäköisesti kuolleet siellä pieninä. Tosin kun olisit saanut niitä kymmenen kappaletta, niin joku olisi varmaan selvinnyt aikuiseksi asti.
Kaipa tuohon tottuisi. Jos lapsia olisi paljon, ei niihin niin valtavasti ennättäisi kiintyäkään.
Kamalaa olisi synnyttämisen vaarallisuus.
Minulla on historiankirjoista kyllä jäänyt sellainen käsitys, että ihmiset kiintyivät yhtä lailla lapsiinsa ennen vanhaan, vaikka lapsikuolemat olivat yleisiä. Monet elivät lyhyen elämänsä rikkinäisinä, traumatisoituina ja (ainoana) lohtunaan mahdollinen tuleva taivaspaikka, sekä paloviina turruttamassa kaikkea sitä tuskaa. Myös fyysistä tuskaa, esim. mätiä hampaita ja syöpäkipuja. Että joo-o... Tykkään minäkin historiallisesta fiktiosta, mutta aivan hirveää olisi sinne itse joutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jonkun historiallisen romaanin ja mietin kuinka ihanaa olisi jos pystyisi palaamaan tuohon aikaan. Asuisin kenties linnassa pukeutuneena röyhelöihin, pitäisin kalaaseja ja käyskentelisin varjoisalla puistokujalla päivänvarjon alla. Sitten tajusin, että jos joutuisin tuohon menneeseen aikaan todennäköisesti minun onnellani olisin siellä linnassa se onneton keittiöpiika, joka heräisi pyhät arjet klo 04.00 lämmittämään pesuvesiä linnan neidoille ja putsailemaan takkoja naama mustana.
"Keskiajalla naisen asema ja elämä riippui siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan, maahan ja aikakauteen hän oli syntynyt. Aatelisnaisen ja talonpoikaisvaimon elämät olivat kuin täysin eri maailmoissa. Joka paikassa nainen oli epäitsenäinen ja hänet määriteltiin miehen kautta; hän oli naimisiin pääsemistä odottava jonkun miehen tytär, sen jälkeen hän oli jonkun miehen vaimo ja sitten jonkun miehen äiti ja jos selvisi hengissä monista synnytyksistään ja elämän vaikeuksista hän oli miehensä menettänyt leski.
Avioliitto ja koti oli keskiaikana oikeastaan ainoa tila – luostaria lukuunottamatta – missä nainen saattoi toimia. Romanttinen rakkaus ei ollut keskiajalla avioliiton solmimisen perusteena. Varakkaamman kansanosan keskuudessa avioliiton tärkein tehtävä oli perheiden välisten liittojen vahvistaminen, omaisuuksien siirtäminen ja laillisen perijän hankkiminen. Tyttärellä ei ollut sananvaltaa tulevan aviomiehen valinnassa. Yleensä mies toi mukanaan avioliittoon maaomaisuutta ja vaimo vanhempiensa lahjoittamat myötäjäiset, talouden irtaimen omaisuuden. Naiselle myönnettiin oikeus myötäjäistensa hallintaan. Joskus naisetkin omistivat maata, mutta menettivät omaisuutensa hallintaoikeuden mennessään naimisiin. Naisen tehtävä oli hoitaa talous ja sukulaissuhteet ja ennen kaikkea pitää huolta miehestä. Tuomas Akvinolainen, keskiajan suurin opettaja, kirjoitti, että aviomiehellä on oikeus saada enemmän rakkautta, koska hän on rationaalisempi ja hyveellisempi. Vaimo on luonnostaan alempi, joten hän saa vähemmän ystävyyttä. Miehellä oli vaimoonsa niin sosiaalinen, fyysinen kuin seksuaalinen valta. Naisen tuli asettaa aviomiehen toivomukset ja mielihyvä oman tahtonsa ja mielihyvänsä edelle."
Kuulostaako kivalta?
Ei ole uutta tietoa, eikä vähennä ajan viehätystä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten kukaan äiti saattaa kaivata vanhoja aikoja. Lapsesi olisivat todennäköisesti kuolleet siellä pieninä. Tosin kun olisit saanut niitä kymmenen kappaletta, niin joku olisi varmaan selvinnyt aikuiseksi asti.
Kaipa tuohon tottuisi. Jos lapsia olisi paljon, ei niihin niin valtavasti ennättäisi kiintyäkään.
Kamalaa olisi synnyttämisen vaarallisuus.
Minulla on historiankirjoista kyllä jäänyt sellainen käsitys, että ihmiset kiintyivät yhtä lailla lapsiinsa ennen vanhaan, vaikka lapsikuolemat olivat yleisiä. Monet elivät lyhyen elämänsä rikkinäisinä, traumatisoituina ja (ainoana) lohtunaan mahdollinen tuleva taivaspaikka, sekä paloviina turruttamassa kaikkea sitä tuskaa. Myös fyysistä tuskaa, esim. mätiä hampaita ja syöpäkipuja. Että joo-o... Tykkään minäkin historiallisesta fiktiosta, mutta aivan hirveää olisi sinne itse joutua.
Fyysinen kipu oli varmaan hirveää ilman lääkkeitä.
Mutta lasten menettäminen ei varmaan ollut yhtä suuri katastrofi, kuin nykyään. Sitä pidettiin normaalina. Jokaisesta perheestä kuoli lapsia.
Miertikääpä siltä kannalta, että ne, jotka selvisivät 1800-luvulla aikuiseksi ja itse tekemään lapsia, olivat paljon vahvempia kuin nykyihmiset. Heikot olivat kuolleet aikoja sitten.
En kyllä vaihtaisi. Tosin olisin kuollut ensimmäiseen synnytykseeni, jos sama tilanne olisi ollut esim sata vuotta sitten. Miettiessäni pidemmälle, niin useampia tapahtumia/sairauksia elämässäni on ollut, joiden seurauksena olisin kuollut. Ja niitä linnojakaan Suomessa tainnut kovin montaa ollut, eikä pappiloita, suuria tiloja ym. Niiden emäntänä elämä olisi ollut vähän siedettävämpää, mutta sittenkin paaaljon huonompaa kuin nykyajan köyhällä suomalaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jonkun historiallisen romaanin ja mietin kuinka ihanaa olisi jos pystyisi palaamaan tuohon aikaan. Asuisin kenties linnassa pukeutuneena röyhelöihin, pitäisin kalaaseja ja käyskentelisin varjoisalla puistokujalla päivänvarjon alla. Sitten tajusin, että jos joutuisin tuohon menneeseen aikaan todennäköisesti minun onnellani olisin siellä linnassa se onneton keittiöpiika, joka heräisi pyhät arjet klo 04.00 lämmittämään pesuvesiä linnan neidoille ja putsailemaan takkoja naama mustana.
No mutta ajattele positiivisesti, jos sinä olisit nätti piika niin itse kuningas saattaisi käydä sillointällöin polkaisemassa sinua.
Silloin olisin keittiöpiika, jolla olisi silloin tällöin maha pystyssä. Ei kuulosta hyvältä :)
Vanhanajan kehtolauluja on ihmetelty, kun niissä puhutaan kuolemasta. No tietenkin. Ennen vanhaan niitä pikkulapsia kuoli paljon. Äidit valmistuivat kohtaamaan sen.
Myös levolle lasken Luojani - rukous on lasten rukous kuoleman varalle. Nykyihminen ihmettelee. Mutta normaalia tuohon aikaan.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä vaihtaisi. Tosin olisin kuollut ensimmäiseen synnytykseeni, jos sama tilanne olisi ollut esim sata vuotta sitten. Miettiessäni pidemmälle, niin useampia tapahtumia/sairauksia elämässäni on ollut, joiden seurauksena olisin kuollut. Ja niitä linnojakaan Suomessa tainnut kovin montaa ollut, eikä pappiloita, suuria tiloja ym. Niiden emäntänä elämä olisi ollut vähän siedettävämpää, mutta sittenkin paaaljon huonompaa kuin nykyajan köyhällä suomalaisella.
Ei olisi ollut paljon huonompaa kuin nykyajan köyhällä suomalaisella.
Onko hyvä vai huono riippuu siitä, millaista muilla ympärillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut elää ilman sähköjä ja autoa?
En ole ap, mutta kynttilän valossa voi hyvin toimia ja hevosella pääsee.
Kynttilä oli Suomesa 1700-luvulla ylellisyystuote, joita käytettiin korkeintaan jouluna. Maalla ei silloinkaan tavallisissa tuvissa. Myös hevonen oli hyvin toimeentulevien talollisten omaisuutta, ei niitä jokaisessa torpassa ollut. Eikä talollisillakaan huviajeluun, vaan työntekoon.
Ajattelitko, että jonkun torpparin elämä ei ollut raskasta ja suorittamista? Tai että siinä oli hohtoa?
Voi jeesus näitä lapsellisia kuvitelmia. Jos oli huono mies niin sittenpä olit hakattavana ja raiskattavana ja synnytit lapsia kuolemaan. Ketään ei kiinnostanut.
Kannattaa muuttaa jollekin kehittymättömälle alueelle kehitysmaissa. Pääset maistamaan sitä helppoutta ja nautintoa. :D