Väärälle vuosisadalle syntynyt

Olkaa tyytyväisiä jos synnyitte väärälle vuosisadalle, ettekä -tuhannelle, niin kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos muutatte maalle jonnekin pikkupaikkakunnalle, otatte eläimiä, elätte yksinkertaisempaa elämää? Oravanpyörästä on mahdollista hypätä pois, menneisyyteen ei toki voi palata, mutta nykyhetkeen voi vaikuttaa.

Ollaan mietitty tuota. Toisaalta pelkään yksinäisyyttä. Olen osittain ekstrovertti ja saan ihmisistä energiaa. Lopulta oltaisiin aika yksin maalla, kun molempien suku ja ystävät asuvat kaupungissa. Lapsilla on täällä kiinteät kaverisuhteet ja harrastukset.

Tiedän, että maalla voisi tutustua, mutta läheisimmät ihmiset ovat juuri sisarukset, vanhemmat ja lapsuuden ystävät sekä muutamat työkaverit. Tykkään aidoista kontakteista, enkä pidä niin monista ihmisistä. Esimerkiksi työpaikoilla yleensä ystävystyn yhden, max kahden kanssa.

Mietin itsekin romantisoinko tuon ajan, luultavasti. Sama asia ei kuitenkaan olisi muuttaa maalle Suomessa vuonna 2019, kun maaseutu tyhjenee.

Ap

Kuulostaa minustakin romanttiselta, mutta todellisuudessa elämä olisi varmaan raskasta. Jos vielä sattuisi olemaan alhaista sosiaalista ryhmää, niin kuin todennäköisesti olisi. En vaihtaisi.

Alkeellinen mökkielämä voi olla kivaa, mutta siinä onkin taustalla koko ajan tieto, että tarvittaessa voi käyttää sähköä ja autoa, pääsee vaikka tapaturman sattuessa ensiapuun, saa antibiootteja jne.

Kirjat antavat yleensä äärimmäisen romantisoidun kuvan. Harvoin mainitsevat ajoittain yli pyyhkäisevistä kulkutauti epidemioista ja epämiellyttävyyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa tyytyväisiä jos synnyitte väärälle vuosisadalle, ettekä -tuhannelle, niin kuin minä.

Kerro lisää?

Luen juurikin kirjoja joissa kulkutaudit ja lapsikuolleisuus, synnytyksissä menehtyminen ja naisten alistettu asema tulevat esille. Jostain syystä nuo eivät vähennä ajan viehättävyyttä ollenkaan.

Voi olla, että joudun ottamaan liikaa vastuuta juuri nyt ja siksi tuollainen yksinkertainen elämä viehättää. Elämä jossa eletään, kärsitään, kuollaan ja synnytään, ja ollaan yhteydessä luontoon. Työ on fyysisempää jopa kivuliasta, mutta ollaan enemmän yhdessä, jutellaan enemmän.

Olen lapsesta asti haaveillut vanhoista ajoista.. Oikeastaan niin kauan kuin muistan. Nykyaika on liikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos muutatte maalle jonnekin pikkupaikkakunnalle, otatte eläimiä, elätte yksinkertaisempaa elämää? Oravanpyörästä on mahdollista hypätä pois, menneisyyteen ei toki voi palata, mutta nykyhetkeen voi vaikuttaa.

Ollaan mietitty tuota. Toisaalta pelkään yksinäisyyttä. Olen osittain ekstrovertti ja saan ihmisistä energiaa. Lopulta oltaisiin aika yksin maalla, kun molempien suku ja ystävät asuvat kaupungissa. Lapsilla on täällä kiinteät kaverisuhteet ja harrastukset.

Tiedän, että maalla voisi tutustua, mutta läheisimmät ihmiset ovat juuri sisarukset, vanhemmat ja lapsuuden ystävät sekä muutamat työkaverit. Tykkään aidoista kontakteista, enkä pidä niin monista ihmisistä. Esimerkiksi työpaikoilla yleensä ystävystyn yhden, max kahden kanssa.

Mietin itsekin romantisoinko tuon ajan, luultavasti. Sama asia ei kuitenkaan olisi muuttaa maalle Suomessa vuonna 2019, kun maaseutu tyhjenee.

Ap

Juu, ei olisi sama asia ollenkaan. Toiset eläisivät ihan eri todellisuudessa, jos itse alkaisi ajaa hevosella ja käyttäisi kynttilää.

Vierailija kirjoitti:

Luen juurikin kirjoja joissa kulkutaudit ja lapsikuolleisuus, synnytyksissä menehtyminen ja naisten alistettu asema tulevat esille. Jostain syystä nuo eivät vähennä ajan viehättävyyttä ollenkaan.

Voi olla, että joudun ottamaan liikaa vastuuta juuri nyt ja siksi tuollainen yksinkertainen elämä viehättää. Elämä jossa eletään, kärsitään, kuollaan ja synnytään, ja ollaan yhteydessä luontoon. Työ on fyysisempää jopa kivuliasta, mutta ollaan enemmän yhdessä, jutellaan enemmän.

Olen lapsesta asti haaveillut vanhoista ajoista.. Oikeastaan niin kauan kuin muistan. Nykyaika on liikaa.

Ap

Oletko ajatellut, millaista oli tuolloin kärsiä kivusta, kun ei ollut kunnon kipulääkkeitä?

Jos vaikka kuoleman lähestyessä olisi tullut kipuja.

Vierailija kirjoitti:

Luen juuri sukuni historiaa. En näitä kyllä kaipaa sieltä, mutta kerron esimerkkejä lasten huvituksista. Ohi ajoi päivittäin kaupunkiin menevä hevosajuri, joka antoi aina jotain mukavaa sukuni lapsille. Esim tupakanlehtiä, joista lapset tekivät itselleen savukkeet ja polttivat ne. Toinen huvitus oli seurata lähellä tapahtuvia keppirangaistuksia. Siinä oli paikka, jossa rangaistiin rikollisia.

Lisään vielä, että tuohon perheeseen syntyi 13 lasta, joista 3 menehtyi heti syntymän yhteydessä. 3 menehtyi lapsena.

Perheen äiti kuoli noin 40-vuotiaana (kun vilustui kylmässä ilmassa. Ehkä olisi nykyään hoitunut antibioottikuurilla.). Monet lapsista olivat vielä pieniä. Perheen isä kuoli myöhemmin, noin 60-vuotiaana.

Tämän päivän taide, runous ja musiikki on aivan jäätävää kuraa. Niiden suhteen haluaisin todellakin elää 1800-luvulla.

Nykyajassa on hyvää kyllä se, ettei tarvitse nähdä nälkää tai kuolla tavalliseen nuhaan.

Mä elän myös väärässä ajassa.

Kaikki on jotenkin vaikeaa, uuvuttavaa. Elämässä ei ole mitään hohtoa. Pelkkää suorittamista.

Luin jonkun historiallisen romaanin ja mietin kuinka ihanaa olisi jos pystyisi palaamaan tuohon aikaan.  Asuisin kenties linnassa pukeutuneena röyhelöihin, pitäisin kalaaseja ja käyskentelisin varjoisalla puistokujalla päivänvarjon alla.  Sitten tajusin, että jos joutuisin tuohon menneeseen aikaan todennäköisesti minun onnellani olisin siellä linnassa se onneton keittiöpiika, joka heräisi pyhät arjet klo 04.00 lämmittämään pesuvesiä linnan neidoille ja putsailemaan takkoja naama mustana.

Kirjoissa ja elokuvissa kerrotaan ihanuudesta tai kamaluudesta, mutta ei ihan sen arjen tasoa tavoiteta.

Olen ollut kiinnostunut historiallisesta kirjallisuudesta ym, mutta vasta sukututkimuksen lukeminen antaa varpaiden tason tuntumaa.

Mulla kans samoja tuntemuksia mut oon päättänyt elää ohjelmien ja kirjojen kautta tätä kaikkea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos muutatte maalle jonnekin pikkupaikkakunnalle, otatte eläimiä, elätte yksinkertaisempaa elämää? Oravanpyörästä on mahdollista hypätä pois, menneisyyteen ei toki voi palata, mutta nykyhetkeen voi vaikuttaa.

Ollaan mietitty tuota. Toisaalta pelkään yksinäisyyttä. Olen osittain ekstrovertti ja saan ihmisistä energiaa. Lopulta oltaisiin aika yksin maalla, kun molempien suku ja ystävät asuvat kaupungissa. Lapsilla on täällä kiinteät kaverisuhteet ja harrastukset.

Tiedän, että maalla voisi tutustua, mutta läheisimmät ihmiset ovat juuri sisarukset, vanhemmat ja lapsuuden ystävät sekä muutamat työkaverit. Tykkään aidoista kontakteista, enkä pidä niin monista ihmisistä. Esimerkiksi työpaikoilla yleensä ystävystyn yhden, max kahden kanssa.

Mietin itsekin romantisoinko tuon ajan, luultavasti. Sama asia ei kuitenkaan olisi muuttaa maalle Suomessa vuonna 2019, kun maaseutu tyhjenee.

Ap

Varmasti romantisoitkin. Silloin oli omat surunsa ja murheensa ja ihan samalla tavalla ihmiset silloin kaipasivat jotakin sellaista, mikä oli mahdotonta saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen juuri sukuni historiaa. En näitä kyllä kaipaa sieltä, mutta kerron esimerkkejä lasten huvituksista. Ohi ajoi päivittäin kaupunkiin menevä hevosajuri, joka antoi aina jotain mukavaa sukuni lapsille. Esim tupakanlehtiä, joista lapset tekivät itselleen savukkeet ja polttivat ne. Toinen huvitus oli seurata lähellä tapahtuvia keppirangaistuksia. Siinä oli paikka, jossa rangaistiin rikollisia.

Miksi alapeukku tälle.

Kerroin tämän siksi, että moni ihannoija ei oikeasti tiedä, millaista siihen aikaan oli.

Vaikka minäkin kyllä kaihoan sitä selkeän yksinkertaista elämää.

Kuinka amishiyhteisöön pääsee jäseneksi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää kirjoittaa niin negatiiviseen sävyyn. Jokainen toive tai asia mitä ap kirjoittaa halutaan kuitata jollain, niin mutta oletko ajatellut... tai vastaavaa. Kai sitä nyt saa haaveilla elävänsä vaikka missä ajassa. Miksei voi vastata vain esim sellaiset ihmiset, jotka myös ajattelevat samansuuntaisesti niinkuin tällä palstalla yleensä on ollut tapana. Miksi dissaajia niin paljon liikenteessä. Inhottavaa tuollainen. Suosittelen myös ap:lle että teet jotain asian eteen, toki mökillä voi päästä samaan tunnelmaan osittain. Mutta isommin sitten, että oikeasti muuttaa ja elää ainakin samantapaisesti kuin joskus muinoin. Voi tehdä kompromissejä, ja känny tietty tarvitsee olla aina varuilta tämän päivän yhteiskunnassa. Amerikassa on tällaisia kyläyhteisöjä, missä todella eletään kuin 1800-luvulla, ja hyvin menee.

Niiltä tosin putoaa esim. hampaat nuorina, et oo vissiin katsonut niitä dokkareita amisheista. Sellaista romantiikkaa sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut elää ilman sähköjä ja autoa?

En ole ap, mutta mulla ei koskaan ollut autoa. Sähköä ilman olen ollut, talvellakin. Tosin vain mökillä.

Mutta autolla varmaan olet matkustanut vaikka et ole autoa omistanutkaan.

Mitäs alapeukutatte?

Vierailija kirjoitti:

Luen juuri sukuni historiaa. En näitä kyllä kaipaa sieltä, mutta kerron esimerkkejä lasten huvituksista. Ohi ajoi päivittäin kaupunkiin menevä hevosajuri, joka antoi aina jotain mukavaa sukuni lapsille. Esim tupakanlehtiä, joista lapset tekivät itselleen savukkeet ja polttivat ne. Toinen huvitus oli seurata lähellä tapahtuvia keppirangaistuksia. Siinä oli paikka, jossa rangaistiin rikollisia.

Meillä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa oli tapana kesällä ulkona ollessa arvata, että minkä kokoinen ja minkä värinen auto kuuluu menevän maantiellä. Jos kuulosti rekalta, piti vielä arvata onko sillä puukuorma vai ei. Eipä Kainuun korvessa oikein muita huvituksia ollut. :D Toki netti oli jossain vaiheessa, mutta sitä käytettiin hyvin vähän.

Mulle riittäisi kun palattaisiin 60-luvulle.  Silloin oli vielä aikaa ajatellakin.