Lue keskustelun säännöt.
Suuri fanittaminen ei kuulu tasapainoiseen aikuisuuteen
06.04.2019 |
Fanittaminen, kova sellainen, on teini-ikään kuuluva asia. Vain henkisesti epävakaat jatkavat sitä aikuisuuteen tai aloittavat sen aikuisena.
Tämän tietää jokainen psykologi.
Kommentit (80)
Kyllä jonkun bändin tai artistin perässäjuokseminen ympäri Suomen tai kauemmaksikin menee jo sairauden puolelle.
Tunnen tällaisen ihmisen ja kyllä hänellä on ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tässä ajatuksena se, että NAISET eivät saa fanittaa ketään tai mitään?
Mitäs muuta urheiluseurojen ja just sen oman liigan pelien fanaattinen seuraaminen on kuin fanittamista? Miehille fanikulttuuri on OK. Saa mennä kattomaan baariin pelejä kavereiden kanssa just siitä omasta suokkarijoukkueestaan - ja sitten tapella jälkeen päin niiden väärien fanien eli toisen joukkueen kannattajien kanssa. 40-vuotias mies voi aivan hyvin harrastaa sarjakuvia, kun 40-vuotias sarjakuvia harrastava nainen on lähinnä säälittävä poloinen.
Ei ole lääkitystä. Varmaan pitäisi olla, kun olen saman bändin musiikkia fanittanut jo yli 37 vuotta. En palvo ihmisiä, mutta musiikin perässä matkaan kyllä toiselle puolelle Suomeakin. Toki bändin jäsenetkin minut tunnistavat, kun niin usein ovat nähneet ja ovat ihan mukavia tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ajatuksena se, että NAISET eivät saa fanittaa ketään tai mitään?
Mitäs muuta urheiluseurojen ja just sen oman liigan pelien fanaattinen seuraaminen on kuin fanittamista? Miehille fanikulttuuri on OK. Saa mennä kattomaan baariin pelejä kavereiden kanssa just siitä omasta suokkarijoukkueestaan - ja sitten tapella jälkeen päin niiden väärien fanien eli toisen joukkueen kannattajien kanssa. 40-vuotias mies voi aivan hyvin harrastaa sarjakuvia, kun 40-vuotias sarjakuvia harrastava nainen on lähinnä säälittävä poloinen.
Kaikki yliampuva fanittaminen aikuisella on säälittävää - sukupuoleen katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lääkitystä. Varmaan pitäisi olla, kun olen saman bändin musiikkia fanittanut jo yli 37 vuotta. En palvo ihmisiä, mutta musiikin perässä matkaan kyllä toiselle puolelle Suomeakin. Toki bändin jäsenetkin minut tunnistavat, kun niin usein ovat nähneet ja ovat ihan mukavia tyyppejä.
Niin? Oliko siis tarkoituksesi tuoda julki että olet jotenkin vähän ”parempikin” tuttu fanituksen kohteesi kanssa? Vain name dropping jäi uupumaan.
Juuri tätä _ei_vaan_voi_tajuta_!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas tuli kaikki jälkeen jääneet fanittaja-mammat meuhkaamaan. Sokea fanittaminen ei ole normaalia toimintaa, eikä varsinkaan aikuisella ihmisellä. Mutta jatkakaa vaan henkilöpalvontaanne lampaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lääkitystä. Varmaan pitäisi olla, kun olen saman bändin musiikkia fanittanut jo yli 37 vuotta. En palvo ihmisiä, mutta musiikin perässä matkaan kyllä toiselle puolelle Suomeakin. Toki bändin jäsenetkin minut tunnistavat, kun niin usein ovat nähneet ja ovat ihan mukavia tyyppejä.
Niin? Oliko siis tarkoituksesi tuoda julki että olet jotenkin vähän ”parempikin” tuttu fanituksen kohteesi kanssa? Vain name dropping jäi uupumaan.
Juuri tätä _ei_vaan_voi_tajuta_!
En ole mitenkään "parempi tuttu" heidän kanssaan. En ole koskaan edes puhunut heistä kenenkään kanssa. Ihan lavalta moikkaavat kun naaman tunnistavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on Ridge Forresterin kuva kehyksissä takan reunalla, ja puolisoni tukee minua tässä fanituksessani. Tämä on sitä aikuisen naisen ”leikkisää ihmisyyttä”. Rakastan Ridgeä _oikeasti_, ja olen myös käynyt fanitapaamisissa. Olen 45.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt on ihan yleistietoa, yksikään mies ei ala seurustelemaan naisen kanssa jonka kotona on huone täynnä jotain fanikamaa, sehän on suoraan kauhuleffasta.
Sinä et ole yhtäkuin kaikki miehet etkä voi puhua valitettavasti kuin omasta puolestasi. Minulla on edelleen näin parikymppisenä lempimuusikkoni kuva isoissa kehyksissä olohuoneessa, hänen musiikkinsa on osa lähes päivittäistä elämääni ja tykkään puhua hänestä paljon. Silti minulla on mies ja hän kunnioittaa ja arvostaa sitä, että minulle jokin asia on noin tärkeä. Eivät kaikki ole yhtä ahdasmielisiä kuin sinä - onneksi. :)
Parikymppisenä vielä normaalia, mutta noinkohan on sama kuva vielä 40-vuotiaana. Luultavasti pidät kyseisestä musiikista edelleen, mutta se ei mitenkään näy sinusta tai sisustuksestasi. Et myöskään pidä tärkeänä että ystävilläsi on sama musiikkimaku kuin sinulla. Asia ei enää ole kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Etkä todellakaan kehtaisi kulkea pukeutuneena johonkin fanipaitaan. Näin käy useimmille aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti tajua minkäänlaista fanittamista. Mitä siitä saa? Olen maailman paskin fanityttö.
Sitä ei voikaan ymmärtää ennen kuin löytää oikean kohteen t. aikuisena hurahtanut
Kyllä minä ainakin fanitan pariakin julkkista, mutta en kyllä ikinä lähtisi tapaamaan heitä tai edes laittaisi kuvaa seinälle. Seurailen heitä kuitenkin mediassa ja käyn katsomassa elokuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on vaan hyvä, että ihmisillä on fanituksen kohteita. Ei se minusta mitään outoa ole. Omassa tapauksessa on jaksaisi elämääni ilman tietynlaista fanitusta. Siinä mielessä en voi romahtaa, että tiedän tilanteen missä olen ja kaikki tämä fanitus vaan sellaista iloa tuottavaa plussaa ja tekee elämästäni parempaa tällä hetkellä. Ja en siis ole mikään sairas vaan muuten raskas tilanne. Oikeastaan ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat olla omanlaisiaan ja vaikka vähän erikoisiakin. Kaikkien ei tarvitse mennä samalla kaavalla ja on vaan hyvä jos ihmisellä on mielenkiinnon kohteita. Itselle tärkeää musiikki, koska soitan itsekin ja urheilussa monta joukkuetta/urheilijaa mitä seuraan. Olen vasta nuori, mutta minulla on hyvä mielikuvitus ja uskon ettei tämä fanitus ainakaan lopu elämästäni. Vanhempani ovat sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mielipiteitä ( ainakaan mitään myönteisiä) mihinkään. Ei mitään intohimoa asioihin, eivät oikein tykkää mistään. Kaikki on vaan sitä samaa tylsää päivästä toiseen. Menee samalla kaavalla. Jos jotain kysyy niin "en tiedä" tai sitten ovat jämähtäneet sinne menneisyyteen. Tavallaan vaan suorittavat elämäänsä eteenpäin. Itse en varmasti kestäisi tuollaista ja haluan olla mieluummin vähän erikoinen ihminen ja haaveilla kaikesta turhastakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos yli 15-vuotias tyttö on erittäin kiinnostunut esim Etelä-Korean kulttuurista, olisin ERITTÄIN huolestunut.
No nyt pistit pahan aika monelle yliopisto-opiskelijalle ja tutkijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa, missä menee kovan fanittamisen raja. Ja eikö fanittaminen ole tavallaan harrastus? Jotkut kirjoittavat kirjoja fanituksensa kohteesta, jotkut matkustavat ulkomaille konsertteihin jne.
Kovan fanittamisen raja menee siinä jos suree fanituksen kohteen menehtymistä. Esim. viimeaikoina Olli Lindholm ja Mauno Koivisto. Pipipäitä kyllä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla naisilla se on normaalia siihen asti, kun oikeat poikaystävät tulevat kuvioon. Itsellä tämä tapahtui 23v.
Poikaystävän saatuaan ei enää pidä musiikista, elokuvista, televisiosarjoista? Joillakin se muu elämä ei lopu seurustelun alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt on ihan yleistietoa, yksikään mies ei ala seurustelemaan naisen kanssa jonka kotona on huone täynnä jotain fanikamaa, sehän on suoraan kauhuleffasta.
Kelpaa kyllä ala- ja fanikulttuureissa itse pyöriville miehille.
Tämä onkin jännä, sillä silloin kun joku tekee fanittamisellaan rahaa, kuten vaikka urheilu- tai musiikkikriitikko, onkin yhtäkkiä ihan täyspäinen, vaikka keikoilla ja kisoissa hilluu yhtä innoissaan tai enemmänkin kuin ne, jotka maksoivat itse lippunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt on ihan yleistietoa, yksikään mies ei ala seurustelemaan naisen kanssa jonka kotona on huone täynnä jotain fanikamaa, sehän on suoraan kauhuleffasta.
Kelpaa kyllä ala- ja fanikulttuureissa itse pyöriville miehille.
Onhan noita sarjakuvahahmoilta vileä viisikymppisinäkin näyttäviä pariskuntia. Yhteinen fanituselämä. Mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt on ihan yleistietoa, yksikään mies ei ala seurustelemaan naisen kanssa jonka kotona on huone täynnä jotain fanikamaa, sehän on suoraan kauhuleffasta.
Kelpaa kyllä ala- ja fanikulttuureissa itse pyöriville miehille.
Onhan noita sarjakuvahahmoilta vileä viisikymppisinäkin näyttäviä pariskuntia. Yhteinen fanituselämä. Mikäs siinä.
Niinpä, vielä viisikymppisenä elämässä on iloa, leikkiä, uskallus ja rentous näyttää ihan siltä miltä haluaa ja yhteisen harrastuksen jakava puoliso. Kuulostaa ihanalta. :)
Fanitan ilokseni, leikkimielellä.
En ole minkään lätkähullun tai jalkapallohuligaanin tasolla.
Fanitus on harrastus, kiva pako todellisuudesta.
Tiedän, että fanitukseni kohde on tavallinen kuolevainen, ei mikään yli-ihminen. Toivon, että fanittamiseni tuo iloa myös hänen elämäänsä.