Kannattaako yliopistoon hakea enää +25?

Vierailija kirjoitti:

40v työelämää jäljellä MIKSI EI KANNATTAISI?

Nykypäivän kolmekymppisillä ja sitä nuoremmilla tulee eläkeikä alkamaan aikanaan seiskalla, kun huomioidaan tulevat, vielä monta kertaa tapahtuvat eläkeiän nostot heidän työuransa aikana.

Häh? Minä aloitin (tosin toinen tutkinto) 30-vuotiaana enkä ole todellakaan ollut vanhimmasta päästä. Olen saanut opinnoista paljon enemmän irti nyt, kun olen uskaltanut osallistua keskusteluihin jne. toisin kuin lukiosta tulleena.

Jos aloitat 25-26v, valmistut 30-32v,sitten on eläkkeikään vielä 35-40 v (mihin siihen mennessä eläkkeikä nousee?).

Jos haluat tehdä seuraavat 45v nykyistä työtäsi, älä hae. Jos haluat jotain muuta, hae.

Vierailija kirjoitti:

No, ite oon 25-vuotias mies ja nyt hakemassa yliopistoon. Oikeastaan ainut ongelma mikä tulee mieleen omalla kohdallani on se, että haluisin mieluiten omanikäiseni naisen, mutta suurin osa heistä on jo valmistunut ja työelämässä, ja itselläni on opiskeluelämä vasta edessä, ja tuskin homma toimisi. Toki poikkeuksiakin on, mutta noin suurin osa. Ja uskon, että mikäli pääsen opiskelemaan, niin taas nämä nuoremmat tytöt pitävät minua ihan irstaana vanhana setänä. Mutta aion joka tapauksessa hakea opiskelemaan, kävi miten kävi!

Ei välttämättä. Itse tiedän yhden noin 30-vuotiaana uudet opintonsa aloittaneen miehen, joka "uuden fuksivuotensa" aikana pääsi panemaan liki kymmentä nuorta fuksinaista ja oli muutamalle heistä ensimmäinen kokemuskin.

Lisäksi tiedän yhden, aikoinaan yli kolmekymppisen ns. ikiopiskelijan, joka jostain meille kaikille tuntemattomasta syystä veti isot määrät oman alansa naisia ympärillensä. Kukaan ei koskaan keksinyt, mikä syy hänen naismenestykseensä voisi olla. Tästä on tosin jo aikaa, en tiedä, mitä tälle tyypille nykyään kuuluu.

Mun kaveri on 60v ja opiskelee yliopistossa teologiaa. Ei ole edes kurssinsa vanhin.

mietinvaan kirjoitti:

Eihän sitä missään kielletä. Kannattaako, sitä en osaa sanoa, mutta niin ainakin voi tehdä. Itse menin lukiosta suoraan yliopistoon ja kyllä tuolla ihan laidasta laitaan on porukkaa, iän puolesta siis. Vanhimmat on harmaahapsisia, jotain 60-80-vuotiaita, että koskaan ei kai ole liian myöhäistä aloittaa opiskelua. Ihmettelen kyllä kovasti, mitä ne oikeasti vanhat ihmiset siellä tekee, kun vie opiskelupaikkoja nuoremmilta....

Pitäisi olla tosiaan ikäraja vaikka 55 v. Nuoret tarvii opiskelupaikan.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo 33 vuotias niin en enää voi oikein kouluttautua mihinkään varsinkaan yliopistossa. Liian vanha jo sellaiseen. Olisi pitänyt nuorempana jo mennä mutta tyhmä olin. Nyt matalapalkkahommissa paskalla palkalla ja vituttaa.

Mutta lopulta, mitä menettäisit? Matalapalkkahommat eivät katoa minnekkään, mutta kouluttautumalla voit löytää aivan uusia polkuja, ihmisiä tai töitä. Jos sinua nyt keljuttaa olla nykyisessä työssä, fiilis ei ole luultavasti parempi kun täytät 40. Paitsi että sinua saattaa keljuttaa vielä enemmän.  

Tottakai kannattaa. Mutta yliopistoelämään sopeutuminen riippuu iän lisäksi asenteesta, persoonasta ja elämäntilanteesta. Riippuu myös mitä alaa haluaa lähteä opiskelemaan ja minne paikkakunnalle. Jos lähdet opiskelemaan alaa, jonne on vaikea päästä sisään, niin luultavasti suurin osa opiskelijoista on vanhempia kuin juuri lukion päättäneitä. 

Itse aloitin kolmekymppisenä yliopistossa.  Oli jotenkin aika järkytys huomata, kun omassa tutorryhmässä 90% oli saman vuoden ylioppilaita. Pari oli käyttänyt yhden tai maksimissaan kaksi välivuotta. Nykyään myös enemmän niitä saman kevään ylioppilaita, kun todistusvalinnalla on mahdollista päästä sisään ilman valintakokeita. Itsellä oli aika huono asenne. Olin päättänyt, että hoidan vain opiskelut eikä tarkoituskaan ole alkaa sen kummemmin elää yliopistoelämää.  Sain aiemmasta alemmasta tutkinnosta melkein 80% hyväksiluettua, joten en edes muuttanut paikkakunnalle. Kävin vain suorittamassa muutamat tentit, kandin ja valmistuin. Välillä mietin, että, jos olisin aloittanut opiskelut ihan alusta (ilman hyväksilukuja) kolmekymppisenä, niin kyllä se olisi vaatinut sosiaalisesti todella paljon. Esim. orientaatioviikolla lyöttäydyin kyllä näiden 19- 20- vuotiaiden tyttöjen seuraan niin kyllä aika eri maailmasta kuitenkin olin. En nyt välttämättä itse ajatellut niin mutta kyllähän itsekin alle 20- vuotiaana pidin jo 25- vuotiaita ikäloppuina, saatikka sitten kolmekymppisiä. 

Jos olisin oikeasti "joutunut" kolmekymppisenä muuttamaan täysin uudelle paikkakunnalle ja etsimään oman porukkani, kun muut ovat melkein 10 vuotta nuorempia, niin kyllähän se aika "haastaavaa" olisi ollut.  Kyse ei kuitenkaan ole iästä, vaan enemmänkin asenteesta.  Itse olen enemmän introvertti ja itsensä tuppaaminen jatkuvasti paljon nuorempien porukkaan olisi väsyttävää.

Sanoisin, että kannattaa, mikäli on asenne kunnossa. Itsellä on tosin valitettavia kokemuksia parista +25vuotiaasta opiskelijasta AMK-ajoiltani: luokallamme oli n. 30-vuotias mies, joka lähes kättelyssä kyllästyi touhuun, käyttäytyi ylimielisesti ja lopulta häippäisikin hyvin nopeasti, ja n. 35-vuotias naisopiskelija, joka oli kyllä tunnollisempi, mutta hänen kanssaan oli kammottava työskennellä (hän oli myös ikäänsä nähden hyvin lapsellinen äitiydestään huolimatta ja samalla äkäinen töksäyttelijä, jonka kanssa oli erittäin vaikea tulla toimeen). Varmasti poikkeuksiakin on, mutta itse ns. "kaikkien kaverina" jäin hyvin ahdistavaan välikäteen näiden henkilöiden kohdalla, varsinkin kun jouduimme tekemään alkuun paljon ryhmätöitä.

Kannattaa.

Kannattaa. Itse olin sairaanhoitaja, mutta tuli terveysongelmia jotka estivät sen työn, ja käytännössä kaikki fyysiset työt. Mietin mitä lähtisin lukemaan. It-alalla oli kuulemma kova pula ihmisistä, joten lähdin 39-vuotiaana opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia yliopistolle. Valmistuin maisteriksi 3 vuodessa ja pääsin toisella työhakemuksellani alan asiantuntijatöihin. Nyt kevyt, siisti päivätyö ja palkkaa 5500 euroa kuussa. Kyllä kannatti! 

Ja ei niiden nuorten opiskelijoiden kanssa tarvi olla missään tekemisissä jos ei huvita. Itse en ollut. Kaikki ryhmätyötkin sain tehdä yksin, kun tätä luennoitsijalta pyysin. Missään illanvietoissa en käynyt vaan tarkoitus oli vaan mahdollisimman nopeasti saada se tutkinto ulos jotta pääsen töihin. 

Uppailen vähän tätä, kun on niin mielenkiintoinen keskustelu.

Jäin itse miettimään, etten olekaan ihan varma vielä haenko yliopistoon vai ammattikorkeaan. Oisko täällä ammattikorkeakoulussa vanhemmalla iällä opiskelleita? Onko se teidän mielestä eri juttu, että onko se ns. normaalimpaa vanhemmallakin iällä? En siis siksi hakisi ammattikorkeaan, että en erottuisi joukosta, mietin ihan muuten vaan. Olen vähän pihalla näistä koulutusjutuista, kun en ole opiskellut pitkään aikaan ja kun vasta äsken aloitin sen aikuislukion. :D

Ei sitä välttämättä nuorempana vielä tiedä mitä haluaa, joten monet hakee sitten myöhemmällä iällä opiskelemaan unelmiensa alaa. Minä lähden opiskelemaan nyt yliopistoon unelmieni alaa ja ikää melkein se 30-vuotta ja amis pohjana. Me eletään vaan kerran, joten kantsii tehä sitä mitä haluaa. Aion myös jonkin verran osallistua juhlintaan ja mennä eteenpäin omalla persoonallani. Ikä ei kerro loppujen lopuksi tuletko toimeen jonkun kanssa.

Tee niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu äläkä mieti tuollaisia turhia juttuja! Nykyään, jos haluaa pärjätä työelämässä, kannattaa parantaa osaamistaan ja opiskella läpi koko elämänsä.

Itselläni "vaikea" nuoruus ja aikuistuminen. Lähdin kuitenkin amk:n kolmekymppisenä ja nelikymppisenä valmistuin yliopistosta. Nyt 40+ tavoitteena on lähteä vielä yliopistoon uudelleen hakemaan uusi tutkinto, koska suunnitelmissa oma yritys/toiminimi (ja helpot eläkepäivät). Olen amk:n loppuvaiheista asti käynyt töissä päätoimisesti ja edennyt urallani ihan hienosti.

Yliopistoa kävin tosi paljon etänä ja kokopäivätyön rinnalla isoja projekteja pyöritellen eli en siellä juurikaan tutustunut porukkaan, mutta amk:sta sain tosi hyviä ystäviä, joita näen edelleen. Ollaan eri ikäisiä ja eri sukupuolta ja ties mitä, mutta meillä oli tosi kiva "oma porukka" ja juhlittiin kyllä myös kunnolla ja juhlitaan välillä edelleen :)

Elämä on liian lyhyt jossitteluun ja ihmettelyyn onko liian vanha. Mä en ainakaan tule koskaan olemaan liian vanha yhtään mihinkään.